Sanonnan mukaan yhden oven sulkeuduttua avautuu ovi tai pari. Kesän uintitiimin päätyttyä tältä vuodelta alkoi vesipallon peluu. Viikko sittten lauantaiaamuna me katselijat hikoilimme reippaassa helteessä altaan reunalla. (Tiedättehän, kun hiki valuu norona ja naama on punaisena kuin kaksituntisen saunomisen jälkeen). Tiistaina oli harkat ja huomenna lauantaina taas pelit.
Nelosluokkalaisemme saa nyt myös osallistua harkkoihin ja peleihin. Uimajoukkueemme puheenjohtaja toimii vesipalloilijoiden valmentajana, huoltajana, järjestelijänä. Oivalsin vasta männä viikolla, että tämä on hänen henkilökohtainen projektinsa. PJ on nikkaroinnut maalit, hankkinut sponsorit, järjestää puulaakipelit. Siinä sivussa sitten yksinään valmentaan 20-30 pelaajaa. Ja värvää kaverinsa kuljettamaan ja auttamaan käytännöntoimissa.
Amerikassa tehdään paljon vapaaehtoistyötä ihan vain tekemisen ilosta. Ei lasketa tunteja, vaivoja tai toivota palkkaa. Jos jokin laji on itselle läheinen järjestetään lapsille ja nuorille tutustumismahdollisuus siihen.
Meidän nuorisoa on vesipallokärpänen puraissut - water polo kuten nimi täkäläisittäin kuuluu. Ei tässä helteessä muuta jaksaisi tehdäkään, joten mars altaan reunalle!