Ohi on! Jokakeväinen loppurutistus vei aikaa ja voimia, mutta selvittiin. Koulujen päättymiseen liittyy monenlaisia asioita. Ensinnäkin opettajat haluavat viimeisillä viikoilla teettää projekteja, joille ei ole jäänyt aikaa kun on opiskeltu tasokokeisiin. Niinpä meilläkin värkättiin robottikoira, selvitys Sommen taistelusta ja tarkasteltiin kuuluisia keksintöjä.

Kolmosluokkalaiset pitivät “Famous Inventors” -messut. Jokainen oppilas esitti “messuosastollaan” keksijän ja hänen keksintönsä vieraina toimiville vanhemmille. Visuaalinen osa tehtiin kotona ja vanhemmat saivat auttaa. Mietin, että kuinka paljon on sopivaa olla avuksi - työnhän pitäisi olla lapsen oma. Yhteistyössä lapsen kanssa etsimme kuvia, sommittelimme esittelyjulistetta mutta päävastuu oli lapsella.
Väärin. Lähestymistapani oli täysin VÄÄRÄ. Luokkahuoneessa kahdeksan vuotiaat lapset pitivät sellaisia PowerPoint -esityksiä, että moni yrityskin voisi ottaa mallia. Slideja oli lukuisia ja havaintomateriaalista ei ollut pulaa. Kolkkiluokkalaiset ovatkin aika epeleitä. Tai sitten apu oli runsaampaa kuin meidän kolkkiluokkalaisella. Luokkahuoneessa “messuja” kierrellessä huomasin, että moni muukin oli tainnut empiä kuinka paljon lapsen työhön pitäisi puuttua.
Vitosluokkalaisilla oli D.A.R.E. graduation.
D.A.R.E. on lyhenne sanoista Drug Abuse Resistance Education. Tilaisuus alkoi lippuvalalla ja kansallislaululla. Puheiden (mm. poliisilaitoksen pomo ja kaupunginjohtaja) ja diplomien jaon jälkeen Class 2011 sai heittää mustat lippikset ilmaan. Siinä taas oli mutsilla roska silmässä, kun näin saatiin esimakua tulevista valmistujaisjuhlista.
Koulutuksen vetäjä on koulun nimikkopoliisi. Lapset rakastavat häntä. Oppi ei ojaan kaada ja lapset vannoivat juhlallisesti pysyvänsä erossa huumeista ja väkivallasta.
Kevätjuhlia koululla ei vietetä. Oppilailla on Pep Rally -päivä, jolloin kokoonnutaan jumppasaliin jakamaan palkintoja ja hurraamaan. Lapset pukeutuvat koulun väreihin ja musiikki raikaa. Tähän juhlaan vanhemmat eivät ole tervetulleita.
Vielä varmuuden varoiksi, jotta jokainen ymmärtäisi koulun loppuvan järjestetään luokissa leffapäiviä ja vesipallojen heittelyjä. Vanhemmat lahjoittavat lapsille juotavaa ja purtavaa. Kuppikakkujen luulisi jo tursuavan korvista ulos…

Ja ihan lopuksi vitosluokkalaiset vielä kuljetettiin rullaluisteluradalle ja vanhemmat saivat liittyä ilonpitoon mukaan. Mekin menimme luistelevia lapsiamme katsomaan. Meininki oli sellainen, että jos olisi kahva, niin rempaistaisiin maapallo toiseen asentoon. Elementary School on käyty ja Middle School odottaa.
Juttelin opettajiemme kanssa. Toinen heistä oli viimeistä päivää töissä. 32 vuotta opettajana takana, eläkepäivät edessä. Topakka Ms. S. on aiemmin elämässään ollut nunnaluostarissa ja opettanut nunnien ylläpitämässä koulussa. Hänen haukankatseeltaan ei jää mikään huomaamatta ja ääni saa kyllä irtorappaukset putoamaan. Hänen arvionsa ovat lyhyitä ja selkeitä, menevät suoraan asian ytimeen. “You have wonderful leadership skills. Use them. Curb the talking” luki lapsen todistuksessa muutaman muun asian lisäksi. Yep, kuulostaa ihan jälkikasvulta.
Eläkepäiviä ei suinkaan vietetä laakereilla lepäillen. Ms. S. aikoo hakeutua osa-aikatöihin. Usein juttelimme hänen kanssaan jääkiekosta, sillä suomalaiset pelaajat olivat tehneet aikamoisen vaikutuksen. Minuun teki vaikutuksen opettajan taistelu syöpää vastaan. Hänen lahjatoivomuksensa oli lahjoitus sairaalalle, jossa häntä hoidettiin. Hyvästellessämme Ms. S. vielä rutisti lujasti ja sanoi, että molemmat lapset tulevat pärjäämään Middle Schoolissa erinomaisesti ja meillä vanhemmilla on aihetta olla ylpeitä ja onnellisia lapsistamme.
Toisen opettajan Mrs. G.:n kesälomasuunnitelmiin kuuluu lankomiehen häät. Opettajan pienet tyttäret toimivat kukkaisneitoina, mies hoitaa bestmanin hommat. Budjetti paukkuu jo nyt yli äyräitten lentomatkojen ja hotelliyöpymisten vuoksi. Hääparille annetaan lahjaksi shekki. Avioituva pari on asunut yhdessä ja kaikkea tarvittavaa on. Mitä ei ole, sen morsian saa lahjaksi bridal showerissaan. Kaikki vieraat antavat rahalahjoituksen vielä hääpäivänä. Rahan lahjoittaminen ei ole kovin yleistä meidän kulmilla, mutta kuulemma New Yorkin korkeudella jo ihan tavallista. Vieraita tulee n. 400 ja budjettiarvio per vieras on n. $250. Sadantuhannen taalan häät. Minä olisin niin pöljä, että pistäisin rahat asunnon hankintaan ja kipaisisin maistraatissa…
Suurimmaksi haasteeksi Mrs. G. näki Middle Schoolissa, ei suinkaan opiskelun, vaan sosiaalisissa ympyröissä pärjäämisen. Opettaja kertoi, että olin ainoa äiti joka EI ollut vuoden aikana soittanut ja valittanut, kuinka hänen tytärtään kohdellaan kaltoin. Tyttöjen välinen draama on saanut sellaiset mittasuhteet, että itkua ja hampaidenkiristelyä on ollut niin tytöillä kuin äideilläkin. Hätäännyin. Oliko nyt käynyt niin, että en ollut ymmärtänyt menon olleen luokatonta kuin suomalaisessa lukiossa? Siinä samassa opettaja jatkoi, että tyttäremme oli ainoa, joka ei luokalla intoutunut draamaan mukaan. Kuulemma diplomaattiainesta ja luja luonne. Mrs. G. ohjeisti pitämään yllä harrastuksia ja vilkasta koulun jälkeistä elämää, jotta ihmissuhteiden puimisesta ei tule kohtuuttoman suuri asia.
Kaikki tämä ja paljon muuta on suoritettu ripsakassa 40 C asteen helteessä. Meillä on ollut hillitön helleaalto, joka onneksi helpottanee huomenna. Pää on pehmeä ja sanat hukassa. Joku vääräleuka joskus totesi, että bitti kulkee pakkasella. Sama pätee mun sanavarastooni. Hellelukemissa hukkuvat englannin sanat ja kun yritän kääntää englanti-suomi-englanti ei tapahdu mitään. Pää kumisee tyhjyyttään. Kun sana löytyy, on se sinnepäin. Iloisesti olen selittänyt pitäväni Beatlesien biisistä “My guitar gently sweeps” ja poikamme on vähän “preserved” (piti olla reserved).

Ai niin. Vuodessa voi tapahtua ihmeitä. Olen kirjoittanut aikaisemmin
bussikuskistamme Ms. C.:stä. Lapset sanoivat, että Ms. C. ei enää huuda. Hän tuntee lapset nimiltä ja “Sexy Chick” t-paita on vaihtunut hempeään capriasuun, joka ei ole liian “antava”. Joka aamu Ms. C. huiskuttaa vanhemmille, hymyilee ja tööttää vielä bussin torvea. Lapset rakastavat koulun omapoliisin lisäksi myös bussikuskiaan.