Kutsumaton Vieras osa II

Eilen muistelimme aamupäivällä reilu vuosi sitten pihamaallemme lyllertänyttä kilpikonnaa. Kutsumaton vieras sai silloin aikaiseksi sen, että mies lähti töistä kesken päivän organisoimaan pelastusoperaatiota.

Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Olimme kuin puulla päähän lyötyjä, kun eilen illalla pihamaalta jälleen löytyi kilpikonna. Tämä kilppari oli myös Snapping Turtle. Yksi varma merkki on kilven alta vilkkuva häntä. Tällä kertaa kyseessä oli vielä poikanen, noin jalkapallon kokoinen vieras. Nuoruus näkyi vieraan liikkeissä: mm. pelastusvankkureista se hyppäsi alas ja paineli hurjaa kyytiä turvaan pensaiden alle.

Loppujen lopuksi kilpikonna täytyi laittaa suureen saaviin, jossa oli riittävän korkeat reunat.

Pihamaalla annoimme harmaaksi kuivuneelle taapertajalle ensiavuksi vesikylpyjä. Vuoden takaisten perinteiden mukaan konna ajettiin läheisimmälle lammelle. Lapset sanoivat, että kilpikonna näytti hyvin tyytyväiseltä ja onnelliselta pulahtaessaan lammen syvyyksiin.

Meille on edelleenkin mysteeri mistä nämä vieraat saapuvat. Lähellä ei ole vesistöjä tai edes kunnollisia ojia. Katselen taas vähän tarkemmin mihin astun. Olisi kurjaa jos kilppari nappaisi varpaan iltapalakseen.

Towanda!

Eilen autoillessa huomasin mainion bumper stickerin. Harmittelin vain kun kamera ei ollut mukana. Onneksi netistä löytyi kuva, niin saan jakaa tämän hekotteluhetken muidenkin kanssa:

Elokuvan Paistetut Vihreät Tomaatit nähneet tietävät, mistä tässä on kyse. Evelyn (Kathy Bates) kohteliaasti huomauttaa nuorille naisille, että hän odotti parkkipaikkaa. Tytöt sanovat, että paikka kuuluu heille, koska he ovat nuorempia ja nätimpiä. Towandan jälkeen Evelyn toteaan:"Face it, girls. I´m older and I have more insurance."

Yritin löytää toisenkin bumper stickerin malliksi. Se myös kutkuttaa nauruhermojani. Löysin kuvan, joka on melkein oikein, vähän pitää tekstiä vain korjata:

"My cupcakes are better than yours" sykähdyttää joka kerta, kun sen auton perässä näen.

Towanda!!!!

Candy Day

Lapsilla on karkkipäivä supisuomalaiseen tapaan lauantaina. Päädyimme tähän ratkaisuun, kun namia alkoi tulla yltäkylläisesti joka puolelta: koulusta, lääkäriltä, harrastuksista. Namia käytetään palkintona hyvin tehdystä työstä. Mukavaa ja ymmärrettävää, mutta raivostuttavaa jos yrittää pitää lasten hampaat ja ruokatottumukset kunnossa.

Naapurustossa ovat muutkin kokeilleet esimerkin innoittamana karkkipäivää. Alkuinnostuksen jälkeen puhti on loppunut. Olemme tyytyväisiä, sillä lapset tuovat edelleenkin palkintokarkkinsa kotiin ja säästävät lauantaille. Ja jos launtaina on kilpailupäivä, niin karkkipäivä on sunnuntaina. Lauantaina lounaan jälkeen tullaan kyselemään "candy cups".

Silmiini osui artikkeli "Karkkipussi pois, lapsesi pelastuu" Kauppalehden sivuilta. Siinä kerrotaan tutkimuksesta, joka lyhykäisyydessään väittää että ne lapset jotka osoittavat malttia karkin suhteen pärjäävät myös elämässä hyvin. Namin houkutuksen kestämistä verrataan stressin sietokykyyn ja ponnistelukestävyyteen. Alkuperäinen artikkeli on julkaistu Business Insider -lehdessä. Innokkaana tyttönä vetelen tietysti sellaisen johtopäätöksen, että suomalaisten stressin- ja paineensietokyky on mestariluokkaa johtuen karkkipäiväperinteestä :) Vai mitä Kulta-Leijonat?

Magnolia

Ihastelen aina keväisin ja kesäisin magnoliapuita. Viime yönä satoi ja jyrisi, joten kuvien kukat ovat vielä märkiä. Tuoksu oli makea ja vahva, kuin suoraan hajuvesipullosta.

Kukan nuput eivät ole pienimmästä päästä. Niissä on jykevää, majesteetillista kauneutta.

Etelävaltioiden naisia verrataan magnolian kukkiin. Kävin joitakin vuosia sitten vierailulla georgialaisella plantaasilla ja sain lisäselvityksen tämän vertauksen syntyyn. Iltaisin, kun plantaasin omistajaperhe istuuutui kynttilöiden valaisemaan illallispöytään hehkui naisten iho magnolian valkoisena. Tämä johtui siitä, että ehosteena käytettiin vahamaisia tuotteita jotka tekivät pinnasta sileän ja valkoisen. Rusketushan oli merkki ulkotyöstä. Toisaalta kesäisissä helteissä ei kasvoilla olisi valumatta kestänyt mikään muu kuin vahamainen meikki. Ilmastointi toki oli: orjat heiluttivat suuria palmunlehviä ruokailijoiden viilentämiseksi.

Naapurini, paljasjalkainen etelän kaunotar paljasti vertauksen johtuvan siitä, että etelän naiset kestävät kuten magnoliat sään kuin sään, olosuhteet kuin olosuhteet eivätkä turhasta kitise.

Human Growth

Eilen illalla hipsin koululle iltakuuden jälkeen. Luvassa oli infotilaisuus aiheesta "Human Growth". Parkkipaikalle olisi mahtunut enemmänkin autoja, mutta oppilaanohjauksen ope sanoi, että koskaan ei ole ollut näin paljon osanottajia. Vitosluokkalaisille nimittäin kerrotaan, miten lapsista kasvaa teinejä ja aikuisia.

Tilaisuus järjestetään siksi, että vanhemmat tietävät mitä neljällä oppitunnilla käsitellään: kehon muutoksia, mielialan heilahteluja, nuoruuden ylä- ja alamäkiä. Katsoimme myös videon, jonka lapset näkevät yhden oppitunnin aikana. Tunnelma oli hiukan vaivautunut, kaikki tuijottelivat eteensä hiiren hiljaa tai hihittelivät. Hämmästyin kun eräs hyvin tuntemani äiti ei saanut millään sanottua sanaa "penis" kysymystä esittäessään.

Vitosluokkien opettajat olivat paikalla ja oheismateriaalia jaettiin: tietoisku miten suhtautua murkkuikäiseen, lähdeluettelo kirjoista ja nettisivuista. Sitten opo pääsi siihen vaiheeseen puhetta, jossa kertoi että seksivalistusta EI anneta. Oppituntien tarkoitus EI ole kertoa miten vauvat saavat alkunsa. Myöskään ehkäisystä EI puhuta. Lisääntymisessä päästään oppitunneilla niin pitkälle, että mainitaan munasolun kiinnittyvän kohdun seinämään jos se hedelmöityy siittiöllä. Jos lapsi kysyy mistä siittiöt ilmaantuvat siihen ei enää vastata.

En tiennyt itkisinkö vai nauraisin. Seksivalistusta ei anneta myöskään Middle Schoolissa tai High Schoolissa. Perheiden tehtävä on antaa lapsilleen parhaimmaksi katsomansa opetus ja tieto. Huomasin, että olen ehta eurooppalainen. Sen lisäksi, että taisi olla säärikarvojen ajelunkin kanssa vähän niin ja näin...

Valistuksen antamatta jättäminen ei ole koulun tai koulupiirin syytä. Se on äänestäjien syytä. Meillä on äänestetty, että lapset eivät tarvitse seksivalistusta tai tietoa ehkäisystä. Pidättäytyminen esiaviollisista suhteista on edelleen ainoa hyväksytty ehkäisymuoto, jota koulussa voidaan opettaa. Jotenkin tuli sellainen olo, että olen palannut kivikaudelle tai luolamiesten aikaan. Moni tragedia varmasti voitaisiin välttää sillä, että edes koulussa lapset saisivat asiallista tietoa.

Hätä ei onneksi meillä ole kummoinen. Olen vastannut lasten kysymyksiin vauvoista ja seksistä sitä mukaa, kun ovat kysymyksiä esittäneet. Perusasiat ovat selvillä.

Opetuksella on muuten kovat ehdot: lapset eivät saa tuntien aikana hihitellä tai tirskua (poistetaan luokasta), materiaaleja ei saa tuoda kotiin (etteivät joudu nuorempien sisarusten käsiin) ja opetus järjestetään koulun ja Elementary Schoolin neljänä viimeisenä päivänä (ettei synny sopimatonta keskustelua pitkin vuotta). Infotilaisuuteenkin oli lapsilta pääsy kielletty.

Ompelukone

Nyt tarvitaan asiantuntijoiden apua. Perheessämme on koittanut uusi aikakausi: AJK eli aika jälkeen ompelukoneen. Tosin konetta ei vielä ole, kun täystumpelo ompelija ei tiedä minkälainen kone tarvitaan.

Käyttö ei tule olemaan kummoista: jos suoraa saumaa saa tehtyä pussilakanoihin, niin kone on täyttänyt tehtävänsä. Tytär saattaa sitten innostua syvemmin. Hän haluaisi tehdä nukenvaatteita ja muita pieniä askareita. Joten minkälainen kone olisi paikallaan? Olisin kiitollinen vinkeistä valmistajineen ja malleineen.

Tunnelmat ovat mallia kynnet-järsitty-tyviä -myöten. Huominen jääkiekko jännittää jo nyt. Parhaillaan ovat meneillään Euroviisut. Internetaika on siitä ihanaa, että tällaisistakin jokavuotisista tapahtumista pääsee osalliseksi. Peukut on pystyssä!

Virallinen valvoja

Nyt on käynyt niin, että seikkailuni virtuaalimaailmassa ovat jääneet minimiin kun konkreettinen maailma on ottanut niskalenkin. Syy näkyy alla olevassa kuviossa.

Lapset valmistautuvat vuoden lopun tentteihin. Testit ovat osavaltion järjestämät, vähän kuin suomalaiset yo-kirjoitukset. Vitosluokkalaisilta sujuvat jo tenttaamiset vanhalla rutiinilla, mutta kolkkiluokkalaisella tentit ovat ensimmäistä kertaa. Osa kolmosluokkalaisista on vasta 8-vuotiaita. Kouluhan aloitetaan täällä keskimäärin vuotta aikaisemmin kuin Suomessa.

Huomenna on aiheena lukeminen. Luetaan tekstejä ja laitetaan välimerkkejä oikeisiin paikkoihin, etsitään synonyymeja, vastakohtia, merkityksiä... Kahtena päivänä testataan matematiikan taitoja, toisena laskimen kanssa ja toisena ilman. Vitosluokkalaisilla on lisäksi "science" eli suomalaisittain biologiaa, maantietoa, ympäristöoppia jne.

Kukin tentti kestää kolmisen tuntia. Kysymykset ovat monivalintatehtäviä ja vastauskaavake näyttää meikäläisen silmin hyvin monimutkaiselta. Lasten pitää olla hipihiljaa, syömättä, juomatta ja keskittyä ankarasti.

Olen ilmoittautunut näihin karkeloihin "proctoriksi", siis valvojaksi. Tänään oli ensimmäinen päivä. Valvoja ei saa katsoa testimateriaaleja, koskea niihin, puhua, ilmehtiä tai muutoinkaan paljastaa sisimpiä tuntojaan. Silmät pitää olla auki, jotta lapset tekevät ohjeiden mukaan ja opettaja ei parantele tuloksia. Suu pitää olla kiinni, jottei vahingossa anna ylimääräisiä ohjeita tai paljasta oppilaiden osaamistasoa. Suotavaa on liikkua koko ajan oppilaiden pöytien ympärillä, mutta kenenkään niskaan ei saa hengittää. Sen verran saa papereita vilkaista, että tietää lasten käyttävän samaa kohtaa vastauspaperissa ja tenttikirjassa. Minulla oli myös kunnia ojentaa nenäliinoja niitä tarvitseville.

Työtehtävää varten kävin puolituntisen koulutuksen ja luin opaskirjan. Aikaisemmin valvojat ovat saaneet istua ja vaikka vähän lukea kirjaa. Sääntöjen kiristymisen jälkeen vanhemia on ollut vaikea pestata hommaan. Tänä vuonna niukin naukin löytyi riittävä määrä vapaaehtoisia.

Minua ihan harmittaa, kun en ehdi poiketa kaikissa mielenkiintoisisa blogeissa ja omankin blogin päivitys on niin ja näin. Asiaan tietysti kuuluu, että mies on työmatkalla viikon Las Vegasissa. (Aina vain ihmettelen, että miksi Vegas ja Orlando. Olisi tuossa meilläkin 10 mailin päässä messukeskus.) Lasten harrastuksiin kuskaaminen alkaa vaatia jo rosbergimaisia taitoja - vanilla (siis mini van) kurvataan niin että hippulat vinkuu :) Ennen tien päälle lähtöä kuuntelen tarkkaan liikenneuutiset, että osaan valita joutuisimman reitin. Mutta ei tässä ole enää kuin kolmisen viikkoa kesälomaan. Kyllä sen nainen kestää.

Äitienpäivä

Ensimmäinen hikinen urheilupäivä on pulkassa. Huomenna sunnuntaina taas sama rumba uudelleen. Kisapaikalla näki jos vaikka minkälaista kannustusta. Mieheni kanssa pääsimme osallisiksi hienoista tuloksista, ensikertalaisen onnistumisen ilosta ja myös pettymyksistä. Karvain lienee yöllä alkanut pikavatsatauti, joka vain lujitti lapsen halua tehdä hyvä suoritus. Me toppuuttelimme, mutta valmentajan luvan jälkeen lapsi teki nappisuorituksen. Mutsi sai taas kerran roskan silmään...

Muutama vuosi sitten löysin äitienpäiväkorttia ostaessani tämän kortin. Siitä alkaen se on ollut työpöydälläni. Kukkaa ojentava käsi on lapsenpehmoinen, suloisen pyöreä. Kortin teksi on kuitenkin se, mikä minua puhutteli ja puhuttelee.

Haluaisin, että lapset muistaisivat minut äitinä, joka aina oli valmis antamaan sitä, mitä tarvittiin: rakkautta, aikaa, olkapäätä, lohtua, tukea, turvaa, ideoita, ruokaa, puhtaita sukkia, välillä vähän tuff love (svenglish). Haluaisin, että he muistaisivat minut anteliaana, avokätisenä. Maailman historian parhaasta äidistä (pienen pojan suusta n. 3-vuotiaana) minusta on kehkeytynyt paras äiti, mitä heillä on koskaan ollut :)

Jakamisessa on tietysti se hyvä puoli, että ei tarvitse olla edes äiti. Onnistuu meiltä kaikilta. The joy in living is in the giving.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

Kentucky Derby

Vauhtia on riittänyt sen verran tämän viikon aikana, että Cinco de Mayo jäi eilen viettämättä margaritoineen ja tacoineen. Pinataakaan ei tullut hankittua. Viikonlopun Kentucky Derbyn suhteen ei suju paremmin. Perinteikäs laukkakisa jää näkemättä ja bourbonilla ryyditetty Mint Julep nauttimatta. Äitienpäivä vietetään äidin hommien merkeissä: lapset pitää kelkkoa kisapaikalle 100 mailin päähän ennen kukonlaulua. Sekä lauantaina että sunnuntaina.

Haluaisin joskus kokea Kentuckyn Derbyn hurman hattuineen kaikkineen. Kirjoitin tammikuussa elokuvasta Secretariat. Secretariathan on maineikkaan hevosen nimi, joka teki Kentuckyssa ihmeitä. Laukkakisa kestää pari minuuttia ja ainoastaan 24 hevosta on tämän ajan alittanut. Tänä vuonna saatetaan tehdä histoariaa sikäli, että ensimmäinen naisjockey voisi olla 10 parhaan jockeyn joukossa. Sympatiani ovat tämän Rosie Napravnikin puolella ja peukut pystyssä. Rosie oppi ratsastamaan ennen kuin kävelemään.

Tässä vielä tammikuisia mietteitäni elokuvan jälkeen:

Illalla katsoimme mainion elokuvan "Secretariat". Mainion siitä teki sopivuus koko perheelle. Mutsi sai taas roskan silmään ja herkistyi joka kerta, kun "Big Red" kirmaili (oikeampi termi kai "runnoi") laukkaradalla. Tytär totesi elokuvan jälkeen, että Avatar on nyt toisella tilalla suosikkilistalla.

"Secretariat" kertoo samannimisestä hevosesta, joka voitti vuonna 1973 Triple Crown -laukkakisasarjan. Elokuva perustuu tositapahtumiin. Diana Lane esittää unelmaan uskovaa hevosen omistajaa Penny Cheneryä. John Malkovich on omaperäinen valmentaja. Vaikka hevosista tai hevosurheilusta ei olisi kiinnostunutkaan, niin tämä leffa kyllä vetää puoleensa. Unelmat tekevät meistä voittamattomia.

Elvis has left the building

Vuoden 2010 suosituimmat tyttöjen ja poikien nimet julkaistiin tänään. Ensimmäisen kerran sitten vuoden 1954 nimi Elvis ei enää 1000 suosituimman pojan nimen joukkoon mahtunut.

Elvis äitinsä ja isänsä kanssa

Tyttöjen suosituimmat 10 nimeä järjestyksessä ovat: Isabella, Sophia, Emma, Olivia, Ava, Emily, Abigail, Madison, Chloe ja Mia. Poikien 10 suosituinta ovat: Jacob, Ethan, Michael, Jayden, William, Alexander, Noah, Daniel, Aiden ja Anthony.

Lisäksi vielä listattiin trendinimet, jotka ovat nousussa. Tyttöjä: Maci, Giuliana, Tiana, Quinn ja Adalynn. Poikia: Bentley, Kellan, Knox, Enzo ja Karter.

Yhä suositumpia ovat itsetehdyt nimet. Myös tutut nimet uudessa kirjoitusasussa (kuten Macy, nyt Maci) ovat suosittuja. BTW, meidän lasten valmentajan pienestä tyttärestä tuli Skye! Olimme kaikki lääpällämme nimestä etenkin, kun pienokainen on kuin poutataivas :) Yhtä hymyä ja auringonpaistetta.

Sauna

Rakastan saunomista. Meillä tosin ei ole saunaa ja viimeisestä saunareissusta on kulunut jo yli puolivuotta.

Eilen löysin hauskan kylpylaitoksen. Saunassa oli ihan oikea Helon Suomessa tehty kiuas. Koppero oli sen kokoinen, että sinne mahtuisi puolitoista henkeä pötköttämään lauteille. Ikkunasta näin yhden saunojan. Hänellä oli asiaan kuuluvasti yllään t-paita, urheiluhousut mutta ei kenkiä.

Säännöt olivat myös oikein kutkuttavat. Saunaan ei pidä viedä selkäreppua tai muita henkilökohtaisia tavaroita. Lääkärin kanssa pitäisi neuvotella etukäteen ja etenkin jos aikoo viettää saunassa enemmän kuin 10 minuuttia. Kenkiä ei pidä pitää jaloissa. Kiukaalle ei saa heittää vettä, koska ko. sauna on kuivasauna. Sanoma- ja aikakauslehdet pitää ottaa saunasta mukaansa. Lauteille niitä ei saa jättää kuleksimaan.

Ei tämä kuitenkaan ollut ollenkaan hassuimmasta päästä näkemiäni saunoja. Esimerkiksi kokolattiamattoa ei oltu levitelty lattian peitoksi kuten kalifornialaisessa kantasaunassani.