Suoraan sanottuna en oikein ymmärrä enkä muista miten on taas päädytty toukokuuhun. Vappua kuitenkin vietetään, ainakin jossain päin maailmaa :)
Häähumu otti eilen niin voimille, että piti ottaa päiväunet. Illalla kävin vielä kuntosalilla huristelemassa fillarilla tunnin verran. Tässä iässä konvehdit ja skonssit näyttäisivät sijoittuvan suoraan jenkkakahvojen viereen sulamattomina, kokonaisina klimppeinä. Mietin aika ajoin olenko muuttumassa kameliksi, joka varastoi kyttyräänsä vararavintoa. Se olisikin kätevää ja taloudellista varsinkin nyt, kun ruuan- ja bensiininhinta kipuaa kipuamistaan.
Mutta ne häät! Yllättäin olinkin vain hurjan tyytyväinen & onnellinen kaikesta näkemästäni ja ainoat liikutuksen kyyneleet nousivat silmiin, kun Harry ja William tekivät kunniaa auton takapenkillä. Ja ihan vähän melkein itketti silloin, kun William näki Catherinen ensimmäisen kerran ja kuiskutteli morsiamen kauneudesta. Morsiuspuku oli kaunis: kypsän ja viisaan naisen valinta. Voisin melkein lyödä vetoa, että kahden vuoden kuluttua kukaan ei enää vertaile Catharinea Dianaan. Uusi aika on koittanut jäyhän juhlalliseen saarivaltioon.