Lastemme valmentaja saa vauvan maaliskuun alussa. Eilen illalla oli baby shower, jonka valmennettavat ja heidän vanhempansa järjestivät.

Juhlat pidettiin luokkahuonemaisessa tilassa. Emännät olivat koristelleet huoneen kukkasilla, ilmapalloilla, sointuvilla pöytäliinoilla, plakaateilla...

Monella pöydällä seisoi tämä sateenvarjoa kannatteleva äitihahmo.

Tarjoilu järjestettiin nyyttikesti -periaatteella. Jokainen toi mukanaan pientä purtavaa.

Tarjolla oli mm. alkoholitonta boolia, erilaisia dipattavia vihanneksia ja hedelmiä, suolakeksejä, pizzaa, lihapullia, kanaa.

Ja tottahan toki myös cup cakes. Leivonnaiset toimitti perhe, jolla on oma konditorio. Monenlaisia kuppikakkuja olen maistanut, mutta nämä olivat ehdottomasti herkullisimmasta päästä. Ruusuke leivonnaisen päällä antaa myös osviittaa tulevan vauvan sukupuolesta - pinkkiä tyttövauvalle.
Ohjelma oli järjestetty etupäässä valmennettaville. Heitä olikin paikalla lähes kolmekymmentä.

Kaikki saivat kirjoittaa kortin, johon kirjattiin viisauden jyviä. Kotva kului miettiessä. Mielelläni en anna neuvoja. Päädyin kuitenkin kertomaan, että kuten ei ole täydellistä urheilusuoritusta ei ole myöskään täydellisiä äitejä, isiä tai lapsia. Voimme vain yrittää parhaamme ja toivoa, että vielä parinkymmen vuoden kuluttua haluamme istua samassa Kiitospäivän ruokapöydässä. Lame, I know...

Vaippoihin oli laitettu valmiiksi sisältöä: jokaisessa oli erilaisia suklaavalmisteita. Vaippoja haistelemalla lasten piti sitten kertoa mistä suklaatuotteesta on kyse.
Telkkarista tuli muuten uusi vaippamainos. Mainoslause oli: "What happens in diaper stays in diaper". Jostain syystä tämä kutkutti nauruhermojani. Alkuperäinen sutkaushan kuuluu: "What happens in Vegas stays in Vegas".
Ruokapurkkien värien perusteella piti yrittää arvata mitä purkit pitävät sisällään. Ohjelma järjestettiin niin, että valmennettavat ratkoivat tehtäviä sillä aikaa kun vanhemmat seurustelivat valmentajan kanssa.

Mutta oli vanhemmillekin pähkinä. Ainoastaan yksi osallistuja sai tämän arvoituksen ratkaistua määräajassa.

Joukkue keräsi yhteisen lahjan, mutta moni antoi vielä henkilökohtaisen lahjankin. Meidän perheen valmennettavat antoivat pörröleluja ja minä löysin kauniin asun, jossa oli potkupuku, myssy ja blanketti. Kaikki niitä sävyjä, joilla lastenhuone oli maalattu; vihreää, valkoista ja pinkkiä.

Löysin vielä kortin, jossa oli mukana tuutulaulu-CD.

Lahjat avattiin lopuksi ja uusi perhe sai tuotteita, joita oli toivonut. Heillä on lahjalistat kahdessa eri kauppaketjussa. Nyt ei tarvitse enää huolehtia vauvakeinusta, ilmankostuttimesta tai rattaista. Suloisia vilttejä, vaatteita ja lelujakin pienokaiselle on jo valmiina.

Valmentaja aikoo pitää ruhtinaallisen kuuden viikon äitiysloman. Tämä on jo herättänyt keskustelua ja jotkut vanhemmista ovat vähän "upset". Ovat olleet myös nyreissään, kun valmentaja ei ole ollut enää kaikissa kisoissa tai istuu treenien aikana... Siitä huolimatta, että kolme apuvalmentajaa touhuavat täydellä höyryllä, täysin opastettuina.
Mutta paljon on myös meitä, jotka ymmärtävät että sota ei yhtä miestä (tai siis naista) kaipaa ja nyt valmentajan elämässä on tärkeitä asioita meneillään. Illalla saimme tietää, mikä on tulevan pienokaisen nimi. Kaikki on valmiina.
