Miksi mies nauroi?

Aamulla kömmin luolastani. Aika hupaisalta se näyttää, mutta ei mies yleensä päästä hörönaurua. Pitäisikö tästä jo loukkaantua? Toisaalta onhan se hyvä, että kaikkien näiden vuosien jälkeen pelkkä läsnäolo huvittaa.

Mies sitten kysäisi, että kutitetaanko vai pysytäänkö loitolla? Mistä tänä aamuna puhaltaa, kun viesti on vähän epäselvä? Vilkaisin peiliin.

Kutitteluksihan se meni. Vaikka kyllä toisinaan, varsinkin loppuviikosta, myös se b-alkuinen riiviö meillä on nähty.

Sunnuntaina sää helli. Akkuja ladattiin oikein urakalla sunnuntaikävelyn ja koripallon merkeissä. Pihamaalla oli innokkaita pallonpomputtajia naapuritaloista. Pitkästä aikaa oli kiva istuskella terassilla päiväkahvilla. Keväinen päivä houkutteli polkupyöräilijät, lenkkeilijät ja moottoripyöräilijät ulkoilmaan. Autostakin oli kiva ottaa katto alas, niin moni tuntui ajattelevan.

ONNELLISTA HELMIKUUN ENSIMMÄISTÄ VIIKKOA!

Kaunis mieli

Luin Ylvan ajatuksia herättävän kirjoituksen kiireestä ja lasten harrastuksista. Nyt lauantai-iltana kellon lähestyessä kymmentä takki on tyhjä. Viikko oli villi. Joka ikinen ilta olimme lasten harrastuksissa. Ainoa viikon vapaailta meni baby showeriin. Tänään oli kisat. Teimme harrastusten suhteen kahta vuoroa: yhteensä meidän perhe ajoi harrastamaan yhdeksän kertaa. Onneksi saimme tarjota kyydin myös naapurin pojalle neljä kertaa.

Harrastusten suhteen olen maltillinen, keskitien kulkija. Sopivasti on hyvä. Vaan mitäs sitten, kun lapset tykkäävät ja laji vaatii. Mietin, että vielä pitää valmistaa 3 650 aamiaista, lounasta ja päivällistä ennen kuin lapset lentävät omille teilleen (ja kaukomurehtiminen alkaa). Vielä pitää kyyditä 5 000 kertaa harrastukseen jos kaikki menee hyvin. Lukemattomat kisamatkat päälle. Sitä ennen pitää miettiä, mistä löytää vähintään $10 000, mutta mieluummin $30 000-$50 000, lukukausimaksuihin per lapsi. Yliopisto-opiskelu käy kalliiksi. Jos työt säilyvät, jos kaikki käy hyvin, jos pysymme terveinä. Melkein nyykähdän kuorman alle.

Törmäsin toissapäivänä Johanna Kurkelan lauluun "Kaunis mieli". En tunne Kurkelaa, en laulua. Olen auttamattomasti pudonnut suomalaisen musiikin ulottumattomiin. (Paitsi Anne-Marie lähetti jotain kivaa. Kiitos! Sinulla on SUURI sydän.) Joten "elämähän meitä laittaa kouluihin oppimaan, ja korpiteille enkeleitä" kolahti kovaa. Löydän siitä lohtua, rauhaa : "... lopulta kun päättää alkaa töitään tekemään... kaunis mieli kääntää katseensa eteenpäin, on asioitu pyöritelty tarpeeksi omin päin, ja huomaa kuinka hyvä on juuri olla näin...".

Tuuli käy yli, laulavat laineet lyövät ja ikävöin tyyntä, mietin aikapäivieni teitä. Toisaalta arki tarjoaa huojentavaa rauhaa. Ja olemme tässä yhdessä, meidän perhe. Tänään, kun katsoin kuinka juniorin kolme valmentajaa kannustivat häntä suorituksessaan, kuinka isoveli piti kainalossa pikkuveljeä, pörrötti hiuksia ja sanoi, että "you did so well", kun isosisko osti pikkuveljelle viikkorahoillaan rintamerkin "Number 1 Athlete", kun valmentaja paini poikani kanssa, kun vanhemmat lapset kutsuttiin toimitsijoiden tiloihin osallistumaan tiimin toimintaan, kun mieheni videoi kisaa... sydän oli pakahtua kiitollisuudesta. Huomaan, että kuinka "hyvä on olla juuri näin, sydän helpottunut huokaa".

Löysin laulun uudesta tuttavuudesta, Kaunis pieni elämä blogista. Siellä olen lepuuttanut väsynyttä mieltäni. Mielessäni pilkon saunapuita, kuuntelen Kurkelan biisejä youtuben välityksellä. (Youtubesta löytyi myös tämä kaunis kuvakooste. Kuin taidenäyttelyssä kävisi).

Löysin kisapaikalta mietelauseen: "Whatever you think you can or can´t - you are right". Joten uskotaan, uskotaan oikein urakalla että we can!

Baby Shower

Lastemme valmentaja saa vauvan maaliskuun alussa. Eilen illalla oli baby shower, jonka valmennettavat ja heidän vanhempansa järjestivät.

Juhlat pidettiin luokkahuonemaisessa tilassa. Emännät olivat koristelleet huoneen kukkasilla, ilmapalloilla, sointuvilla pöytäliinoilla, plakaateilla...

Monella pöydällä seisoi tämä sateenvarjoa kannatteleva äitihahmo.

Tarjoilu järjestettiin nyyttikesti -periaatteella. Jokainen toi mukanaan pientä purtavaa.

Tarjolla oli mm. alkoholitonta boolia, erilaisia dipattavia vihanneksia ja hedelmiä, suolakeksejä, pizzaa, lihapullia, kanaa.

Ja tottahan toki myös cup cakes. Leivonnaiset toimitti perhe, jolla on oma konditorio. Monenlaisia kuppikakkuja olen maistanut, mutta nämä olivat ehdottomasti herkullisimmasta päästä. Ruusuke leivonnaisen päällä antaa myös osviittaa tulevan vauvan sukupuolesta - pinkkiä tyttövauvalle.

Ohjelma oli järjestetty etupäässä valmennettaville. Heitä olikin paikalla lähes kolmekymmentä.

Kaikki saivat kirjoittaa kortin, johon kirjattiin viisauden jyviä. Kotva kului miettiessä. Mielelläni en anna neuvoja. Päädyin kuitenkin kertomaan, että kuten ei ole täydellistä urheilusuoritusta ei ole myöskään täydellisiä äitejä, isiä tai lapsia. Voimme vain yrittää parhaamme ja toivoa, että vielä parinkymmen vuoden kuluttua haluamme istua samassa Kiitospäivän ruokapöydässä. Lame, I know...

Vaippoihin oli laitettu valmiiksi sisältöä: jokaisessa oli erilaisia suklaavalmisteita. Vaippoja haistelemalla lasten piti sitten kertoa mistä suklaatuotteesta on kyse.

Telkkarista tuli muuten uusi vaippamainos. Mainoslause oli: "What happens in diaper stays in diaper". Jostain syystä tämä kutkutti nauruhermojani. Alkuperäinen sutkaushan kuuluu: "What happens in Vegas stays in Vegas".

Ruokapurkkien värien perusteella piti yrittää arvata mitä purkit pitävät sisällään. Ohjelma järjestettiin niin, että valmennettavat ratkoivat tehtäviä sillä aikaa kun vanhemmat seurustelivat valmentajan kanssa.

Mutta oli vanhemmillekin pähkinä. Ainoastaan yksi osallistuja sai tämän arvoituksen ratkaistua määräajassa.

Joukkue keräsi yhteisen lahjan, mutta moni antoi vielä henkilökohtaisen lahjankin. Meidän perheen valmennettavat antoivat pörröleluja ja minä löysin kauniin asun, jossa oli potkupuku, myssy ja blanketti. Kaikki niitä sävyjä, joilla lastenhuone oli maalattu; vihreää, valkoista ja pinkkiä.

Löysin vielä kortin, jossa oli mukana tuutulaulu-CD.

Lahjat avattiin lopuksi ja uusi perhe sai tuotteita, joita oli toivonut. Heillä on lahjalistat kahdessa eri kauppaketjussa. Nyt ei tarvitse enää huolehtia vauvakeinusta, ilmankostuttimesta tai rattaista. Suloisia vilttejä, vaatteita ja lelujakin pienokaiselle on jo valmiina.

Valmentaja aikoo pitää ruhtinaallisen kuuden viikon äitiysloman. Tämä on jo herättänyt keskustelua ja jotkut vanhemmista ovat vähän "upset". Ovat olleet myös nyreissään, kun valmentaja ei ole ollut enää kaikissa kisoissa tai istuu treenien aikana... Siitä huolimatta, että kolme apuvalmentajaa touhuavat täydellä höyryllä, täysin opastettuina.

Mutta paljon on myös meitä, jotka ymmärtävät että sota ei yhtä miestä (tai siis naista) kaipaa ja nyt valmentajan elämässä on tärkeitä asioita meneillään. Illalla saimme tietää, mikä on tulevan pienokaisen nimi. Kaikki on valmiina.

Kesän 2011 kuumin trendi

Tiedättehän kuinka joskus kaupassa jonottaessa tulee selailleeksi lehtiä siinä kassan vieressä. Tänään tein niin, vaikka ei kai pitäisi. Kannessa puhuttiin tulevan kesän trendeistä.

Onneksi en ostanut lehteä ensin vähän vilkaisematta. Nimittäin huomasin olevani jo ihan kuumien suuntauksien huipulla. Tulevan kesän tärkein trendi on julkaisun mukaan AURINKOLASIT. Mitähän seuraavaksi? Bikinit? Shortsit? T-paita? Flip flopit?

Iloista keskiviikkoa kaikille muillekin akkainlehtien uhreille. Vaan on niitä kyllä mukava selailla :)

HAPPY AUSTRALIA DAY!!!

Kiitos palkinnosta!

Eilen oli täysosumapäivä. Harmi, kun en ymmärtänyt lotota. Maanantai, aurinkoinen ja auvoinen ja mikä parasta, neljä blogiystävää muistivat minua tunnustuksella! "Voiko ihanammin päivä enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää..."

Kaunein kiitokseni tunnustuksesta Minnalle Villa Kajavaan, Marille blogiin Sekasortoa, Ylvalle Ralliradan Varikolle ja Assarille Assarin Ajatuksiin. Huomaavaisuutenne lämmittää sydäntäni!

Palkinnon yhteydessä pitäisi kertoa seitsemän asiaa itsestää. Olen jo aikaisemmin tunnustanut mm. salasuhteen Rubeniin. Jotain tunnustettavaa vielä löytyy:

1. Metsämansikat ovat lempiherkkuani. Joko suomalaisen saunapolun varrella tai sitten Al Dente ravintolassa Barcelonassa.

2. Parhaimman espresson olen juonut Roomassa. Toiselle sijalle tulee espressotujaus Tijuanassa.

3. Viski ja minä emme ole ylimpiä ystäviä, paitsi skottilainen Cragganmore single malt -viski, joka on melkein kuin konjakkia.

4. Olen sarjalukija. Yleensä luen kolmea, neljää kirjaa yhtäaikaa. Mielialan mukaan valitsen sen, jota haluan kulloinkin jatkaa.

5. Televisiota katson harvoin. Elokuvia sen sijaan usein.

6. Usein syön aamupalan puolenpäivän tienoilla. Aamukahvia kyllä juon jo heti kukonlaulun aikaan.

7. Everytihing I do I do it for my family. Saan voimani perheestäni, rakkaistani. Ja M., jos satut vilkaisemaan, niin THANK YOU FOR THE BABIES.

Olen sivupalkin päivityksestä nähnyt, että palkinto on mennyt usealle blogiystävälleni joko nyt tai aikaisemmin, joten tällä kertaa en palkinnon voittokulkua jatka. Käyn päivittämässä tekstin, jos löydän blogistin jolla palkintoa ei vielä ole.

King´s Speech ja 127 Hours

Elokuvasta King's Speech on varmasti sanottu kaikki tarvittava. Toivoisin, että olisin maailmankuulu elokuvakriitikko, joka voisi kerrankin tehdä "slam dunk", iskeä pallon suoraan korissukaan. Nimittäin tämän elokuvan kanssa on kuin "steal candy from a child".

Tavallisen änkyttäjän elämä lienee yhtä helvettiä. Kuninkaallisen änkyttäjän elämä lienee helvetti potenssiin kymmenen. Tai sata. En halua paljastaa elokuvan käänteitä sen enempää, vaikka historiankirjoista tarkastamalla aika paljon voikin päätellä. Colin Firth, Geoffrey Rush, Helana Bonham Carter ja Guy Pearce eivät anna aihetta epäillä etteikö tässä olisi framilla autenttiset historialliset henkilöt. Kirkkaimpana loistaa Yrjö VI, Colin Firthin unohtumattomasti esittämänä. Kuin katselisi USA:n uinnin olympiajoukkuetta: kaikki ovat erinomaisia, mutta Michael Phelps ui omassa luokassaan. Elokuva asettuu samalla tavoin olympia-altaaseen muiden elokuvien joukossa: haastajaa ei ole.

Jos minusta olisi kiinni antaisin Firthille Oscarin. Antaisin hänelle myös Pulitzerin, Nobelin ja Finlandia palkinnonkin tyrkkäisin kainaloon. Muulle joukkueelle antaisin Oscarit. Ei kahta tai kolmatta puhetta. Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta tämä elokuva on tehty ammattitaidolla, lahjakkuudella ja intohimolla. Luottamus, ystävyys, kunnioitus - raaka-aineita elämään. Rankkaan sen viiden parhaimman näkemäni elokuvan joukkoon. (Siellä taitaa olla myös Orson Wellesin Citizen Kane - oli sillä jannulla jotakin sanottavaa, ainakin vähän.)

Lionel Logue ja appointment card, josta näkyy että tuleva kuningas Yrjö VI käytti puheterapeutin palveluita 82 kertaa lokakuun 1926 ja joulukuun 1927 välisenä aikana.

Katsoin myös toisen mielenkiintoisen elokuvan. "127 Hours" on taistelemassa Oscareista tänä vuonna. Elokuva on hyvin erilainen kuin "King´s Speech". Sattuma voi olla aikamoinen tekijä meidän jokaisen elämässä. Ehkä ei ihan niin dramaattinen kuin tässä elokuvassa, mutta sattumaa ei pidä väheksyä. Ja kuinka monesta meistä löytyy kettu, joka kalvaa mieluummin omaa käpäläänsä kuin jää rautoihin? Sitä ei kai tiedä kovin moni muu kuin Aron Ralston, jota karismaattinen James Franco esittää. Leffaa katsellessani yllätyn, kuinka paikallaanpysyvistä, staattisista tapahtumista saadaan elokuvan verran kerrottavaa. 127 tuntia on pitkä aika. Tämän jälkeen tuskin yksikään ajatteleva, harkitseva ihminen jättää kertomatta lähimmäisilleen minne on matkalla.

For Sale: "The Godfather" talo

Talo jossa elokuva Kummisetä II kuvattiin on nyt kaupan.

Talo sijaitseen New York Cityn Staten Islandilla ja myyntihinta on 2.9 miljoonaa dollaria tai tarjous, josta omistaja ei voi kieltäytyä.

Francis Ford Coppola ryhmineen teki elokuvaa talossa ja sen ulkoalueilla puolentoista vuoden ajan. Talon ympärille rakennettiin tekokiviaita ja pihamaalle uima-allas. Kattokin kunnostettiin osana filmaussopimusta. Mm. Connien häät on kuvattu talon tiluksilla, jotka ovat varsin laajat.

Talon 90-vuotias omistaja nukkui pois marraskuussa ja taloa myy nyt hänen perikuntansa. Kiinteistö on ollut perheen omistuksessa yli 50 vuotta. Elokuvan kuvausten ajoilta on vielä tallessa mm. Marlon Brandon vuorosanojen lunttitauluja.

Tudorin tyylisessä kiinteistössä (23 000 neliöjalkaa) on yhteensä 8 makuuhuonetta, neljä kylpyhuonetta, englantilainen pubi talon alakerrassa, kaksi takkaa, autotalli neljälle autolle, uima-allas pihamaalla, butler´s pantry...

Tässä vielä joitakin kuvia talon sisätiloista. Välittäjän mukaan talo tarvitsee hiukan modernisointia ja myyjätkin tuntuisivat luottavan talon vetovoimaan eivätkä ole kovin tiloja ehostaneet. Kuvat välittäjän sivuilta.

Keittiö

Yksi kahdeksasta makuuhuoneesta

Sunroom

Työhuone

Ruokasali

Olohuone

"I´ll make him an offer he can´t refuse".

Naapuri

Tervetuloa uudet lukijat Sally, Villa Kajavan Minna ja Pikolini!

Päivä alkaa pidentyä, aurinko paistoi tänäänkin. Siitä huolimatta huomaan etsiväni ympärilleni kaikkea keltaista. Klementiinejä, appelsiineja ja greippejä kuluu.

Käsite "naapuri" on saanut Amerikan vuosinani ihan uusia ulottuvuuksia. Naapuri on lähimmäinen, joku jonka perään katsotaan ja joka ei ole yhdentekevä. Tänään sain asukasyhdistykseltämme sähköpostin. Koko asujaimisto on kutsuttu kerhotalolle helmikuun alussa. Naapurin 17-vuotias tytär on sairastunut leukemiaan. Kerhotalolla järjestetään kolmituntinen varainkeruu- ja avustustapahtuma. Tarjota voi aikaansa, varoja, myötätuntoa.

En tunne perhettä, mutta minulla on sellainen olo, että auttaa pitää. Onhan kyseessä naapurini, lähimmäiseni. Autamme edes vaikka vähän.

Tänään kirjoitin myös koululautakunnan jäsenille sähköpostin. Base schoolimme (koulu, johon lapset menevät automaattisesti jos eivät hae muihin kouluihin) on muuttunut. Se ei ole enää lähin koulu. Hankalin juttu on, että Middle Schooliin siirtyvät lapsemme olisivat traditionaalisessa koulussa (pitkät kesälomat, kalenteri kuten Suomessa) ja Elementary Schoolissa oleva lapsi olisi year-around schoolissa (9 viikkoa koulua, 3 viikkoa vapaata ympäri vuoden). Pähkähullu tilanne.

Sähköpostissani kerroin, kuinka tärkeitä naapurit ovat. Nyt meidän pikkuruinen alue naapurustosta haluttaisiin erottaa muista ja lapset koulukavereistaan. Alueella on meneillään varsinainen kansanliike ja tiedän, että valtaosa pommittaa koululautakuntaa yhteydenotoillaan. Siinä me naapurit hoidamme myös toistemme leiviskää.

Olo on toisinaan vähän orpo. Lähellä ei ole perhettä tai sukulaisia. Tiedän kuitenkin, että hädän hetkellä voin kääntyä naapurin puoleen. Huojentava tieto.

Vuoden Masentavin Päivä

Tänään se on virallisesti, Vuoden 2011 Masentavin Päivä. Menneellä viikolla aamutv:tä katsellessa tämäkin asia valkeni. Virallinen nimi on "Blue Monday".

Vuoden masentavin päivä saadaan selville laskentakaavan avulla. Kaavassa otetaan huomioon mm. sää, kotitalouden velat, joulusta kulunut aika ja aika mikä kuluu siihen, että uudenvuoden lupaus pettää. Päivä on yleensä tammikuun 3. maanantai ja tänä vuonna siis 17.1.

Omasta vuoden 2011 lupauksestani olen yrittänyt pitää kiinni mahdollisuuksien mukaan. Tosin perhe lienee parempi arvioija ruuan maukkauden ja vaihtelevuuden suhteen kuin allekirjoittanut.

Tuokoon Colin Firth lohtua tähän ankeaan päivään. Edes mielikuvituksissani ei Mr. Darcy näyttänyt enemmän Mr. Darcylta kuin Colin Firthin esittämä herrahenkilö. Hra Firthille päivä ei ehkä ole niin surkean karvas; Golden Globe -palkinto elokuvasta King´s Speech kirkastanee elämää.

Vuoden onnellisimpaan päivään ei ole matkaa kuin viitisen kuukautta. Kesäkuussa juhannuksen tienoilla onni suorastaan poreilee!

Vihertumpelo ihmettelee

Hyasintit tulivat vihdoin viimein kauppoihin ja sainkin kukan kukoistamaan ja tuoksumaan.

Vaan mitä tälle kukkimisen jälkeen tehdään? Yleensä pistän roskiin. Olen kuitenkin saanut jostain päähäni, että hyasinttejä voisi säästää seuraavaan vuoteen. Olenkohan nyt ihan väärässä? Miten pitäisi toimia, että saisin tämän saman yksilön kukkimaan vuoden kuluttua, mieluiten ennen joulua? Tunnustaudun vihertumpeloksi. Poikkeuksetta kaikki kasvit kokevat kivuliaan lopun käsissäni. Hoidan parhaani mukaan, mutta jokin menee pieleen. Blogistanian viherpeukaloiden innoittamana haluan yllättää itseni ja perheeni hortonomian saralla.

Lempihyasinttini kuitenkin näyttää tältä:

Hyacinth Bucket pitää minua touhukkaissa hyppysissään ja olen addiktoitunut rouvan tempauksiin. Useimmat jaksot olen nähnyt puolenkymmentä kertaa, mutta aina vain ne jaksavat huvittaa. Vielä en tohdi vastata puhelimeen "Bouquet recidence, lady of the house speaking", mutta sekin päivä koittaa. Taidan persoonana olla aika kaukana arvon ladystä, mutta eiköhän meissä kaikissa asu pieni Hyasintti. Kuten myös Onslow...

Visions of Johanna

Olen lukenut joululahjaksi saamaani Keith Richardsin elämänkertaa. Kirja on mielenkiintoinen ja voin vain kuvitella mitä kitaristi siitä saisi irti. Löysin kirjasta myös ihan uuden biisin, joka saa Johanna-nimiset tytöt tuntemaan olonsa kyllä ainutlaatuisiksi.

Bob Dylan levytti biisin "Blonde on Blonde" -albumille vuonna 1966. Rolling Stone -lehti valitsi sen 500 The Greatest Song -listalle vuonna 1999. Syntyhetkistä alkaen on yritetty selvittää, kuka tai mikä on mystinen Johanna. Dylan ei virka mitään. Mm. Joan Baezin ja Nicon on arveltu olevan Johannan esikuvina.

Väestörekisteri kertoo, että suomalaisia Johannia on tai on ollut vajaa 145 000 ja se on Suomen kolmanneksi yleisin etunimi. Täkäläisittäin nimeä äännetään joko "Johana" tai "Tsouhana", monenlaisiin ääntämyksiin olen tottunut.

Ohessa on Marianne Faithfullin versio laulusta ja nimen ääntämisestä. Blogistaniassakin meitä Johannia vilistää oikealta ja vasemmalta. Mutta nyt kerrankin saadaan tuntea olevamme erityisiä, "Louise she´s all right... but she just makes it all too concise and too clear that Johanna´s not here".

Ain't it just like the night to play tricks when you're tryin' to be so quiet ?
We sit here stranded, though we're all doin our best to deny it
And Louise holds a handful of rain, tempting you to defy it
Lights flicker from the opposite loft
In this room the heat pipes just cough
The country music station plays soft
But there's nothing really nothing to turn of
Just Louise and her lover so entwined
And these visions of Johanna that conquer my mind.

In the empty lot where the ladies play blindman's bluff with the key chain
And the all-night girls they whisper of escapades out on the D-train
We can hear the night watchman click his flashlight
Ask himself if it's him or them it's insane
Louise she's all right she's just near
She's delicate and seems like veneer
But she just makes it all too concise and too clear
That Johanna's not here
The ghost of electricity howls in the bones of her face
Where these visions of Johanna have now taken my place.

Now, little boy lost, he takes himself so seriously
He brags of his misery, he likes to live dangerously
And when bringing her name up
He speaks of a farewell kiss to me
He's sure got a lotta gall to be so useless and all
Muttering small talk at the wall while I'm in the hall
Oh, how can I explain ?
It's so hard to get on
And these visions of Johanna they kept me up past the dawn.

Inside the museums, Infinity goes up on trial
Voices echo this is what salvation must be like after a while
But Mona Lisa musta had the highway blues
You can tell by the way she smiles
See the primitive wallflower freeze
When the jelly-faced women all sneeze
Hear the one with the mustache say, "Jeeze
I can't find my knees"
Oh, jewels and binoculars hang from the head of the mule
But these visions of Johanna, they make it all seem so cruel.

The peddler now speaks to the countess who's pretending to care for him
Saying, "Name me someone that's not a parasite and I'll go out and say a prayer for him"
But like Louise always says
"Ya can't look at much, can ya man "

As she, herself prepares for him
And Madonna, she still has not showed
We see this empty cage now corrode
Where her cape of the stage once had flowed
The fiddler, he now steps to the road
He writes ev'rything's been returned which was owed
On the back of the fish truck that loads
While my conscience explodes
The harmonicas play the skeleton keys and the rain
And these visions of Johanna are now all that remain.

Jäätä

Viimeisimmästä "winter storm" varoituksesta selvisimme säikähdyksellä. Jäätä ei tullut niin paljon, että sähköjohdot tai puut olisivat katkeilleet, mutta koulut olivat tänään kiinni.

Lasten kanssa olemme ihmetelleet potkukelkkaa. Tai siis lapset ihmetelleet, minä yrittänyt kertoa tästä ihmeellisestä ja oivallisesta kulkupelistä. Nyt olisi passelit potkukelkkakelit.

Menetetty koulupäivä täytyy tehdä myöhemmin. Tulevana lauantaina on herätys aamulla klo 6.30 ja lapset opiskelevat puoleenpäivään. Kurjinta on silloin, kun korvauspäivä menee toukokuulle ja kouluviikko on kuusipäiväinen. Minulle tältä talvelta lumi ja jää riittäisi. Saas nähdä mitä luontoäiti tuumaa.

Illalla katsoimme mieheni kanssa elokuvan "Rabbit Hole". Yleensä vältän katsomasta elokuvia, joissa lapsia menetetään tai lapset ovat rikoksen uhreina. Moni Criminal Minds on tästä syystä jäänyt väliin. Nytkin valmistauduin karkaamaan matkoihini jos tunnelma käy liian painostavaksi.

Surullinen ja tuskallinen aihe herätti monia mietteitä. Nicole Kidman on kaunis nainen ja Aaron Eckhart on ollut suosikkejani elokuvasta "Thank you for smoking" saakka. Sandra Oh onnistuu näyttää yhtäaikaa surulliselta ja koomiselta.

Elokuvassa Kidman ja Eckhart ovat pariskunta, jonka elämä muuttuu dramaattisesti heidän 4-vuotiaan poikansa kuoleman vuoksi. Elämä onkin ylösalaisin, mikään entinen ei enää päde. Juonesta en paljasta tämän enempää. Aihetta käsitellään pienimuotoisesti, isommasti revittelemättä.

Elokuvan jälkeen menin nukkumaan levollisin mielin. Mietiskelin, että ehkä paralleelissa universumissa touhuaa toinen Johanna. Se täytyy pitää silloin mielessä, kun oikein kyrsii ja kiukuttaa. Toisaalta myös silloin, kun ei huomaa olla kiitollinen kaikesta siitä hyvästä mitä elämässä on.

Palautusoikeus

Joskus tulee tehtyä hankintoja, joita ei itsekään jälkikäteen ymmärrä. Niin minulle kävi ennen joulua tämän nahkatakin kanssa. Halusin sen vielä valkoisena.

Joulu meni ja jakkua ei tarvittu kertaakaan. Pakkasin jakun siististi takaisin pakettiin ja kiikutin postiin. Tuotteella oli 30 päivän palautusoikeus, no guestions asked. Helppoa ja kätevää.

Yhdessä lempikaupassani saa tuotteen palauttaa vaikka vuoden kuluttua. Rahat saa takaisin jos palauttaa kuukauden kuluessa, lahjakortin kauppaan jos palautuksen kanssa menee pidempään. Syitä ei kysellä. Joulun alla sain postitetun säilytyspurkin, jossa oli valmiiksi halkeama. (Näitä purkkeja käytetään ruokakomerossa ). Soitin kauppaan ja kysyin, että mitäs nyt tehdään. Puhelun aikana rahat palautettiin luottokortille ja viallinen tuote kehotettiin laittamaan roskiin. Ei tarvinnut hikoilla pikkuasioista.

Helppo palautus takaa sen, että tuote on myös helppo ottaa kaupasta mukaan. Kyllä meillekin on jäänyt jotain sellaista, jota ei ole ihan loppuun saakka mietitty. Toisaalta johonkin projektiin voi ottaa ylimääräisen kitti- tai liimapurkin, kun tietää että käyttämättömän voi aina viedä pois.

Muistan Suomessa palauttaneeni joskus kenkäparin, josta toisesta jalkineesta putosi pohja pois alle viikon käytön jälkeen. Minun mielestäni selvä tekovika, varsinkaan kun kengillä ei oltu ajettu mopoa tai lontsittu mudassa. Kauppa kuitenkin halusi lähettää kengät maahantuojalle syynättäviksi ja kuukausi sitten vierähti arvon maahantuojan kannanottoa odotellessa. Rahat kaupalla, ei minulla. Onkohan palauttaminen edelleen yhtä hankalaa.

Kirjoittelen tätä jatko-osaa maanantaiaamuna. Mua alkoi nimittäin vaivata. Miksi en suosiolla tilannut alkuunsa tätä konjakinväristä jakkua? Pitäisikö se nyt tilata, kun malli oli istuva ja hyvä? Ja mikä mielenhäiriö oli tilata VALKOINEN? Nyt tarvittaisiin toppuuttelua. Mitä enemmän tuota kuvaa katson, niin sitä paremmalta jakku näyttää...

Elämänhallinta = organisointi?

Tänne on tullut uusia lukijoita! Tervetuloa Marja-mamma, Anja, Ari, Maikku ja Minttuli!

Eilen kävin lukemassa Mannukan ansiokkaan jutun leppoisammasta elämästä. Näyttää siltä, että vuoden vaihduttua moni meistä painii samojen ongelmien kanssa: on liikaa tavaraa ja kiirettä. Aikaa on niukalti, kun kiireelliset asiat porhaltavat ohi tärkeiden asioiden. Minun kompastuskiveni ja ikuisuusprojektini on organisointi. Organiseeraan päivät pitkät, mutta silti kaikki on hujan hajan.

Tämä kuva oli pakko laittaa tähän postaukseen. Siinä nimittäin on tämän viikon värikollaasin värit! Olen ostanut kortin itselleni ihan vain siksi, kun se oli niin kaunis. Luottokortin kokoinen lahjakortti muistuttaa lompakossa, että saa mennä ostamaan kirjan jos siltä paikalta ottaa.

Kaaoksen taltutus on jokapäiväistä hommaa, yritän pinnistellä asian eteen päivittäin. Nämä kaksi taktiikkaa ovat auttaneet paljon:

1) Yritän heittää joka päivä 10 tavaraa pois. Tavaroiksi lasketaan myös vanhat kauppakuitit, hajonneet napit, muovilusikat ja länttään astutut kengät. Ei tarvitse kuin kerran kouraista käsilaukun pohjalta, niin jo löytyy 10 pois heitettävää juttua.

2) Oprahilta opin, että vaatehuoneessa kannattaa laittaa kaikki vaatteet vaatepuille samoinpäin ja sitten kun on kerran vaatetta käyttänyt kääntää vaatteet vastakkaiseen suuntaan. Vuoden lopulla katsotaan mitkä vaatteet ovat kääntämättä ja ne joutavat kierrätykseen.

Mutta jostainhan niitä tavaroita meille ilmaantuukin. Eilen satuin kirpputorille ja löysin nämä kuusi kahvikuppia aluslautasineen ja kermakoineen. Jos jollakulla on tietoa enemmän tehtaasta, puolalainen Chodziez, niin laitathan kommentin. Löysin netistä tehtaan yhteystiedot ja täytynee jossain vaiheessa selvittää mikä on mallin nimi ja milloin se on valmistettu.

Näihin minä nyt kuitenkin taas lääpähdin. Värityksestä tulee mieleeni elokuva Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Siinä Scarlett (Charlotte Coleman) lausahtaa hiustensa (porkkanan punaiset eli oranssit) ja pukunsa (violetti) kuvastavan taivaan ja helvetin liittoa. Tai jotenkin sinnepäin.

Parasta näissä astioissa hinnan lisäksi (alle $10 koko astiasto) oli se, että ne näyttivät olevan käyttämättömiä.

Keväällä, lintujen livertäessä ja aamuauringon lämmittäessä (ei kuitenkaan vielä hellelukemia), näistä on mukava nauttia aamukahvit.

Cupcakevyöry

Varsinainen cupcakevyöry on kohdannut perhettämme. Eilen soi ovikello ja naapurin poika toi Sponge Bob leivonnaisia. Pohjana suklaakakkua ja kuorrutuksena sinistä voikreemiä. Tosinainen ei tietenkään kuppikakkuun tukehdu, mutta kyllä tämä tiukkaa alkaa tehdä. Hyviä olivat!

Bussipysäkki on vähän kuin ennen vanhaan tupakointitilat: niissä kuulee parhaat juorut. Tänä aamuna kuulin mielenkiintoisen jutun. Jostain kumman syystä puhe siirtyi siivouksen ja pyykinpesun kautta yöpukuihin. Naapuri tarinansa lomassa kertoi, että heillä vaihdetaan yöpuvut joka päivä. Siis pyjamaa käytetään yksi yö ja sitten se pestään.

En sanonut mitään. En voinut paljastaa siltä seisomalta, että meillä mennään joskus samalla yöasulla melkein viikkokin. Jos pyjama laitetaan puhtaan lapsen ylle ja se päällä ei muuta kuin nukutaan, niin olen järkeillyt tällaisen pesuvälin riittävän. Olen ajatellut, että pesuainejäämät kutittavat ihoa ja parempi jos niitä jäämiä on mahdollisimman vähän. Kuuma kesäaika on erikseen, silloin pesuväli on vähän lyhyempi. Asutkin tietysti kevyempiä. Mutta miten on, pitäisikö yöasu pestä päivittäin?

P.S.

Kaipailin postaus pari sitten ruokablogeja. Tänään löysin Iltalehden listan vuoden 2010 parhaista ruokablogeista. Onnea voittajille! Tässä vielä lista:

Suomen TOP-10 ruokablogit

1. Kinuskikissa http://www.kinuskikissa.fi/

2. Hellapoliisi http://www.hellapoliisi.fi/

3. Pastanjauhantaa http://pastanjauhantaa.blogspot.com/

4. Cebicin keittiössä http://cebic.vuodatus.net/

5. Kirsin keittiössä http://kirsi1974.vuodatus.net/

6. Kakku Helmi http://jimijjjp.vuodatus.net/

7. SILLÄ SIPULI http://sillasipuli.blogspot.com/

8. Unelias kokki http://uneliasblogi.blogspot.com/

9. Siskot Kokkaa http://siskotkokkaa.blogspot.com/

10. Polkkapossu http://polkkapossu.blogspot.com/

Joutokäyntiä

Ensimmäinen arkiaamu pitkästä aikaa. Lapset lähtivät kouluun lounaiden, välipalojen, silitettyjen vaatteiden ja ehjien sukkien kanssa. Bussikuskimme Ms. C. kurkotti bussista vilkuttamaan, hymyili leveästi. Huikattiin "Happy New Year". Kolkkiluokkalaisella oli kukkakimppu mukana opettajalle viemisiksi. Classroom mom lähetti lauantaina sähköpostia ja muistutti opettajan syntymäpäivästä. Illalla ensin yhdet harkat, sitten toiset. Seuraavat yhdeksän viikkoa sujuvat näin.

Bussia odotellessa mietin joutokäyntiä. Suomalainen ei varmastikaan näissä lämpötiloissa hurisuttaisi autoa joutokäynnillä edes sallittua kahta minuuttia. Naapurit näyttivät käynnistelevän autojaan 15-30 minuuttia ennen liikkeellelähtöä. Moni ei näet tänä aamuna uskaltanut luottaa koulubussin tuloon, meitä optimisteja oli vain kolmesta perheestä pysäkillä.

Illalla katsoimme mainion elokuvan "Secretariat". Mainion siitä teki sopivuus koko perheelle. Mutsi sai taas roskan silmään ja herkistyi joka kerta, kun "Big Red" kirmaili (oikeampi termi kai "runnoi") laukkaradalla. Tytär totesi elokuvan jälkeen, että Avatar on nyt toisella tilalla suosikkilistalla.

"Secretariat" kertoo samannimisestä hevosesta, joka voitti vuonna 1973 Triple Crown -laukkakisasarjan. Elokuva perustuu tositapahtumiin. Diana Lane esittää unelmaan uskovaa hevosen omistajaa Penny Cheneryä. John Malkovich on omaperäinen valmentaja. Vaikka hevosista tai hevosurheilusta ei olisi kiinnostunutkaan, niin tämä leffa kyllä vetää puoleensa. Unelmat tekevät meistä voittamattomia.

1.1.11

Jos uusi vuosi pitää aloittaa jollain päivämäärällä, niin 1.1.11 kuulostaa kyllä hyvältä. Meillä on palattu kuin taikaiskusta normaaliin elämään. Lämpömittari näyttää suotuisia lukuja, lumi on sulanut, maa vihertää. Joulu ja Winter Wonderland katosivat yhdessä yössä.

Telkkarista ei tule Itävällan mäkiviikkoa eikä Wienin uudenvuoden konserttia. (Olen muuten usein miettinyt miksi Itävalta on Euroopan uudenvuodenpäivän pääkaupunki. Kovin on Itävalta vetoista vuoden ensimmäisen päivän vietto.)

Aamulla näin ehkä tavallista useamman hölkkääjän. Matkalla aamupalaravintolaan huomasin, että moni on taas körötellyt ostarille. Autojen pesupaikat olivat täynnä, kuten myös ravintolat. Naapurit purkavat jouluvaloja ja puhdistavat pihamaita. Miehet pärisyttävät painepesureita ja roskapuhaltimia sydämensä kyllyydestä. Tästä on hyvä jatkaa. Kunhan Eggs Benedict ensin sulaa...