Kiitospäivä alkaa kallistua kohti loppuaan. Nyt kunnon amerikkalaisen tavoin pitäisi valmistautua huomista päivää, Black Friday, varten. Kiitospäivän jälkeisenä perjantaina käynnistyy joulukauppa. Ei hiljalleen, verkkaisesti vaan jymisten ja paukkuen, mieluiten aamulla klo 3.

Aikaihmisen kokoiset pähkinänsärkijät tervehtivät meitä tutun ravintolan pääovella.
Nimi Black Friday juontaa juurensa vuoteen 1966, jolloin Philadelphian poliisilaitos alkoi kutsua päivää termillä massiivisen liikenteen ja liikenneruuhkien vuoksi. Nykyisin nimen katsotaan kuvaavan päivän taloudellisia voittoja - pluspäivät merkitään mustalla, miinuspäivät punaisella.
Hauskin ilmoitus oli kauppaketjulta, joka kertoi että heidän liikkeissään SAATTAA olla iPadejä joko yksi tai useapi tai sitten ei yhtään huokeaan alehintaan. Ensimmäiset jonottajat palkitaan alelöydöillä, ehkä.
Black Friday ja poskettomat alennukset saavat ihmiset myös unohtamaan Kiitospäivän kiitollisuuden. Ensimmäisen ja ainoan kerran minulle on kunniallisennäköinen perheenäiti huutanut autonsa ikkunasta "bitch", kun onnistuin nappaamaan parkkipaikan ennen häntä. Alelöytöjen metsästys vei viime vuonna asiakkaan hengen, kun hän talloutui kuoliaaksi ostoryntäyksessä.
Minä jään suosiolla kotiin. Olen luvannut pelata jalkapalloa perheen kanssa. Vanhemmat vastaan lapset matsi on totista kamppailua, ainakin vanhempien tiimissä. Rökitys on tiedossa. Miten tappion taas kantaisi urhoollisesti...?
Vielä muutama kuva tämän päivän ateriasta ja miljööstä. Ravintolan koristelut ovat upeat, kuvia saisi varmasti tuhansia erilaisia. Ikävä kyllä tartuin kameraan vasta aterian jälkeen, kalkkunan sumentamin aivoin.

Miljöö on maalaismainen, heinäpaalit heiluivat tuulessa.
Varauksista huolimatta pöytää joutuu joskus hetken odottamaan. Ulos oli katettu pikkuista purtavaa odottajien iloksi.
Tontut kurkistelivat siellä täällä. Kransseilla koristelisi kai keskisuuren kaupungin.

Jouluisia asetelmia oli sykähdyttävän paljon.

Vanha punainen bensapumppukin sopi ympäristöön.

Vihreät köynnökset kiersivät rakennusta niin sisällä kuin ulkonakin.

Sisääntuloaulassa oli tarjolla omenoita. Vastapäätä vaakaa oli jättimäinen tynnyri täynnä punaposkisia omppuja.

Ruoka oli hyvää, vaikka ei kovin kuvauksellista. Tällä lautasella kalkkunaa, karpalo-kurpitsahilloa, makeista perunoista tehtyä laatikkoa, perunamuusia, kalkkunatäytettä, vihanneksia ja makeita omenoita (baked apples).

Ja tällä lautasella kalaa, vihanneksia, macaroni and cheese, villiriisiä, chiapattasämpylä.

Malbec on siitä mukava viini, että se sopii melkein aterian kuin aterian kanssa.
Pikkuväki olisi syönyt vaikka kuinka monta suklaapikkuleipää. Sawdust pie kermavaahdon kanssa vei minun kieleni. Mieli teki maistaa myös banaani- ja mustikkapaistoksia, pähkinäpiirakkaa ja kurpitsapiirakkaa...

Aulassa oleva joulukuusi oli huikean korkea. Huipussa tikkareita ja piparminttutankoja. Ja kuten näkyy kuusipuuta ei koristeiden alta erottanut.