Köyhän naisen Odd Molly

Muutama vuosi sitten näin suomalaisessa lehdessä muotijutun, jossa oli Odd Mollyn neuletakki. Se hyvin pelkistetty, jossa lukee "Odd Molly" selässä. Väri oli hempeä jokin. Rakastuin päätä pahkaa, head over heals. Vaan meidän kulmilla ei myydä Odd Mollya. Vihdoin viimein tänä kesänä Suomen matkalla pääsin sovittelemaan kokoja ja huomasin, että kokeilematta en uskalla mitään ostaa. Kaupassa oli kauniita tuotteita, mutta ei himoitsemaani neuletakkia. Voih.


Vähän haikealla mielellä läksin kaupasta pois. Jotain teki mieli. Sitten se löytyi, täydellinen Köyhän Naisen odd molly! Eikä takuuvarmalla ole kellään samanlaista täällä meidän kulmilla. Kiitos KappAhl! Niskalapussakin lukee: "Be good to yourself and have a happy mind".

Kirjotut ruusut ja muut kuvioinnit ovat kestäneet jo muutaman pesun.

Olen yritellyt vapauttaa mieltäni ja olla erityisen onnellinen.

Löysin myös Isadora Duncan -maisen huivin. Muistattehan amerikkalaisen tanssijattaren, joka alloitti villityksen tanssia paljasjaloin ja heitti henkensä Ranskassa, kun pitkä huivi kiertyi avoauton takarenkaisiin...

Kaupanpäälliseksi huivissa oli vielä kaunis tagi, jonka voi laittaa vaikka leikekirjaa sulostuttamaan.

On minulla yksi moitteensanakin. KappAhl oli nuiva eikä antanut minulle kanta-asiakaskorttia, jolla olisin saanut ensimmäisestä ostoksesta 25 %:n alennuksen. Pitäisi olla vakiosoite Suomessa. Mikä vika on ulkomailla olevassa vakiosoitteessa?

Operaatio Pantry

Yksi asia mistä tykkään aivan erityisesti meidän kotona on tämä ruokakomero. Huono puoli taas on, että komeroon iskee sekasorto alta aikayksikön.

Lisäksi minulla on harhainen luulo, että jos tavaroilla on tietty paikka, niin siinä luovuus kärsii. Minä löydän tavarat, vaikka olisikin vähän vinksin vonksin ja heikun keikun. Muu perhe ei. Perhe on kärvistellyt suurpiirteisyyteni kanssa. Vihdoin viimein miehen mitta tuli täyteen ja hän aloitti Operaatio Pantryn.

Mies teki tutkimustyötä netissä ja etsi purkit, joihin tuotteet pakataan. Lisäksi hän löysi tällaisen näppärän vempaimen, jolla tehdää nimilappuja. Tytär sai tehtäväksi tehdä hyllykartan. Eilen aamulla projekti polkaistiin käyntiin. Miehen johdolla lapset asettuivat human chain -muodostelmaan ja pantry tyhjennettiin. Seuraavaksi lapset saivat lajitella tuotteet tuoteperheisiin: mikä kuuluu yhteen, mikä erikseen. Minä liityin huoltojoukkoihin ja paistelin perheelle tonnikalahampurilaiset murkinaksi.

Komeron pesun ja maalaustöiden jälkeen alkoi purkitus.

Sokereille löytyi omat purkkinsa.

Joku (en kai minä?) oli innostunut ostamaan brown sugar...

Nimilaput ovat muutoin englanniksi, mutta tähän peltitölkkiin se laitettiin suomeksi. Piparkakku on piparkakku eikä gingerbread tässä pantryssä.

Nameilla on omat säilytyspurkkinsa ja korinsa. Peltiset kaakaopurkit ovat saaneet tehdä vakituisen pesän pantryyn. Niihin on kiva kehitellä ihan omiakin sekotuksia mm. pienistä vaahtokarkeista ja kaakaosta.

Dear Family,

We have rearranged and cleaned the pantry today. So we must keep it clean. Everyone has worked hard and wants to make sure that their work is not for nothing. The only way we can do this is by keeping things clean, cleaning our messes, and making sure we don’t buy things we do not need. If we all do this the pantry will stay clean for at least a couple years. I hope that everyone will agree to these terms by signing their first and last name in the space below. Thank you for your cooperation and time.

I agree to these terms.

Tytär kirjoitti oheisen sopimustekstin ja me kaikki allekirjoitimme sopimuksen. Teksti laitettiin kehyksiin ja pantryn seinälle. Pientä pränttiä ei ole. En ainakaan huomannut...

Tältä pantry näyttää nyt. Puisessa viinilaatikossa säilyvät pienet tölkit, purkit ja pussukat. Miehen valitsemat ja hankkimat säilytysastiat huomattiin erinomaisiksi ja nyt niitä pitää ostaa lisää mm. muroille ja pastalle.

Lakanamerestä nousee Venus

Otsikolla ei oikeastaan ole mitään muuta tekemistä aiheen kanssa kuin että lakanoista on kyse. Ne ajat ovat ohi jolloin oli edes potentiaalinen mahdollisuus Venuksen nousta lakanamerestä. Nykyinen olento muistuttaa jotain muuta vedenelävää... merihirviö kenties?


Anne-Marie kysyi joko vuodevaatteet on hankittu. Levittelin ne tähän tyttäreni vuoteelle, jotta niistä saisi jonkinlaisen käsityksen. Pohjaväri on robin egg (vai duck egg?), kaunis sinivihertävä sävy. Toinen puoli on pikkukukallinen. Suuret punaisen ja pinkin väriset hortensiat antavat väriä.

Pussilakanat ovat tuottaneet yllättävän paljon päänvaivaa. Alkuaikoina oli lähes mahdoton löytää puuvillaisia, kohtuuhintaisia pussilakanoita. Lasten vuodevaatteiden paras hankintapaikka on ollut Ikea.

Eivät nämä nyt ihan ole sellaiset kuin suunnittelin. Satuin kuitenkin sopivasti alehyllylle, kun lakanoiden hinnat oli pudotettu puoleen. Väritys käy edelleenkin yksiin muiden suunnitelmien kanssa: vaaleanharmaat makuuhuoneen seinät sointuvat ja luonnonvalkoista ja pellavaa on helppo yhdistellä. Vaikka kyllä tämä Laurenkin vielä mielessä kummittelee:

Kompromissi

Makuuhuoneen uudistusprojekti etenee. Pääsimme yksimielisyyteen sängyn mallista. Tämä sänky oli meidän molempien ykkösvaihtoehto. Mietin myös valkoista beach house -tyylistä kalustusta, mutta mies ei lämmennyt ajatukselle laisinkaan. Pylvässänky sen sijaan oli myös miestä miellyttävä vaihtoehto. Nyt vain sopivaa yksilöä metsästämään. Minua miellyttää aivan erityisesti ajatus pienistä portaista, joita pitkin kipuan vuoteeseen.

Naise elämää

Taidatkos sen paremmin sanoa kuin tämän kirjoittaja. Huom! Itse olen saanut runon aikapäiviä sitten maininnalla, että tekijä olisi Heli Laaksonen, mutta Kirsikka korjasi ja kertoi, ettei ole runoilija Laaksosen kynästä lähtöisin. Hauska juttu kuitenkin.


Naise elämää?

Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.
Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on sus jotta kummallist.
Jos sää anna, sää ole helppo nakki.
Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.

Yritä täsä sit olla. Jua pari lasi kuaharii. Venytel tualis semmottos,
et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi. Hiukka hianon
näköst. Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.

Pan lähettäen kaikil, joil o väsymyst ja kaikil, joil ei ol ja si
kaikil, joil halut viesti laitta.

Kyl o helppo ol naine!!!!

Päivän pukeutuja

Gerbiilipoika Charliella (a.k.a. Prince Charles) on pettämätön tyylitaju. Aamuisin laitetaan kruunu päähän.

Charlie tykkää myös Bonosta.

Ja muutenkin U2 meiningistä.


"I still haven´t found what I´m looking for..."



Charlie saa vaikutteita puketumiseensa myös Village People -poppoolta.

" Young man, there's a place you can go.
I said, young man, when you're short on your dough.
You can stay there, and I'm sure you will find
Many ways to have a good time.

It's fun to stay at the y-m-c-a.
It's fun to stay at the y-m-c-a.

They have everything for you men to enjoy,
You can hang out with all the boys ..."

Joskus on kruunu vähän vinossa, kun Charlie hipsii pikkutunneilla kotipesään. Paparazzit kannoilla...

P.S. No animals were hurt during this photo shoot.

Kulta, se on kukka

En ole koskaan ollut erityisen hyvä kasvi- tai eläinkunnan tuntija. Siankärsämön olen erottanut suopursusta, piharatamo ja rentukka kasvavat myös eri paikoissa. Harakalla ja variksella on vissi ero ja ritariperhosesta ei voi erehtyä.

Olen hankkinut kirjan, jossa kerrotaan kaloista. Merenrannasta nappaa hyvin croacer, jonka tunnistaa erityisestä ääntelystä. Rantaan ajautunut jellyfish on aika villinnäköinen. Tunnistan myös kaksi myrkkykäärmettämme: kalkkarokäärme ja copperhead. Cottonmouth on hankalampi. Aikuinen mustaleski -hämähäkki on helppo tunnistaa, mutta sitäkin myrkyllisempää brown recluse -hämistä en erota. Kun lapset osoittavat flooraan tai faunaan kuuluvaa yksilöä joudun usein vastaamaan: "Kulta, se on kukka. Kulta, se on lintu. Kulta, se on sieni". Pitäisi mennä kurssille.

Aamulenkkini hämmästelynaihe on ollut tämä vihreä pallukka. Pallukka näyttää sitrushedelmältä, mutta lähemmin tarkasteltuna se on paremminkin palko. Kevyt ja ontto, ei sitruunaista tuoksua. Olen kysellyt naapureilta ja kylänmiehiltä, googlannut. Mikähän se tämäkin on?

Koulubussi

Joka aamu saatan lapset koulubussille, odotan että he nousevat kyytiin ja vilkutan niin kauan kuin perävalot näkyvät. Kuten kaikki muutkin äidit. Pysäkille on matkaa n. 200 metriä. Iltapäivällä toimin sitten kuin ehta skandinaavi: lapset saavat kipaista omin nokkinensa kotiin. Näen verannalta pysäkille. Mutta tässä suhteessa olen erilainen äiti: muut vartovat pysäkillä.

Olemme olleet onnekkaita kuljettajien suhteen. Vuosi sitten meillä oli kuljettaja, joka antoi lapsille pienet joululahjat, tarjosi pizzaa viimeisenä koulupäivänä ja mikä parasta, antoi työntää pään ulos ikkunasta ja laulaa! Siis viimeisenä koulupäivänä. Kun me äidit kuulimme, että Mrs. D. siirrettäisiin toiselle linjalle soittelimme puhelimet punaisina kuljetusosastolle. Rukoilimme, kerjäsimme, anelimme. Ei auttanut, oli toisten lasten vuoro nauttia Mrs. D:n kyydistä.

Vaan nytpä meillä onkin ihan uudenlainen kuljettaja. Lapset tulivat kotiin ja kertoivat, että kuljettajan paidassa lukee "Sexy Chick". Nilkkaan on tatuoitu "BITCH". Lapset eivät saa puhua bussissa. Jos edes kuiskailevat keskenään sanoo uusi kuljettaja, että kotiin voi myös kävellä ja lisää vielä, että hän ei ole lasten kaveri eikä lasten tarvitse olla hänen kavereitaan. Hänen hommansa on vain ajaa lapset kouluun ja takaisin. Pienen 5-vuotiaan Kindergartenilaisen leuka oli alkanut väpättää, silmäkulma kyyneltyä, mutta isommat lapset suhtautuivat asiaan filosofisemmin.

Koulubussin kuljettajan täytyy olla vähintään 18-vuotias, ajokortti on täytynyt olla vähintään 2 vuotta ja rattijuopumuksesta tai muiden päihteiden vaikutuksen alaisena ajosta on saanut jäädä kiinni vain kerran. Alkupalkka on $11.81/tunti ja päivässä on vähintään kuusi tuntia työtä.

Lusikkaleivät

Jälleen teki jotain hyvää mieli kahvin kanssa. Minulla on sääntö, että saan syödä herkkuja jos ne ovat:
a) itse tekemiäni
b) tarjolla ulkomailla
c) tarjolla joulukuussa

Monen vuoden tauon jälkeen tein lusikkaleipiä. Olen tehnyt näitä viimeksi n. 5 vuotta sitten pääsiäiseksi. Leivonnaiset kun muistuttavat muodoltaan pääsiäismunia. Lapsillekin tämä oli ihan uusi makuelämys. Amerikkalaiseen tapaan päällyssokerin kanssa ei säästelty.

Muistikuvani ovat n. 15 vuoden takaa, mutta silloin lusikkaleipiä tarjoiltiin kaikissa mahdollisissa juhlissa. Vieläköhän lusikkaleivät ovat yhtä suosittuja?

Maailman paras

Koko viikon metsästin tätä Newsweekin numeroa. Olihan siitä niin paljon puhetta suomalaisissa viestimissä. Perjantai-iltana lehti löytyi. (Opin myös sen, että kauppojen henkilökunta EI tiedä, milloin uudet lehdet ilmestyvät hyllyille tai missä ylipäänsä lehtihyllyt ovat).

Odotukset olivat korkealla. Kerrankin olisi Suomi Finland korkeimmalla pallilla, ylimpänä kansakuntien joukossa. Mutta kantta tiiraillessani tulin siihen tulokseen, että suomalainen vaatimattomuus oli tarttunut myös Newsweekin toimitukseen: kel onni on, se onnen kätkeköön tai vaatimattomuus kaunistaa. Jos Suomen lippu olisi ollut vielä hiukankin pienempi olisin tarvinnut mikroskoopin sen löytämiseen.

Suomi on ykkönen koulutuksessa! Jee. Mutta hei, ei sitä tästä kuvasta oikein osaa päätellä. Reunateksti toki kertoo, että lapset saavat Suomessa tukiopetusta, mutta muuten näyttäisi Etelä-Korea oleva mielenkiinnon kohde.

Hei, me johdetaan! Näyttävät kyllä aika nummisilta nuo maisemat ja itse asiassa nehän ovat Luxembourgista.

Suomen lippu heiluu! Onhan se ylvästä olla ensimmäisenä sadan maan joukossa. Revontuletkin kirjovat yötaivasta.

Ihan lehden lopussa on kolumni, jossa esitellään kaikki pohjoismaiset herkut: smorgasbord, porolihapullat, ruotsalaiset lihapullat, silli, ruisleipä, savukala. On maininta myös Suomen taisteluista Venäjää ja Saksaa vastaan. Ja siinäpä se. Miksi minusta tuntuu, että Suomen tähtihetki on ryöstetty? Suomi on niputettu yhteen muiden pohjoismaiden kanssa. Olenko nyt kotoisin Nordic Nations?

Hauskana kevennyksenä on kuvasarja maailman todellisista voittajista. Ranskassa on parasta käydä synnyttämässä, Intiassa lennättämässä leijoja ja Sveisissä on räppärin hyvä olla.

Pistän lehden visusti säilöön. Olen lasten koululla esitellyt Suomen joka vuosi kansainvälisillä messuilla. Taas on kättä pidempää, jolla voin kertoa Suomen ainutlaatuisuudesta. Muutama viikko sitten kerroin yhdelle ryhmälle imigraatiosta. Lasten oli vaikea ymmärtää, että joku muuttaa USA:han muustakin syystä kuin sotaa tai köyhyyttä paetakseen.

Olen tietysti myös onnellinen toisen kotimaani puolesta. USA on sijalla 11. Toivon, että molemmat maani saisivat jonain päivänä keikkua listan kärjessä. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin parasta olisi jos erot ympäri maailman kutistuisivat minimaalisiksi.

Kippis! Tätä täytyy juhlia, vaikka meidän kulmilla taidan olla ainoa, joka uutisen on kuullut ja noteerannut.

For Rent

Eilen osui silmiini uutinen, että Helsingissä pyydetään jo n. 50 neliön kaksiosta vuokraa jopa 1600 euroa. Ryhdyin tutkimaan minkälaisen asunnon meidän kulmilta saisi vuokrattua samalla summalla. Tässäpä tulos.

- neljä makuuhuonetta, 3 kylppäriä, olohuone, ruokasali, keittiö, aamiaisnurkkaus, työhuone, ns. familyroom (kääntyisikö leikkihuone), kahden auton autotalli ja tilava piha
- lähellä hyvät koulut
- lähellä hyvät palvelut
- kehittyvät markkinat eli töitä piisaa

Tässä vielä muutama kuva. Sisäkuvat ovat asunnonvälittäjän sivuilta. Ulkokuvat kävin napsimassa itse.


Ylhäällä on ruokasali ja alhaalla aamiaisnurkkaus.


Olohuone takkoineen ja vähän keittiötä.

Pihamaa, jossa valmiit istukset ja automaattinen kastelu.

Tallissa on tilaa kahdelle autolle.

Hyvänkokoinen veranta.

Koko tästä komeudesta pyydetään vuokraa vajaat 2100 dollaria, tämän päivän kurssilla n. 1650 euroa. Vuokratakuu kuukauden vuokra, jonka saa muuttaessa pois jos ei ole aiheuttanut remontoitavaa.