Uudenvuodenruokia

Vuodesta toiseen olen kysellyt mikä on amerikkalainen perinteinen uudenvuodenruoka. Ei ole selvinnyt, ei. Suomessa kun laittaa pöytään perunasalaattia ja makkaroita, niin hyvin pärjää.

Naapurin 7-vuotias leipuri toi uudenvuodenherkkuja. Pikkuleipuri oli värkännyt cupcakeja ja nehän käyvät melkein häistä hautajaisiin, miksi eivät sitten uuteenvuoteen.

Yksi perinneruoka mainitaan usein uudenvuoden yhteydessä: Black-eyed pea soup eli lehmänpapu keitto. (Tarkistin pavun nimen nettisanakirjasta. Kirkkain silmin siellä väitettiin, että papu on suomalaiselta nimeltään LEHMÄNPAPU). Papukeittoa syödään yleensä uudenvuodenpäivänä ja sen ajatellaan tuovan onnea ja varallisuutta. Papu muistuttaa kolikkoa, näin minulle joku selitti. Papukeitto on etenkin eteläisten osavaltioiden herkkua.

Ystäviltä ja tuttavilta olen asiaa udellut ja joillakin uudenvuoden kekkereillä ollut. Tarjottava vaihtelee pastasta pihviin. Eräs naapurini tarjoaa uudenvuodenaattona bratwursteja, hapankaalia ja saksalaista olutta. Toinen kunnostautuu meksikolaisten herkkujen saralla. Latinoperinteisiin kuuluu myös 12 viinirypäleen syöminen yösydännä. Onnea tulee taas roppakaupalla.

Onneen ja menestykseen viittaavat myös vihreät salaatit (kuin dollareita popsisi). Usein myös sianliha mielletään menestymisen merkiksi. Toisaalta nautaa nautitaan yleisesti. Kiellettyjen listalla on ainakin rapu, joka saattaisi viedä takaperoiseen suuntaan.

Meidän perhe nauttii uutenavuotena perinteisesti blinejä. Kyllä kai mätipallot, sipuli, punajuuri, kananmuna ja suolakurkku nyt jonkinlaista hyvää onnea saavat aikaiseksi. Joskus teen borssikeiton. Ei siitä niin hyvää tule kuin mieheni tädin laittama, mutta kyllä sitä paremman puutteessa nieleskelee. Ja jos ei muuta, niin ainakin uuden vuoden voi ottaa vastaan kylläisellä vatsalla.

Eräs ystäväni totesi, että pitää uskoa eikä olla taikauskoa. Joten mitä tahansa suuhusi pistelet niin toivon, että Sinulla ja läheisilläsi on onnellinen, menestyksekäs ja ilon täyttämä vuosi 2011!

Cheers!!!

P.S.

Meidän uudenvuoden pippalot päättyvät aina siihen, kun mies laittaa soimaan Auld Lang Syne ja enemmän tai vähemmän uupuneina huojumme kynttilän valossa, pienokaisten vedellessä sikeitä kerrosta ylempänä.

Vuoden 2010 Parhaat

Vuoden viimeisiä päiviä eletään. Mennyt vuosi on ollut vähän haikea, paikoin vaikeakin. Paljon hyviä ja ihan parhaita asioita on kuitenkin tapahtunut. Tässä minun meemini vuoden 2010 parhaista jutuista. Saa vapaasti ottaa käyttöön:

Paras Biisi: Taio Cruz ja Dynamate - ihan vain siksi kun lasten harrastuksiin ajellessa lapset laulavat radiosta tulevan biisin tahtiin ja heiluvat niin, että koko auto huojuu. Sitä elämäniloa!

I throw my hands up in the air sometimes
Saying ay-oh, gotta let go.
I wanna celebrate and live my life
Saying ay-oh, baby let's go.
Cause we gon rock this club
We gon' go all night
We gon' light it up
Like it's dynamite.
Cause I told you once
Now I told you twice
We gon light it up
Like it's dynamite

Paras Elokuva: Menee mustemman huumorin puolelle. Wild Targetissa oli sitä jotain, vaikka tarina on vähän karmiva. Elokuvassa on myös pari miessuosikkiani: Bill Nighy ja Rupert Everett sekä punatukkainen Rupert Grint. Helen Mirrenin tähdittämä leffa Red pääsi myös lopputaistoihin. Mustempi brittihuumori kuitenkin voitti.

Paras Kirja: Stieg Larsson ja Lohikäärme-trilogia. Sain vasta menneenä kesänä kirjat suomeksi käsiini. Se oli menoa se.

Paras Teko: tämä oli silkka vahinko. Annoin ystävälleni lahjaksi kirjan, jossa oli tieto jota hän oli etsinyt pitkän aikaa. Tieto avasi hänelle ihan uusia uria. Olen onnellinen, että sain olla jonkinlaisen kosmisen voiman välikätenä. Halusin ilahduttaa, mutta jonkun muun sormet tässä oli pelissä.

Paras Ateria: Kuopiossa sain perheeni kanssa viime kesänä osallistua herkkuaterialle. Istuimme juhlapöydässä, jossa oli mukaelma Nizzan salaatista (erittäin ruokaisa) ja jälkiruokana mustikkakukkoa. Lapset haikailevat vieläkin kotona tehdyn leivän perään. Seura oli verratonta.

Paras Yllätys: Kolkkiluokkalaisemme toivoi, että hänen muutaman tuhannen mailin päähän muuttanut paras ystävänsä voisi tulla synttäreille. Ei hyvältä näyttänyt. Vajaa viikko ennen syntymäpäiviä soi puhelin ja lapsen äiti soitti. He olisivat tulossa katsomaan vanhoja kulmia ja voisiko lapset nähdä. Paras ystävä tuli yökylään ja oli juhlimassa heti syntymäpäivän aamusta alkaen.

Paras Löytö: Arabian pomona, josta jo kirjoitinkin blogissani. Hinta-laatusuhde ihan lyömätön.

Paras Hankinta: Kitchen Aidin sekoitin on ollut ahkerassa käytössä. Vanha blenderi oli jo ihan mahdoton, vaikka hyvin palvellut. Tähän liittyy myös ensimmäinen kuva, maatuska joulukoriste. Etsin Suomen matkalla kaikista mahdollisista ja mahdottomista kaupoista maatuska kaulakorua. Ei löytynyt. Tai löytyi yksi ja olisi luullut hinnan perusteella, että puunukke oli vähintään kullasta tehty. Eilen löysin maatuskan Targetin joulualesta, maksoi $1.50 ja hädän tullen voin ripustaa vaikka kaulaan.

Paras Saavutus: sain lapset lähetettyä kouluun 180 aamuna mukanaan lounaat, välipalat, tehdyt läksyt; yllään silitetyt vaatteet ja ehjät sukat, hiukset stailattuina. Sain kuskattua lapset harrastuksiin 200 iltana. Sain tehtyä yhdessä mieheni kanssa aamiaisen reiluna 360 aamuna, kuten myös lounaan ja illallisen. Jep, laakereilla lepäillään ;)

The bottom line

Ihan parasta menneessä vuodessa on ollut huomata, että tuntemattomat, vieraat ihmiset voivat olla hyvin ajattelevaisia, sydämellisiä. He ovat valmiita jakamaan kaikenlaisia asioita, kuuntelemaan ja puhumaan tuntemattoman kanssa. Minulla on ollut etuoikeus vuonna 2o1o tutustua hyväsydämisiin, ystävällisiin ja viisaisiin ihmisiin. Ja tietysti perheeni on saanut elää turvallisen, onnellisen & tasapainoisen vuoden.

Ilmianna ruokablogi

Olen harkinnut ja miettinyt uudenvuodenlupausta jonka voisin

a) suhteellisen helposti pitää

b) josta olisi iloa ja hyötyä koko perheelle.

Tulin siihen tulokseen, että kokkaustuloksille kannattaisi jotain tehdä. Ikävä kyllä en ole Julia Child, vaikka hänen kirjansa "Mastering the Art of French Cooking" onkin yöpöydällä. Tykkään selailla kirjaa, tutkailla reseptejä.

Ruoka meillä valmistetaan lähes poikkeuksetta alkutekijöistään: muusi potuista, sipulisoppa sipuleista. Kakut ja leivonnaiset teen myös "from the scratch". Ruoka on kuitenkin vähän mielikuvituksetonta, yksitoikkoista. Piristystä tarvitaan.

Lasten kouluruokailu tuottaa päänvaivaa, sillä pakkaan lounaan ja välipalan mukaan. Joudun myös käyttämään aikaa ja energiaa sen miettimiseen, että ruoka on päivittäin urheileville kasvaville lapsille sopivaa.

En ole juurikaan ruokablogeissa seikkaillut. Jos Sinulla on ruokablogi jota kirjoitat tai seuraat, niin nyt on oiva tilaisuus jakaa se reseptin- ja inspiraation janoisen lukijan kanssa.

Meidän perhe tarvitsee ruokaa, joka on TERVEELLISTÄ, MAUKASTA ja OIKEIN HYVÄN MAKUISTA!

Meryl Streep muuten teki nappisuorituksen Julia Childsin roolissa.

The Pacific: Tyynenmeren taistelutoverit

Huomasin suomalaisista viestimistä, että tänään alkaa TV1:llä The Pacific: Tyynenmeren taistelutoverit tv-sarja. Sarjan on tuottanut Tom Hanks ja se on tehty yhteistyössä HBO:n kanssa.

Katsoin sarjan muutama viikko sitten. Ensinnäkin varoituksen sana: sotaa ei ole kaunisteltu. Sarjassa oli kohtauksia, joita en ole saanut mielestäni pois. Toivoisin oikeastaan, että en olisi niitä edes nähnyt. Mutta jollain oudolla tavalla sarja myös puhutteli. Suurin syy lienee siinä, että en koskaan koulussa tai muissakaan elämäni vaiheissa ymmärtänyt kuinka raskaita taisteluja Tyynellämerellä käytiin. Iwo Jiman lipunpystytys on varmasti kaikille tuttu kuva, mutta itse en juuri muuta muista nähneeni.

Sarjassa seurataan muutaman nuoren miehen vaiheita ennen ja jälkeen sodan ja tietysti myös sodan aikana. Kaltaiseni pasifisti katseli tapahtumia sydän kurkussa, surullisena. Ymmärsin myös aika paljon enemmän siitä, miltä sodankäynneistä ihmisistä täytyy tuntua. Tämä ei todellakaan ole romantisoitu versio Toisesta maailmansodasta taustalla soimassa "Till we meet again", vaan sota on kuolemaa, pelkoa, tuhoa. Yöunet saattavat mennä, mutta myös uusia ajatuksia saattaa syntyä.

Keith ei petä

Sain toivomani joululahjan, Keith Richardsin elämänkerran "Life".

Kirjanpäällyksen liepeessä on kaikki tarvittava tieto. Sankari ei ole unohtanut elämästään mitään. Ja miten tuo nimikirjoitus näyttää ihan nuottiviivastolta.

Toden sanoakseni nykyisin radiokanava vaihtuu aika nopsasti autossa jos sieltä tulee Rollareiden klassikoita. Ne on kuultu niin moneen kertaan, puhki, pahki ja halki. Ainoastaan "Under my thumb" ja muutama muu jaksaa vielä innostaa.

Sen sijaan konserteissa vanhojakin renkutuksia jaksaa kuunnella. Parhaimmat muistoni ovat bändin Keski-Euroopan konsertista, jossa he soittivat akustisesti "As tears go by" ja "Angie".

Vähän toisenlaisia tunnelmia oli iltakävelylläni. Oli pakko päästä kävelemään, kuulostelemaan lumista maisemaa. Voin vaikka vannoa, että kuulin äärettömän hiljaisuuden, sellaisen jonka vain lumi voi tuoda tulleessaan.

Otin vielä muutaman kuvan jouluvaloista. Lähes jokaisella pihamaalla on valaistuja peuroja/poroja. Yllä olevassa kuvassa on 19 puuta, joiden runkoihin on kiedottu ledvaloja. Iltahämärällä näky on unohtumaton...

Tämän kuvan valaistus on sitten perinteisempi, tosin aika hillitty. Useinpien motto tuntuisi valojen suhteen olevan "mitä enemmän sen parempi".

Winter Wonderland

Yön aikana oli maailma muuttunut valkoiseksi. Missasimme valkoisen joulun yhdellä päivällä. Mutta kelpaa tämä näinkin! Säiden suhteen eletään historiallisia aikoja.

Joulupukki toi lahjat jouluyönä. Lapset heräsivät aamuyöllä klo 3 ja aloittivat pakettien lajittelun. Kävin patistamassa heitä vielä nukkumaan, mutta alakertaan he jäivät lahjoja vahtimaan ja odottamaan vanhempien heräämistä. Klo 6 pääsimme tositoimiin. Meillä oli pitkä joulupäivä.

Jouluaaton kirkko oli tänä vuonna ihan uskomaton kokemus. Kirkossa mietin, että jos menot olisivat olleet tällaisia kun itse olin lapsi, niin varmasti olisi tullut käytyä kirkossa useammin myös vanhemmiten.

Kahdelle valkokankaalle heijastettiin lentokoneen kuva ja "lentoemäntä" tuli toivottamaan kaikki tervetulleiksi Betlehemiin. Matkaoppaana toimi Mr. Notsobright. Lapsilla oli käsissään pussukat, joissa oli palapelin osat. Mr. Notsobright esitteli palan kerrallaan. Palat olivat mm. Marian koti (opimme, että tytöt asuivat perheidensä kanssa pienissä asumuksissa aina siihen saakka kunnes menivät naimisiin), kynttiläkauppa (kaupoilla meni lujaa ennen sähköä!), maustekauppa (erikoistarjouksessa mirhaa), lammaspaimenten asumus (paimenet haisivat kilometrien päähän), veronkantajien ja väestönlaskijoiden koppero tien varressa (kaupunkiin tulijat merkittiin kirjoihin kaupungin rajoilla ja he maksoivat myös samalla veron saapumisestaan) jne. Rakennukset oli kyhätty varsin oikean näköisiksi pahvista ja muista tykötarpeista. Ihan lopuksi pääsimme vielä seimen äärelle tapaamaan Jeesus-lasta. Valkokankaille heijastettiin hellyttävä animaatio ensimmäisen jouluyön tapahtumista.

Mr. Notsobrightin matkatessa kohteesta toiseen laulettiin joululauluja säkeistö pari bändin säestyksellä. Toki myös muut liturgiaan kuuluvat asiat joulukirkossa tehtiin. Ihan lopuksi laulettiin "Silent night", valot himmennettiin ja lapsilla oli käsissään hehkuvat muoviset tikut. Ja kaikki tämä ihan tavallisessa luterilaisessa kirkossa. Lapset olivat sitä mieltä, että oli hyvä kirkko ja hyvä saarna.

Avasin ovea sen verran, että sain napattua kuvan meidän pihakäytävästä. Jostain kumman syystä lapset nukkuvat tänä aamuna tavallista pidempään.

Hyvää joulua!

Merry Christmas!

On aika hiljentyä, rauhoittua.

Sukat on laitettu takan reunalle, takkatuli lämmittää. Pikkuväki tuskin nukkuu ensi yönä. Piparkakut ja maitolasi jätetään joulupukille evääksi. Pihamaalle ripotellaan kaurahiutaleita, jotta joulupukin poroillakin olisi makoisa joulu ja vatsat täynnä.

Parin tunnin kuluttua lähdemme lasten joulukirkkoon. Ohjelma on suunniteltu erityisesti lapsille. Edellisten vuosien perusteella osaamme odottaa ohjelmaa, johon lapet voivat osallistua; saarnaa, joka on yhtäaikaa vakava ja hauska.

Onnellista, turvallista joulua!

Kera halin, Johanna

Kiitos Anu H.!

Eilen toi postinkantaja paketin kotiovelle. Paketti oli kääritty suloiseen enkelipaperiin. Tutkin vähän kummissani kaunista pakettia. Sitten huomasin lähettäjän. Kiitos Anu! Anu on ensimmäisiä lukijoitani ja muutenkin olemme tutustuneet netin välityksellä.

Paketin sisällä oli jännittävä pussi.

Ja pussissa ihania suomalaisia tuotteita! Olen miettinyt jos vaikka mitä jännää voin Anun lahjoilla askarrella.

Lisäksi meillä on joulukuusen alla herkkuja. Ja Anu toteutti tietämättään myös yhden toiveen, joka oli kirjoitettu joulupukin kirjeeseen. Vitosluokkalainen oli kirjoittanut lahjalistaan selvällä suomen kielellä "salmiakkia". Minulla oli jo suru, sillä näytti siltä ettei tämä toive totetuisi. Vaan nytpä toteutuu!

Sydämellinen kiitos Anu koko meidän perheen puolesta. Siunattua ja onnellista joulua Sinulle ja läheisillesi!

P.S.

Olen nyt ollut äärettömän huono blogisti ja touhunnut vain näitä kotiasioita. En ole ennättänyt lukea tai kommentoida, olen vain siivonnut, leiponut ja koristellut. Mutta pitkän viikonlopun aikana korjaan vahingon. Kuulumisianne on ollut jo ikävä.

Tonttuja on ilmestynyt joulukuuseen.

Tämän päivän leivontaurakka on tässä:

Karjalanpiirakoiden tuoksu on vertaansa vailla ja pikkuväki on käynyt hakemassa lämpimäisiä.

Joulusukan pidikkeillekin piti saada piparkakkutagit kaulaan. Olisi ihan hirmuista, jos joulupukki erehtyisi joulusuksita ;)

Rekiajelua

Asuinalueemme asukasyhdistys järjestää joka vuosi rekiajelun. Hevosten vetämä kulkupeli näyttää reeltä, mutta alla on kumipyörät. Heräsin alkukuusta ilmoittautumispäivänä puolenyön jälkeen ilmoittamaan perheemme ajelutettavien joukkoon. Vaikka ajeluja järjestetään 10 minuutin välein kahtena iltana peräkkäin eivät kaikki halukkaat ajelulle pääse. Taktiikkani oli hyvä, saimme sen ajan jonka halusimmekin.

Heppakuva on vähän hämärä. Ilta oli kylmä ja lämminveriset hevoset olivat kylmissään. Varsinkin, kun ei saanut mennä kuin kävelyvauhtia.

Oli leppoisaa mennä rekikyydissä, katsella avaran yötaivaan tuikuttelevia tähtiä ja ihailla ihmisten jouluvaloja. Mutta oli mukava myös päästä sisätiloihin nauttimaan virvokkeita.

Kerhotalo oli koristeltu. Tykkään muuten hirmuisesti näistä taloja kiertävistä verannoista, ns. wrapping porch.

Sisällä oli tarjolla cupcakes, kuumaa siideriä (alkoholitonta) ja kaakaota, pikkuleipiä, makeisia.

Pikkuleivät tosin piti itse koristella. Lapsista tämä oli metkaa puuhaa.

Kuorrutus oli pakattu pikkuisiin purkkeihin ja strösseleitä löytyi joka lähtöön.

Aikaisemmin en ole ihan tämän väristä enkeliä nähnyt.

Kerhotalo oli koristeltu joulupukein, kukkasin, valaisimin, joulukuusin. Tämä joulupukki oli jo nukahtanut.

Pienen pieni lilliputtipukki.

Tämä joulupukki tarkenisi turkkinsa kanssa Korvatunturillakin.

Vihreäsävyinen joulukuusen koristeluun oli käytetty aikaa ja koristeita.

Tyynytkin oli puettu kultaan.

Joulukuusien alla oli lahjoja...

...ja nalleja.

Joulupukkiakin pääsi tapaamaan. Meidän lapset eivät halunneet joulupukille toiveitaan kertoa. Liikuttavin oli pieni tyttö, joka istahti pukin syliin, kuiskutteli toiveitaan ja painoi sitten päänsä joulupukin olkaa vasten ja nukahti.

Sunnuntaiaamuna olisi mahdollisuus mennä aamiaiselle joulupukin kanssa toiselle kerhotalollemme. Kaupunki on järjestänyt mahdollisuudeen puheluun joulupukin kanssa. Joulupukki soittaa tiettynä aikana ja pyytää lapsukaiset juttelemaan.

Holiday Stress

Ajattelin kuukausi pari sitten, että tässä vaiheessa joulukuuta olisi jouluvalmistelut tehty ja nauttisin joulun tunnelmista. Kohta joulupukki matkaan jo käy ja vaikka meillä ei ole hanget korkeat nietokset, niin joulu, joulu on meillä. Mihin tämä aika on taas huvennut? (No, viikonloppu ja perjantaiehtoo menivät lasten harrastuksissa...).

Haluaisin olla ehtoisa emäntä, laittaa kystä kyllä ja joulupuunkin koristaa. Pitäisi ihan hyppiä, kun on riemun raikkahin aika. Hetken kestää elämää ja sekin synkkää ja ikävää, nyt olisi hyvä heittää arkihuolet. En etsi valtaa enkä loistoa, mutta jotain kai tarttis tehdä.

Mies lähetti työpaikkansa uutiskirjeen, jonka otsikko oli "Holiday Stress". Lyhykäisessä listassa on kahdeksan kohtaa, joilla tasataan joulustressiä ja huolehditaan terveydestä.

1. Liiku joka päivä 30 minuuttia. Jo alkaa löytyä balanssia kiireen ja hyvinvoinnin välille.

2. Älä anna makean houkuttaa ja muutenkin kannattaa olla hiilihydraattien kanssa tarkkana. Suunnittele etukäteen mitä herkkuja saat syödä ja noutopöydässä ota vain sitä jälkiruokaa, josta eniten pidät. Vähän. Kohtuudella.

3. Anna lahjoja sinne, missä niitä todella tarvitaan. Parasta mitä voit lahjoittaa on aikasi. Tee vapaaehtoistyötä eläinsuojassa, koulussa, vanhusten hoitokodissa, kodittomien keskuudessa.

4. Keskity tunnelmaan. Tee niitä asioita, joista tulee rauhallinen ja hyvä mieli: vaella luonnossa, rukoile, joogaa, lue, harrasta. Varaa aika kalenteriin ja noudata joulunpyhinä.

5. Kuplivan kanssa tarkkana. Stressi, talvimasennus ja alkoholi on tuhoontuomittu yhdistelmä. Etsi lohtua muualta kuin pullosta.

6. Mieti joka aamu herätessäsi kolme asiaa joista olet kiitollinen. Päivä alkaa kiitollisin mielin.

7. Unohda täydellinen. Maailma ei kaadu, jos kortit eivät lähde ajoissa, kodin joka kulma ei ole koluttu ja kaikissa pippaloissa ei ole käyty.

8. Kirjoita lista kaikista hommista, jotka pitää tehdä. Sitten rapsi yksi kolmasosa niistä pois. Jo helpottaa stressi! Mieli ja keho voivat paremmin.

Joten kai se joulu joutuu rintoihinkin vähemmälläkin ja käsillä on jouluyö, juhlayö, jolloin päättynyt kaik on työ.

Aika ei käy pitkäksi

Hiukan olen aina ennen lomien alkua huolissani, kuinka saamme ajan kulumaan.

Lapset ovat itseviihtyyvää mallia ja aika ei käy pitkäksi. Eilen pelattiin shakkia, korista ja rugbya. Sen lisäksi spraymaalattiin vesipyssy mustaksi ja käytiin luistelemassa. Jossain välissä värkättiin pussillinen ennustuskiviä (kivessä lukee ennustus) ja ennusteiden mukaan äiti saa jouluna paljon lahjoja, on onnellinen ja rikastuu vuonna 2012. Näiden askareiden lisäksi ilta kului vielä harrastusten parissa.

Tänään on ehdittyä pukeutua ninjoiksi. Ohjeet löytyivät, kuinkas muuten, Youtubesta. Kaksi ninjoista kuvassa, pienin ninja on väijymässä.

Suuri Huijaus

Tilaamani pienet Taika koristemukit tulivat postissa. En malttanut olla jekkuilematta vähän lasten kanssa.

Keitin kahvit ja laitoin kahvia myös kolmeen pikkuriikkiseen mukiin. Sitten kerroin lapsille, että koska suomalaiset juovat maailmassa eniten kahvia on heidänkin aika aloittaa juomisen harjoittelu. Jatkoin, että pikkumukit ovat perinteiset suomalaiset lasten harjoittelumukit. Voi pojat, minulla oli kyllä vähän aikaa oikein hauskaa! Toki sitten paljastin mistä on kyse (mukit on tarkoitettu joulukuusen koristeiksi). Lapsiakin asia nauratti ja nyt muistavat yhden asian Suomesta lisää: maailman suurin kahvinkuluttaja asukasmäärään sopeutettuna.

Joulukuusi tuli viikonloppuna. Ja myös Twinkie saapui heti seuraavana yönä kuusen ilmaannuttua. Yleensä annan kuusen olla päivän pari ihan oma itsensä. Tänään viritellään valot ja sitten pikkuhiljaa koristeet.