Saturday, February 22, 2020

Asunko mä ihan väärässä paikassa? Villapaitoja...

Tässä tämä perjantain aikaansaannos on. Lumiukko piti tehdä nopeasti ja pystyssä kaveri pysytteli vajaan tunnin. Auringolle ei kukaan mitään mahda. Nyt kuitenkin kaksi pohjoiscarolinalaista pilttiä tietää miten lumipalloja pyöritellään. Eivät olleet vanhemmat osanneet opettaa aikaisempina talvina, ei. Oli jännä nähdä, miten nelivuotiaskin oppi tekniikan hetkessä. Sitä tekemisen riemua!


Olen alkanut epäillä, että asun ihan väärällä leveyspiirillä. Pohjois-Carolina on virallisesti (ja myös kokemusteni mukaan) subtrooppisella vyöhykkeellä: kesät ovat kuumia ja pitkiä ja talvet leutoja ja lyhyitä.


Kriittinen silmäys vaatekaappiin osoittaa, että pukeutumisen suhteen ainakin olen varautunut paremmin leutoihin talviin kuin kuumiin kesiin. Mulla on villapaitoja ja neuleita vähän joka lähtöön. Surullisinta tässä on, että valtaosa on hankittu ihan parin kolmen viime vuoden aikana. Jokin minussa kai elättelee toivetta kylmästä, viileästä. Kuvissa on vain fair isle -tyyppiset neuleet. Nämä ovat suurin neulerakkauteni: klassisen kauniita, passeleita vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, erinomaisia farkkujen kanssa. 


Suosikkini on harmaa leijonankeltaisella ja valkoisella varustettu Hobbsin neule. Tän mä hankin vaivoja säästelemättä tyttären avustuksella Skotlannin kautta tänne lähetettynä. Hobbsilla on ihania vaatteita, mutta USA:n hinnat ovat aina aika paljon tyyriimmät kuin Ison-Britannian. Vaikka siis ottaa valuuttakurssinkin huomioon. 

Toinen rakkaus on oranssi Jackpotin neule, jonka kohtasin Jumbon Prismassa puolitoista vuotta sitten. Ikävä kyllä se on osoittautunut myös heikkolaatuisimmaksi. Se alkoi nyppyyntyä heti ensimmäisellä käyttökerralla ja nyppyyntyminen on jatkunut. Olen puhdistuttanut neuleen pesulassa, mutta kohta se alkaa olla sen verran karussa kunnossa, että en kehtaa sitä pukea ylle kuin kotiaskareisiin. 



Tummanvihreä neule on norjalainen, käsinneulottu ja puhdasta uutta villaa. Tummanpunainen on taas Woolrich -merkkinen, täyttä villaa sekin. Neuleet oli joku hylännyt läheiselle Goodwillille, sain ne omakseni vajaalla 5 dollarilla per neule.  Epäilen, että neuleet ovat olleet lahjoja tai tuliaisia, jotka ovat jääneet käyttämättä. Punainen löytyi sopivasti juuri ennen joulua. Kirpparineuleet pistän aina muovipussiin ja pakastimeen muutamaksi päiväksi, vaikka kuinka näyttäisivät uusilta. Jos epäilen käytetyiksi kierrätän ne pesulan kautta kotiin. 


Mä olen heikkona myös palmikkoneuleisiin, sileisiin ja pörröisiin neuleisiin, jättivillapaitoihin, neuletakkeihin... Mieluiten farkkujen kanssa yhdistettynä. Jos saan huiskaista trenssin siihen päälle olen mielestäni oikein hyvin pukeutunut. Meillä vain ei ikävä kyllä juurikaan ole päiviä, jolloin näin voi pukeutua. 

Perjantainen lumipäivä oli ensimmäinen tänä talvena. Näyttäisi ennusteiden mukaan jäävän myös viimeiseksi. Jätin yöksi kaihtimet auki, jotta sain katsella lumen valkaisemia pihapuita. Aamulla varhain heräsin katsomaan, kun valkoinen lumi kimalteli aamuauringon kullankeltaisissa ja punertavissa sävyissä. Oli vielä pakkasta ja nautin täydestä sydämestäni näystä. Tällä nyt pitäisi jaksaa taas seuraavaan talveen. 

Eihän mua mikään pidättele näin "talvella". Päivälämpötilat ovat useinmiten yli 10 tai 15 C asteen, mutta jos laskee edes piirun alle 10 C asteen mulla on yllä koko sotisopa: villasukat, villapaita, farkut. Alkuunsa työpaikoissa ovat katsoneet vähän hitaasti, kun saapuessani ensimmäisenä kiskon villasukat jalkoihin. Nykyisin ovat jo tottuneet. Joku sanoi, että näkikin Border town (Sorjonen) ohjelmasta, miten suomalaiset käyttävät villasukkia. Sen lisäksi mulla on usein kaulassa jonkinlainen huivi. Vielä kun oma kahvimuki on ahkerassa käytössä työpaikoilla täytän kaikki mahdolliset stereotypiat suomalaisesta. Vaikka subtropiikissa ollaankin. 

❤:lla Johanna, kylmyyttä ja sadetta kaipaillen 
sekä palmikkovillasukista unelmoiden (p#rskules kun ovat mahdottomia tehdä)


Sunday, February 9, 2020

Ystävänpäivästä ja myrskyn merkit

Ystävänpäivä on meillä enemmänkin rakastavaisten kuin ystävien päivä. Jos kauppaan sattuu 14.2. iltapäivällä tai illalla, niin siellä saa aika hyvän käsityksen siitä, miten juhlaa vietetään. Yleinen lajihavainto on aavistuksen paniikinomaisesti käyttäytyvä maskuliini, joka seikkailee kukkien, makaisten, korttien  ja ilmapallojen keskellä. Lajityypillistä käyttäytymistä ovat harottava katse, toistuva tavaroiden nostelu telineistä ja niiden laittaminen takaisin (usein samakin tuote on kopistelun kohteena), pakonomaisuuten viittava puhelimen tarkastelu ja lajitovereiden vaivihkainen silmälläpito. 



Kuvat ovat lähimmästä ruokakaupastani, jossa tulee käytyä useammin kuin pitäisi. Kauppa on mukavasti matkan varrella ja tykkään aivan erityisesti hedelmä- ja vihannesosastosta. Mutta osaavat he nämä juhlatkin. Esillepanot syntyvät yleensä yhdessä yössä, asiakkaiden asiointia ei häiritä tavaroiden hyllyttämisellä. Työntekijöiden tavoitteisiin on kirjattu, että kassajonossa pitäisi kunkin asiakkaan jonottaa enintään minuutti ennen omaa vuoroa. Ei se ihan aina toteudu, mutta pisimmillään olen jonottanut suunnilleen viisi minuuttia. 




Mäyräkoiraa muistuttava valtava ilmapallo vangitsi katseen väkisinkin. 





Loppuviikosta alkoi tuuli tuivertaa. Ensimmäinen merkki lähestyvästä myrskystä oli rehtorin viesti: illan tapaaminen opettajien kanssa on peruttu huonon kelin vuoksi. Pari tuntia myöhemmin ilmoitettiin, että koulut suljetaan kaksi tuntia aikaisemmin. Vähän sen jälkeen kun juniori oli tullut kotiin taivas aukeni ja veden lisäksi rakeet paukuttivat kattoon. Jossain siinä puhurin pauhatessa kaatui takapihalla aika reilunkokoinen puu. Onneksi ei tullut sen kummempia vahinkoja. Ystäväni lähetti myöhemmin kuvan kotipihastaan, missä järjettömän suuri puu oli kaatunut juurineen. Suunta oli kuin metsurin suunnittelema, onneksi. Aavistuksen toiseen suuntaan ja olisi tullut rumaa jälkeä. 



Illalla jännitän Oscareita. Elokuvat ovat jääneet vähemmälle katsomiselle, mutta kaksi selkeää suosikkia on. Taron Egertonin tähdittämä Rocketman olisi ansainnut mielestäni muitakin ehdokkuuksia kuin Best Original Song. Judy Garlandin viimeisiä kuukausia kuvaava Judy olisi myös ollut arvoisa saamaan useampiakin ehdokkuuksia kuin Best Actress ja Best Makeup and Hairstyling. Toivon, että Reneé Zellweger ja parivaljakko Elton & Bernie Oscarinsa saavat.  Ja Joaquin Phoenix, roolin on täytynyt käydä psyyken päälle. Olen aina ajatellut, että moni pystyy tekemään vakavan ja pohdiskelevan elokuvan. Mutta teepäs se niin, että musiikki soi, tarina kulkee ja elokuva viihdyttää. Siinä tarvitaan jo erityisosaamista. 

Onnellista helmikuista alkavaa viikkoa!

❤:lla Johanna, lajitovereita kaupassa bongailleena

P.S.
Nythän mä vasta hoksasin. Tää myrsky taitaa olla tulossa nyt Suomeen. Oli siivittänyt lentokoneenkin ennätysajassa Atlantin yli. Väli New York - Lontoo oli taittunut British Airways Boeing 747-koneella 4 tunnissa ja 56 minuutissa. Keskimäärin matkaan kuluu 6 tuntia ja 13 minuuttia. Aika haipakkaa. 

Wednesday, January 29, 2020

Borchkeitto à la Rivona

Kotiseutua on jälleen kierretty ja urakalla tutustuttu. Tai ainakin päiväkävelyn ja brunssin verran.  Löysimme tiemme vihdoin myös kehuttuun venäläiseen  ruokakauppaan. 

Raleigh News and Observer -sanomalehden päätoimittaja Josephus Daniels. Mm. presidentti Rooseveltin aikaan hän toimi USA:n Meksikon suurlähettiläänä. Ikävä kyllä Daniels kannatti valkoista ylivaltaa ja rotuerottelua. Kuinkahan kauan mahtaa mennä, ennen kuin patsas Nash Square -puistosta poistuu? Toisaalta voisi olla hyvä säilyttää, ettei menneisyys unohdu. Nämä meidän etelän merkkimiehet tuppaavat kaikki olemaan enemmän tai vähemmän tällaisia.

Ei täällä sentään ole alaston kokki touhunnut. Eikä kukaan puhunut ruokaa laittaessa tuhmia. Mutta tää borchkeitto oli kyllä valmistajansa puolesta aika mainio: Rivona. Keitto on tehty Liettuassa ja maistui ihan melkein suomalaiselle borchkeitolle. Löysin myös purkillisen smetanaa, mutta maku ei ollut kuitenkaan samanlainen kuin suomalaisessa Valion smetanassa. Tyyliltään hapankerma oli riikalaista, en tiedä sitten kuinka paljon muistutti esikuvaansa. 



Osavaltion pääkaupungin Raleigh'n keskustaan on tullut paljon uusia ravintoloita ja kauppoja. Olemme olleet tosi laiskoja katselemaan, vaikka matkaa ei ole kuin parikymmentä minuuttia. Kävimme sunnuntaibrunssilla Weaver Street Market -ravintolassa/kaupassa. Paikka toimii osuuskuntaperiaattella ja ruoka tulee lähitiloilta ja on orgaanista. Orgaaninen on vähän hankala käsite, luomu kai on lähinnä oikea käännös. Merkintä "organic" ei kuitenkaan ole kovin ankarasti säännelty, joten oikeastaan se voi tarkoittaa mitä vain. Samaan kastiin kuuluu "natural" - onhan maaperän radioaktiivinen säteilykin luonnollista. Avaruuden kosmisesta säteilystä puhumattakaan. 


Marketti on kuitenkin kiva ruokapaikka. Tarjolla oli perinteisiä aamiaistuotteita ja välimerellisiä herkkuja. Kitaristi säesti laulajaa ja tunnelma oli leppoisa. Pauna (453,592 g) ruokaa maksaa 8.99 dollaria ja lautaselle voi koota mieleisensä kombinaation. Mä olin falafeltuulella. 




Ruokailun jälkeen kiertelimme lähimaisemissa, mm. yläkuvan Nash Square puistossa. Meillä on rautatieasemakin. Union Stationilta näytti lähtevän Amtrakin junat Charlotteen, New Yorkiin ja Miamiin. Olimme miehen kanssa ainoat käyskentelijät tiloissa. Henkilökuntaa oli kiitettävästi, mutta ei yhtä ainoaa matkalaista. Junamatkailu ei taida olla kovin suosittua. Silmiin osui kyltti, jossa asemaa tarjottiin vuokralle juhlatilaksi. Olisi aika kiva viettää häät tiloissa. Hääpari siitä vain sitten junan kyytiin ja häämatkalle. Yläkerrassa on Wine & Design -liike. Liikeidea on lyhykäisyydessään sellainen, että viinin siemailun lomassa maalataan taideteoksia. Tai toisin päin. 


Asemalla tulijoita tervehtii tietoisku Raleigh'sta: 75 prosentilla muuttajista on korkeakoulututkinto, 300 mailia luontopolkuja, työntekijöitä halutaan, 8 collegea/yliopistoa, 2500 start up-yritystä, alin yritysvero 2.5%, 109 ihmistä muuttaa tänne päivittäin, 250 puistoa, kaikki ovat tervetulleita...


Alin kuva on lauantailta. Juniori ui toisiksi viimeisiä kisojaan High Schoolin joukkueessa. Olen hänestä tavattoman ylpeä: 11 vuoden uintiura on tulevana lauantaina takana. Vaikka kloorista yliannostuksen saanutta kaveria ei laji enää kauheasti kiinnostanut halusi hän uida vielä koulun joukkueessa ja joukkueelle. Ilman häntä olisi poikien rintauinti ollut ulapalla. Jostain syystä meidän perheessä kaikki kolme lasta kunnostautuivat erityisesti rintauinnissa. Joukkueen nuoremmat jäsenet tekivät kunniakujan senioreille ja ruusu kädessä he kävelivät altaan keskelle ottamaan ablodit vastaan. So proud of you Little T!

❤:lla Johanna, Rivona borschkeittoa syöneenä

Monday, January 20, 2020

Fumiko Chiba: Kakeibo - säästämisen taito

Tuttu sanoi joskus, että satanen on helppo hävittää lompakosta, mutta yritäpäs säästää se. Säätäminen ei taida nykyään olla kovin muodikasta, kerrankos täällä eletään ja viimeisessä vaatekerrassa ei ole taskuja. Ja jos olisikin, niin rahalla ei mitään tekisi. Kuulee kauhujuttuja säästäjistä, jotka tekevät toisten elämästä kituuttamista omalla kituuttamisellaan. Itse ajattelen, että rahan on hyvä kiertää: säästöjä pahanpäivän varalle ja sopivasti elämiseen. 


Kakeibo on tilikirja. Tässä ei nyt olla keksimässä pyörää uudelleen, mutta japanilaisittain säästämiseen suhtaudutaan kokonaisvaltaisemmin. Tilikirjaan merkitään etukäteen kuukauden tulot ja menot ja tilannetta seurataan päivittäin, viikottain. Sen lisäksi kirjataan ylös säästötavoite ja ennen kaikkea mitä varten säästetään. Chiban tilikirjassa on varattu tilaa pohdinnoille, rahankäytön havainnointiin. Tuliko nyt kahviteltua liikaa ja olisiko ollut järkevämpää syödä kakkupalan asemasta pala tummaa suklaata. Vähemmän kaloreita ja vähemmän hintaa. Kuukauden lopuksi summataan menot ja tulot ja heränneet ajatukset. 

Suurin oivallus on, että säästäminen ei ole jostain kieltäytymistä, jostain vaille jäämistä, vaan rahaa käytetään omalta kannalta hyvin. Juuri siihen, mistä omassa elämässä saa iloa. Asioihin, jotka tekevät meistä tasapainoisia. 

Mietelmät tuovat oman vinhan säväyksen säästämiseen. 

"Kakeibo on yli sadan vuoden ikäinen japanilainen perinne. Hani Motoko, Japanin ensimmäinen lehtinainen, levitti sen yleiseen tietoisuuteen vuonna 1904 opettaakseen kotirouville taloudenpitoa... Japanin hallitus edisti aktiivisesti kakeibon käyttöä koko 1900-luvun ajan, jotta maa pystyisi kilpailemaan läntisten talouksien kanssa." 


Itselleni raha tuo iloa silloin, kun voin ilahduttaa sillä läheisiäni. Voin tarjota ehkä pieniä hetkiä, joihin muutoin ei olisi varaa. Kun lapsi lentää kotiin vuorokauden pari on kiva kustantaa hotelliyö jossain siellä matkan varrella. Tai kun sataa ja on kylmä lapsi voi ottaa alleen Uberin. Shoppailuretki ennen koulun alkua tai miehelle pussi Suomesta tilattua salmiakkia, lapsen opintolainan lyhentäminen...


Pidän kauniista esineistä, kirjoista, vaatteista, leikkokukista. Tykkään myös sijoittamisesta. Sillä saralla olen nappikauppias, mutta ei se mielenkiintoa vähennä. Matkustelisin ja katselisin maailmaa mielelläni enemmän ja suurin toiveeni olisi viettää perheloma lumisessa Lapissa tai Kreikan auringon alla. Ei haittaisi, vaikka joku toinen silloin tällöin siivoaisi kotini tai käydä joogatunneilla muuallakin kuin YMCA:llä. 


Vastaamalla muutamaan kysymykseen alkaa oma rahankäyttö selvitä. Ja ennen kaikkea kuinka säästäjänä voi kehtittyä. 




Kirjanpitämisen malli menoineen ja tuloineen on valmiiksi mietitty, sopiviin sarakkeisiin vain summat ja säästämisen voi aloittaa. Kirjassa on tilaa 12 kuukaudelle, mutta kirjanpitoa ei tarvitse aloittaa tammikuusta. Varsin viisasta. Itse olen aloittanut menojen ja tulojen tarkastelun maaliskuussa. Joulun jälkeen tammikuussa on vielä laskuja joululta maksettavaksi ja budjetti hönkii äärirajoilla. Helmikuussa on hyvä henkäistä ja maaliskuussa voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Kesä lomineenkaan ei ole vielä lähellä, joten pari kolme kuukautta voi harjoitella millaista rahatalous on normaalioloissa.  





Olen oppinut tunnistamaan muutaman syöpön, jonka voin karsia rankemmalla kädellä kukkaroni kimpusta. Vaikka olen tarkan markan nainen, niin kirpputoreilla pitää käyttää enemmän itsehillintää. Olen vähän kuin Sulo Vilen: halvalla sain. Mutta tarvitsenko todellakin kuudennen Hilfigerin paitapuseron, jos saan sen 3 dollarilla tai viidennen harmaan puuvillaneuleen. En. Astioiden ja kirjojen sekä sisustustuotteiden kanssa olen jo vetänyt jonkinlaista rajaa. Tila alkaa käydä vähiin. 

Vaikka itse en juuri ruokaile ulkona lupaan aika hövelisti lapsille, että saavat käyttää luottokorttia syömiseen. Ei ne hampparit ja pizzat niin terveellisiäkään ole. Tämä on vähän kinkkinen kysymys, sillä lapset usein käyvät ulkona ruokailemassa kavereidensa kanssa ja siinä jäisi pois sitten sosiaalinen tapahtuma. 

Ruokakaupassa aika usein mukana on ostoslista, mutta nappasen mukaan aika herkästi yrttejä, hedelmiä tai salaatin mielitekojen mukaan. Muutaman mansikan syötyäni rasiaan jää vielä jokunen, jotka sitten unohdan autuaasti jääkaapin perukoille. Kunnes seuraavan kerran himo yllättää ja ostan uudet mansikat. Ruuan poisheittämisestä yritän nyt opetella vielä rankemmin eroon ja tutkia ensin ruokakomeron sisällön ennen kuin ostan mitään. 

Tykkään ajaatuksesta, että joka kuukausi voikin aloittaa uudelleen. Sen sijaan, että soimaan itseäni tuhlailusta voinkin ajatella, että nyt on uusi tilaisuus. 




Mun polvet ovat kuiskutelleet yhtä jos toistakin. Nyt ne yrittävät yhdessä nilkkojen kanssa kertoa, että et tarvitse mitään muita kenkiä kuin hyviä harjottelujalkineita kävelyyn ja juoksuun. Kaikenlaisia muita kenkiä on ihan riittävästi. 

Näyttäisi myös siltä, että uudemmat sukupolvet eivät ole niin tavaraorientoituneita. Vaikka musta on ihana tehdä kauniita joulupakettaja, niin valtaosin lahjani ovat käteistä rahaa. Jokainen voi sitten ostaa sitä mitä tarvitsee. Oli iso päätös jättää joululahjakirjat ostamatta. Kirjapaketti on itselleni ollut jouluisin hyvin tärkeä paketti, jouluntuoja. 




Säästämisen aloittaminen ei ole helppoa jos on tottunut siihen, että tili tulee ja tili menee. Eivätkä kaikki edes katso asiaa tarpeelliseksi. Mutta jos kipinä on syttynyt, niin kuten  laihduttamisessa, niin säästämisessäkin kannattaa asettaa tavoitteet maltillisiksi, sellaisiksi että ne ovat saavutettavissa. Kauniisti toteutettu tilikirja inspiroivine ajatuksineen on oiva apulainen. Tämän helpommaksi ei säästäminen käy sen jälkeen, kun päätös on tehty. 

"Tuhannen mailin matkakin 
alkaa ensimmäisellä 
askeleella."

Kiitos Bazar!


❤:lla Johanna, ei penniä venyttäen vaan pennistä nauttien 

Sunday, January 5, 2020

27 syytä tykätä USA:sta

Ihmismieli on kai rakennettu niin, että ensiksi mieleen nousee kaikki se, mikä menee päin prinkkalaa. Mun pitää joskus koti-ikävän kourissa oikein pohtia asioita, jotka tässä maassa ovat hyvin. Ja onhan niitä. Lista ei ole missään järjestyksessä, korkeintaan miten asiat mieleen putkahtelivat. Tässä mun syitä tykätä USA:sta: 


1. Helppous. Kaikkea löytyy mihin tahansa vuorokauden aikaan ja mistä tahansa. Lapsiperheen elämä on helpompaa, kun on isot autot ja asunnot. Uloskaan ei tarvitse ympäristön paineen vuoksi mennä kaatosateella "leikkimään". 

2. Posti. Lähtevä posti postilaatikkoon ja siitä postinkantaja vie sen mukanaan. Tuleva posti postilaatikkoon ja paketit kannetaan kotiovelle. Aamulehti löytyy säntillisesti pihatieltä. 

3. Yhteisöllisyys. Aivan erityisen hyvin yhteisöllisyys toimii jos on vaikkapa jonkin kirkon jäsen. Sairastuneelle tuodaan ruokaa ja hoidetaan juoksevia asioita. Myös naapurit yleensä tunnetaan ainakin pintapuolisesti ja moikataan kun tavataan. 

4. Edulliset autot ja halpa bensiini, hyvät tiet. Ja eihän täällä muuten mikään toimisikaan, sillä joka paikkaan pitää ajaa omalla autolla. Lapsetkin saavat ajokortin jo 16-vuotiaina. 

5. Jätehuolto. Roskat lähtevät kadun varresta, kotitalousjätteet yhtenä päivänä ja puutarhajäte toisena. Nyt parhaillaan joulukuuset koristavat tienvarsia, kaupunki hoitaa niiden poiskuljetuksen. 

Puutarhajäte odottamassa kuljetusta. 


6. Pistämättömät shoppailumahdollisuudet. Vielä on kivijalkakauppoja, vaikka ostarit ovat tekemässä kuolemaa. Outletit kukoistavat. Ja Amazon tuo ostoksen parhaimmillaan päivässä, myös sunnuntaisin. 

7. Olen aika varma, että meillä on maailman parhaat kirpputorit. Merkkivaatteita löytyy pikkurahalla. 

8. Työtä löytyy tekevälle.

9. Terveydenhuolto. En nyt jossittele vakuutuksista ja niiden kallaudesta tai niiden puutteesta. Jos on perustapaus eli vakuutus työnantajan puolesta, niin hoito on hyvää ja sen saa heti eikä 15. päivä. Tutkitaan niin kauan, että varmasti on kaikki kivet käännetty. 

10. Matkailumahdollisuudet maan sisällä. Esimerkiksi meiltä hurauttaa parissa kolmessa tunnissa meren rantaan tai vuorille. Pohjois-Carolinassa on todella upeita hiekkarantoja. 

Grand Canyon 

Love Park (virallisesti John F. Kennedy Plaza), Philadelphia


11. Valinnanvaraa vähän joka asian suhteen, mutta etenkin ravintoloiden suhteen. Kaiken maailman keittiöt ovat hyvin edustettuina. 

12. Kukaan ei holhoa. Tosin vaatii aika paljon mielenlujuutta ja tolkkua elämänhallintaan. 

13. Ilmainen koulutus 13 vuoden ajan eli Kindergarten ja sen jälkeen 12 vuotta luokka-asteita. Ilmainen bussikuljetus kouluun ja takaisin ja vähävaraisille perheille tarjotaan myös ilmainen kouluruokailu. Community college mahdollistaa edullisen tien jatkokoulutukseen. 

Kotitie ja koulubussi. Bussin edessä näkyy kotitalousjätteelle tarkoitetut roskikset. 


14. Paljon kohtuuhintaisia palveluita. Siivooja, remonttireiska, ruohonleikkaaja, hieroja, kampaaja...  Yrittäjiäkin on sen verran, että on vara mistä valita. 

15. Halloween, mun lempijuhlani!




16. Pääsiäisen ajan Egg hunt eli munanmetsästys lapsille. Mukava perinne. 


Egg hunt on usein myös hyväntekeväisyystapahtuma, jonka kirkko tai järjestö kustantaa alueen lapsille. 


17. Hyväntekeväisyys. Organisaatioita on paljon ja hyvää tehdään mielellään. Lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia. 

18. Harrastusmahdollisuudet. Meidänkin pikkukaupungissa on mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon jos vain intoa riittää. 

Esimerkiksi golf-kenttiä tuntuisi olevan vähän siellä ja täällä. Pelata voi vähän vaatimattomammalla kentällä hyvinkin edullisesti eikä tarvitse olla minkään klubin jäsen. 


19. Southern Hospitality. Jos on onnekas ja pääsee tutustumaan paljasjalkaisiin etelävaltiolaisiin, niin ymmärtää tämän termin. Meillä on ollut onni tutustua ystäväperheeseen ja ovat kyllä sydämellisiä ihmisiä. Tiedän myös, että hädän hetkellä voisin kääntyä heidän puoleensa. 

20. Kaunis luonto. Ulkoilureittejä rakennetaan nuotiopaikkoineen, opasteineen. Liikkuminen ja luonnon kokeminen on vain lähtemisestä kiinni.   




21. Kannustetaan yrittämään. Moni nuori hankkii taskurahaa leikkaamalla nurmikoita, lastenvahtina, lemmikkivahtina, myymällä lemonadia ja pikkuleipiä. Jatka samaan malliin on yleensä kommentti, kun raha pistetään pienen yrittäjän käteen. 

22. Small talk. Kohtelias sananvaihto ilman sen syvällisempää merkityksestä tekee kanssakäymisestä kitkattomampaa, välillä ihan hauskaakin. 

23. Shekit. Tuntuvat vanhanaikaisilta, mutta ovat kyllä hyvinkin käteviä. Esimerkiksi kun lapselle pitää antaa rahaa mukaan johonkin koulun rientoon, niin shekki vaan matkaan. 

24. Drive-ins eli autosta asioiden hoitaminen. Pankkiasiat, ruokaostosten noutaminen, lääkkeet ja monet muut tehtävät voi suorittaa kätevästi autosta nousematta. Hauskin on ollut paikallisen Alkon autokaista. Äänestääkin voi autossa istuen. 

25. Lapsiin suhtaudutaan yleensä ystävällisesti. Kiireinen herra Wall Streetillä vilkuttaa, lähikaupan täti antaa pikkuleivän. Pienille lapsille hymyillään ja heille jutellaan. Ravintolat ja muut yritykset ymmärtävät, että lapsiperheet ovat hyviä asiakkaita. Urasuuntaa hakeville nuorille toimitaan mielellään mentorina. 



26. Viihde. Viihteen tekeminen otetaan tosissaan ja meidän koulujen näytelmäproduktiot ovat olleet sellaisia, että suomalainen ammattiteatteri saattaa vaikuttaa aika nuhjuiselta. Jopa pappi saarnatessaan ymmärtää, että kirkkokansan on parasta viihtyä. Vähemmän tulta ja tulikiveä, enemmän spontaaneja nauruja. 

27. Thanksgiving. Yhdeksi päiväksi hyörinä taukoaa ja keskitytään perheeseen, yhdessäoloon. Pienet lapset jo päiväkodeissa miettivät mistä ovatkaan kiitollisia. Lista alkaa yleensä äidillä ja isällä, sitten lemmikit ja sen jälkeen kaikki muu. 



Aika paljonhan näitä asioita mieleen tuli. Lista voisi olla ihan erilainen taas muutaman päivän kuluttua. On tässä maassa paljon hyvääkin. 

❤:lla Johanna, toista kotimaataan lämpimästi ajatellen