Sunday, November 17, 2019

Tekevälle sattuu

Päivänä muutamana pyrähdin töiden jälkeen kauppaan. Aamu oli viileä, mutta iltapäivällä jo lämmitti niin, että takin sai jättää autoon. Oli ollut pilvistä muutaman päivän ja jopa satanut. Vaan nyt aurinko paistoi ja sen näki myös ihmisten ilmeistä. 



Aloin olla jo sitä mieltä, että olenpas tosi törppö kun näitä kanssa-amerikkalaisia mollaan blogissani, että eivät muka puheitaan pidä. Ovat kuitenkin iloisia ja hymyilevät kilpaa auringon kanssa. Mielessä kävi, että taitaa naama tänään roikkua tavallista vähemmän, kun näin näyttäisin saavan sanatonta hyväksyntää sieltä ja täältä, herroilta ja rouvilta ikään tai rotuun katsomatta. Ryhtikin siinä parani piirun jos ehkä toisenkin. Myhäilin partaani kuin Ismo Leikola, yhym, täältä tullaan. 

Peiliin katsomalla sitten paljastui. Tosin vasta kotona. Kalsarit vilkkui. Aamulla laitoin jalkaan oikein kunnon mummokalsarit, sellaiset melkein kainaloihin asti yltävät. Eikä mitään syntisen mustia, vaan vaaleanpunaiset kukkakuviolliset, oikein somat. Selästä näkyivät sitten aika pitkälle, kun paita oli jäänyt kalsareiden alle eikä päälle.


Kukaan ei sanonut (kuten käytösoppaassa parisenkymmentä vuotta sitten opastettiin), että tarkistakaapa rouva asunne. On mulle joku tuntematon joskus sanonut, kun housujen vetskari on ollut auki. Itsekin yritän jotenkin hienotunteisesti kertoa, jos jollakulla on ripsarit levinneet tai muu hätätila. Vaikeaahan se on, mutta ajattelen että kuitenkin mukavampi jos joku sanoo. 

Olen mä Suomessa ollessa viilettänyt sukkahousut housun lahkeesta perässä laahaten. Kerran unohdin laittaa hameen päälle, kun oli sukkahousut ja pitkä takki yllä. Sillä kertaa en ehtinyt kuin postilaatikolle, kylmä pakkasi pakaroille. Paras oli kuitenkin se kerta, kun takin selkätamppiin oli jäänyt ripustin roikkumaan. Saatoin lapset kouluun ja aika pieni tytär sitten kysyi, että kuuluuks äiti toi siihen takkiin. Silläkin kertaa näin paljon aurinkoisia ilmeitä. 

On virinnyt ajatus, että voisin ilahduttaa kanssaihmisiä erilaisilla "kömmähdyksillä". Harvoin tuntee samanlaista hyväksyntää, suorastaan hyväntahtoisuuden huokua, kun silloin kun on ripustin takin tampissa tai kalsarit kainaloissa. Vessapaperi kengänpohjassa, ripsarit ympäri ämpäri naaman, vähän huolettomampi paidan napitus a la napa vilkkuu... Jos näillä saisi ihmiset hyvälle tuulelle niin kai se olisi vaivansa väärti. 

❤:lla Johanna, Laura Ashleyn mummokalsareissa ilahduttaen

14 comments:

  1. Tekevälle sattuu!! Äitini oli aikoinaan koulussa opettajana ja yks kaunis aamu menikin alushame päällä työmaalle, sitten isä kiikutti soitettuaan hametta!! Kun olen ollut pankissakin töissä niin naapuripankissa rouva oli mennyt aamulla paplarit päässä, kukaan ei työkavereista sanonut kunnes asiakas ihmetteli...tosi helposti jää kyllä pusero vaikka sukkahousujen sisään. Mukavia uusia koettelemuksia sinulle:-))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Hilkka! Täällä olen törmännyt sellaiseen erikoisuuteen, että hotellissa yövieraat tulevat aamiaiselle pyjamat päällä. Ekalla kertaa epäilin tällaisen nähdessäni, että nyt on unohtunut. Näyttäisi kuitenkin olevan tapana joillain. Ei se kovin yleistä ole, mutta silloin tällöin on sattunut silmiin.

      Finnejä nuorempana rauhoittelin hammastahnalla ja joskus oli aamulla niin kiire, että ei ehtinyt peiliin katsoa. Hammastahnanaamalla mentiin.

      Delete
  2. Kun mummopikkarit olivat somat kukkakuvioiset ja vielä plussaa, jos ehjät, niin tiedä vaikka aloitit uuden muotivillityksen <3 Tällaisia kömmähdyksiä sattuu, itseä nolottaa, mutta rinta rottingilla uusia kömmähdyksiä kohti ;D Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eivät olleet virttyneimmästä päästä, luojalle kiitos. Mietin sitäkin, että räppäripojat täällä menevät ympäriinsä molemmat kannikat vilkkuen. Siis housun vyötärö on kannikoiden alapuolella ja sitten on kalsarit siinä suojana. Kalsareiden vyötärönauhasta voi äkkiä lukaista mikä kalsarimerkki on pop. Joten ehkä tässä vähän paljastui mun sisäistä räppäriä...

      Delete
  3. Tämä oli ihana, oikea hyvänmielen postaus. :)
    Hauskaa ja iloista alkavaa viikkoa Sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Piipe. Nuorempana tämä olisi keljuttanut ainakin muutaman tunnin, ehkä vuorokaudenkin. Nyt mua vain huvitti tämä keski-ikäinen rouva, joka ei ole oppinut vaatetustaan tarkistamaan. No, pysyy taas vähän aikaa mielessä.

      Ihanaa viikkoa!

      Delete
  4. Ihania sattumuksia, vaikka ne eivät itselle juuri sillä hetkellä kovin ihanilta ehkä tunnukaan. Sitä rupeaa ajattelemaan että miten moni ehti minut tällaisena nähdä.
    Mielestäni on hyvä jos joku tulee huomauttamaan noista kaikenlaisista ei-halutuista näkymistä.
    Mukavaa alkavaa viikkoa ja kerro taas meille kun seuraava kommellus sattuu :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä kanssa olen hyvilläni jos joku sanoo, että nyt olisi korjattavaa. Kerran Helsingissä majoituin hotelli Torniin hillittömällä pyryilmalla, räntää tuli taivaan täydeltä. Kun pääsin hotellihuoneeseen ihmettelin, miten vastaanotossa pokka piti: mulla oli ripsivärit kuin pandalla ympyröinä silmien ympärillä. Ja muutenkin kuin uitettu koira. 90-luvun alussa ei henkilökunnalla ilmekään värähtänyt.

      Ihanaa viikkoa Kristiina!

      Delete
  5. Paras on se hetki, kun itse tajuaa, missä vika. Alkaa hiljalleen avautua äsken tapahtunut uudella tavalla ;D
    Sitähän vois ottaa tavakseen jotain tollasta, niin ihmiset miettis jo ennen näkemistä, että mitähän se on tänään keksinyt ;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta. Mutta onhan se mukava, että hetken tuntuu siltä kuin koko maailma syleilisi :)

      Hyvä idea! Siinä saisi aivonystyrätkin hierontaa, kun miettisi aina uusia tapoja ilahduttaa.

      Mukavaa viikkoa!

      Delete
  6. Ihana, hyväntuulen postaus, kiitos tästä. Muutenkin huomasin, että en ole käynyt blogissasi aikoihin. Kyllä näitä sattumuksia sattuu itse kullekin. Tuo hengarijuttu on aika hyvä! Mukavaa viikkoa sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anneli! Päivitän blogia nykyisin ehkä vähän harvemmin kuin aikaisemmin, joten välttämättä ei edes huomaa täällä mitään tapahtuvan.

      Mä ensiksi vielä luulin, että lapsi tarkoitti tamppia. Tottakai tamppi kuuluu äidin takkiin! Hassuja se lapsi kyselee. Meni hetki, ennen kuin ymmärsin tampissa olevan jotain ylimääräistä.

      Kivaa viikkoa Anneli! Ja kiva kun poikkesit.

      Delete
  7. Niin totta, että tekevälle sattuu! Kiitos illan piristyksestä ja voin vakuuttaa, että on sitä sattunut täälläkin: milloin on menty töihin eriparikengillä, milloin on kuljettu koko päivä koirankakkaa lahkeessa ja milloin on jäänyt toinen puoli kasvoista meikkaamatta;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lohduttavaa kuulla, että en ole ainoa. Mä muuten haistelin jokin aika sitten koko päivän, että ihan kuin koirankakka haisisi. Hoitolasten perhe oli hankkinut koiranpennun, joka oli jo kuitenkin sisäsiisti. Kolusin joka nurkan, mitään ei löytynyt. Kotona sitten illalla huomasin että mun mustiin housuihin oli tullut päivän aikana tahra: pikkukoira kun hyppi mua vasten ulkoa tultuaan ja tassut olivat olleet likaiset.

      Delete