Sunday, November 10, 2019

Loman tarpeessa

Ilmiö on varmasti monelle tuttu: aika pian loman jälkeen alkaa tuntua, että toinen loma olisi paikallaan. Niin täälläkin. Olen ollut kotona nyt vajaat pari viikkoa ja tuntuu, että kaikki lomalla unohtunut stressi, huoli ja paine on palanut niskoille moninkertaisena. Herään keskellä yötä ja mietin, että missä mun aamulla pitikään olla. Mitä piti tehdä valmiiksi ennen kuin suljen kotioven. 


Olin varannut matkan (halvimman, ilman peruutus- tai vaihto-oikeuksia), kun selvisi että puolisolla on iso operaatio edessä. Sen piti kuitenkin olla vasta reissuni jälkeen, mutta lääkäri halusi aikaistaa. Emmin ja ehdottelin, että voin jättää matkan väliin. Ei, mene vaan. Pari lähellä asuvaa miehen ystävää lupasi, että he hoitavat kyllä ne muutamat päivät kun olen operaation jälkeen poissa ja puoliso kotona. Päästävät koiran ulos ja huolehtivat ruuan ja muun avun. Ja juniorikin on kotona. 

Mä olen ollut amerikkalaisten kanssa tekemisissä nyt 20 vuotta ja en ole vieläkään oppinut. Puheet, ja varsinkin juhlissa pidetyt puheet, ovat vain puheita. Niinhän siinä kävi, että ilman täkäläisten suomalaisten apua tilanne olisi ollut aika ikävä. Toinen tuttava kävi, kun olin ollut jo muutaman päivän kotona, toinen oli käynyt kotiutuspäivänä tuomassa salaatin. Tosi kiva tietysti. 


Mulle on tullut tämän vajaan kahden viikon aikana ihan uudenlaista ymmärrystä omaishoitajia kohtaan. He huolehtivat läheisistään päivästä toiseen, vuorokaudesta toiseen. Meillä on ollut sikäli hyvin omatoiminen potilas, että ei ole tarvinnut huolehtia suihkuista tai kylppärikäynneistä, mutta monta vesilasillista ja ruokalautasta on valmisteltu. Hierottu jalkoja, tehty jalkakylpyjä, huolehdittu että välipalat ovat vieressä ja haettu lääkkeitä, käytetty lääkärissä, kysytty että tarvitsetko jotain, pyykätty, ajateltu eteenpäin mahdollisimman paljon toisen näkövinkkelistä. 

Olen miettinyt, että paljon on potilaasta kiinni minkälaiseksi elämä muotoutuu. Parasta kai on jos avuntarvitsija kertoo etukäteen tarpeistaan ja osoittaa myös, ettei pidä apua itsestäänselvyytenä. Kurjinta on, jos kivut saavat ylivallan ja kaikki näyttää mustalta. Ei pure huumori, ei jaksa kiinnostua mistään, särky vie kaiken huomion. Lähin auttaja on se pahin ihminen maailmassa, johon pitää purkaa kaikki alkaen kivuista ja säryistä jatkuen yleiseen vatutukseen. Siinä ei voi auttaja muuta kuin purra hammasta ja kuunnella korvat kuumina kuinka ei ole taaskaan tehnyt mitään, vaikka juuri olisi päivän pistänyt parastaan. Ja sehän on sitten varmasti pahinta, jos on vielä jokin meno kuten työ joka pitäisi hoitaa ajallaan. 


Mielessä on käynyt, että ilman lomaa tämäkin tilanne olisi ollut helpompi. Ensinnäkin puolison toipuminen olisi ehkä ollut joutuisampaa jos hän olisi kotiin tultuaan saanut enemmän apua.  Toisekseen ei olisi ollut sitä hetkellistä mukavaa tunnetta, että ei tarvitse huolehtia kuin itsestään. 20 vuotta äitinä ja puolisona on opettanut, että ensin mietitään kaikki muut ja sitten mitä itse tarvitsee. Sillä tavoin sirkus on pysynyt tien päällä edes jotenkin. 

Vanhempi poika on ollut viikonlopun käymässä. Hän kertoi, kuinka hän luennon jälkeen sanoo professorille "thank you", vaikka se ei yleinen tapa näyttäisi olevankaan. Tytär nuhteli mua Skotlannissa, kun en sanonut bussikuskille bussista pois noustessa "thank you". Seuraavan kerran kun olin poistumassa bussista tyttären vanavedessä kuului edestä: "äiti, sano kiitos" - ja ihan selvällä suomen kielellä. Ja minähän sanoin. Olen tyytyväinen, että lapset osaavat muutamia tärkeitä pieniä sanoja, kuten "thank you", "please", "sorry". Olen tyytyväinen, että he osaavat olla kiitollisia usein pienistäkin asioista eivätkä pidä apua itsestäänselvyytenä. Ehkä edes kasvatuksessa jokin on osunut oikeaan, vaikka juuri nyt tälle vaimolle ei kunniankukko laulakaan. 

In a world where you can be anything be kind. 

❤:lla Johanna, korvat kuumina

6 comments:

  1. Pikaista toipumista potilaalle, ja jaksamisia myös hoitajalle. Lomalta on aina vähän vaikeaa palautua..
    Jeps, amerikkalaisten lupaukset...Opin sen kantapään kautta USAssa asuessa: isäni amerikkalainen serkku + vaimonsa, jotka viettävät talvia Miamissa, sanoivat minulle muutamaankin kertaan että kun olen Miamissa niin minun pitää ehdottomasti ottaa heihin yhteyttä ja olla myös heidän luonaan. No Miamissa kun olin muutaman päivän yksin eksän ollessa työmatkalla otin heihin yhteyttä ja pettymys oli valtava kun lupaukset eivät pitäneet paikkaansa, pelkkiä puheita vain......HYvää alkavaa viikkoa sinulle Johanna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Jael! Paraneminen tuntuu nyt etenevän rivakasti.

      Tämä on kyllä mystistä. Meillä on ollut esimerkiksi näitä vieraita, jotka ovat jo melkein kalenteria kaivamassa, että hei tuutte meille sitten dinnerille. Seuraavan kerran kun taas nähdään, niin sama juttu. Mä en vieläkään ole varma, että onko kyseessä hyvät aikeet kutsua dinnerille vai eikö aikeita laisinkaan. Se on nähtävästi vain sellainen muodollisuus, joka heitetään ilmoille. Varmaan vähän kuin tuo kyläänkutsuminen. Olettamus kai on, että sellaista tilannetta ei välttämättä vastaan tule.

      Tuttavalleni on muuten käynyt ihan sama tilanne tuon amerikkalaisen kyläänkutsumisen kanssa. Amerikkalainen perhe vieraili useinkin Suomessa tuttavani luona, välillä koko perhe, välillä vain vanhemmat. Sitten kun suomalaisen tuttavaperheen lapsi oli tulossa tähän suuntaan ja kyseltiin, että sopisikos nyt majoittaa päiväksi pariksi ei millään käynyt. Lounaalle lapsukainen vietiin, mutta siinä se. Järjestelyillekin olisi ollut aikaa, ei ihan paria päivää aikaisemmin kysytty. Ja aina niin hövelisti kutsuttiin kylään.

      Sinä siellä valmistaudut matkaan. Olen katsellut Suomen säätiedotuksia ja olen vähän kade, siellä saattaa sataa lunta!

      Delete
    2. Todellakin mystistä:) Ja nyt sattui täällä tuttavalleni ihan sama juttu kuin tuolle tuttavallesi: hänen ystäväperheensä Californiasta, jotka muutamia kertoja vierailleet täällä hänen luonaan, ja pyysivät tulemaan sinne, niin kun ystäväni matkusti Californiaan ja olisi tarvinnut majapaikan muutamaksi päiväksi,niin ei se käynytkään päinsä ,ja hän on edelleenkin siitä loukkaantunut.. Nyt näyttää siltä että minua odottaa tihkusade Helsingissä....

      Delete
    3. Mä ymmärtäisin jos viime hetkillä ilmoiteltaisiin, että tulossa ollaan. Tai olisi jokin juhlapyhä, etttä sukulaiset ovat valloittaneet talon. Mutta mun tuttavien tapauksessa yhteyksissä oltiin useita viikkoja aikaisemmin ja koko perhe oli kuitenkin kotona... Outoa. Mä en ihan kaikkea täällä meidän maassa ymmärrä. Enkä muuten ihmettele, jos vähän tuntui käytös loukkaavalta. Etenkin jos itse on monta kertaa vieraista huolehtinut.

      Meillä muuten sataa tänään vettä ja on oikein ihanaa! Toivottavasti Helsingissä olisi kuitenkin kivojakin ilmoja, siellä on niin mukava vaellella jalkaisin ympäriinsä.

      Delete
  2. Tuo on kyllä niin totta, monta kertaa on hyvän loman jälkeen ollut ajatus että kumpa olisi sellainen pehmeä lasku arkeen, vaan kun työ on sen laatuinen ettei sellainen ole mahdollista niin sitten sitä loman jälkeistä lomaa huomaa äkkiä kaipaavansa;) Kovasti paranemisia sinne!! Myssyä pitää tosiaan nostaa ihmisille jotka omaishoitajina toimivat, monta kertaa on nähnyt millaista se voi raskaimmillaan olla ja millaista kuormaa siinä joutuu kantamaan niin henkisesti kuin fyysisestikin:( Ihana kun osaavat kiitellä,Teidän lapset kyllä maailmalla pärjäävät❤️ Leppoisaa isänpäivän iltaa ja alkavaa viikkoa❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, sinä joudut kyllä aina loman jälkeen ihan tositoimiin, siinä voi olla henki kyseessä. Joten aika pientä tämä on täällä. Mun kiusani oli tällä kertaa myös aikaero. Tuntuu, että iän karttuessa aikaeron kanssa kamppailu käy tukalammaksi.

      Vaikka mun kokemus on näin lyhyt, niin kyllä olen jo ihmetellyt monet kerrat kuinka jotkut jaksavat huolehtia läheisistään päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Tuleehan kaikkeen varmasti oma rutiininsa, mutta silti. Raskasta ja aika aliarvostettuakin työtä käsittääkseni.

      Mä olen kyllä lapsista niin kiitollinen. Tuntuvat näkevän elämän aika monelta kannalta. Jotenkin musta tuntuu, että nämä nykynuoret ovat herkempiä ja avoimempia, osaavat suhtautua itseensä ja maailmaan.

      Kiitos Päde! Meillä oli isänpäivä kesäkuussa, joten nyt vain iloitaan siitä että huomenna on lapsilla koulusta vapaapäivä, Veterans Day. Mun pitää vähän töihin, mutta lapset saa vedellä sikeitä.

      Delete