Tuesday, August 20, 2019

Koulu alkoi

Eipä kukaan tullut maininneeksi 20 vuotta sitten, kun kaksoset vielä kulkivat kompaktisti mukana että sitä kantamista riittää hamaan tulevaan. Muutimme pojan jälleen yliopistolle, toinen opiskeluvuosi käynnistyi. 


Tunnelma oli hyvin erilainen kuin vuosi sitten. Parasta oli, että yliopisto-opiskelun rutiinit ovat tuttuja. Vielä parempi juttu taisi kuitenkin olla uusi koti. Ei enää ankeaa dormroomia, vaan ihan aikuisten oikea kimppakämppä. Poika kolmen kaverinsa kanssa vuokrasi kampusta vastapäätä asunnon. Jokaisella on nyt oma huone, jossa on tilava vaatehuone ja oma kylppäri. Keittiö ja oleskelutila ovat yhteisiä. 

Itselleni selvisi vasta paikan päällä mitä kaikkea muuta vähän yli 700 dollarin kuukausivuokraan kuuluu: hulppea uima-allasalue, kuntosali, grillauspaikkoja, nuotioita, biljardihuone, opiskelutiloja.  


Sisätilatkaan eivät olleet pössömmät. Huonekaluja ei tarvinnut muuttaa mukana, riitti kun toi astioita ja liinavaatteita. Asunto on uuden uusi. Osa kompleksista on valmistunut pari vuotta sitten ja osaa vielä rakennetaan. Lauantaina odotettiin 500 asukasta ja kaiken kaikkiaan kompleksissa asuu 800 henkeä. 




Viime vuotiseen verraten oma pesukone ja kuivain ovat jättiparannus. Eipä tarvitse enää palkata kaveria ruokapalkalla vahtimaan, että ottaa kuivurista kuivat vaatteet ajallaan pois jos itsellä vähän pitää kiirettä. Sänkykin on jo reilumman kokoinen. 

Lapsi on aavistuksen mallia happy-go-lucky, ja jouduin vähän arvuuttelemaan vuoteen kokoa, kylpyhuoneen ja keittiön varustelua. Vuodevaatteisiin varasin mukaan sekä full- että queen-size lakanoita ja petauspatjoja. Hyvä kun varasin. Periaatteessa sänky oli full, mutta extra long. Queen oli sitten sopiva koko. Kylpyhuoneeseen toin varmuuden varoiksi suihkuverhon ja se olikin tarpeen. Keittiössä kämppiksillä on riittävästi kattiloita, patoja ja pannuja: jokainen oli tuonut omansa. Kahvinkeittimetkään eivät lopu kesken. 






Kun kaikki oli saatu valmiiksi ja opiskelija asettunut aloilleen kävi mielessä, että voisin itsekin jäädä asustelemaan. Oli nimittäin aika viihtyisää. Nyt vain pitää laittaa peukut pystyyn, että opiskelu maittaa ja uusi ympäristö inspiroi. 

Kävimme ennen kotimatkalle lähtöä ostamassa pojan kanssa ruokatarvikkeita. Viime vuonna ei oikeastaan kulunut muuta kuin välipaloja, sillä ruokaohjelmaan kuului aamuvarhaisesta yömyöhään auki olevat yliopiston ravintolat. Tänä vuonna opiskelija aikoo kokata itse. Ruokakaupassa äkkäsin, että tätä lajia olisi voinut harjoitella ehkä enemmän. Miten löytää hyvät tarjoukset, vertailla hintoja, mitä tarkoittaa kun kamppiksessa sanotaan "buy one, get one free" tai "buy two, get two free". (Nämähän ovat ihan eri asioita. Ensimmäinen tarkoittaa, että tuote on puoleen hintaan, jälkimmäisessä pitää ostaa kaksi että saa paljousalennuksen.) Huvitti myös pojan päivittely hinnoista. Täähän on ihan älyttömän hintaista! Onks nää näin kalliita?

Kotimatkalle lähtö viivästyi puolisentoista tuntia aiotusta. Olimme miehen kanssa vähän väsyksissä ja hajamielisesti yritin pitää keskustelua yllä. Tien poskessa oli valotaulu, jossa varoitettiin edessä olevasta kolarista. Sataa tihrusti. Sitten liikenne stoppasi eikä pääsyä ollut eteen eikä taakse, sivuista puhumattakaan. Kaikki viisi kaistaa suuntaansa olivat tukossa. Yli tunti kului pariin hassuun mailiin ja edessä oli taistelutanner täynnä vilkkuvaloja. Kolaripaikan ohittaessa laskin n. 20 romuautoa. Autot näyttivät siltä, että ihmishenkiä kolari ei vaatinut. Uutisista sitten myöhemmin näimme, että osallisia autoja oli viitisenkymmentä (50). Enää ei kovin haitannut, vaikka kotimatkalle lähtö myöhästyi ja jonossakin meni aikaa. 

Niskoja vieläkin aavistuksen kiristää. Välimatkat olivat pitkiä ja rahdattavaa aika paljon, yritin varustaa lasta kaikenlaisiin skenaarioihin. Mutta kävi kyllä mielessä, että poikien kanssa pääsee niin paljon helpommalla: yksi isä oli päästä varpaisiin varustettu vaaleanpunaisella, glitterillä, hapsuilla ja tupsuilla. Tyttölapsen sisustustarvikkeita siinä kannettiin. Siellä me vanhemmat puursimme kuin muurahaisarmeija, kunnia-asia on muuttaa lapsi mahdollisimman mukavasti uuteen kotiinsa. Ja ehkä taas vuoden päästä uusiksi. 

❤:lla Johanna, muuttonaisena

8 comments:

  1. Huh mikä homma teillä. Hyvin olit kaikkea ennakoinut ;) Ja mahtavat asuinympäristöt! Noin on varmaan rauhalliempaa asua ja opiskella kuitenkin. Omat kokkaukset voi olla vähän haaste aluksi, mutta eivätköhän pojat opi ajan myötä. Vaikka kantapään kautta :)
    Meillä on superrauhallista tohon verrattuna, kun kaikki lapset on jo kokonaan muuttaneet.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänään juuri mietin, että Suomessa ollaan niin fiksuja että opetetaan kotitalouttakin. Vai vieläkö sitä opetetaan? Että jos ei sattuisi kotona oppimaan, niin sitten ainakin koulussa. Poika oli miettinyt etukäteen fiksusti mitä kaikkea kaupasta tarvitsee ja mua tietysti ilahdutti, kun ei ollut pakastepizzaa vaan ihan kunnon raaka-aineita vihanneksia ja hedelmiä unohtamatta.

      Takaisin kun oltiin kotona muistin, että kalanmaksaöljykapselit jäi pakkaamatta. Ja ketsuppi :)

      Delete
  2. Wau mikä asunto ja millainen ympäristö! Ja kyllä voisin minäkin kuvitella asustelevani tuolla..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä en tiennyt näistä ylimääräisistä virityksistä mitään. Uima-allas ja kuntosali tulivat yllätyksenä, aloin ihmetellä paikan päällä kun rakennuksen ikkunoista pilkotti vettä. Käytävällä kävellessä huomasin, että tuossa ovessahan lukee "Gym". Toivottavasti nyt opinnot maistuvat.

      Delete
  3. Voi kuinka hymyilyttää tuo kuvauksesi tytön muuttokuormasta! Jos meiltä nyt muutettaisiin, niin aika samalta näyttäisi ;)Ihanan houkuttelevat havainnekuvat asuinympäristöstä!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se isä oli kyllä aika veikeän näköinen syli täynnä hyvin tyttömäisiä tarvikkeita. Asuntoa ei ole varmaan ihan vartissa sisustettu.

      Mua harmittaa, kun en ehtinyt kurkistella allasalueelle, kuntosalille. Tuossa jo Hannelelle kirjoitin, että kaikki nämä ylimääräiset herkut olivat itselleni yllätys. Luulin, että asuinpaikka on tavallinen kerrostalo. Pojat olivat käyneet katselemassa eri paikkoja ja hinta oli kuitenkin sama kuin asunnoissa ilman muita mukavuuksia. Ja tässä ihan parasta on sijainti, kadun yli ja sitten on jo kampuksella.

      Delete
  4. Voi että miten ihanan näköistä asumista tiedossa. Kiitos mukavasta kertomuksesta:-)) Täällä naureskelen isälle joka tyttönsä tavaroita kanniskeli...hih :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt kun asumista on takana pari viikkoa kuulostaa siltä, että lapsi viihtyy paremmin kuin hyvin. Hyvä valinta oli pojilta tämä koti. Mun olisi pitänyt ottaa kuva siitä isästä! Tuttavalla oli mennyt useampi tunti tytärtä muuttaessa, poikalapsen kanssa asiat tapahtuvat aika sukkelaan. Siinä kun pitää sitten tyttöjen kanssa vielä käydä välillä shoppailemassa oikeansävyisiä tyynyjä, kiinnittää verhoja, laitella tauluja ja niin poispäin.

      Delete