Saturday, February 9, 2019

Paras on tulollaan - the best is yet to come

Mun puheenvuoro liittyy tällä kertaa sekä elämänfilosofiaani että trollaamiseen. Olen vankka uskoja, että paras on vielä edessäpäin. Liittyy se sitten kokkaamiseen, sukkien neulomiseen, lasten kasvatukseen tai blogikirjoittamiseen. Huippusuoritus on vielä jossain siellä horisontissa, ahoi! 


Olen pienten ja vähäisten puolustajana löytänyt ihan uuden ulottuvuuden. (Kävin parisenkymmentä vuotta sitten astrologin juttusilla ja hän kysyi, että ainako sä otat sen heikomman puolen. Mietin hetken ja sanoin joo. Mulla on astrologin  laatima kartta aiheeseen liittyen.) En voinut koskaan kuvitella, että pitää elämän puolenvälinkieppeillä (jos oikein vanhaksi elää) puolustaa vielä Ison-Britannian kuningashuoneen uusinta jäsentä. Haluaisin hoilottaa megafoniin:  "Jättäkää Meghan rauhaan!". 

Ihmiskunnalla on vielä toivoa. 5-vuotiaan synttärikutsusta bongasin tämän tekstin, tekstillä varustettu t-paita oli sankarin yllä. 

Sussexin herttuatar Meghan on joutunut hillittömään pyöritykseen. Teki hän niin tai näin niin aina se tulkitaan väärin päin. Olen itse törmännyt joskus ilmiöön rikkinäinen puhelin, broken phone. Tiivistäen: mitä ikinä puhelinlinjan toiseen päähän sanot, niin toisen pään tulkinta on erilainen. Mitä useampi viestinviejä on ketjussa sitä kummallisemmaksi tarina muuttuu. Omalla kohdallani uskoisin viestien muuttumisessa olleen sekä pahanilkisyyttä että vahinkoa. Katsoin parhaimmaksi sitten lopettaa ainakin suullisen viestittelyn, kun aina vain näytti menevän mönkään. Kirjeissä on se hyvä puoli, että kirjoitettu sana pysyy. Ja ikävä kyllä täytyi jonkun kanssa lopettaa viestittely kokonaan. Pahaltahan se tuntui, mutta vielä inhottavampaa oli kuulla asioita joita ei ole koskaan sanonut. Tai jos on, niin ihan eri merkityksessä. 

Someaika on muuttanut moraalikäsityksiä. Siinä missä ennen sanottiin, että valehdellaan ja nimitellään nykyisin trollataan. Valehtelijat ja nimittelijät, kunnianloukkaajat ovatkin "vain" trolleja. Ihan kuin sellaisia vähän söpömmän puoleisia pieniä peikkoja hyppisi näppiksillä kirjoittamassa hassun hauskoja sutkautuksia. 

Olin aika järkyttynyt, kun näin ketkä esimerkiksi herttuatar Meghania netissä kiusaavat. Nuoria ja keski-ikäisiä naisia, hyvin koulutettuja, kirkkonsa tai yhteisönsä tukipylväitä, perheenäitejä ja  olivatpa vielä valtaosin valkoisiakin. He surutta nimittelevät, levittävät valheita, puhuvat pahaa. Ennen pidettiin pahana jos joku juoruili, sellainen helkutin juoruämmä. Nykyään se näyttäisi käyvän maineteosta. 


Yritän uskoa, että tässäkin asiassa paras on vielä tulollaan, että jonain päivänä on epä-coolia kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo netin nimettömille palstoille, levittää juoruja ja pahaa tahtoa. Mä luotan, että tulevat sukupolvet ovat fiksumpia, ymmärtävät kuinka typerää kiusaaminen on ja kuinka paljon se sattuu. Luotan myös siihen, että asioiden kaunistelu lopetetaan ja jossain vaiheessa taas valheet ovat valheita, valehtelijat valehtelijoita eivätkä trollaavia trolleja. Omalta osaltani olen ajatellut niin, että jos en voi pistää nimeäni reilusti hengentuotteen alle, niin ei sitä sitten tarvitse julkaista.



A little 
kindness 
can change 
everything


❤:lla Johanna

6 comments:

  1. Viisaita mietintöjä. Meidän on hyvä miettiä kaksikin kertaa ennenkuin kerromme meheviä juttuja eteenpäin,arvostelemme jotakuta ihmistä, olkoonkin vaikka julkkis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kristiina, naulan kantaan. Me ollaan pikkukaloja, marginaali blogeja. Yksi syy miksi sun blogista tykkään on kaunistelemattomuus. Siitä huolimatta ( tai sen vuoksi) Ahvenanmaan houkuttaa. Jokaisella meistä on oma totuus, mutta silti keskiverto on aika hyvä.

      Delete
  2. Jos ei ole hyvää sanottavaa, on parempi pitää suunsa kiinni, mun motto nettikirjoittelussa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Erittäin hyvä! Olen tätä yrittänyt lapsille opettaa, että jos ei ole mitään kivaa sanottavaa niin voi pitää ihan omana tietonaan.

      Delete
  3. Ihana motto! Ystävällisyys ei kuitenkaan vaadi kovin paljoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pienet ystävälliset sanat ja teot jäävät myös niin hyvin mieleen. Vieläkin muistan, kun vesisateella olin saanut kauppakassit pakattua autoon ja olin lähdössä palauttamaan ostoskärryjä. Ystävällinen herrasmies tuli ja sanoi palauttavansa kärryt puolestani. Ja tästä on jo useampi vuosi!

      Delete