Sunday, December 16, 2018

Helena Ruuska: Hugo Simberg - Pirut ja Enkelit

Hiljalleen palailen maanpinnalle tutkimusmatkalta, aikamatkalta, seikkailulta. Hugo, uusi ystäväni, on pitänyt seuraa useamman päivän. Olen porhaltanut lukukammiosta kertomaan miehelleni, että et muuten arvaa mitä Hugolle nyt sattui. Olen tarkastellut kirjan kuvia ja ihastellut tarinoita niiden takana. Oppinut, että pirut eivät ole raamatullisia piruja vaan pirpuparkoja, oikeastaan aika sympaattisia hahmoja, taiteilijan alter egon ilmentymiä. Kaikki ei todellakaan ole sitä miltä ensivilkaisulla näyttää. Ei Simbergiä turhaan ole mainittu suomalaisen symbolisimin päätekijäksi.



Lukiessani ja miehen kanssa keskustellessa päivittelen työmäärää, jonka Helena Ruuska on kirjan eteen tehnyt. Vasta silmäiltyäni kirjoittajan jälkisanat alkaa koko kiehtova totuus paljastua: satoja maalauksia ja grafiikanlehtiä on tutkittu, otettu selkoa koukeroisista kirjaimista kirjeissä ja luonnoskirjoissa, luettu opuksia taidehistoriasta aikalaisten elämänkertoihin ja sanomalehtiin, keskusteltu, pohdittu. Suomen kielen lisäksi on tarvittu ruotsin, ranskan ja latinan taitoja. Lukuseikkailullani herkeän miettimään kerran jos toisenkin, että ollapa aikanaan koulun historian kirjat kirjoitettu näin, olisi jäänyt ehkä jotain mieleenkin. Ruuska tuo Hugo Simbergin lähelle, melkein kuulen taiteilijan kehottavan: "Sano Hugo vaan."

Helena Ruuska, tietokirjailija, äidinkielenopettaja, kriitikko



Kattava teosluettelo ja -hakemisto 

Solahdan aikakauteen, jolloin Suomi on autonominen suurruhtinaskunta ja Aleksanteri III ja Nikolai II hallitsevat. Hugo syntyy 24.6.1873 Haminassa ja elämä päättyy äkillisesti heinäkuussa 1917 vain 44-vuotiaana. Hugon isä eversti Niclas Simberg ja vaimonsa Ebba kasvattavat kahdeksanpäistä lapsikatrasta aluksi Haminassa ja sitten Viipurissa. Isän lapset edellisestä avioliitosta sekä sedät ja tädit mm. Niemenlautan sukukartanossa ja kesäkodissa ovat osa suurta perhettä. Vanhempien lisäksi tärkeitä ovat kaksoisveli Paul, Blenda-sisko ja isän sisko Alexandra, joka myös pitää lapsille kotikoulua. Ilman perheen ja suvun tukea Suomella tuskin olisi kansallistaiteilija Hugo Simbergiä. Everstin taloudellinen tuki on tarpeen vielä silloinkin, kun taiteilijalla on jo vähän nimeä. Blenda ja Paul auttavat vuosien mittaan monissa käytännön asioissa aina taulujen toimittamisesta näyttelyihin ja niiden myymiseen.

Yläkuvassa Blenda-sisko ja Hugo, alakuvassa Hugo vasemmalla ja kaksoisveli Paul oikealla

Annin ja Hugon lapset Uhra-Beata ja Tom Ähtärissä

Sääty-yhteiskunta on vielä voimissaan. Niemenlautan kesinä Hugo ja perheensä pyöräilee, pelaa tennistä, purjehtii, järjestää juhlia ja taiteilee siinä missä työväki hoitaa pellot, eläimet, kalastuksen. Säätyläistyttö pääsee ennen pitkään "grand tourille", matkaamaan Euroopan maihin, mutta korkeakouluopinnoista hän voi vain haaveilla. Oppikoulu ja yliopisto ovat pojille. Rahvas tekee työtä jo pienestä pitäen henkensä pitimiksi. Tämä kirkastuu Hugolle viimeistään silloin, kun hän pääsee Axel Gallénin (myöhemmin Akseli Gallen-Kallela) siipien suojaan Ruovedelle maalaamaan ja siinä sivussa seuraamaan hämäläisiä torppareita.

Refanut on Hugon rakkain vene

Hugon taideopinnot eivät ole kotiväelle itsestäänselvyys, mutta asiaa ehkä auttaa että kaksoisveli Paul aloittaa "kunnialliset" insinöörinopinnot. Viipurin taiteenystävien piirrustuskoulun iltaopinnot vaihtuvat kokopäiväopintoihin Helsinkiin ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun, jossa mm. Helene Schjerfbeck opettaa. Opiskelu ei suju, Hugon omintakeinen tyyli piruineen ja enkeleineen, kuoleman kuvineen ei saa tuulta purjeisiinsa koulussa. Sen sijaan taidesuoni puhkeaa Axel Gallénin suojissa Ruoveden erämaissa ja Hugo löytää oman tyylinsä, kun symbolismi avaa alitajunnan portteja.



Gallén tulee varmasti monelle mieleen, kun kysytään tärkeintä suomalaista taiteilijaa. Yllätyn, kuinka merkittävä uranuurtaja hän on. Ruoveden ateljeessa on mielenkiintoista esineistöä Gallénin maailmanmatkoilta, kirjallisuutta, lehtiä ja metalliprässi taidegrafiikan tekemistä varten. Hän on opiskellut freskomaalausta Italiassa ja kontaktit taidemaailmaan ovat pistämättömät. Kesällä 1897 Gallén pyytää Simbergin mukaansa skandinaaviseen taide- ja teollisuusnäyttelyyn Tukholmaan. Matkalla Hugo tapaa Magnus Enckellin ja elinikäinen ystävyys saa alkunsa.

Hugon käsittelyssä ystävä Magnus Enckell

Muiden taiteilijoiden tavoin Hugo hakeutuu maailmalle opintomatkoille. Gallénin suosituksesta ensimmäinen kohde on Lontoo, mutta se vaihtuu pian Pariisiin. Kaukasia, monet Euroopan maat, Marokko ja jopa Yhdysvallat tulevat tutuiksi. Maailma on pieni, maamiehen voi tavata vaikka firenzeläisessä kahvilassa selailemassa kotimaista aviisia. Näin käy vuonna 1904, kun Hugo tapaa Juhani Ahon kahvilassa lukemassa pikku-uutista Hugo Simbergistä, joka on voittanut "Waltion palkinnon kuwio maalauksessa 'Haavoittunut enkeli' -nimisellä maalauksella." 



Vuoristopuro Kaukasiassa, 1899
,
RMS Lusitania, matkakuvia


Tervehdyksiä matkoilta, luonnos Lusitanialta ja Capitol, Washington D.C. 

Palkinnot antavat odottaa itseään. Ensimmäisiä karvaita tappioita on osallistuminen vuonna 1895 Dukaattipalkinnon tavoitteluun, palkinto myönnetään vuosittain erityisen lahjakkaalle nuorelle taiteilijalle. Vuotuisissa Suomen taiteilijain syysnäyttelyissä ei suju sen paremmin. Kolmannella osallistumiskerralla vuonna 1897 Hufvudstadsbladetissa kirjoitetaan, että "Simberg on kyllä originaali taiteilija, mutta ellei hän luovu kömpelöistä vitseistään, ei häntä voida ottaa tosissaan." Simbergin pikkupiruja ei arvosteta. Kun Simbergin töissä ei piruja esiinny vuoden 1904 näyttelyssä niitä suorastaan kaivataan. Toivoopa joku "ettei Simberg olisi kokonaan 'kasvanut ulos mielikuvitusrikkaasta huumoristaan'." Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Pariisin maailmanäyttelystä vuonna 1900 sentään tulee kotiintuomisiksi "kunniamaininta sekä maalauksessa että grafiikassa." 



Taidekilpailujen lisäksi rakkaus ei ole helppo laji. Varaton ja tuloton taiteilija, joka elää isän avustusten turvin ei ole hyvä naimakauppa säätyläistytölle ja muunlaiset tytöt taas eivät tule kuuloonkaan. Ankeat lehtiarvostelut eivät lisää arvoa naimamarkkinoilla ja leimautuminen kuolemanmaalariksi ei tuo rahakkaita muotokuvamaalauksia. Toisaalta umpirakastunut taiteilija saattaa kävellä kadulla rakkautensa kohteen ohi tätä tunnistamatta. "Tällaiselle rakastuneelle porsaalle pitää nostaa hattua, tuumaa Hugo - helliä mielessään niin kiihkeästi jumaloimaansa naista ettei huomaa tätä todellisuudessa." Taloustilanne helpottuu, kun Simberg ryhtyy opettamaan entisessä opinahjossaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Koulusta löytyy myös taideopiskelija Anni Bremer keväällä 1908. Krokotiili ja Villikissa aloittavat yhteisen matkansa. 

Toivottoman rakkauden kohde Thyra Elizabeth sisarensa Ellen Thesleffin ikuistamana
Anni Bremer, Villikissa

Muotokuva Alexandra-tädistä on esillä Syysnäyttelyssä vuonna 1898. Se avaa tien vakavasti otettavaksi taiteilijaksi ja tuo mukanaan jäsenyyden Suomen Taiteilijaseuraan.  Syyskuussa 1904 alkavat kaksi vuotta kestävät Johanneksen kirkon (nykyinen Tampereen tuomiokirkko) freskojen maalaustyöt ja ne sementoivat Simbergin aseman yhtenä Suomen taiteen kultakauden mestareista.  Hyvä ystävä Magnus Enckell ottaa kontolleen alttaritaulun ja kuorin ikkunasommitelman. Simberg toteuttaa alttarin molemmilla puolilla olevat maalaukset (Haavoittunut enkeli ja Kuoleman puutarha), pääholvin katon, kirkon ikkunoiden lasimaalaukset ja kirkkosalia kiertävän köynnösfreskon. Köynnöstä kannattelevat 12 alastonta poikaa. Pääholvin katon käärmemaalaus ja alastomat pojat ovat monelle liikaa ja vuonna 1907 käydään vielä äänestys siitä, pitäisikö pojat muuttaa enkeleiksi ja käärme ylimaalata. Yhden äänen erolla freskot päätetään säilyttää.



Johanneksen kirkon köynnöstä kannattelevia poikia

Valokuva ja luonnos teokseen Haavoittunut enkeli 

Axel Gallénin innoittamana Simberg kiinnostuu taidegrafiikasta ja on siinä uranuurtaja Suomessa heti Gallénin jälkeen. Hän innostuu valokuvauksesta ja valokuvia on säilynyt yli 1000. Symbolisimi piruineen, kuoleman hahmoineen ja enkeleineen on Simbergille syvintä sisintä, unien ja tarujen tulkintaa. Inspiraatio löytyy yhtä hyvin Raamatusta kuin Hans Christian Andersenin saduista. Monille muille taiteilijoille symbolismi on vain ohimenevä kuohahdus taiteen koskessa. Simberg yrittää pysytellä muodissa mukana kokeilemalla naturalismia, kolorialismia ja impressionismia. On raakaa, että taiteilijankin pitää seurata muotivirtauksia ollakseen omana aikanaan menestyvä ja arvostettu.


Leikkitoverit, 1897, viivasyötös sinkkilevylle
Juliste Edvard Muchin taidenäyttelyyn 1909

Katselen Simbergin teoksia uusin silmin. Aikaisemmin pidin niitä synkkinä enkä osannut tulkita niiden kauneutta ja huumoria. Kirjan sivuilla tapaan Hugo Simbergin, joka rakastaa hassuttelua ja kepposia, on epävarma omista taidoistaan ja uskaltaa "tunnustaa oman epätäydellisyytensä." Asiantuntijankin mukaan "monet hänen työnsä ovat päin helvettiä." Hugo etsii ja löytää rakkautta, särkee sydämensä ja aloittaa alusta. Perhe on hänelle tärkeä. Hän tekee töitä, joita taidemesenaatit eivät halua ostaa eivätkä palkintoraadit palkita. En voi olla pitämättä tästä oman tiensä kulkijasta, rakastettavasta piruparasta.

Kirjan lukuisista kuvista ja Hugo Simbergin töistä Emäntä ja piruparka kaksosineen ihastuttaa aivan erityisesti. Kaksosten äitinä voin jotenkin tähän samaistua. Ja sitten vielä hammassärky kaupan päälle.   

Hugo Simberg - Pirut ja Enkelit on ansiokas kirja. Se tuo taiteilijan liki, kertoo kiehtovasta ajasta Suomen historiassa ja taiteessa. Hugon elämän suuret ja vähän pienemmätkin käänteet kuvataan lämpimästi, harkiten. Kaunis kuvitus saa tarttumaan kirjaan kerta toisensa jälkeen. Sivuilla elää vahvana simbergiläinen ajatus: "... taide kuuluu kaikille... Jokaisella on oikeus tulkita näkemäänsä omista lähtökohdistaan." 

Kiitos WSOY!

❤:lla Johanna


Emil Zilliacuksen runo ystävälleen Hugolle, kolme ensimmäistä säettä yhdeksän säkeisestä runosta



4 comments:

  1. Simberg oli niin tärkeä suomalainen taiteilija, tuon Haavoittunut Enkeli-teoksen tuntee ehkä jokainen suomalainen. Taiteilijoiden elämänkerrat ovat aina mielenkiintoisia, ja Simbergin elämänkerta kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta, joten kiitos esittelystä Johanna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haavoittunut enkeli on taidettu valita jossain vaiheessa maamme tärkeimmäksi taideteokseksi. Siis yleisöäänestyksessä. Totta, sen kyllä varmaankin jokainen tunnistaa ja tietää. Onhan se hyvin koskettava. Ajatus siitä, että enkelitkin haavoittuvat...

      Mun ennakkokäsitys oli, että Simberg oli jotenkin ankea ja juro, mutta kirjan myötä paljastuikin romantiikkaan taipuvainen ja hassutteleva kaveri.

      Delete
  2. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Muutenkin tuollaiset henkilö- ja aikakausikuvaukset valtavine tutkimustöineen on hienoa luettavaa. Kuvat vielä lisäävät mielenkiintoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirja oli kyllä ilo lukea. Tällaiselle tavalliselle kulttuurin kuluttajalle tarina oli kirjoitettu riittävän selkeästi ja taidemaailman suuntaukset selvisivät - Simbergin osasi asettaa omaan aikaansa. Ja se ajankuva! Esimerkiksi Viipuri on ollut huima kansainvälinen kaupunki: kulttuuria, viihdettä, kauppaa. Oi niitä aikoja.

      Delete