Thursday, April 19, 2018

Keskustelu kaksivuotiaan kanssa

Olin jo käymässä yöpuulle, kun muistin päivällisen keskustelun. Olin hoitamassa kaksivuotiasta veitikkaa. Läksimme leikkipuistoon ja kotiin tullessa olikin kaikki ovet lukossa. Siivoojan piti jättää jokin niistä auki, mutta epähuomiossa kaikki olikin visusti kiinni. Päivä oli kaunis, eväitäkin vähän matkassa ja mun Kånkenissa hätävarakirjoja. Istuskelimme verannalla ja juttelimme. Ensin mun piti tavata miten Johanna kirjoitetaan. Sitten pieni ystäväni tavasi viisikirjaimisen nimensä minulle. 


Juttelimme mistä ruuista ja juomista pidämme. Kerroin tykkääväni vedestä, maidosta ja kahvista. Mitenkäs tee kyseli nuori keskustelukumppanini. Joo, tykkään mä siitäkin. Siirryimme aiheesta toiseen ja lapsukainen kertoi haluavansa soittaa joko kitaraa, selloa tai pianoa. Sello vaikutti todennäköisimmältä. Juttelimme pilvistä, säästä, sääennusteesta. Katsoimme sitä yhdessä puhelimestani. Tykkäämme molemmat ananaksesta pizzan päällä ja minä pidän myös sardiineista, kuten hoidokkini isä. 

Vietimme leppoisan lähes tunnin siinä verannalla ennen kuin perheen äiti saapui. Aika kului hyvässä seurassa. Vasta nyt, kun kello lähentelee täällä meillä puoltayötä mun mieleeni jysähti kumma ajatus: kävin jokapäiväistä, älyllistä keskustelua kaksivuotiaan kanssa! Puolin ja toisin pitkiä lauseita, kysymyksiä, ajatuksia. Joko mä olen taantunut tai sitten kaksivuotiaat ovat nykyisin ihan mahdottoman fiksuja. Ainoastaan sanasta "yellow" saattoi päätellä seuralaiseni iän. Sen lisäksi että hän ansiokkaasti vertaili keltaisia ja ruskeita banaaneja hän myös äänsi värin "lelou". 

Heittelimme heipat. Pikkumies kysyi, että saako antaa suukon. Käänsin poskeni ja siihen muiskahti märkä pusu. Itse suukotin pellavaista päälakea. 

Onnellista perjantaita! 

❤:lla Johanna, itseään paremmassa seurassa oleilleena

P.S. Päivitys edelliseen postaukseen: 

Kojootilla OLI vesikauhu.


12 comments:

  1. Niin hellyttävää! <3
    Täytyy sanoa, etä on älykäs ja kielellisesti lahjakas 2-vuotias. Kaiksesta päätelleen hänen kanssaan on juteltu paljon.
    Hyvää ja onnellista viikonloppua, Johanna!
    ps. Tuo vesikauhu kyllä järkyttää. Toivottvasti mies ei saanut tartuntaa tai hänet ainakin hoidetaan hyvin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Unohdan aina tämän lapsen kanssa kuinka nuori hän on. Hän on hyvin rauhallinen, harkitseva, keskittyy. Hän voi istua vieressä tunninkin kun luemme kirjoja, harjoitella kirjaimia. Kysyä, että miten se H nyt tehtiin tai millä kirjaimella sun nimi alkaa. Niitä sitten piirretään liidulla joko pihatielle tai leikkihuoneen liitutaululle. Ja kaikki on hänestä itsestään lähtöisin, omasta halusta. Hyvin erikoinen lapsi. Ja vielä kaiken lisäksi hyvätapainen :)

      Ihanaa viikonloppua. Käsittääkseni mies sai rokotuksen samoin tein. Vesikauhussa rokote on myöhässä jos oireita ilmenee. Ihan hirveä juttu.

      Ihanaa viikonloppua!

      Delete
  2. Tuossa oli kahden tasavertaisen ihmisen aito kohtaaminen, iällä ei ole väliä. Hieno hetki!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä osaat aina kiteyttää niin kauniisti ja hyvin. Kyllä vaan. Oli mukava oppia hänen mieltymyksistään ja ajatuksistaan. Tämän viikarin kanssa on myös sikäli kiva olla, että hän seuraavalla kerralla muistaa mistä puhuttiin, mitä luettiin jne. Hänelle voi kertoa mitä tapahtuu seuraavaksi ja mitä ensi kerralla tehdään ja hän muistaa. Uskomaton tapaus. Ja hurjan suloinen :)

      Delete
  3. Elämäni parhaat keskustelut olen käynyt eri-ikäisten lasten kanssa ❤️
    En tiedä johtuuko se siitä että olemme samalla tasolla tai samalla aaltopituudella,
    mutta aina uudelleen huomaan miten lasten kanssa juttelu elähdyttää ja ilahduttaa 🙂
    Mukava postaus, dzei ou eitsch ei en en ei 😀

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musta on kiva kuulla, kun ihan tuoreilla aivoilla kaikenlaista tuotetaan. Virkistävää 😀 Ja mulle tulee myös olo, että ihmiskunnalla on sittenkin toivoa. Ja on ihan uskomatonta, että tämän ikäinen on kirjaimista ja tavaamisesta niin kiinnostunut. Muuten, ensimmäisellä tapaamisella pääsin hyviin kirjoihin kun piirsin liidulla jättisuuren R-kirjaimen pihatielle, se oli hänen suosikkinsa sillä hetkellä.

      Delete
  4. Kuulostaa kauhealta tuo vesikauhu, onneksi rokotukset on keksitty.

    Mukavaa viikonloppua teille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Terveet eläimet harvemmin ihmisen kimppuun käyvät. Uutisissa oli, että mies hakeutui seuraavana aamuna hoitoon. Rokote auttaa kunhan oireet eivät ennätä alkaa, näin olin lukevinani.

      Ihanaa viikonloppua!

      Delete
  5. Aivan ihana rupatteluhetki teillä on ollut!Nuo ovat niitä kultaisia hetkiä työssä jotka jäävät mieleen <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ovat. Ja olin myös yllättynyt siitä, että pikkukaveri ymmärsi ettemme tosiaankaan pääse sisälle. Lukot ja avaimet ovat vähän hankala käsite, kun on tottunut kulkemaan avoimista ovista :) Ei tullut paniikkia eikä porua.

      Delete
  6. Piti tulla kurkkimaan tännekin.. instassa olen jo ihaillut kuviasi. Hellyttävä keskusteluhetki sinulla siellä.. kerrassaan ihana pienimies.
    (jäinkin lukijaksesi)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kun tulit ja tervetuloa lukijaksi. Kävin jo vastavierailulla. Mä aina ihmettelen, kun on niin paljon ihania blogeja joita en ole edes löytänyt. Kuten nyt sinun blogisi. Siinä on mukava tunnelma.

      Sain perspektiitiviä eilen toisesta vähän vanhemmasta veijarista. Oli muuten menoa ja meininkiä, monta sanaa ei vaihdettu mutta askelia otettiin sitäkin enemmän :) Ihmiset ja pienet ihmisetkin ovat niin erilaisia.

      Delete