Tuesday, March 6, 2018

Sataa tihuuttaa epätäydellisen täydellisessä maailmassa

Olen ihan innoissani, vettä sataa ja on koleaa. Tosin viikkokin on puolessa ja oikein mitään ei ole saanut aikaiseksi. Missä vaiheessa sitä alkoi tyytyä siihen, että päivät jotenkin räpistelee läpi eikä odota minkään tulevan sen valmiimmaksi. Kuten joku ystävällinen sielu aikoinaan opasti: mikäs hätä tässä on valmiissa maailmassa. 


Mä en ole mikään gourmet-kokki, karmee ihan kotoisesti. Yksi asia kuitenkin johon olen aina kiinnittänyt huomiota on ruuan laatu. Perhe ei ole mitään kummoisia kulinaarisia herkkuja saanut, mutta ne on valtaosin tehty alkutekijöistään ja tuoreista raaka-aineista. 

Olen saanut viimeisen vuoden aikana hyvän läpileikkauksen siitä, mitä amerikkalaisille lapsukaisille syötetään. Ensin vähän arastelin, kun useissa ilmoituksissa penättiin "food preparation". Turha huoli. Jos säilyketölkin osaa avata tai sulattaa pakasteita niin ruuan valmistus onnistuu. Toisaalta olen kauhuissani siitä mitä lasten lautasille lapan: hash brown patties, vohveleita, nutella-leipiä, aamiaisbiscuits, nugetteja, ranskalaisia, lihapullia, Ramen noodeleita, hampurilaisia, juustotankoja, muffinsseja, räksyjä, chipsejä... Lihapullia ja ranskalaisia tarjotaan meilläkin, samoin vohveleita ja hampurilaisia mutta ei päivittäin. Tai niin, että ne kaikki olisivat yhden päivän ruokalistalla. Tai niin, että ne tulisivat suoraan pakastimesta tai tölkistä. 

Monessa perheessä on vallalla ajatus, että lapsi saa valita mitä syö. Ai ei maita tämä juuri pyytämäsi peanutbutter and jelly -sandwich, mitäs tehdään? Ai haluatkin muffinseja. Ok. Mikäs siinä. Yritän löytää lasten aterioille vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Vihannekset on yleensä pakastettuja tai säilöttyjä. Yleisin tarjottava näistä kategorioista taitaa olla banaanit. Niitä on lähes jokaisessa perheessä ainakin silloin tällöin.

Suurimmat tällit sain termistä "lunch meat". Suomalaisittain siis leikkeleitä, kinkkua tai kalkkunaa valmiiksi siivutettuna. Meillä sitä laitetaan leivän päälle, yleensä siivu tai pari riittää. Olen oppinut, että lunch meat on tarkoitettu pyöritettäväksi rullalle ja tarjottavaksi vaikka makaroonin kanssa lihan tapaan. 


Lueskelen tuoteselosteita ja maistelen ruokia. Esimerkiksi lapsille suunnatuissa tölkkikeitoissa on niin paljon suolaa, että omassa suussanikin tuntuu. Päivittäiset suola-, sokeri- ja rasvasuositukset ylittyvät monin verroin. Mutta minkäs teet. Aluksi yritin vähän vaivihkaa ruokaa tarjoillessa opastaa lapsia terveellisiin valintoihin. Luovuin aika pian, sillä valinnat ovat kuitenkin niin perhekohtaisia. Kun lapsi kirkkain silmin selvittää muffinssien terveellisyyttä - onhan niissä mustkikoita - en tohdi alkaa väittää vastaan. Tai kato Ms. Johanna, tässä on marjan kuva, tämä on terveellistä! En viitsi mainita mitään jogurtin hillittömästä sokerimäärästä. 

Mulla on sellainen näkemys kuitenkin, että ruuan terveellisyydessä ollaan menossa hyvään suuntaan. Tosin tänään taas iskin kirveeni kiveen, kun löysin leiväntekoon kokojyväleipää. Eiväthän lapset sitä syöneet, suu vääntyi irveeseen ja leipä piti sylkäistä lautaselle. Valkoisen höttöleivän jälkeen mikään muu ei ole mitään. Lusikka kauniiseen käteen, valkoisen leivän päälle majoneesia, kinkkua ja juustoa. Lapset olivat tyytyväisiä. 

Yleensä syön eväät jos lapset ovat päiväunilla. Tulee vähän syyllinen olo itse syödä tuoreita marjoja ja hedelmiä, kotona etukäteen valmistettuja salaatteja. Joskus pakkaan ylimääräisen omenan tai mandariinin mukaan ja jaan lounaan pienten asiakkaiden kanssa. Ehkä ruuat ovat mielenkiintoisia kun tulevat mun lounaslaukusta, mutta kaikki katoaa ja enemmänkin voisi mukaan pakata. 

Ja suklaakakun palahan se siellä odottelee päiväkahvittelijaa. Paraskin terveysintoilija...

Tänään oli aikaa pohdiskella, että olenko nyt sitten vanha kun tyynesti suhtaudun siihen että jokin asia on aina retuperällä. Olenko kadottanut kunnianhimon, päämäärätietoisuuden? Oli aika, jolloin lasten vaatteet silitettiin, matkatavarat pakattiin prikulleen, ulkona oltiin tietty aika ja purkkaa ei syöty. Näistä kaikista olen lipsunut. Herra paratkoon, meillä on jotain valmiiksi kypsennettyjä kalaviritelmiäkin pakastimessa. Mites sinä, onko maailmasi valmis vai odotatko kaikessa rauhassa uutta päivää jolloin on aikaa taas pistää asioita järjestykseen? 

❤:lla Johanna

P.S.

Meillä oli tyttären kanssa kiva kisamatka. Tulin perjantaina siihen johtopäätökseen, että en halua suhata edestakaisin n. parin tunnin päähän kotoa sekä lauantaina että sunnuntaina. Jäimme kisakaupunkiin yöksi. Kävimme kilpailun jälkeen lauantaina ostarilla syömässä ja sovittelemassa prom-kolttuja, katselimme telkkarista tyttären valitsemaan ajanvietettä. Olin aika onnellinen, kun tytär kelpuutti Robert Redfordin elokuvan 50-luvulta. 

18 comments:

  1. Hyviä pohdintoja. Kiva lueskella, miten erilaisia tapoja siellä on. Mukavaa, että teillä oli hyvä kisamatka! Mukavaa viikonjatkoa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruokakäsitykset ovat jonkin verran erilaisia, mitä ne itsellä ovat. Varmasti Suomessakin on moni asia muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana, mutta en jaksa uskoa että kovin yleistä on esimerkiksi hakea lapselle aamiaiseksi nugetit Mäkkäriltä.

      Ihanaa viikkoa!

      Delete
  2. Hui ja intoa edelleen hienovaraiseen terveellisyysvalistukseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla on ikävä tapa kuvitella, miten se sokeri ja rasva alkaa pakkaantua verisuonten seinämiin, tehdä puskuria ihon alle. Miten suola saa sydämen jumpsuttamaan ja silmissä näkö hämärtyy. Syö siinä sitten ranskalaisia tai anna pienten pilttien tuhota terveytensä heti taaperoina...

      Delete
  3. Ehkä kuuluu kypsymiseen ja kasvamiseen se että hyväksyy sellaiset ei ihan omasta mielestä hyät jututkin. Omalta kohdaltani muistan mm. sen kerran, kun tyttäreni oli antanut jotain viisaita ohjeita lapselleen ja hän kertoi siitä minulle, sanoen että "ajattele, minä kuulostin ihan sinulta, apua". Silloin äidin sydäntä lämmitti se, että varmaan olin itse kuitenkin onnistunut jollain tavoin antamaan lapselleni hänen itsensäkin mielestä hyvän neuvon, koska hän halusi toimia samoin oman lapsensa kanssa. Tarkoitan sitä, että vaikka hän ei silloin nuoruudessaan pitänytkään ohjettani hyvänä, niin aikuistuaan tavallaan myönsi että "kyllä niissä äidinkin neuvoissa jotain fiksua oli".
    Mukava kuulla että kisamatkanne oli onnistunut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin kai se on, että tässä pikkuhiljaa on aikuistuttu.

      Olet saanut kyllä kiitoksen kauneimmassa mahdollisessa muodossa, ihana lapsi! Meilä eletään sitä vaihetta, että kaikkeen todetaan ”I know, I know”. Kaiken tietävät ja osaavat, äidin jorinat on turhia. Nyt yritän ajatella, että perustyö on tehty ja nyt vain pidetään lapset lähellä, jotta tietävät olevansa rakastettuja ja tietävät mistä voi apua pyytää.

      Meillä oli kiva matka kahden. Otettiin ihan rennosti. Tosin tytär valitti menomatkalla, että äiti ajaa liian hiljaa ja mä valitin tulomatkalla, että vauhtia on liikaa :)

      Delete
  4. Gourmet - karmee oli tosi hauskasti sanailtu 😀Hah hah.

    Minun mieheni on niin innokas laittamaan ruokaa että on jo iät ja ajat laittanut meille kotiruokaa viikonloppuisin koko viikon tarpeiksi. En tiedä osaanko enää itse mitään kokata. Jääkaappirasioista sitten aina ammennamme ja tarpeen mukaan lämmitämme, joko kotona tai työpaikan mikrossa. Itse tehdystä tietää aina mitä siinä on, eikä tarvitse pelätä lisäaineita. Ja kuitenkin toisinaan on niin mahdottoman mukavaa avata hernekeittopurkki tai heittää valmispizza uuniin 😀On niissä tosin suolaa rutosti.

    Tuhoon tuomittu taistelu yrittää niitä vierottaa epäterveellisestä ruokavaliosta jotka ovat siihen tottuneet ja mieltyneet. Vaan pitäähän sitä yrittää 🙂

    Teillä oli varmaan tyttären kanssa kivaa kisakaupungissa yöpyessä ja laatuaikaa viettäessä 💕

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet onnen tyttö! Kokkaava mies on aarre. Meiläkin sellainen on ja hyvää ruokaa hän laittaakin. Mun pitäisi jakaa täällä tulisten katkarapujen ohje. En ole mikään kauhea katkarapujen ystävä, mutta hänen laittamanaan ne ovat erityisen hyviä.

      Hernekeitto! Joskus keittelen meille aikuisille sopan, mutta ei se ole niin hyvää kuin suomalainen purkkihernekeitto. Olen sitäkin Suomesta tuonnut tänne tullessani.

      Luulen myös, että omat näkemykseni terveellisestä ruokavaliosta ovat sen verran kaukana lasten opituista kuvioista että oikeastaan turha yrittää. Mua esimerkiksi harmittavat maustetut vedet. Vesi olisi hyvä juoma sellaisenaan, mutta sitten se turmellaan esansseilla ja väriaineilla. Vanhempien jalo tarkoitus on saada lapset juomaan vettä tietenkin. Yritän sitten näyttää esimerkkiä, että tämä kirkas vesi on ihan parasta, aaah. Lapset katsovat hetken ja pyytävät sitten muutaman ruiskauksen väri- ja makuainetta omaan vesimukiinsa. Yritä siinä sitten.

      Meillä oli kivaa. Tytär on hauskaa ja fiksua seuraa.

      Delete
  5. Mielenkiintoista luettavaa. Huh, mitä ruokaa lasten lautasilla, en voisi syödä tuollaisia. Joskus tietysti herkutteluhetkiin, mutta jatkuvasti. Suhtaudu vaan tyynesti jatkossakin. Työkaverini sanoo aina, maailmaa ei voi pelastaa. Ihana tuo äiti-tytär laatuaika.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä itsellekin tulisi jokin kestoummetus. On aika surkeaa, kun muutaman vuoden vanhoille taaperoille syötetään jo närästyslääkettä. Ja totta, ei sitä maailmaa voi pelastaa, mutta yritän saada ainakin mieliin sen omppujen raikkaan maun. Ehkä se joskus muistuu mieleen.

      Meillä on nyt paljon tyttöjen juttuja. Tänään torstaina toivotin hänelle, täysi-ikäiselle, ekan kerran hyvää naistenpäivää. Ja sain vastatoivotuksen :)

      Hyvää naistenpäivää Ansu! Mulla on nyt kommentointi vähän myöhässä.

      Delete
  6. Paljon pohdintaa,tuntuu varmaan nyt kovin erilaiselta kun lapset ovat jo lähes aikuisia eivätkä enään tarvitse niin paljon vanhempien huomiota kuten ennen. Minun poikani oli kamalan vaikea ruoan suhteen varhaisteininä. Ainoa vihannes mitä suostui syömään oli tomaatti, ja ruokana olisi saanut olla pelkkää pastaa. Turhauduin. Onneksi myöhemmin suostui syömään muutakin,ja terveellisempää. Kivalta kuulostaa tuo reissusi ja laatuaikasi tyttären kanssa:)
    Lähetäpä sitä koleaa säätä ja sadetta tänne... koko viikko hellettä ja aurinkoa täällä, eikä sadetta näkyvissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meilläkin on siis toivoa. Nuorimmainen on tosi huono syömäri kaikkien hedelmien, marjojen ja vihannesten suhteen. Ihan muutamat perustuotteet kuten porkkanat, banaanit, omput ja mandriinit menevät. Onneksi sentään kala maistuu. Sitähän täkäläiset lapset eivät suostu syömään.

      Sinulle on kylllä varmaan ollut ruokaihmisenä aika paikka, kun lapsi ei suostu syömään. Mä voisin syödä sun ruokapöydässä vaikka joka päivä. Niin ihanilta ja täkäläisittäin katsoen erilaisilta kokkauksesi kuulostavat.

      Yritän lähettää tätä viileää ilmaa.

      Hyvää naistenpäivää Jael!

      Delete
  7. Mukava oli lukea pohdintaasi..ķyllä vaan melkoisia eväitä lasten lautasille laitetaan..surullinen on kyllä näky kun jotkut ovat jo teini-iässä sairaaloisen ylipainoisia:( ..ja kaikki ne terveys haitat joita ylipaino aiheuttaa. Joskus katsottiin tv.stä sitä suurinta pudottajaa ja kyllähän siinä liikuttui kun kotiväki näki ensimmäistä kertaa ne uudistuneet painon pudottajat, eivät olleet uskoa silmiään! Kannustava ohjelma varmasti monelle! Meillä on ollut pari viikkoa vaan pakkasia:) Ihanaa naistenpäivää😊❤🌹

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä ajattelen, että siinä on eväät loppuelämälle. Tokihan kurssia voi muuttaa, mutta tottumuksista on vaikea päästä eroon. Ylipainoisia lapsia meillä näkee nykyään huomattavasti vähemmän kuin esim. 10 vuotta sitten, mutta eihän se elimistö varmaan missään huippuvireessä ole.

      Mulle sopisi pieni pakkanenkin. Onneksi on vähän viileämpää. En ole vielä kesään valmis.

      Onnellista naistenpäivää Päde. Kun mietin sinua, niin näen yhtäaikaa vahvan ja herkän ihmisen. On ollut ilo tutustua sinuun näin blogien välityksellä.

      Delete
  8. Mielenkiintoinen postaus! On aina hauska lukea näitä maisen välisiä eroavaisuuksia. Kauniit ruusut! Hyvää naistenpäivää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän Suomessa on nämä ravitsemusasiat kuitenkin niin hyvällä mallilla. Jokainen varmasti ainakin tietää miten asioiden PITÄISI olla. Täällä on vähän eri juttu. Esimerkiksi vaikka koulun maito: esanssinen masikkamaito ja suklaamaito katsotaan ravitseviksi ja hyvksi tuotteiksi.

      Delete
  9. Rupesin kommentoimaan hyvään ja seikkaperäista kirjoitustasi....mutta olisi tullut liian pitkä niin siirryin omaan blogiin muistelemaan omia kokemuksiani....siis kiiti vihjeestä.....jatka sasmaan malliin....terveiset lumisesta Jyväskylästä.....:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kävin lukemassa ja sulla on kyllä niin mahtavia juttuja! Niistä pitäisi saada kirja aikaiseksi :)

      Delete