Friday, February 23, 2018

Työviikko ja muuta

Vaikka maailma ympärillä kuhisee kuin herhiläispesä, niin työ on sentään sellaista missä valtaosan ajasta voi kokea iloa, riemua, riehakkuutta ja tykkäämistä. Missä muussa hommassa voi päivät pitkät heilua prinsessojen kanssa? Pompottaa koripalloa, päristää sylki leualle valuen kuin ralliaouto tai vastustaa dementiaa pelaamalla muistipeliä? 


Tänään käytiin pikkuisen kanssa kirjaston satutunnilla. Olen kiertänyt eri kirjastoja aika paljonkin ja tässä kirjastossa on ihana satutäti. Mun epäilykset saivat myös vahvistuksen: tämä oli kolmas kerta kun tupa oli täynnä ja iso määrä isejä oli jammailemassa mukana. Nököttivät somasti eturivissä, heiluttelivat lapsukaisia ja hymyilivät kuin naantalin auringot. Minäkin odotan, että täti (ehkä n. 25 v.) aloittaa laulun ja tanssin. Vanhempikin rouva ihan lämpenee, niin on esitys ilo silmälle ja korville. Satutunneista mulle tulee aina mieleen Frendien Phoebe Buffay laulamassa legendaarista Smelly Cat -laulua. Frendit oli muuten sellainen ohjelma, jota katselin yksinäisyyteeni Amerikan alkuaikoina aika paljonkin. He tuntuivat ihan oikeilta kavereilta. Mies oli yleensä pari kolme päivää viikosta työmatkoilla, joskus viikon parikin ja en tuntenut ketään. Hänen työpäivänsä olivat helposti 10-12 -tuntisia. Frendeihin saattoi luottaa, ilmestyivät ajallaan.  

Alkuviikosta tapasin uuden asiakkaan. Kaksi ja puolivuotiaat ovat nykyisin kyllä aika fiksuja. Tämä veijari piirteli pihamaalle R-kirjaimia, osasi muutaman muunkin. Mun osakkeet alkoivat nousta, kun piirsin jättisuuren ärrän. Sain paineen alla koripallon koriin ja repusta löytyi mieluisa Maisa-kirja. Ymmärsin Tuomas Veturin päälle ja jahtasin pientä kummitusta pitkin taloa. Äiti tarkkaili meidän touhuja parisen tuntia ja ilmoitti sitten, että jos sopii niin nähdään viikottain. Pikkukaveri oli kyllä ihan omaa luokkaansa. 

Keskiviikkoiltana vietettiin High Schoolin uimajoukkueen bankettia. Seniorit kirjoittavat tilaisuuteen puheenvuoron ja koutsi lukee ne ääneen. Meillä oli tuplaonni. Nenäliina oli hihassa ja jankutin hiljaa mielessäni, että tätä et munaa. Et ala porata kaikkien nähden ja nolaa lapsia. Koville otti. Melkein onnistuin. Siinä vaiheessa kun poika kertoi olevansa Johannan ja Marcuksen ylpeä poika, ylpeä veli sisarelleen ja veljelleen... siinä vaiheessa kun koutsi luki "mom and dad, I love you"... 


Tänään oli pitkä päivä, 11 tuntia. Vanhempien toivomus on, että nukutan pikkuisen päiväunille lukemalla kolme kirjaa ja laulamalla "You are my sunshine". Minähän teen työtä käskettyä. Vanhempi sisarus selviää yhdellä satukirjalla. 

Päivä lämpeni yli 20 C asteen ja leikimme vielä illansuussa ulkona. Missä muussa työssä voi katsoa, kun yksisarvinen pelastaa hain kuivalta maalta, kun yksisarvinen ratsastaa hailla? Ihmetellä kuinka monta apilanlehteä panda jaksaa syödä ja siinä välillä tirkistellä muurahaisten minimaalisiin tunneleihin. Niin, ja kuvien flamingoille järjestettiin kepeistä ja kävyistä katkarapubaari. 

❤:lla Johanna, nauratettuna ja itketettynä

18 comments:

  1. Onpa ihana näkökulma omaan työhösi. Usein keskitymme vain siihen mikä on työssä huonosti. Positiivinen ote virkistää aina. Nyt aloin heti miettiä, että mitäs sellaista kivaa on minun työssä, mitä en olisi ennen ajatellut. No ainakin se, että joku ystävällinen on keksinyt, miten työhuoneeseeni saa lisättyä lämpöä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yritän usein olla leikeissä statisti, musta on tärkeää että lapset itse keksivät ja antavat mielikuvituksen lentää. Eilen sattui niin hauskasti, että mulle jäi yksisarvinen käteen ja sehän sitten riensi apuun kun tarvetta oli. Kesken kaiken herkesin tajuamaan, että mullahan on ihan oikeasti hauskaa. Lapseksi jälleen...

      Delete
  2. Onpa sinulla vaihteleva ohjelma päivässä.. ei ehdi pitkästyä 😀
    Meillä samat lukemat täällä , mutta miinus merkki edessä! Ensi viikosta povattu vielä kylmempää...siperian tuulet puhaltavat!
    Tänään mummotettavan kanssa uimaan, pikkumies täällä honeymoonin ajan 😉
    Terkuin, Anne-Marie

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet kyllä ihana! Toivottavasti on mukava ja antoisa kuherruskuukausi ❤️

      Leikkien lisäksi kun laittelee ruuat ja hoitaa kuljetukset, niin päivä onkin mennyt. Meille tuli eilen ihan kiire vielä ulos, että ehditään touhuta.

      Hrrr... teillä on sitten vähän viileämpää. Yritän nyt ajatella minkälaista yleensä oli helmi-maaliskuun vaihteessa. Joskus muistan olleen paukkupakkasia. Meidän säätiedotusta kun katson, niin tänään ja huomenna on melkein 30 C, sitten taas viilenee. Onneksi. Toivottavasti ei tule kesä vielä. Meidän kevät on yleensä aika lyhyt.

      Delete
  3. Oih, ihanasti kirjoitettu työstäsi <3 Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Homma on yleensä aika mukavaa, seura virkistävää. Ei ole paikoilleen jumittunutta. Olen oppinut myös välttelemään suurimpia karikoita, kuten tappelua vaatteista. Onneksi ei tarvitse paksuja ulkovaatteita pukea, mutta joskus meinaa prinsessalla kärähtää kun pitäisi prinsessamekon sijasta laittaakin ulkoiluun sopivat vaatteet 😀

      Delete
  4. Kirjoitipa niin ihanasti ja kuvatkin ovat niin hellyttäviä. Lasten parissa tehtävä työ on parhaimillaan niin mahtavaa. Itsekin nautin tällä hetkellä työstäni eskariluokassa. He ovat niin innostuneita kaikesta ja silmät loistavat, kun huomaavat oppivansa.
    Onnellista viikonvaihdetta Sinulle!
    ps. Meillä on pakkasta -24 astetta. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on ihan totta. Sitä elämän riemua, oppimisen iloa. Nyt opetan pikkuista menemään portaita ylös ja alas. Ilme on näkemisen veroinen, kun päästään pitkien portaiden ylä- tai alapäähän. Tai kun oppii uuden sanan. Olen opettanut muutaman suomalaisen sanankin, ja ihan paras on ”kippis”. Ruokailu alkaa sillä, että maitomuki ja nannyn kahvimuki kolautetaan yhteen ja sanotaa kippis.

      Mä istuskelen tässä tuulettimen alla ja yöllä oli jo ilmastointikin vähän päällä. Ilmankosteus on aika kova ja se tekee olon nihkeäksi ja kiukkuiseksi.

      Ihanaa viikonloppua!

      Delete
  5. Ei mikään ihme jos nenäliinaa tarvitsit kun minuakin liikutti sitä kohtaa kertomastasi lukiessa 💕

    Friends on kiva tuttu TV-sarja, monet kerrat olen minäkin katsonut 💚🙂

    Pikkulasten seurassa on kyllä NIIN KIVAA ❤️ Pääsen huomenna amerikkalaisen Cynden apuriksi hänen ohjaamaansa lasten laulu- ja tarinatuntiin, jipii 😀 En ole ennen ollut, mutta tiedän että siitä tulee hauskaa.

    Mukavia hetkiä viikkoihisi prinsessojen ja rallikuskien seurassa ! 🎀

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miten ne lapset osaakin! Ja sitten heistä on vielä jotenkin kovin hupaisaa, kun äiti itkee...

      Frendit oli mulle ihan oikeasti sellainen asia, jota odotin. Olin päivät yleensä yksin. Mähän odotin jo kaksosia, kun tänne muutin. En vaan tiennyt. Kävin 2 tunnin kävelyllä merenrannassa ja sitten kotiin päikkäreille. Asuntokompleksissa oli viisi uima-allasta ja lähin meidän parvekkeen alla, joten uimaan ja altaalle lueskelemaan. Kahden ihmisen huushollissakaan ei ollut paljon tekemistä, joten aikaa oli. Olin kyllä silloin hyvässä kunnossa. Ja Frendit pelasti päivän 😀 Tuntui siltä, että kavereita tuli kylään.

      Varmaan ihana kokemus mennä auttamaan satutunnin kanssa! Ne laulut on muuten hyvin tarttuvia! Nämä kirjaston satutunnin päättyvät aina saippuakupliin. Lapset odottavat niitä ihan innoissaan. Pikkuinen ystäväni eilen alkoi kiljua riemusta.

      Mukavaa viikonloppua satuilun parissa ❤️

      Delete
    2. Laulut olivat jopa niin tarttuvia että vieläkin lähtee itsekseen päässä pyörimään joku niistä monta kertaa päivässa. 😀Saippuakuplia, voi ihanuus ! Meillä loppuivat suomen opetustunnit maahanmuuttajaäideille lapsineen päiväkodissa aina laululeikkiin jonka päätteeksi värilliset huivit heitettiin ringin keskelle 💚💛❤️Lastenhoitaja joka lauluhetken veti, otti kerran toisen laulun ennen sitä huivilaulua ja yksi lapsista alkoi itkeä kun luuli että huivilaulua ei tulekaan. Siitä huomaa miten noita odotetaan ja miten niistä iloitaan. Menen taas viikon kuluttua sunnuntaina lastentuntia ohjaamaan Cynden kanssa, oi onnea ❤️

      Delete
    3. Mä olen tänään lauleskellut ”zoom zoom zoom, we going to the moon”. Se on tarttuva rallatus, jossa lopuksi on blastoff ja lapsukaiset nostetaan yläilmoihin.

      Rutiinit on tärkeitä, huiveja tai kuplia, kyllä niiden pitää ajallaan tulla.

      Kiva, että pääset osaksi ilosta. Mulla on välillä tippa silmässä, kun katselen pienten intoa ja touhotusta. Sitä elämisen riemua.

      Delete
  6. Kuulostaa niin mukavalta tuo työpäiväsi, pienten prinsessojen ja prinssien? kanssa:)
    Ja ihanat sinunkin lapsesi:)
    Minullahan on 2 pikkuista pojan tytärtä Suomessa,mutta näen heitä vain puhelimen ruudun kautta. Tuollaiset satutunnit ovat kivoja:tässä kodin viereisessä' puistossa sellaisia järjestetään joskus kesällä. Mukavaa viikonloppua Johanna:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kun tytär alkoi tehdä lapsenvahdin hommia opastin, että tee ja touhua mukana. Aika kuluu silloin nopeammin ja lapset on hyvin siinä silmien alla. Kivaa on se, että näiden mun hoidokkien ikä on suunnilleen sama joten repussa olevat kirjat ja askartelut sopivat sitten kaikille.

      Teillä oli siellä kaikenlaista aktiviteettia, muistan että tuntui että joka puolella tapahtui ja oli toimintaa.

      Sinulla on varmaan pikkuisia ikävä. Onneksi nykyään on mahdollisuus nähdä kuva ja kuulla ääni. Mummikin on sitten tutumpi kun livenä näkee. Miksi sinun pojantyttäret muuten sinua kutsuvat?

      Mukavaa viikonloppua Jael!

      Delete
  7. Sinulla tuntuu olevan mukava työ ja asenne kohdallaan! Meillä on kans 20 astetta mutta miinus edessä... Minä löysin viimeksi kirjastossa käydessä tuon kaksi rantaa, hyvän oloinen kirja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuntuu, että olen aika etuoikeutettu kun saan viettää aikaa näiden lasten kanssa. Kuulen heidän ensimmäisiä sanojaan, näen kun he tekevät jotain ihka ensimmäisen kerran. Se on aika huimaa.

      Kaksi rantaa oli ja on ihana kirja. Olen vähän huono tarttumaan uusiin kirjailijoihin, mutta tämä oli täyspotti: hyvä tarina, hyvä kerronta ja lopuksi hyvä mielikin :)

      Delete
  8. Sinulla on ihan huipputyö ja aina kun siitä kerrot huomaa, että nautit siitä paljon♥ Onkin ihana että ihminen saa tehdä sellaista työtä josta todella pitää ja sen tekeminen on antoisaa..hirvittää ajatus että työ olisi sellaista pakko pullaa, että työpäivän alkaessa pitäisi jo katsoa kelloa koska pääsee pois.. Satujen lukeminen on hauskaa! Kaunista talvipäivää sinne aurinkoon:)♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen samaa mieltä, siis työni suhteen :) Sen verran on jo kokemusta erilaisista töistä, että osaan arvostaa vapautta suunnitella työpäivää ja etenkin nautin hyvästä seurasta. Yleensä olen itseäni paremmassa ja tuoreemmassa seurassa.

      Olen ollut myös työssä, jossa joka päivä tuli tippa silmään ja aamulla ei huvittanut mennä. Suurin syy oli lähin esimies, joka ei yhtään arvostanut tekemisiäni, päinvastoin. Ja sitten päätin Suomessa työt maailman ihanimman pomon alaisena. Olin kyllä valmis venymään vaikka mihin hänen puolestaan. Oli ihan omaa luokkaansa tämä rouva.

      Delete