Saturday, February 10, 2018

Maria Àngels Anglada: Auschwitzin viulu


Pyörittelen kirjaa käsissäni ja sanoja mielessäni. Mitä Auschwitzin viulusta kirjoittaisin? Olen lukenut kirjan yhdeltä istumalta, tuntenut syvästi: pelännyt, toivonut, ihmetellyt, vihannut, toivonut jälleen. On tehnyt mieli lähteä nyrkit tanassa puolustamaan heikompia, auttamaan avuntarvitsijoita, huutaa että lopettakaa tämä hulluus. Ettekö te ymmärrä? Mikä teitä vaivaa? 

Kirjan takakannessa lainataan kirjailija Tatiana De Rosnayn sanoja: "Jos luet tämän pienen kirjan, se jää mieleesi iäksi." Minun mieleni on iäksi merkitty. 


Auschwitzistä ei tule ensimmäisenä taianomaisesti soiva viulu mieleen. Miten pahuuden ja kuoleman helvetillinen keskitysleiri voisi tarjota mitään kaunista. Viulunrakentaja Danielin sanoin viulu "vaikutti yhtä absurdilta kuin ruusutarha sikolätissä." Hän ymmärtää, että hyvyys ja kauneus on ihmisissä, jotka elävät pahuuden pihdeissä: "Ali-ihmisiä olivat ne toiset", vanginvartijat, vallanpitäjät, Auschwitzin mahdollistajat. 


En halua paljastaa juonta, joka kantaa alusta loppuun, saa ahmimaan kirjan alkaen konsertista ja päättyen huomiseen viulusooloon. Tarina on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas, tarina joka voisi olla totta. Muusikko Bronislaw ja viulunrakentaja Daniel ovat tilanteessa, jossa vain heidän keskinäinen luottamuksensa ja osaamisensa ovat elämän ja kuoleman portinvartijoita. Ja jaksaminen, päivästä toiseen jaksaminen tehden raskasta työtä koko valveillaoloajan ja saaden ruokaa, joka hädin tuskin pitää hengissä. Danielin sanoin "kaikki tuntui yhtä aikaa arkiselta ja järjettömältä."


Maria Àngels Anglada kertoo Danielin ja viulun tarinaa kiihkottomasti, kurjuudella mässäilemättä. Karun kontrastin tuovat autenttiset natsihallinnon dokumentit laskelmineen ja sääntöineen. 



Kirjan viesti on tärkeä ja ajankontainen tänäkin päivänä, kun valeuutisista on tullut uusi normaali, kun median eri muodot maailmanlaajuisesti mahdollistavat propagandan yhdestä jos toisesta näkökulmasta. "Daniel ei ollut huomannut uhkaavasti tummenevia pilviä, vaan oli kai otaksunut niiden lipuvan ohi. Hirmuvallan alkaessa hän oli kiinnittänyt vaatteisiinsa keltaisen daavidintähden aavistamatta, että se oli annettu heille kuoleman merkiksi."  


Kärsimyksestä ja surusta huolimatta tärkein sanoma on toivo. Jokatorstaisen laihan keiton perunasattumat lohduttavat ja viulunrakentajan sielua hivelee rakennusmateriaalin ajattelu: "Vuoriston laadukasta kuusta taikka vaahteraa, puita joissa linnut olivat pesineet. Joissa tuuli oli laulanut - niin kuin myöhemmin laulaisi jousi." Nöyryytettynä Daniel ymmärtää, "että hänen sydämensä ei ollutkaan kuollutta karukkoa, vaan hänessä orasti syvä inhimillinen myötätunto kuin ruoho viljavalla maalla."


Anglada on itselleni uusi tuttavuus. Pidän hänen rönsyilemättömästä ja runollisesta tyylistään. Vähemmillä sanoilla hän kertoo enemmän. Auschwitzin viulun erityislaatuisuutta ei mitata sivujen ja sanojen määrällä vaan napakalla tarinalla, tarkoilla siveltimen vedoilla. Vähemmän on enemmän. 

Nautin suomentaja Satu Ekmanin esipuheesta. Siinä hän kertoo kääntäjän työstä, seikkailustaan tämän kirjan matkassa. Voin vain kuvitella hetken juhlavuutta, kun kääntäjän käsissä on Angladan alkuperäinen käsikirjoitus Figuerasin kaupunginkirjastossa. 





Kirjan luettuani ensi töikseni etsin kirjan englanninkielisen version. Olen onnellinen, kun voin antaa kirjan lahjaksi perheen lukutoukalle, jonka englanti on vahvempi kuin suomi. 

"Niinpä niin, Daniel, ei musiikki petoja kesytä, mutta kaikkialla soi silti laulu."


Kiitos Bazar!

14 comments:

  1. Kävin joskus tuolla Berliinin muurilla ja sitten siinä museossa, jossa oli esillä Hitlerin aikaisia kauheuksia. Itselle tilasin ison pinon vasta myös kirjoja, ja niistä on ensimmäinen kirja työn alla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänään on muuten lukurauhan päivä, hoksasin juuri. Se on Suomen kirjasäätiön ”säätämä” ja lukurauhan päivää vietetään helmikuun toinen sunnuntai. ”Lakipykälätkin” on:

      LUKURAUHAN LAKI

      1§ Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.

      2§ Yhdessä lukeminen on sallittu.

      3§ Yksin lukeminen on sallittu.

      4§ Toisille lukeminen on sallittu.

      5§ Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.

      6§ Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.

      Joten rauhaisaa sunnuntaita Aikku!

      Delete
  2. Vaikuttava kirjaesittely! Jostain syystä juutalaisten kohtalo toisen maailmansodan aikana koskettaa minua hyvin syvästi. Minäkin olen käynyt Berliinin juutalaismuseossa kuten Aikku, samoin Jerusalemissa Yad Vashemissa ja lukenut monta juutalaisvainoista kertovaa kirjaa, mutta tästä kirjasta en ole kuullut. Mielelläni sen luen, jos saan käsiini. Viime viikolla televisiossa esitettiin dokumentti sodan päättymisestä ja liittoutuneiden käynnistä keskitysleireillä. Samoin kuvattiin natsien kuten Herman Göringin oikeudenkäyntiä. En pysty millään käsittämään niin silmitöntä vihaa ja epäinhimillisyyttä, mitä juutalaiset joutuivat kohtaamaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulen, että tykkäisit tästä kirjasta. Se on hyvin koskettava ja tarina on mukaansatempaava.

      Itse olen käynyt Pinkas Synagoogassa Prahassa, seinään kirjoitetut holokaustin tsekkiläisten uhrien nimet ovat vaikuttava näky. Niin monta nimeä Sanoim Jerusalemin museossa olen käynyt. Pahuutta ei voi ymmärtää, eikä sitä pidäkään ymmärtää. Mutta eihän noita asioita oikein voi käsittää. Kuinka joku voi laatia kylmän rauhallisesti laskelmia ja ohjesääntöjä... Ja nyt on sitten vielä näitä, jotka kieltävät koko holokaustin tapahtuneen.

      Delete
  3. Niin käsittämättömiä kauheuksia on noilla keskitysleireillä tapahtunut..joskus tulee sellaisia dokumentteja vastaan etti pysty edes katsomaan..kaikki se kärsimys ja julmuus:( Tuo kirja on varmasti lukemisen arvoinen.. Leppoista laskiaissunnuntaita ❤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen itse aika arka näiden suhteen, esimerkiksi Sofian valinta on niin raskas, että en sitä voisi enää katsoa tai lukea. Kauheudet ja ahdistus tulevat uniin ja pyörivät mielessä. Schindlerin listan yksi kohtaus on edelleenkin mielessä, vaikka näin elokuvan heti ensi-illan jälkeen.

      Niin, tänään on laskiaissunnuntai! Missähän meidän pullat on?

      Delete
  4. Minun täytyy lukea tuo kirja.
    Luin hienon kuvauksesi ja minulla oli iho kananlihalla koko ajan.

    Tosin, suoraan sanottuna pelkään melkein lukea...sillä ahdistun itsekin helposti näistä todellisista kauhuista.

    Mutta, sitten toisaalta ajattelen, että välillä on hyvä käydä elämän ahdistavimpien asioidenkin äärillä.
    Saa realistista perspektiiviä moneen asiaan omassa elämässä. Ajattelemisen aihetta ainakin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yksi syy miksi pidän tästä kirjasta on se, että toivo elää niin vahvana ja kantaa kaiken karmean yli. Painajaisia tästä ei tullut, mutta hyvin vahvoja tunteita ja ajatuksia. Olen nykyisin aika tarkka lukemani ja katselemani suhteen. Esimerkiksi sarjan Criminal Minds katselemisen lopetin - hyvin tehty sarja, mutta en vaan kestänyt niitä rikoksia.

      Delete
  5. Keskitysleireistä kirjoitetut kirjat ovat aina niin surullisia, mutta kirjoitit tästä kauniisti, ja kiinnostuin. Täällä kevään loppupuolella ovat taas nuo asiat mielessä kun muistellaan Holokaustin uhreja, joita on yhä vähemmän olemassa, koska ovat jo niin iäkkäitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on kaunis kirja, kauniisti kirjoitettu. Ja Daniel on vahva ja kaunis hahmo, runoilija joka käsillään luo jotain ainutlaatuista.

      Englanninkielinen versio on hankinnassa ja haluan, että lapset sen lukevat. Nuorille sikälikin sopiva, että kirja on lyhyt ja tarina kantaa. Ja tärkeitä asioita ymmärrettäväksi.

      Delete
  6. Hauskasti sattui: luin tämän kirjan muutama viikko sitten. Syksyllä minulle tuli vaihe että halusin lukea Auschwitz-kirjoja, kun tuli jotenkin elävästi mieleen oma Auschwitz-käyntini vuosia sitten. Aloitin Konarin Elävien kirjasta, sitten luin Mengelea, sitten Poika raidallisessa pyjamassa ja sitten tämän. Hieno kirja tämä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä olet tutustunut aiheeseen perusteellisesti ja lukenut monelta kantilta. Kyllä vain, tämä on hieno kija. Vaikeasta aiheesta kirjoitettu koskettavasti, tunnelma oli jotenkin erityinen. En osaa ihan sormeani siihen pistää mistä tunnelma ja erityisyys tulivat.

      Ihanaa viikkoa!

      Delete
  7. Hieno arvokas teos, hyvä esittely ❤

    Sanattomaksi vetää aina välillä tämä maailma.

    Kauheista oloista selviytyneitä ovat auttaneet usko ja toivo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Rita. Olet niin kiltti. Niinhän se on, että paljon tapahtuu asioita joita ei voi käsittää. Eikä ne ole jääneet tuonne 30- ja 40-luvuille vaan järjettömyydet jatkuvat edelleen. Ei me ihmiskuntana kovin hääppöiseltä näytetä.

      Delete