Sunday, February 18, 2018

Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa

Harvoin on kirja tuntunut yhtä omakohtaiselta kuin Eeva Vuorenpään Kaksi rantaa. Hannan tavoin olen päätynyt imigrantiksi Amerikkaan, seison toinen jalka synnyinmaassa, toinen uudella mantereella. Hanna olisi vuonna 1907 syntyneen Siiri-mummoni aikalaisia. Hänkin oli rohkea ja päättäväinen nainen. 

Hannan kotitalo Peuranmäki sijaitsee Sydän-Suomessa. Mäennyppylältä aukeaa "Kotiseutu: kirkonkylä, siniset vaarat, välkkyvät vedet, ja ...Peuranmäen pellot ja ja ulkorakennukset, joiden takaa kohosi palanen kotitalon päätyä." Suurperheen kolmanneksi vanhimpana lapsena Hannalla on huolehdittavanaan viisi nuorempaa sisarusta. Kylän raitilla hän on nähnyt Amerikan-kävijän, Supperin Hilman: "hieno nainen yllään kirkkaankeltainen leninki ja leveälierinen hattu, jota koristi suuri kukkaterttu."


Murhe vauhdittaa Hannan matkaa Amerikkaan. Lähdöstä on vaikea päättää, mutta 17-vuotiaana ei osaa maailman avaruutta murehtia tai miettiä kielitaidon puutetta. Varsinkin, kun "kaikki toivat Amerikasta vain hyviä uutisia ja hauskoja tarinoita... missä sai syödä nisua ja appelsiineja ja ostaa itselleen jo ensimmäisellä palkalla kauniin hatun, takin ja kengät!" Pitkä merimatka hirvittää, mutta monen muun tavoin usean viikon reissaamisen jälkeen Hannaa tervehtivät Vapaudenpatsas ja Ellis Islandin maahanmuuttoviranomaiset 1920-luvun Amerikassa. 


Ellis Island 


Ellis Islandin vastaanottosaleja
Sattuma on mukana Hannan elämän käänteissä uudella mantereella. Suomalaiset työntekijät ovat hyvässä maineessa ja työtä löytyy tekevälle. Vuorenpää johdattelee lukijansa läpi New Yorkin katujen ja kaupunginosien, tutustuttaen suomalaiseen elämänmenoon Brooklynin sydämessä Finntownissa, kuljettaen Haalille ja kaupungin sykkeeseen. New York taivaanraapijoineen, maaputkineen ja katuvaunuineen on kuin toiselta planeetalta. Elokuvat, jazzmusiikki, monenlainen yltäkylläisyys ovat erilaista kuin mikään muu Hannan aikaisemmin kokema. "Amerikka oli ihmeellinen maa, jossa ihminen saattoi vapaasti olla, kulkea ja mennä." Kaikesta loistosta ja mukavuudesta huolimatta Hanna kulkee "ajatuksissaan Peuranmäen hankikantosilla pajunkissoja poimimassa."

En paljasta juonta, mutta Haalilla vietetään monenlaisia juhlia, häitäkin, "joissa juotiin pullakahvit suomalaiseen tapaan amerikkalaisen kerroskakun kanssa ja maisteltiin hääkaramelleja." Hannan tie risteää monien muiden maahanmuuttajien kanssa. Kirja etenee kiireettömästi, kuten kirje New Yorkista Peuranmäelle ja takaisin. Ihmisten hyvyys ja avokätisyys auttavat Hannaa monissa käänteissä. 

Vuorenpää ujuttaa kerronnan sekaan tärkeitä tapahtumia, kuten Charles Lindberghin välilaskuttoman lennon Atlantin yli tai näyttelijä Rudolph Valentinon yllättävän kuoleman. Hanna lähettää kotiin rahakirjeitä ja jouluisin lahjoja. Maxwell House -kahvista keitetään Peuranmäellä Amerikan kahvit ja Sun Maid rusinoista tehdään jouluherkkuja. Ehkä riipaisivammalla tavalla Hannen kahden maailman ero tulee esille siinä, miten postipaketin päällyksenä käytetystä vehnäjauhosäkistä tehdään Peurankankaalla alushousuja lapsille. 





Voin allekirjoittaa monet Hannan tuntemukset ja tunnot alkaen suomalaisesta lähdevedestä: "Raikas kylmä vesi maistui täydellisen puhtaalta ilman minkäänlaisia sivuvivahteita." Tai siitä, miten synnyinmaan "sininen taivas kaartui korkeana. Täällä oli helppo hengittää. Täällä ajatus pääsi lentoon." Amerikassa Hanna oppii paljon, mm. uuden kielen. Hän oppii "myös katsomaan toisella tavalla kotimaata ja suomalaisia." 



Nautin kirjan kiireettömästä tunnelmasta. En voi olla ajattelematta, että me nykyihmiset menetämme paljon kun emme enää odottele kirjeitä tai keikuttele aavoilla ulapoilla tuntemattomien matkatovereiden kanssa. Nautin Vuorenpään luomien hahmojen hyväsydämisyydestä ja avokätisyydestä. Kirjailijan käyttämä kieli on rikasta puheenparsineen, termeineen, murteineen ja kuin kädestä pitäen johdottaa kirjan aikakauteen. Aivan erityisesti iloitsen Hannan elämän rakkaista ihmisistä, jotka tuikkivat johtotähtenä hänen polullaan. Kuten Hanna, myös itse olen kulkeutunut toiselle mantereelle rakkauden saattelemana. 

"- Rakkaus rohkaisee, Hanna vastasi salaperäisesti ja tarttui reippain ottein tiskipaljuun."


Kiitos Minerva!

21 comments:

  1. Tämä oli aivan ihana kirja, harvemmin on kirjoitettu "ameriikan" siirtolaisten elämästä, joka on hyvinkin mielenkiintoista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli upeaa, kun matkalaiseksi valittiin nuori tyttö. Useinmiten kerrotaan ja kirjoitetaan miesten seikkailuista ja olikin virkistävää lukea tarinaa nuoren naisen, oikeastaan vielä tytön, näkökulmasta.

      Delete
  2. Kylläpä löysitkin itsellesi sopivan kirjan ♥ Tuo "Hanna kulkee ajatuksissaan Peuranmäen hankikantosilla pajunkissoja poimimassa" on kertakaikkiaan sydämeenkäypä. Sen kaipauksen tuntemuksen voi melkein itsekin kokea lukiessaan. Karuista ja köyhistä oloista ovat monet lähteneet Amerikasta apua hakemaan.

    Luen itsekin juuri yhtä maahanmuuttotarinaa, mutta eipä siitä vielä sen enempää.

    Hyvää tätä päivää ja uutta viikkoa sinne meren taakse!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nämä maahanmuuttotarinat ovat jänniä! Odotan, mitä sieltä sinun suunnaltasi kuuluu.

      Onhan nuo olleet aikoja, kun on lähdetty tuntemattomaan lähinnä puheiden perusteella. Ei ollut televisiota eikä nettiä. Itsellekin oli ensimmäinen käyntikerta aika mieleenpainuva, vaikka jo etukäteen tiesinkin paljon.

      Ihanaa alkavaa viikkoa!

      Delete
    2. Minun lukemassani kirjassa funtsin nimenomaan tuota kun kuulopuheiden perusteella mennään uuteen maahan eikä se monesti ole läheskään ole sellaista kuin on kuvitellut.

      Have a great day 💕

      Delete
    3. Sepä se. Ja kun ei ole ollut tapana/vapaa käydä tutustumassa ja katsomassa, että josko tykkäisi. Siinä on ollut elämä pelissä.

      Ihanaa päivää Rita!

      Delete
  3. Kiitos taas kirjaesittelystä. Luin jokunen kuukausi sitten Vuorenpään kirjan Kotkansilmän perintö ja ihastuin kirjoittajan tyyliin.
    Puolisoni papan veli lähti 30-luvulla siirtolaiseksi Kanadaan eikä käynyt sen jälkeen Suomessa kuin kerran. Kyllä kielitaidottomana on täytynyt ottaa melkoinen riski muuttaa uudelle mantereelle ja alkaa uutta elämää siellä.
    Ihanaa alkavaa viikkoa Sinulle! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vuorenpää on itselleni uusi kirjailija, mutta tämän kirjan luettuani heräsi kyllä kiinnostus muihinkin hänen romaaneihinsa.

      On ne olleet hurjia tyttöjä ja poikia. Moni kai kävi hankkimassa talorahat ja palasi sitten juurilleen, mutta moni tänne jäikin. Kirjassa muuten kerrotaan kuinka kieltä opeteltiin, järjestetttinpä suomalaisille jopa kielitunteja.

      Ihanaa viikkoa Piipe!

      Delete
  4. Ihmiselämän suuria seikkailuja aidoimmillaan.
    Irtiottoja, joihin ei kaikista ole.
    Hyppyjä tuntemattomaan.
    Niistä on hienoa lukea. Fiktiivisenä tai tositarinoina.

    Aina ilo lukea kirjaesittelysi ♥

    Mukavaa alkavaa viikkoa !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hannan tarinassa ilahduttaa, että se voisi olla totta. Oma Siiri-mummoni olisi vaikka voinut elää tämän todeksi. Kirjassa on niin paljon hienoja nyansseja ja yksityiskohtia, että jo senkin vuoksi kirja kannattaa lukea. En ymmärtänyt, että Amerikkaan menijöille oli ihan omat matkanjärjestäjänsä aikanaan. Toinen mitä en ymmärtänyt oli se kuinka köyhä maa Suomi ole. Olen tiennyt puutteesta, mutta vaikea sitä on ollut ymmärtää.

      Ihanaa viikkoa!

      Delete
  5. Kiitos mielenkiintoisen kirjan esittelystä. Minua kiehtoo jotenkin nämä siirtolaistarinat. Tuntuu niin uskomattomalta, kun ihmisillä on ollut rohkeutta lähteä kohti tuntematonta ottaen vielä huomioon mielettömän pitkän matkan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ovat kyllä olleet aika hurjapäitä nämä lähtijät. Tämän tarinan taustalla kummittelee myös Titanicin tuho, laivan kohtalo on vielä tuoreessa muistissa ja samaa reittiä Hannakin Southamptonista matkustaa New Yorkiin. Sitä maailmaa on vaikea kuvitella, mutta kyllä tästä hyvän aavistuksen saa.

      Delete
  6. Tuo on ollut sinulle ulkosuomalaisena Amerikassa varmaaan tosi mielenkiintoinen lukukokemus.Tosin olisi minullekin, sillä Ellis Islandin kautta tulivat myös isoisäni vanhemmat New Yorkiin aikoinaan, joskin vuosia myöhemmin palasivat Suomeen. Ennen ei matkattu sukulaisia tapaamaan muutamaksi viikoksi, vaan visiitti saattoi venyä vaikka vuosiksi. No heidän oli kyllä tarkoitus jäädäkin, ja isommat lapset jäivätkin loppuiäkseen Yhdysvaltoihin,mutta en ole koskaan täysin saanut selville minkä vuoksi palasivat Suomeen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nämä on kyllä niin mielenkiintoisia juttuja. Itselläni on tällä mantereella yli 1000 DNAsukulaista. Olen tehnyt DNA-kartoituksen ja joka viikko melkein tulee ilmoituksia pikkuserkkujen serkuista jne. Olisi kiva, kun sukujen ja perheiden tarinoita olisi kirjattu ylös. Sellainen käsitys minulla on, että moni tuli vain hakemaan talorahat ja palasi Suomeen jatkamaan elämäänsä.

      Sinä, kuten perheesi, olette aikamoisia kosmopolitteja. Joskus mietin, että onko toisilla se lähteminen enemmän verissä.

      Delete
  7. Tuon kirjan haluaisin lukea. Se tuntuu juuri sellaiselta tunnelmaltaan josta tykkään. Pitääpä kirjoittaa nimi ylös. Kiitos vinkistä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voisin oikeastaan kuvitella, että tykkäisit tästä. Siis sen perusteella mitä olen blogiystävyytemme perusteella oppinut. Itse olen aika vaikea nykyisin syttymään uusille kirjailijoille, mutta tämä kolahti. Erityisesti nautin kiireettömyydestä. Siihen aikaan ei vissiin muutenkaan niin hötkyilty. Kirjaan ja sen tunnelmiin voi todella syventyä ja rauhoittua.

      Delete
  8. Mielenkiintoisen kuuloinen kirja! Kiitos esittelystä! Minä olen viime aikoina lukenut pelkästään Laila Hietamiehen tuotantoa, mutta jotain muuta voisi lukea välissä vaihtelun vuoksi. Aurinkoista alkanutta viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla ei ole kokemusta Hietamiehestä kuin vuosien takaa, joskus Suomessa ollessa lainasin kirjan, pari. Voisin kyllä ajatella, että jos Hietamies kiinnostaa niin tämä voiisi olla mieluisa myös.

      Ihanaa viikkoa!

      Delete
  9. Kirjan ja ruusunpäivän iltaa Teneriffalta!
    -ja kiitos Johannalle hyvästä kirjaesittelystä<3

    Luin ihastuttavan ja lämminhenkisen Hannan tarinan e-kirjana.
    Harvinaisen aito, runsas, kaunis ja syvästi koskettava kirja, jonka siirtolaisaihe oli minulle uusi. Lukukokemusta varmasti syvensi sekin, että Hanna oli oikeasti elänyt tyttö, kirjailija Eeva Vuorenpään täti.
    Tämän kirjan jälkeen tuli innostus lukea kirjailijan muutkin teokset.
    Hienoa, että nykyisin voi kirjoja ladata tabletille ja lukea myös ulkomailla.
    Kaksi rantaa on kirja, jota suosittelen lämpimästi kaikille!

    Kaunista kevättä ja lämmintä kesää sekä koti-Suomeen, että Amerikkaan!

    Terveisin, Anita,
    Puerto de la Cruz, Tenerife, Espana

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aah, Teneriffa. Siellä on varmaan aika ihanaa. Kiitos Anita, kun jätit kommentin. E-kirjat ovat kyllä käteviä, mutta jostain syystä (ihan vain vuosikymmenien tottumuksesta) nautin siitä kun kirja on käsissäni.

      Hannana tarina on kyllä aikamoinen. Kun ajattelee sitä maailman aikaa, miten matkailu oli kuitenkin harvojen herkkua, kielet vieraita, yhteydenpito hidasta. Rohkeita ovat olleet lähtijät, vaikka heistä pilkkalauluja laulettiinkin.

      Minulle kävi ihan samoin, heräsi uteliaisuus muidenkin kirjojen suhteen. Olen kuullut niistä pelkkää hyvää. On erityisen ihana tunne, kun löytää uuden kirjailiijan :)

      Ihanaa kesää sinne Espanjaan!

      Delete
  10. Hola vielä Teneriffalta!��⚘��

    Täytyy kertoa, että täällä on oikein ihanaa! Kevään kukinta on nyt runsaimmillaan. Erityisen kauniita ovat laventelinsiniset jacaranda-puut, mutta lajikkeita on ihan valtavasti. Tämä on oikea luonnonystävän kukkaparatiisi!

    Silti minä, kuten kirjan Hannakin kaipailen Suomeen, etenkin sen kesään. Kohta sinne lähdemmekin, me isovanhemmat, lapsia ja lastenlapsia tapaamaan. Viettämään Juhannusta yhdessä!

    Johanna, kyllä se oikea kirja hyppysissä tuntuu parhaimmalta!
    Eli ihan samaa mieltä olen kanssasi. Tabletilta lukeminen on minulle vielä uutta ja outoa. Eikä se koskaan tule korvaamaan painettua kirjaa kädessäni.
    Tähän on täällä kuitenkin tyytyminen monien kirjojen suhteen. Etenkin uutuuksien. Meillä on kohtalaisen hyvä kirjasto, mutta omat suosikit kannattaa tuoda Suomesta. Ne vaan painavat niin hurjasti matkalaukussa!��

    Lämpimin kesä- ja lukuterveisin!♥️
    ~Anita

    ReplyDelete