Sunday, January 21, 2018

Kaapelia etsimässä

Tv hajosi. Mies ymmärtää jotain vempaimien päälle, joten tv avattiin ja hajoamisen syyksi paljastui yksi ainoa kaapeli. Telkkari on kolme vuotta vanha, takuu tietysti juuri mennyt umpeen. Että mua harmittaa, kun kaikki on nykyisin kertakäyttöistä. 

Yksi kaapeli tilattiin eBaystä, mutta se ei ollut ihan oikea. Mies soitti paikalliseen korjaamoon ja korjaamon omistaja soitti parin päivän päästä ja sanoi, että kaapeli on löytynyt. Minä läksin hakemaan. 

Kaupan sisälle astuttua tulee sellainen olo, että aika on pysähtynyt. Olemme palanneet 20-30 vuotta ajassa taaksepäin. Seuraavaksi takahuoneesta tulee harmaahapsinen herra, virttyneessä reikäisessä villapaidassa ja lököttävissä työn jättämien jälkien kirjomissa samettihousuissa. Esitän asiani, kaapelia olen hakemassa. Mies nyökkää ja palaa takahuoneeseen. Kuluu kymmenisen minuuttia, katselen vinyylilevyjä. Puhelin soi. Herra tulee myymälätilaan vastaamaan. Ilmiselvästi jonkinlaiset kaupat hierotaan, nähtävästi antiikkisesta radiosta. Kiirettä ei ole. Puhelun jälkeen kauppias kulkeutuu takahuoneeseen. 



Alan vilkuilla onko jossain piilokamera. Mieleen tulevat 70- ja 80- luvun rautakauppasketsit. Ne, missä asiakas kertoo mitä tarvitsee ja myyjä vastaa aha ja löntystelee matkoihinsa. Kameraa ei näy, mutta herra tulee takahuoneesta. Olen ollut tiloissa jo puolisen tuntia. Hän sanoo, että kaapelia ei löydy. Laatikko on puolitoitametriä korkea ja täynnä kaapeleita. Sen läpikäymiseen menisi ainakin kaksi työpäivää. En tohdi kysyä, että miksi ihmeessä sitten soititte ja sanoitte että kaapeli on haettavissa. Kauppias etsii Kaliforniassa olevan tv-korjaamon puhelinnumeron ja kehottaa soittamaan sinne. 


Kaupan valikoima oli vertaansa vailla. Vinyylilevyjä oli joka lähtöön. Tuli sellainen olo, että pitäisi ostaa levysoitin. Olisihan sellainenkin hyllystä löytynyt. Tarjolla oli myös antiikkisia radioita ja telkkareita, gramofoni ja countryhenkisiä koruja. Charlien enkeleitä en saanut lapsena katsoa, mutta tokihan näyttelijät olivat tuttuja. Yllätyin, kun huomasin Cheryll Laddin levyn. En tiennyt hänen levyttäneen. Youtubesta piti jo kuunnella pari esitystä ja olihan se aikamoista hiusten heiluttelua. Ei ihan mossausta sentään. 


Toinen yllätys tuli jokunen päivä sitten, kun törmäsin Ellen Degeneresin kodintekstiilimallistoon ED. Nämä ovat sen näköisiä, että voisin hyvinkin käyttää oman kodin sisustamisessa. Materiaalit ovat luonnonkuituja ja mallit yksinkertaisen tyylikkäitä eivätkä hinnatkaan ole älyttömiä. 


Mukavaa sunnuntaita!

❤:lla Johanna, uusien löytöjen äärellä 

12 comments:

  1. Voi mikä vanhanajan myymälä. Kuulostaa tosiaan sellaiselta kuin Speden vuosia sitten tekemä rautakauppa-ohjelma: Tikkaat esiin, kiipeämistä, tikkaat pois, "ei ole sellaista" tikkaat esiin.......
    Mukavaa viikkoa sinulle!
    ps. Olen sen verran vanhempaa ikäluokkaa, että Charlien enkeleitä olen katsonut ja siihen aikaan tykännytkin kai, koska katsoin. Nyt voi maku olla muuttunut :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Just tätä sketsiä tarkoitin! Niinhän se oli, että niitä tikkaita vietiin ees ja taas.

      Mua harmitti ihan hirveästi, kun en saanut katsoa enkeleitä kun kaikki muut koulukaverit saivat. Olen kyllä varmaan nähnyt uusintoina aika monta, että ei siinä vahinkoa tullut. Olihan se kiva, kun naiset kerrankin saivat olla pääosissa ja ottaa roistoja kiinni :)

      Delete
  2. Hauska vanhanajan kauppa. Toivottavasti kaapeli löytyi lopulta:) Minulla ei ole enään telkkaria, katsoin kaikein netistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä en tiedä mikä on tilanne. Meilläkin tuosta töllöttimestä katsotaan pääosin netin kautta ohjelmia, Netflixiä ja muuta. Ja tietysti Ylen puoli yhdeksän iltauutiset :) Minä joskus katselen PBS:n ohjelmia, aika harvakseltaan.

      Delete
  3. Tuommoinen kaapelinhakureissu voisi toimia opetusmatkana kohti kiireetöntä elämäntyyliä, siedätyshoitona stressin kourissa kamppaileville nykyihmisille, mutta ei pahemmin naurata jos tekee turhan käynnin. Muistan ne Speden rautakauppasketsit 😀 Ne esitettiin koulussa välitunneilla aina moneen kertaan kun ne oli ensin nähty TV:stä.

    Hauska tehdä löytöjä kaupoissa. Joskus ilahtuu sellaisistakin löydöistä joita ei osta ja vie kotiin, kuten vanhat vinyylit 🖤

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, kyllä siinä joutui mielensä malttamaan. Olin menossa hakemaan vielä nuorimmaista harkoista, piti vähän hammasta purra kun en hennonut ketään hoputella. Hassua oli, että kauppias oli sitä mieltä että hänellä se kaapeli on mutta etsimiseen menee liikaa aikaa :) Aihan vastaanpistämätöntä logiikkaa.

      Mä olisin halunnut ostaa pari levyä mukaani. Musiikin kuuntelu oli juhlallisempaa, kun pistettiin levy lautaselle ja neula oikeaan kohtaan. Siinä itsekin jo vähän kuin osallistui 😀

      Delete
  4. Harmi että tv. hajosi:( tuntuu ettei nykyään enää mitkään koneet kestä kuin juuri ja juuri sen takuu ajan..kyllä vaan ennen kestivät pidemäpään:) Hauskankuuloinen oli tuo kauppa ja kauppias..vaikka ei tietenkään ollut hauskaa että jouduit siellä turhaan odottelmaan! Piti oikein alkaa miettimään että koskahan on viimeksi kuullut vinyylilevyltä musiikkia, en muista:) Kivalta näyttää tuo ED.n mallisto! Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja varsinkin, kun se on kiinni yhdestä onnettomasta huonosti tehdystä osasta :( Tämä on se telkkari, joka on sopivan matkan päässä keittiöstä. Pistän usein jonkin kokkausohjelman tai muun hömpän pyörimään, kun touhuan keittiössä.

      Mulle tuli kyllä kova kaipuu vinyyliaikaan. Siinä on erilainen tunnelma. Ehkä joskus vielä jossain on oma musiikkihuone :)

      Delete
  5. Nuo tekstiilit kelpaisivat minullekin. Minäkin muistan rautakauppasketsin, Uuno rautakaupassa. Se on niin paras. Löytyy varmaan Youtubesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mallisto oli ja on aika ihana, sellaista ellenmäistä rauhallista ja klassista, aika simppeliä ja vähän huumoria.

      Speden huumori on tainnut jäädä monien mieleen. Toisaalta telkkarissa ei kauheasti ollut valinnanvaraa, joten sitä piti katsoa mitä tuli :)

      Delete
  6. Mikään ei enää tunnu kestävän ja monet laitteet on tarkoituksella tehtykin hajoamaan tietyn käyttömäärän tai käyttötuntien tultua täyteen. Tuollaista tahallista käyttöiän lyhentämistä kai yritetään kitkeä lakiteitse EUssa, mutta saattaa olla aika hankalaa.

    The Mamas and The Papasin levystä nousi mieleen muisto; bändin keikalla (en tosin tiedä kuinka monta alkuperäisjäsentä oli esiintymässä) olen ollut 25 v. sitten Norwalkin osterifestareilla viimeisenä iltana ennekuin lensin kotiin au pair-vuoteni jälkeen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kun miettii ympäristön kannalta, niin harvinaisen kurjaa ja lyhytnäköistä. Mutta pavunlaskijat laskevat, jos komponenetin saa johonkin hintaan ja kestää takuuajan ja kannattaa ottaa ennemmin kuin se, joka maksaisi muutaman sentin enemmän ja kestäisi 10 vuotta.

      Varmasti oli upea kokemus! Ja vielä viimeisenä iltana. Aika makeat jäähyväisjuhlat :)

      Delete