Wednesday, July 18, 2018

Hemma hos oss

On niin turkasen kuuma, että pitää pysytellä sisätiloissa. Siellä Suomessa taitaa olla sama juttu. Oikeastaan muuta ei kärsi tehdä kuin pysytellä kotona, ajaa autolla jonnekin ja shoppailla. Yksi ilmastoitu kohde näiden lisäksi olisi tietysti kuntosali... miten se ei nyt kiinnosta...

En ole juuri esitellyt kotiamme ja vähälle se taitaa jäädä jatkossakin. Toisaalta kun lapset nyt muuttavat kotoa pois saattaisi useammin paikat olla järjestyksessä. Meillä on suhteellisen hyvänkokoinen kuraeteinen, jonne voisi uinti- ja koulureppunsa, flip flopit ja lenkkarit jättää mutta aika usein ne on tuotu keittiön ja olohuoneen kulmille. Hyppimällä pääsee yli ja pimeällä pitää varoa. Toinen lapsista oli juuri tutustumassa yön yli yliopistoonsa, orientoitumassa. Monta viestiä ei tullut, mutta sentään aamupala oli ollut SUURI. Lapselle otettiin ekaksi vuodeksi ruokadiili, jolla saa syödä rajattomasti. 


Mutta tässä on meidän dining room, ruokahuone. Aika usein ruokahuone on amerikkalaisilla vain pyhäkäytössä, mutta me kokoonnumme tänne aika useinkin. Lapset kavereineen ja ne jotka haluavat syödä aamiaisensa rauhassa hakeutuvat pöydän ääreen. Jatkopaloilla yhteen saa mahdutettua 10 ruokailijaa. 


Olemme asuneet tässä osoitteessa kohta viitisen vuotta. Vanhassa kodissa ahkerasti tuumailin ruokahuoneen maalaamista keltaiseksi. Olin innoissani, kun tässä talossa sellainen oli valmiina! Kuvissa väri taittuu beigeen, mutta luonnossa se on valoisa keltainen. 


Sijoittelemme tauluja uudelleen ja ikkunoiden peittämiseen mietimme muunlaisia ratkaisuja. Talo on cul-de-sacissä (oisko tää pihakuja, pussinperä?), joten liikennettä ei juuri ole kuin muutamaan taloon. Näkösuoja on kuitenkin mukava olla. Verhot on kivoja, mutta en jaksa niistä kauheasti innostua. Jotain kevyttä ja huomaamatonta on mielessä.  


Mulla on jokin kummallinen veto astioihin. Mies jo varoitteli, että kippoja ei enempää tarvita. Sinivalkoinen Villeroy Boch on ollut uskollinen ystävä vuosikymmenet (ensimmäisen kahvikupin ostin n. 30 vuotta sitten) ja aina silloin tällöin etsin uusia osia. Alunperin hankin astiaston viidelle hengelle ja eihän se mihinkään riitä. Se oli sitä aikaa, kun ajattelin etten koskaan avioidu tai hanki perhettä. 

Kalusto on virallisesti tyyliltään "French country" - ranskalaista maaseutua. Mun maku on sikäli outo, että tykkään vähän kaikesta: suorista linjoista, kaarista, värikkäästä ja neutraalista. Kestän kultaa ja krumeluureja. Räsymatot, itämaiset matot, lampaantaljat... Pellavaa, brokadia, silkkiä, sisalia... 

Enkeleitä & espressoa ja asiat luistavat


Ruokahuone on itselleni tärkeä, viihdyn tässä tilassa. Joskus pöydällä on sanomalehti, joskus läppäri. Tästä välillä päivittelen blogiani. Istun rauhassa ja juon päiväkahvit tai iltateen, viinilasia pyörittelen sormissani ja mietin syntyjä syviä. Ja googlailen uusia astiastoja... 

❤:lla Johanna, neuroottinen kuppeilija 



Sunday, July 15, 2018

Auringonkukkapellolta päivää!

Tytär tietää, että rakastan auringonkukkia. Hän oli googlaillut instagramkohdetta, jonne kaikki  nyt suuntaavat räpsimään kuvia ja kuskasi äidin pellolle. Ajattelimme, että sunnuntaiaamuna olisi viileää ja vähemmän väkeä (kun kaikki ovat kirkossa). Ehkä aamulla olikin niin, mutta selvisimme kukkapellolle vasta vähän ennen puoltapäivää. 



Oli siellä jo sitten muutama muukin... Näimme ammattikuvaajia varjojen ja heijastavien kankaiden & korokkeiden kanssa, tyttöpareja hiukset ojennuksessa ja meikit viimeisen päälle. Mä laitoin lenkkarit jalkaan, kun en ollut varma kuinka pitkä kävelymatka on. Eihän se ollut kuin muutama sata metriä parkkarilta, mutta ei vara venettä kaada. 

Leikin auringonkukkaa ja katselin auringon suuntaan. Mun pukeutuminen on aikalailla samanlaista kuin kesäpäivinä yleensä. Vaikka lämpöä oli jo melkein 35 C astetta laitoin pellavahousut jalkaan ja pitkähihaisen päälle. Minä ja aurinko ei mahduta ulos yhtä aikaa ja viisaampi tunnetusti väistää. Yleensä pysyttelen päivän kirkkaimmat hetket sisätiloissa, mutta jos ulos eksyn laitan peittävät vaatteet. Näin olen jo monta vuotta välttänyt pahimmat palovammat, mutta tänäänkin hartiat punoittivat aurinkorasvasta huolimatta.  En ole edes varma onko olo sen vilpoisampi shortseissa ja topissa vai keveissä verhoavissa vaatteissa. 








Ruoka-autosta olisi voinut ostaa elsalvadorilaisia herkkuja. Saatiin kuitenkin ajatus tehdä kotona fajitaksia. Näin lasten kesälomalla jokaisella on keittiöpäivä, jolloin jokainen vuorollaan hoitaa keittiön siistimisen ja ruuanlaiton. Viikonloput ovat vapaata riistaa, kaikki karttavat keittiötoimia ja yrittävät tehdä jotain muuta :) Lapset ovat osoittaneet ihailtavaa kekseliäisyyttä kokkauspäivinään, joskus iltaruokana on aamupala pannukakkuineen ja pekoneineen, joskus kalaa, pizzaa, salaattia. Koskaan ei tiedä mitä lautasella on. 

Mä käytän aika vähän koruja. Kelloista olen aina pitänyt. Jos mulla on kaulakoru, korvikset, rannekoru ja sormus niin sitten yleensä pitää jo jättää kaksi koristetta pois. 



Be kind, be true, be you 

I've got this 

Ollaan kuin auringonkukat, käännytään kohti valoa. 

❤:lla ja ajatuksella alkavaan viikkoon, 

Johanna


Monday, July 9, 2018

Mä tykkään susta

Mua on aina viehättäneet sanat "mä tykkään susta". Vähemmän mahtipontisia kuin "minä rakastan sinua" ja hetken mukanaan tuomia. Niin kai ne rakastamisetkin ovat, mutta tykkääminen tuntuu jotenkin perusolemiselta, selkärangasta hiipivältä. Ihan kuin silloin, kun kakarana enstexkankaiset toppavaatteet päällä laskettiin pulkkamäessä ja otettiin kaveria kädestä kiinni, litimärkinä mutta valmiina uuteen laskuun. Tosin rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että mulla ei tainnut vielä enstexejä olla. Olen vähän vanhempaa ikäpolvea. Olin vain märkä ja kylmissäni.


Ajattelen myös niin, että puheet on puheita. Varsinkin juhlapuheet. Teot puhuvat puolestaan. 


Suklaakroisantit ovat olleet suurta herkkuani siitä saakka, kun Pariisissa niitä maistoin 90-luvun alussa aamukahvin kanssa. Sen jälkeen olen etsinyt suklaakroisantteja, vertaillut makuja ja yrittänyt palata Pariisin tunnelmiin. 


Mies lähti moottoripyöräilemään tyttären kanssa sunnuntaiaamuna. Tuliaisina kotiin tuli suklaakroisantteja. Mies tietää mun intohimoni. Maitokahvi, kroiskut, ce la vie. 


Me ollaan miehen kanssa toisinaan toistemme kurkuissa kiinni varsin ansiokkaasti (siis verbaalisesti) ja rähinää voi kestää päiväkausia. Yleensä siinä vaiheessa kun useamman lepyttelykerran jälkeen alan olla sitä mieltä, että pitäköön tunkkinsa alkavat mannerlaatat pikkuhiljaa liikkua. Mutta niin kauan kun suklaakroisantteja ilmaantuu tiedän, että "mä tykkään susta" ja " mä susta". 

❤:lla Johanna, nyrkit tanassa ja kroisantti hampaissa

Tuesday, July 3, 2018

Screw up -keijun vierailu

Useamman vuoden olen mietiskellyt mysteeriä: miksi kaikki aina hajoaa yhtä aikaa. Tästä päästään myös toiseen arvoitukseen: miksi kaikki hajoamiset ovat aina ylimääräisiä kuluja? Jälkimmäiseen on helppo vastata, ihmisluonto on kai rakennettu niin että luontainen kuluminen on aina yllätys, tavaroiden elinajan loppuminen odottamatonta. Ihan kuten sairastuminenkin. Yritän ajatella, että näitä varten maksamme vakuutuksia, säästämme. Että sitten kun hajoaa, niin on mistä nyhjäistä. 

Mutta vaikka kuinka koetan olla filosofi, niin kyllä korpeaa. Meillä on viime aikoina käynyt Screw up Fairy, niin moni asia on ollut ongelma. 

Hortensia, lempikukkiani

Yksi ilta lapset soitti harkoista, että auto ei käynnisty. Mies vannotti, että älkää tehkö mitään, tulen hakemaan. "Pienet" lapset olivat katsoneet Top Gear -ohjelmaa ja päättivät yrittää mäkistarttia. Aika suoritus, kun auto painaa vajaat 3000 kg. Eihän siinä mitään lykkiä alamäkeen, mutta ensin piti pukata ylämäkeen. Mä opin uuden asian: automaattivaihteista autoa EI pidä yrittää mäkistartata. Niin oppi lapsetkin, auto jäi keskelle treenipaikan pihaa. Aamulla sitten anivarhain miehen kanssa ensin kävimme ostamassa akun ja sitten haimme auton. Mulla oli olo kuin olisi pommi persauksen alla, kun piuhat kiinni uuden (kuljettajan penkin takana) ja vanhan akun välillä ajelin kotiin.

Pari iltaa myöhemmin soittelin itse miehelle: samaisen auton eturengas on puhki ja olen täällä työpaikan pihassa. Mies ja nuorempi poika tulivat apuun ja yhdessä työnantajani kanssa vaihtoivat renkaan.  

Mikroaaltouuni päätti olla hyrähtämättä käyntiin. Mies paikansi vian jotenkin oveen liittyväksi, tilasi varaosan ja parin päivän jälkeen taas hyrisi. Kiitos Amazonin prioritypalvelun. Ja miehen.

Autotallin ovi jumittaa, ei aukea eikä sulkeudu. Tämä ongelma oli miehelle helppo nakki, kaukosäätimen paristot vaihtoon ja jälleen toimii. Tosin paristot piti jostain tilata, kiitos jälleen Amazonin nopsasta palvelusta.

Keskimmäisen kerroksen ilmastointi lopetti puhinan. Onneksi on luottokorjaaja, joka tulee yleensä seuraavana päivänä ja laskuttaakin inhimillisesti. Ensimmäisellä kerralla saatiin jo aika hyvään kuntoon ja parin viikon kuluttua vielä parempaan. Nyt taas puhaltaa ja hyvä niin. Ilman ilmastointia ei meidän lämpötiloissa (päivisin jo melkein 40 C ja yölläkin 25 C) enää pärjää.


Perheen toinen auto alkoi oikutella. Laturi, aurauskulma, tuulilasi - kaikki sanoivat sopimuksen irti. Meillä alkoi olo käydä eristäytyneeksi, kun kolmesta autosta oli yksi pelistä pois.

Motskarikin on ollut telakalla. Ajovalot kenkuttelevat, eivätkä millään meinaa toimia kuten pitäisi. Amazonilta taas paketteja ja valoja tilaamaan. 

Muurahaiset valtaavat keittiön. Nähtävästi ovat löytäneet uuden mieluisan polun. Ikävä kyllä emme kotikonstein saaneet veitikoiden reittiä muutettua, vaan piti pyytää myrkyttäjä apuun.  


Sauna alkoi touhuta omiaan. Tai siis sammutella itseään miten milloinkin. Mies paikansi vian breakeriin ja Amazonilta tilattu uusi katkaisin (onks tää oikea sana breakerille?) näyttäisi korjanneen ongelman. On muuten naapureilla varmaan ollut hauskaa, kun miehen kanssa ollaan vuoron perään pyyheliina peittona ja taskulamppu hampaissa kirmattu korjaamaan talon sivulla sähkökaapissa olevaa katkaisijaa. Vai sulaketta? No kuitenkin semmoinen vipstaakkeli, jota kun kiskoo edestakaisin niin johan taas kiuas lämpenee. Ainakin seuraavat 15 minuuttia. 

Kaasulieden piezo eräänä lauantaiaamuna vaan ei suostunut toimimaan. Mä en edes tiedä miten mies tämän korjasi. Nyt toimii taas. Jouduimme muutaman päivän käyttämään sytkäriä liekin saamiseksi lieteen. 

Autotallin toinen jääkaappi suli. Jotenkin mies tämänkin korjasi, mutta heitimme roskiin yhden jääkaapin ja  pakastimen verran ruokaa. Amazonilta tuli paketti. 

Mä en edes muista mikä kaikki on kiukutellut. Telkkari haastoi alkuvuodesta, masterbedroomin kylppärin viemäri alkoi haista ihan hirvittävälle ja netti on tökkinyt. Mun iPadin ClamCasen näppis ei toiminut ja ovikello alkoi säristä. Haa, ja Ooma -puhelin (nettipuhelin, joka toimii kuin lankapuhelin) lopetti toiminnan. Mitä vielä. 

Uusin mitävielä on kastelu. Me ollaan onnekkaita, että talo rakennettiin siihen aikaan kun taas kiellon jälkeen sai laittaa pihamaalle kastelun. Vaan kastelupa ei ole muutamaan päivään toiminut. Korjaaja on tulossa 16. tätä kuuta ja sitä ennen on varmasti nurmikko ja kaikki muukin kuollut. Tässä helteessä ja paahteessa ei mikään selviä ja sadetta ei kuulu eikä näy. Mies on yrittänyt ratkaista ongelman, jonottaa peruutusaikaa ja on yhteydessä monen toimittajan kanssa, mutta vielä pari päivää ja voimme hyvästellä kaiken vihreän. Olemme kastelleet käsin jokaikinen ilta, mutta helteet ovat niin armottomat että se ei vain riitä. 



Kaiken tämän lisäksi huomattiin pari päivää sitten, että osan pihamaan pensaista ja ruusuista on vallannut valkoisenvärinen pienen pieni ötökkälauma. Häviävät hetkeksi kun pensaat kastelee, mutta palaavat sankkana parvena takaisin. Lomamatkan Airbnb peruttiin vuokranantajan toimesta toissapäivänä. Felixin hihna petti ja hyvä kun koira ei päätynyt auton alle kirmatessaan tervehtimään toista koiraa. 

Jonkin sortin fatalistina haluan uskoa, että Uranus tai jokin muu taivaankappale nyt vain on hankalassa kulmassa ja kohta helpottaa. Niin kauan, kun olemme terveitä ja hyvissä voinneissa kaikki on paremmin kuin hyvin. Puhelimen soidessa huokaisen pienen toiveen, että älä anna minkään olla rikki. Nimittäin vuokralaisillakin on ollut paljon ongelmia viime aikoina. Oma lukunsa on työpaikka, jossa vesi ei toiminut 12 tunnin työpäivän aikana. Siinä huomasi olevansa aikamoinen luontokappale. Lastasin hoitolapset autoon ja hurautin kotiin käyttämään vettä vaativia tiloja... 

Hartaana toivon, että Screw Up Fairy nyt hilpaisee jonkun toisen huusholliin, mieluiten ulkoavaruuteen. Sinulle toivotan Screw up -keiju vapaita päiviä. 

❤:lla Johanna, keijun koettelemana

Saturday, June 30, 2018

Juhlat on juhlittu

Laakereilla levätään, kaikki lasten valmistujaisjuhlat on juhlittu. Kirjoitin aikaisemmin, että oli vaikea löytää juhlapäivää joka sopisi kaikille. Meillä oli sitten pari eri tilaisuutta. Mukava mieli jäi molemmista ja tärkeintä oli, että lapset nauttivat. 

Pähkinänsärkijä sai ylleen valmistujaisviitan ja -hatun. 
Suomalaiset suklaat tulivat kuin tulviatkin ajoissa eivätkä edes kovin pahoin sulaneet. Tarjoiltavista suosikkeja olivat mac&cheese sekä suklaahippupikkuleivät. Koristelimme maltillisesti. Ilmapallot olivat niin suosittuja, että kaupoista loppui helium kesken kaiken ja munkin ilmapalloviritelmät jäivät sitten vähän vaatimattomiksi. 




Valmistujaisseremonia oli jo lähes kolme viikkoa sitten Raleighssa messukeskuksessa. Sanoin miehelle, että kaikki menee hyvin kunhan Edgar Elgarin Pomp and Circumstance -marssi ei soi. Kauhukseni se oli ohjelmalehtisessä opiskelijoiden sisääntulomarssina. Koulun bändi soitti ja valtavat screenit näyttivät sisääntulon. Messuhallissa oli n. 4000 ihmistä, joten kovin intiimi tilaisuus ei ollut. N. 450 valmistujaa saatiin luotsattua seremonioiden läpi reilussa tunnissa, kolme puhettakin joukkoon mahtui. Mä ihailen meidän koulun rehtoria: hän jaksoi hymyillä jokaikiselle todistuksensa noutajalle ja onnitella. Näimme lapset jättisuurilta näytöiltä, itse näyttämö oli sen verran kaukana että omiaan ei olisi tunnistanut. 

En voinut vastustaa kiusausta hankkia lyyrat. Kolmas odottaa plakkarissa. 
Useamman juhlan järjestämisessä on se hyvä puoli, että koti pysyy siistinä pidemmän aikaa. Meillä oli muutenkin juhlien aiheita kesäkuussa: isänpäivä, hääpäivä, mun synttärit. Juniorin synttärit ovat ensi viikolla. Suunnittelin leipovani kaikenlaista, mutta kuuntelin lasten ajatuksia ja tarjosimme tuttuja ja hyväksi havaittuja suosikkeja. Nigella Lawsonin ruotsalainen kesäkakku oli jotain itsetehtyä. Suuren kakun tilasin leipomosta ja kakkua noutaessa tajusin että vähempikin olisi ehkä riittänyt. Mutta niin vain sadan hengen täytekakku oli miltei kokonaan syöty juhlailtana. Lasten uintikaverit pitivät siitä huolen.  






Vaikka aika vaatimattomasti juhlia vietimmekin niin mä stressaannuin. En saanut oikein mitään muuta aikaiseksi. RSVP tuntuu olevan jo kivikautinen käsite ja juhlapäivänä emme tienneet tuleeko vieraita 10 vai 50. Varasuunnitelmana oli tilata pizzaa jos 70 hampurilaispihviä ei riitä.  Osan voimista on vienyt tosi kuumat ja kosteat päivät, lähes joka päivä lämpö nousee jo lähelle 40 C astetta. Kosteus on huikea, mutta vettä ei sada. Mun kukkaviljelmät ovat kärsineet karun lopun. Gladioliukset vielä yrittelevät vähän, samoin kalifornian unikot. Unelma ominkäsin kasvatetusta kukkakimpusta saa odotella seuraavaa kesää... 

Salaatin kanssa kävi surkeasti. Puput söivät. Hetken olin allapäin, mutta sitten mietin että onhan se aika hienoa tarjota pupujusseille vaihtelua ruokavalioon. Tällä hetkellä kurpitsat näyttäisivät ainoilta jotka selviävät mun hoidosta ja ympäristöuhista. Sikäli hassua, että siemenet olivat pari vuotta vanhoja. 



Seuraava suuri ponnistus on lähettää lapset yliopistoihin. Mun pitää laittaa tänne blogiin kuva listasta, jonka saimme yliopistolta. Siinä on osviittaa muuttokuorman sisällöstä. Syyskuussa lähden viemään  toista opiskelijaa Eurooppaan. Olen googlaillut kauppoja, niiden tarjontaa, miettinyt mitä kaikkea hän tarvitsee. Mulla on pari päivää aikaa auttaa hankinnoissa ja sitten palaan kotiin. Lapsen pitää tottua tulemaan mahdollisimman vähällä toimeen. 

Tuesday, June 5, 2018

Lähiruokaa

Ulkona ruokailu ei ole ihan jokapäiväistä, vaikka tässä lähellä on monta kelpo ravintolaa. Sikäli olemme vähän erilainen perhe. Oli aika mukavaa, kun lapsi viimeksi uintimatkalta tultuaan huokaili että kivaa kun saa kunnon kotiruokaa. 

Kävimme ravintolassa, joka luottaa lähiruokaan. Ainoastaan lohi on kauempaa. Onneksi vasta lähtiessä kävin katselemassa jälkiruokavalikoimaa. Creme brulee, tiramisu, key lime pie, juustokakku... Tarjoilijamme muuten oli Belgiasta ja toinen rouva Tsekistä. Olivat sitä mieltä, että amerikkalainen lohi ei eurooppalaisia makuhermoja hivele :) 


Lasten koulu on jo melkein ohi. Juniorilla on huomenna vielä yksi loppukoe. Meidän "ylioppilaat" saavat päättötodistukset, High School Diploma, viikon kuluttua. Koulua ei tällä kertaa ihan onnistanut ajankohdan kanssa, päättäjäiset ovat osavaltion pääkaupungin messukeskuksessa illalla klo 20. Jokainen oppilas saa 8 pääsylippua perheenjäsenille. Meiltä jää aika monta yli, 13, mutta eiköhän niillekin käyttäjiä löydy kun liput lahjoitetaan eteenpäin. 


Juhlien järjestäminen on osoittautunut yllättävän hankalaksi. Ensin lapset keskenään neuvottelivat sopivan päivän, sellaisen joka sopii kummallekin. Sitten piti miettiä, että seurakavereilla ei ole kisoja ja muuta menoa. Muutaman perhetutun kanssa yritimme sovitella aikatauluja. Ihan mahdotonta, on matkoja, kokkikerhoa ja muuta. Isänpäiväkin vielä siinä välissä. Illastamme yhtenä päivänä läheisen perheen kanssa ja sitten pääsasiassa kavereista kokoontuva seurue juhlii toisena päivänä. 

Pari yhtäaikaa valmistuvaa päätyi pitämään juhlat etukäteen nyt tulevana lauantaina. Ymmärrän hyvin, paremmin ovat kaikki vielä paikalla. 


Collegeasiat etenevät. Juuri tulla tupsahti sähköposti, jossa perätään lapsen rokotustodistusta. Pelkkä päättötodistus ei sitten riitäkään, roketteidenkin pitää olla ajantasalla. Vähän huolissani odottelen, että mitähän sitten. 


Juhlien ruuan kanssa ei tarvitse pingottaa. Lapset ovat suunnitelleet tarjottavat, jotka varmasti käyvät kaikille. Halusin jälkiruuaksi suomalaista suklaata ja tilasinkin yhdestä paikasta Fazerin minttukonvehteja kolme kiloa. Perheelle muistuttelin, että jos en ole kotona niin tarkistavat aika ajoin jos vaikka paketti on tullut (posti jättää paketin rappusille). Päivät ovat jo yli 30 C ja suklaa suorassa auringonpaahteessa äkkiä sulaa. Reilun viikon odotin pakettia ja eilen äkkäsin alkaa katsoa mitä tilaukselle kuuluu: peruttu. Tänään tein tilauksen Suomi-kauppaan ja namien pitäisi ennättää juhlapäiväksi. 

Lasten alakoulu järjestää torstaina "clap out" -tapahtuman. Nämä nyt valmistuvat "ylioppilaat" palaavat seitsemän vuoden takaiseen opinahjoonsa viittojensa ja hattujensa kanssa ja entiset opettajat taputtelevat heidät matkaan. Ihana idea. Varmasti opettajistakin on hauska nähdä mitä pienistä veijareista ja vintiöistä tuli. Monta tuttua opettajaa on vielä koulussa, Kindergartenin ja viiden vuoden aikana ehti tutustua moneen. 

Siellä koti-Suomessa taidetaan jo olla kesälaitumilla. Mun laidun koittaa joskus elokuussa. Siihen saakka pitäisi jaksaa lasten vielä uida ja mun käydä töissä. Jotkut päivät tuntuvat aika pitkiltä, kun kuumuuden vuoksi ei ulkona voi olla kuin hetkittäin. Lapsilla on tapana sisätiloissa tuskastua :) 

❤:lla Johanna, kuumissaan ja suklaata vartoen 

Friday, May 25, 2018

Voiko ihanammin päivä enää alkaa

Sylissä pieni äkeän surkea tyttö, äiti lähdössä ja hoitajan syli ei ole sama asia. Mitäs jos lakattaisiin varpaankynnet? Laitetaan kaikkia värejä? Isosisko innostuu, hoitaja ilahtuu ja pienimmäinenkin lauhtuu. Aamuauringon valossa kynnet saavat sateenkaaren värit ja hoitaja on sekä onnellinen että helpottunut: yksi pulma ratkaistu ja monta naurua jaettu. 


Muutamaa päivää aikaisemmin on ollut vähän kinkkisempi tilanne. Ihan oikeasti, kinky. Pikkuinen kysyy kirkkain silmin, että missä sä nukut Ms. Johanna ensi yön. Öö, menen omaan kotiin kuten aina. Joo mut kun toi meidän lastenhoitaja Megan (nimi muutettu) jää nukkumaan isin kanssa. Ööö. Vai niin. Sehän on mukavaa. Kato, tässä on Meganin hammasharja. Jäätkö sä isin kanssa nukkumaan? Ööö, en, menen omaan kotiin, omaan taloon nukkumaan. 

Sanattomaksi vetää. Aikuisia ovat kaikki ja vapaita tekemään mitä haluavat. Perheen äiti ja isä ovat vastaeronneita. Ehkä Megan jää taloon hyvästäkin syystä yön yli ja lapsi tulkitsee, että jää isin kanssa. Mutta kyllä tällä nannyharjoittelulla kohta pelataan pokeria :) Las Vegas, here I come! (Olen ollut Vegasissa muutaman kerran ja en vaan ymmärrä. Mikä sinnekin vetää?)


Mun työssä on sekin hauska puoli, että törmää trendsettereihin. Kuten yläkuvassa: kypärä, kumpparit, jääkiekkoseuran t-paita, Mikki Hiiri, Spider Man. Tähän ei muuten yksikään hipsteri ihan vihersmoothien voimalla pysty. 

Kirjoitin viime kerralla kiinteistösijoittamisesta. Sijoitus sitten itseasiassa toteutui, mutta vain puolisoni osalta. Mä olin siinä harhaluulossa, että kun rahoitus on eläkesäästöistä niin se koskisi myös allekirjoittanutta. Aina on puhuttu, että eläkesäästöt on yhteisiä, kotiin jäänyt puolisokin ikäänkuin hyötyisi. (Eläkesäästäminen on vapaaehtoista, rahat voi ottaa milloin vain ja ilman erillistä sopimista eläkesäästöt koskevat vain työssäkävijää). Tosin allekirjoitusoikeus ei ole yhteinen. 

Varpaankynsiä lakatessa (taas kerran) tunsin alakuloa siitä, että en tainnut koskaan lakata omien lasten kynsiä aamulla anivarhain. Päivällä ja illalla, mutta ei aamuauringossa. Mulla on ollut hirveä hinku kasvaa aikuiseksi. Olen koko elämäni ajatellut, että aikuiset tietävät mitä tekevät, ovat hyväsydämisiä, ajattelevat kaikkien parasta, suuria virheitäkään ei tehdä. Aikuiset ovat aikuisia. Nyt syvintä keski-ikää vedellessä ei voi kuin todeta, että niinhän sä luulet. Olisiko sitä sitten vanhana viisas? 

Mutta. Alavireisyydestä huolimatta voin vain todeta, että aamuauringossa lakatut varpaankynnet ja kiviä valloittavat He-Manit tekevät tästä elämästä elämisen arvoisen. Ja Harryn ja Meghanin häät. Olihan se aikamoista. Unconditional love - siitä eivät rakkaustarinat paremmiksi käy. 

❤:lla Johanna, aamuauringossa kylvetettynä

Thursday, May 17, 2018

Kevätkynnöt ja -kylvöt

Muutama viime viikko on mennyt kyntäessä, vähän kuin olisi savessa tarponut. Töissä on ollut paljon peruuntumisia ja sitten olenkin ihmetellyt, että mitä tänään tehdään. Tekemistä toki on, kylvettävää olisi vaikka kuinka. Siis noin kuvaannollisesti. 

En muista tällaista kukintaa. Kaikki tuntuu kukkivan ja runsaasti. 

Golfkenttä alkaa olla jo vihreä. Tämä kuva on viikko sitten otettu ja vihertää taas hiukan enemmän. 

Päivittäisen lenkkini varrelta, melkein vastapäätä omaa taloamme.

Suomessakin on lämpöä riittänyt ainakin lehtitietojen mukaan. Meillä lämmöt jysähti 30 C asteen tienoille pari viikkoa sitten ja ulkona ei päiväsaikaan enää kauheasti viitsi touhuta. Punkkikesä taitaa olla pahin. Reilu viikko sitten poistin reidestäni yhden punkin ja samalla tajusin, että selässä ollut pahkura onkin varmaan punkki. Se ehti olla selässä viikon. Luulin sitä luomeksi, jota olin raapaissut ja mieskin teki saman johtopäätöksen. Varoin raapimasta ja repimästä, ihosyöpää googlailin. Pesin varovasti, ettei vain ratkea enempää... Olen nyt antibioottikuurilla ja toivon, että ei olisi sen kummempaa edessä. Selässä ollut punkki on Lone Star tick ja yksi sen levittämiä sairauksia on liha-allergia. Kaikkea muuta saa syötyä paitsi punaista lihaa. Muita neurologisia ongelmiakin on tarjolla ja oireet alkavat kolmen viikon kuluttua puremasta. Mulla on nyt koko ajan sellainen olo, että punkkeja vilistää ympäriinsä. Ja kun punkkeja ei vilistä mielikuvissa, niin sitten alkavat muut oireet muka vilunväreineen ja päänvihlomisineen. 

Tytär teki päätöksensä yliopiston suhteen muutama viikko sitten. Syksyllä suunnataan kohti Eurooppaa. Toivon, että pääsen saattamaan. Lapsi on onnellinen päätöksestään ja yritän tukea parhaani mukaan, vaikka olisin toivonutkin tyttären jäävän lähemmäksi. 

Poika oli kahden, tai oikeastaan kolmen, vaiheilla vielä pari viikkoa sitten. Hän otti koulusta vapaapäivän ja ajoi kolmisen tunnin päähän tutustumaan yhteen opinahjoon. Oppaana oli tuttu kaveri tästä meidän naapurustosta, poika joka on opiskellut yliopistossa kolme vuotta.  Kaverukset olivat kierrelleet kampusta ja poika pääsi käymään monissa opetustiloissa katsomassa ihan läheltä mitä tapahtuu. Kotiin palasi valintansa tehnyt nuorimies. Onneksi yksi jää edes lähemmäksi :)

Takapihan pensas


Takapihalta

Toissaviikonloppuna oli vuotuinen pihakirppis. Pääsin n. 100 tavarasta eroon, etupäässä vaatteita. Mulla on vakioasiakkaita, jotka tulevat katsomaan olisinko myymässä. Hinnoittelen kaiken dollari per kappale, joten päätä ei tarvitse vaivata ostajan eikä myyjän. 

"Lakkiaiset" tai "ylioppilasjuhlat" ovat oma lukunsa. Graduation day on vasta lähempänä kesäkuun puoltaväliä ja juhla alkaa illalla klo 20. Valmistuvilla on tietysti kaapu ja hattu, mutta sen lisäksi on tarkka dress code miten tilaisuuteen pukeudutaan. Olemme miettineet juhlapäivää ja nyt näyttää siltä, että järjestämme pari erillistä tilaisuutta. Osan kanssa illastamme yhtenä iltana ja lähinnä lasten kavereiden kanssa grillataan sitten toisena päivänä. Nämä ovat niitä hetkiä, kun todella surettaa ettei ole sukulaisia lähempänä. Onneksi lapsilla on paljon kivoja ystäviä. 

Ostimme myös uuden sijoitusasunnon. Paitsi emme sitten ostaneetkaan. Tarjous tehtiin, vastatarjous tuli takaisin, vastattiin ja kaupat lyötiin lukkoon. Kohteen tarkastuksessa paljastui, että kaksikerroksisen asunnon yläkerrassa ei toiminut ilmastointi koska ilmastointiputki oli poikki. Pari muutakin vikaa löytyi. Myyjät eivät suostuneet tulemaan hinnassa vastaan ja vetäydyimme kaupasta. En ymmärrä miten kukaan on voinut asua yläkerrassa, kun ilmastointi ei toimi. Sen toimimattomuus on täytynyt huomata. Onneksi tarjous ja kaupat tehtiin heti valmiiksi asuttavasta asunnosta, ei korjausta vaativasta asunnosta. 

Korkea katto sijoitusasunnon olohuoneessa ihastutti ja takka on aina paikallaan.

Myyjän stailauksia


Kukkiakin oli aseteltu sinne tänne

Äitienpäivänä sain vain olla möllötellä. Perhe teki lounaan ja tarkoitus oli illalla lähteä ulos ruokailemaan. Alkoi kuitenkin näyttää siltä, että aika käy viikonloppuna niukaksi yhdellä jos toisella ja varovaisesti ehdotin että jos peruttaisiin varaus ja tilattaisiin pizzat. Kannatus oli yksimielinen. Lapset olivat tehneet kortteja, mies luovutti pussillisen salmiakkia kätköistään & kukkasia ja tytär oli käynyt lahjaostoksilla. 

Tyttären lahja äitienpäivänä

Tytär tuntee mun maun. On aika huikeaa saada sellaisia lahjoja, joita toivoisi saavansa. Paketointikaan ei olisi voinut olla enemmän nappiin.  Paketista paljastui niin sielun- kuin ruumiinravintoakin, runo- ja keittokirja. 


Ja sitten on tietysti ne vuosikymmenen toiset häät. Lauantaiaamuna on tarkoitus nousta neljältä aamulla katsomaan kuinka Isossa-Britanniassa juhlitaan. Morsian on joutunut aikamoiseen ryöpytykseen, sanonta perhe on pahin on taas pitänyt paikkansa. 

❤:lla Johanna