Tuesday, December 12, 2017

Sielunsiskot

Yksi mukavimpia tunteita on, kun tapaa ihmisen joka tuntuu heti omalta, läheiseltä. Meillä oli toissajouluna sellaisia vieraita :) Olin tavannut heidät kerran pari lyhyesti ja niin me vain pärjäsimme pari viikkoa loistavasti. Osaksi tietysti johtui siitä, että vieraamme olivat tavattoman hienotunteisia ja avuliaita. Sitä joulua on ikävä. 

Meillä tuli jo vähän lunta, muutama haituva. Ajoin sunnuntaina uintikisoihin parin tunnin päähän ja lännessä oli jo huomattavasti enemmän lunta ja jäätä. Aamun pimeinä tunteina hirvitti, kun tie kiilsi eikä voinut olla ihan varma onko se jäätä vai kosteutta. Reilu viikko sitten kävi surkeammin, kun olin aamuruuhkassa: liikennevaloista lähtiessä suuri pickup truck täräytti perään. Onneksi vauhtia ei ollut paljon, sillä se hiljaisen vauhdinkin täräys tuntui. Poliisi piti soittaa paikalle, jotta saimme virallisen raportin ja vakuutusasiat hoidettua. Peräänajaja oli ihan mukava, ehdimme siinä vaihtaa sukumme vaiheita. Hänen sukunsa oli nähtävästi lähtenyt Ruotsista ja matkannut Ison-Britannian kautta tänne. Kiropraktikot ovat lähestyneet kolarin jälkeen ja kutsuneet ilmaiseen tarkastukseen sisältäen mm. röntgenin. Lakimiehet ovat jättäneet rauhaan, koska vastapuoli myönsi syyllisyytensä. 

Portti takapihalle
Tein taas aikani kuluksi testin siitä, ketä suomalaista voimanaista muistutan. Ilokseni sain tulokseksi Tove Janssonin. Pitäisiköhän lähteä saaren ostoon? Sitä ennen kai pitäisi luoda jotain ainutlaatuista. Luulen kyllä, että peli ratkesi sillä kun merkitsin suosikkilainaukseksi ajatuksen, että konstikos on olla rohkea jos ei pelkää. Tein testin uudellen vaihtaen ne pari kiikun kaakun kohtaa toisiksi ja sitten Armi Ratia olikin sielunsiskoni. Testit on hauskoja. 


Takkatulen lämmössä
Olo on jostain syystä haikea. Ensi vuonna tähän aikaan valmistelen kotia jouluun ja odotan vanhempia lapsia lomalle. Tämä on viimeinen joulu, kun vietämme sen kaikki näin, yhdessä odotellen ja valmistellen. Lapset ovat valmiina lentämään, vaikka kyllä se varmasti hirvittää. Mäkin olen valmis heidät matkaan päästämään, mutta ei se ihan helppoa ole. Niin monta asiaa jäi tekemättä. Olen onnellinen, että he pääsevät aloittamaan uutta ja toivottavasti antoisaa ja jännittävää vaihetta elämässä. Mulla on jo vain nyt ihan kamala ikävä. Onneksi juniori on sitten vielä pari vuotta ilona, vaikka hän kyllä pyysi että rakentaisimme kolmannen autotallin yläkertaan hänelle omat tilat. Pääsisi vanhuksista eroon :) 

❤:lla Johanna, siipi vähän syrjällään


19 comments:

  1. Sielunsiskoja on harvassa mutta kun sellaisen tapaa niin se tunne on niin ihana kun tuntuu, että olisi tuntenut toisen jo ikuisuuden ❤️
    Onneksi ei käynyt kolarissa pahemmin! Joskus nuo peräänajotkin voivat olla vaarallisia tälle ainokaiselle rangallemme.
    No lapset kokeilevat siipiänsä ja palaavat luoksesi, vaikka eivät enää pysyvästi.. Jotenkin tuntuu, että kun lapset aikuistuvat niin välitkin muuttuvat toisella tavalla ” rakkaammiksi”. En osaa selittää , mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Teininä ei ehkä niinkään arvosteta äidin neuvoja, kunhan vaan huolto toimii 😉 Aikuisempana jo tieto siitä, että tuki ja turva on saatavilla , antaa turvaa kokeilla omia siipiä turvallisesti. Ja me emme voi muuta kuin rakastaa ja olla tavoitettavissa tarpeen tullen 😉 En osaa oikein pukea sanoiksi mitä tarkoitan ☹️

    Mukavaa joulun odotusta! En oikein ymmärrä, että joulu on jo ensi viikolla😳 Loppuvuosi täynnä kaikkea jännää ( häät, vieraat, työpaikan vaihto ja tyttäreni pääsi opiskelemaan!! Samaa alaa kuin äitinsäkin !!) Jospa pää pysyisi perässä kaikessa tässä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Anne-Marie, ja täällä minä voihkin! Sullahan on oikea kriisinpaikka ja pari muutakin!!!! Ja niin paljon ihania uutisia. No ok, kun katson kaksosten horoskooppia, niin kaikki sun kohdalla pitää paikkansa - täällä on niin paljon hiljaiseloa että pistää miettimään onko merkki oikea.

      Sielunsiskot - ne asuu eri mantereilla, mutta ainakin toisinaan puhuvat (kirjoittavat) samaa kieltä ❤

      Miehellä oli muutama vuosi sitten hyvin paljon rajumpi peräänajo. Siinä olisi voinut käydä huonomminkin. Tämä oli sikäli kurja, että ajajan truck oli jättisuuri ja mulla oli pikkuauto. Tosin hän totesi, että ei nyt merkin suhteen ihan paras mahdollinen peräänajattava. Autoni on turvallinen, mutta henkilöauto, ei mikään jätti.

      Voi Anne-Marie, olen nyt tullut siihen tulokseen, että nämä omat untuvikkoni ovat sitä maailman tappiin saakka. Toki en sitä heille kerro, mutta mun sydämessä on sen suuruinen kolo. Ja vähän suurempi. Pitää harjoitella pokerinaamaa, että eivät kaikkea arvaa ja tunne. Suomessa on niin hyvä, kun jo ihan likkumisenkin suhteen ei tarvitse seurata kannoilla. Täällä pitää kuljettaa joka paikkaan...

      Kiitos avartavasta kommentistasi. Sinä olet jo näitä vaiheita läpikäynnyt ❤

      Delete
  2. Voin niin kuvitella tuon haikeuden, mutta vain kuvitella. En voi tietää, miltä se oikeasti tuntuu *halaa* Se on hyvin surullinen tunne, kun lopulta ymmärtää, mitä tarkoittaa, että lapset ovat lainaa vain. Ja kuitenkin sitä toivoo, että lapset saa kasvatettua siten, että pärjäävät omillaan ja heillä on hyvä OMA elämä <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sikäli mulla on hyvä tunne, että lapset ovat suhteellisen järkeviä. Jokainen tekee virheitä, mutta sellaista käytännön järkeä heillä on. Ja tietävät, että apua ja neuvoa voi aina kysyä. Siihen on väkisinkin oppineet, kun koulusta tulee näitä epätoivoisia tekstareita, että nyt on unohtunut sitä tai tätä :) Nykyisin ei juuri laisinkaan, mutta siinä 12-, 13-vuotiaina aina silloin tällöin.

      Ja rehellisyyden nimissä, ovat jo niin paljon fiksumpia monissa asioissa kuin itse olen 😀

      Delete
  3. Voi muistan hyvin, kun tytär muutti kotoa. Päivät meni omalla painollaan, mutta iltaisin tuli aina itku♥ Mutta kyllä se siitä sitten alkoi menemään..:))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Hannele. Näin vähän luulen. Eilen illalla katselin taas vanhoja valokuvia ja mietin mihin se aika meni. Kun sitä oli olevinaan ihan rajattomasti.

      Delete
  4. Ihana kun löytyy niitä sielunsiskoja! Onneksi ei sattunut tuossa peräänajossa pahemmin. Meillä vanhin tytär muutti keväällä omaan kotiin naapuri kaupunkiin ja poika on ollut kesästä asti armeijassa..Ikävä tulee äkkiä.Tuo irtipäästäminen on kyllä haikeaa..vaikka tietääkin että lapset kyllä pärjäävät niin haluaisi pitää ne aina siinä kotona,lähellä.. Mutta onpa sitten ihania ne hetket kun kaikki ovat taas kasassa, niitä arvostaa lapsetkin ihan eri tavalla❤️ Voimahalauksia ja rauhaisaa joulun odottelua❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olin sikäli onnekas, että olimme vasta valoista lähdössä. Tosin se toinen auto oli niin suuri ja painava, että pienikin vauhti täräytti. Onneksi en tärähtänyt edessä olevan perään.

      Kiitos Päde. Toinen lapsista on nyt sitä mieltä, että mahdollisimman kauaksi. Toinen olisi jäämässä vähän lähemmäksi. Keksin heti sata juttua, joita pitää ostaa mukaan alkaen kuumemittarista ja yskänlääkkeistä, laastareista... Ja kuivamuonaa 😀

      Kai se on tärkeintä, että tietävät että tuli mitä tuli voi aina kysyä apua.

      Delete
  5. Onneksi olkoon muutamasta lumenhaituvasta. Meillä sateli eilen oikein reippaasti, mutta kun on lämpöasteita niin tietenkin kaikki on taas sulamassa pois.

    Hyvä että peräänajo ei ollut pahempi. Mielenkiintoista että kiropraktikot ovat lähestyneet. MInä olen muuten edelleenkin tyytyväinen siihen että kävin 7 kertaa hoidossa (toukokuu - elokuu). En ole toukokuun jälkeen tarvinnut Voltarenia, Buranaa, rentoutumislääkettä. Joinakin päivinä on kipuja mutta ei pahoja. Kannatti käydä.

    Aika kuluu käsittämättömän nopeasti kun katselee taaksepäin. Mihin ne vuodet ovat menneet? Kamalan haikeaa kun pitää luopua joistakin vaiheista mutta mukava tunne kuitenkin ajatella että ajat ovat olleet ja ovat edelleen hyviä ❤️En tiedä sanoinko tuon hassusti, mutta kyllä sinä Tove Janssonin kaksoisolentona tajuat mitä yritin sanoa 😀Se on luonnonlaki että lapset lentävät pesästä ja haluavat asua autotallin yläkerrassa. Vaikka on niitäkin jotka asuvat yli 3-kymppisiksi vanhempien elätettävinä eivätkä meinaa millään itsenäistyä.

    Kivaa joulunalusaikaa sinne rapakon taakse 🍎

    ReplyDelete
    Replies
    1. Harmi kun ne haituvat tulivat ja menivät.

      Täällä poliisi ystävällisesti laittaa nettiin kaikki onnettomuudet ja rikokset. En kyllä yhtään tykkää, varsinkin kun niissä raporteissa on kaikki henkilötiedot. Todella typerää. Sieltä sitten lakimiehet ja kiropraktikot ottavat osoitteet ja muut ylös ja lähestyvät palvelujensa kanssa.

      Mun isä sanoi, että vauhti vain kiihtyy mitä vanhemmaksi tulee. Vuodet kuluvat aina vain nopeammin. Ja niinhän se on, että lapsuuden kesät olivat pitkän, pitkän pitkiä. Vaan eivätpä ole enää. Joululomakin loppuu heti alkuunsa.

      Totta, pitää kai olla tyytyväinen kun haluavat maailmalle itsenäistymään. Muuten pitäisi olla huolissaan.

      Delete
  6. On ihanaa tavata sielunsisko, sellaisesta pitää pitää kiinni. Onneksi ei käynyt sinulle pahemmin, onni oli matkassa. Oliko tarvetta kiropraktikolle? Olen viimeisimmän SUomen työpaikkani vetoisan seinän vuoksi joutunut silloin käyttämään naprapaattia, ja edelleenkin selkä joskus jää vähän jumiin, mutta tiedän mitä tehdä silloin
    On haikeaa kun lapset lentävät pesästä pois.Minulla on vain yksi sellainen, Suomessa, ja oikeastaan se oli minä joka lähdin pois, mutta vaikeaa se lähteminenkin sen vuoksi oli.
    Oi teillä on lunta! Meillä taas on ihan käsittämättömän surkea talvisää, eilen oli jopa 28 astetta , ja nytkin aika lämmintä ,ei mitään takkisäätä jota pitäisi olla tähän aikaan vuodesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi ei tullut tarvetta lääkärille eikä kiropraktikolle. Ja kun muutenkin sujui ihan hyvissä merkeissä, niin ei jäänyt kummoista stressiä. Kerran meidän perään ajoi autollinen nuoria miehiä aika kovaa ja sen jälkeen mua pelotti pitkän aikaa, että tunnen taas sen tömähdyksen. Näitä peräänajoja sattuu muuten yllättävän paljon, meidän perheelle tämä oli täällä jo kolmas.

      Olen ajatellut sinua. Sinä varmasti tiedät kaiken siitä haikeudesta. Ja nyt vielä kun on pikkuinenkin.

      Ne muutama haituvat tulivat ja menivät. Nyt on maltillista vähän reilua + 10 C päivisin, 15 parhaimmillaan. Yöllä sitten jo pakkasen puolella. Nautin, kun ei ole koko ajan tukalan kuuma!

      Delete
  7. Niin ne vuodet vierii. Lapset kasvaa ja lentää omilleen. Onneksi jää muistot jouluista, joita yhdessä valmisteltiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä ei aina ole muistanut, että nämä ovat niitä jouluja kun lapset muistelevat lapsuutensa jouluja. Hyvä oikeastaan niin, sillä mulle olisi tullut suorituspaineita. Yhdessä vietetty aika on varmasti se mikä kaikille jää mieleen. Joululahjatkin ovat sivuseikka.

      Delete
  8. Onneksi ei käynyt kolarissa pahemmin! Lasten poismuutto on varmasti haikeaa aikaa, voin vain kuvitella. Tavallaanhan siinä päättyy yksi elämänvaihe ja alkaa toinen. Tsemppiä muutokseen ja tunnelmallista joulunaikaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Tiiu! Ollaanhan me oltu aika tiivis paketti koko perhe. Ja nyt pari sitten viipottaa omille teilleen. Tai siis reilun puolen vuoden kuluttua.

      Ihmiset ajavat nyt aivan hullusti, kun on joulukuu ja KIIRE. Olen nähnyt niin paljon lähelltä piti -tilanteita, että hirvittää. Toivottavasti rauhottuvat juhlapyhien jälkeen.

      Delete
  9. Tuo lasten aikuistuminen ja kotoa pois muuttaminen voi tuntua aika haikealta. Meillä siitä on jo aikaa. Nuorempikin muutti pois jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Mihin tämä aika on mennyt. Juurihan aloimme seurustelemaan mieheni kanssa ja kuitenkin siitä on kahden vuoden päästä viisikymmentä vuotta.
    Ei,emme ole vanhoja. Olimme vaan tosi nuoria aloittaessamme, 17v ja 18v :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinhän se on, tässä juuri tänä aamuna muisteltiin sitä kun ekan kerran tavattiin. Siitä on aikaa jo siis yli 30 vuotta. Vaikka aviossa ollaankin oltu yli 10 vuotta tuosta vähemmän. Jonnekin se aika on mennyt.

      Ja kun nuorena alkaa, niin pitkälle pääsee :)

      Delete