Wednesday, November 8, 2017

Mangoa ja mansikoita & vähän omppua

Mua on aina huvittanut mainos, jossa todetaan että munalla töihin. Toinen mieleenjäänyt mainos kyseli mitä saa 10 pennillä (olikohan se 10 penniä): lautasellisen ravitsevaa Elovena-kaurapuuroa. Moni muukin mainos on takaraivossa ja sloganit tulevat mieleen sopivilla ja sopimattomilla hetkillä. Mä en esimerkiksi koskaan ymmärtänyt miksi helmat paukkuu, kun Jaffat tulee :) 


CNN julkaisi oman mainoksensa omenoista pari viikkoa sitten. Mainos kyllä puhuttelee. Saa miettimään, että eletään me aika hurjia aikoja. Mä yritän blogissani esittää asiat aikalailla sellaisina kuin ne ovat: ei tässä glamouria tihkuta, kutakuinkin tavallista elämää vietetään. En kyllä myöskään ihan kaikesta kirjoita enkä esittele valokuvin pölykoiria sängyn alta - sen verran kaunistelen ja olen vieraskorea. Olen onnistunut löytämään blogeja, joissa on aito ja realistinen ote asioihin, iloinen ja avoin asenne. Seuraan niitä mielelläni. Merkkilaukut, luxusmatkat, gourmet-ateriat ovat toki mukavia asioita ja sulostuttavat elämää, mutta aika harvan elämä kai kokonaan pyörii näiden asioiden ympärillä. Olen miestiskellyt, että someihmisillä on aika suuri vastuu, kun elämäänsä esittelevät. Joku vielä uskoo sadun todeksi - toisaalta voihan moni satu olla tottakin. 

Kaksivuotias poikani aikoinaan tiivisti tämän erinomaisesti saatuaan polkupyörän syntymäpäivälahjaksi: polkupyörä on polkupyörä, polkupyörä ei ole auto. Sanojaan nuorimies ryyditti taputtamalla uutta kulkupeliään. CNN pukee sanoiksi saman asian: omena on omena eikä banaani, vaikka joku niin kivenkovaan väittäisi. Ja ei, en joka aamu syö aamiaiseksi mangoa ja mansikoita, yleensä kaurapuuroa ja kanamunia. Mutta mangoaamujakin on. 








6 comments:

  1. Puhut asiaa someihmisten tyyleistä ja vastuusta. Samaa mieltä siitä että mieluummin (vähän kaunisteltua) realismia kuin pelkkää luxusta ja pintakiiltoa ja siitä että ei ihan kaikesta tarvitse blogata.

    Pidin mainoksesta 🍎 Mietin ensin pari sekuntia katsonko vai en, koska olen jo kauan jättänyt katsomatta kaikki Facebook-kavereitten ja blogikavereitten videopätkät, jotta en tuhlaisi aikaani. Telkkariohjelmiakin katsomme vain tallenteina, ja sivuutamme niistä mainoskatkot.

    Monitahoinen, monimerkityksinen mainos kaikessa yksinkertaisuudessaan. Erittäin hyvä.

    Terkut täältä Apple MacIntoshin äärestä 🍌 Oho, eikun 🍎

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen vähän arka laittamaan näitä youtube juttuja. Tämä kuitenkin pysäytti kun ekan kerran näin. Ja eikä ole onneksi pitkä!

      Olet kyllä ihana, sekaisin 🍌 ja 🍎. On surullista nähdä kuinka kaikki uppoaa vaikka kuinka esitettäisiin tosiasioita.

      Mun täkäläinen tuttu päätti poistua somesta kokonaan. Sanoi, että hän ei vaan jaksanut sitä "kilpavarustelua". Meilläpäin on tapana esimerkiksi, että valokuvaajan kanssa otetaan perhepotretit rannalla/puistossa/vuorilla jne. Ne sitten on esillä somessa ja vuosittain pitää ottaa uusia. Ymmärsin kyllä oikein hyvin. Tuttu sanoi, että nyt jää aikaa muuhunkin :)

      Delete
    2. Tää "kilpavarustelukin" on sellaista somea, josta en tiedä mitään... hih. Merkillisessä kuplassa elelen :) Mun facessakaan ei kukaan kiivaile eikä kerskaa - joistakin ihmisistä tiedän tosielämästä, että elävät aika ylellistä elämää, mutta facessa ylellisin, mitä esittelevät on ensilumi takapihan siivoamatta jääneen lehtikasan päällä.

      Delete
    3. Mulla on vähän samanmoinen kupla: ainoa somekanavani on tämä blogini. En osaa facebookiin ryhtyä. Olisi kai ihan blogin kannalta fiksua. Mä olen vielä sitä sukupolvea, jolla oli koulun kautta hankittuja kirjeenvaihtokavereita ulkomailta. Edelleenkin perinteinen kirjeposti tuntuisi omimmalta tavalta pitää yhteyksiä :)

      Delete
  2. Nuo sloukanit joskus ovat hirveän tarttuvia. Helmat paukkuu aina täälläkin ja ihmiset välillä pyörittelevät silmiään. Samoin; pieni ja pyöreä on jäänyt mieleen ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, teilläkin helmat paukkuu. Vielä kun ymmärtäisi ilmaisun syvemmän merkityksen :)

      Tuli pienestä ja pyöreästä mieleen, että oliko joskus "raketti kuuhun ja spagetti suuhun". Lapsille jäi joku renkutus Suomessa käydessä mieleen. Ihan kuin se olisi mennyt mambo de mystiko tai jotain sellaista. Se oli heidän mielestään äärettömän hauska. Vuosikaudet lauleskelivat matkan jälkeen.

      Delete