Sunday, November 5, 2017

Hymy

Aamulla herätessä oli mielessä se aika, kun lapset olivat pieniä. Silloin en ymmärtänyt kuinka erityisen kohtelun he saivatkaan osakseen, kun aina joku vastaantulija hymyili. Lapsille vilkutettiin, tervehdittiin, sanottiin hello sweetie tai big guy. Lapset näkivät ympärillään hymyileviä, hyväksyviä ilmeitä ja kasvoja. 

Nyt oikeastaan asian vasta ymmärrän, kun hoitolasten kanssa olemme ihmisten ilmoilla. Havahduin hymyjen puuttumiseen. Vaikka aikuisetkin toisiaan tervehtivät, niin hymyjä ei niin vain jaella. Lapsille edelleenkin hymyillään. 

Olen aina ajatellut, että auringonkukat ja sitrushedelmät ovat luontoäidin hymyjä meille ihmisille. Vahvoja, kauniita,  valloittavia hymyjä. Nuorempana luin tutkimuksen, jonka mukaan hymyily saa aikaiseksi enemmän ryppyjä kuin totinen ilme. Ajattelin, että siinäpä oiva syy pitää naama peruslukemilla. Vuosien jälkeen voin vain todeta, että rypyt ilmaantuvat hymyili tahi ei. Elämä on vain paljon hauskempaa iloisen ilmeen kanssa. 





Toivon pienempiä ja suurempia ilonpilkahduksia marraskuiseen maanantaihisi!

❤:lla Johanna

14 comments:

  1. Totta on tuo, samoin ihmiset tulivat juttelemaan kun paikalla on pieniä lapsia ja koiranpentu. Mutta eivät juuri muuten. Kummallista tämä aikuisuus ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja koiranpentu! Meidän Felixhän se vasta hymyjä kerääkin. Felix on jo 6-vuotias, mutta näyttää ihan pennulta ja aina kuuluu jostain "puppy, puppy". Usein näkee ohiajavien kurkottelevan ikkunoista, että vähän enemmän näkevät pikkukoiraa. Ja onpa käynyt niinkin, että vanhemmat herrat golfkärryissään ovat pysähtyneet kesken pelimatkan ja kaivelleet koiranruokaa taskuistaan :)

      Delete
  2. Siis hymyllään..:)
    Auringonkukat ovat yksi monista lempikukistani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. 🌞 Juu, oikein tällaista auringonpaisteista hymyä.

      Onneksi auringonkukkia saa nykyään ympäri vuoden. Niitä meillä on aika usein.

      Iloa viikkoosi!

      Delete
  3. Meikätyttö hymyilee aika paljon kun elämä on niin kivaa 🌻Mukava ajatus että auringonkukka on hymy. Minä kuule hymyilin tänään kun persimonit olivat tarjouksessa Lidlissä 🍊ja voit arvata että teidän puu tuli mieleeni. Persimonit olivat Lidlissä nimellä kaki.

    Kun kävelen katuja usein joku koira pyrkii luokseni. Silloin on hauska vaihtaa pari sanaa sen omistajan kanssa. Itse en yleensä "tuppaa" seuraan, suomalaiset kun ovat semmoista vähän jäyhää pidättyväistä kansaa. Kuitenkin tosi usein joku tuntematon alkaa puhua minulle, esimerkiksi kaupassa. Arvelen että hymyilevä - tai muuten vain tyytyväinen olemus - saa sen aikaan. Samoin kuin ihmisiä vetää puoleensa lapsi tai lemmikkieläin 🐕

    🌻 🌻 🌻 🌻 🌻 🙂

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotenkin olen ajatellut, että sinä olet hymyileväistä lajija. Ja puhua pulputtavaa. Olenkohan oikeassa. Yritin niitä persimoneja taas irrotella, mutta eivät irtoa. Luulen, että kun ovat kypsiä niin jäävät käteen kuin itsestään. Puu on nyt komea!

      Olen Suomessa käydessä pelottanut matkoihinsa ihmisiä. Jollekin innoissani kerroin, että tuo kirja on muuten hyvä (toinen asiakas piti kirjaa kädessään) ja tykkäsin kovasti. Poloinen katsoi, että mulla ei ole kaikki kotona ja pikkuhiljaa poistui siitä lähietäisyydeltä. No, sattuuhan sitä.

      Mulla on paras työpaikka sellainen, jossa sylissä on kaksi pikkuista, iso koira ja vielä selän takana kissa. Siinä tuntee olevansa osa perhettä 🌻

      Delete
    2. Hih, olet puoleksi oikeassa 😀Pulppuan ja olen seurallinen, mutta vain osa-aikaisesti. Tarvitsen siihen vastapainoksi suuren määrän yksinoloa, erakkoaikaa.

      Voi miten tylsä lähimmäinen kun ei arvostanut jutteluasi vaan huonotapaisesti poistui. Tiedän miltä tuo tuntuu - on toki tapahtunut meikäläisellekin. Vaan ei lannistuta. Olen usein saanut vierailta ihmisiltä juuri tuontapaisia lausahduksia minkä sinä tuolle kanssa-asiakkaalle sanoit, ja olen aina ottanut ne iloisena vastaan. Siitä syntyy kivaa keskustelua toisinaan.

      Hauska kuvaus ihanneduunistasi. Minäkin viihdyn lasten kanssa sekä aina kaikenikäisten, kaikenmaalaisten oppilaitteni keskellä 🌻🐈🐒🐱🐕

      Delete
    3. Ymmärrän kyllä, että kun ei ole tapana höpötellä toisille niin epäilyksethän siinä herää että höpöttelijä ei ole ihan kunnossa.

      Minä olen muuten vähän samanlainen: seurustelen kun sen aika on, mutta tarvitsen myös aikaa olla ihan hissukseen. Nykyisin valitsen huomattavan usein oman kodin muiden rientojen sijaan 🌞

      Delete
  4. Tuo on niin totta, jossain sanottiinkin että hymyyn tarvitaan vain 17 lihasta, kulmien kurtistamiseen 43 , joten pääsee paljon helpommalla kuin vetää vain sen suunsa hymyyn eikä turhia kurtistele:) Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haa, tämäpä on hyvä tieto! Tuimailmeisyyden ikäviä puolia on myös se, että päätä alkaa kivistää. Hymyillessä huomattavasti vähemmän.

      Mukavaa viikkoa Sinulle!

      Delete
  5. Olipas hymyilyttävä juttu. :) Hmmh, miun hääkimpussa oli auringonkukkia juuri siksi, että keltainen on ilon väri - ja tietenkin siksi, että ne on miun lempikukkia. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oletko esitellyt hääkimppusi? Olisi ihana nähdä siitä kuva. Olen aina tykännyt auringonkukista. Onneksi ne täällä meillä ovat oikein kohtuullisen hintaisia, niin saan pienet auringot aina silloin tällöin kotiin loistamaan. Kasvatusta en ole yrittänyt. Piätisikin kokeilla.

      Delete
  6. Tänään läppärin aloituskuvassa oli auringonkukkia ja samoja oli täällä sun blogissa. Joten aivan ihana yhteensattuma ja niin kauniita ovat nämä kukkaset. Ja hymy on niiiiin tärkeä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Taitaa olla auringonkukkien aikaa. Niissä on kyllä jotain kovin tenhoavaa.

      Joskus Suomessa ollessa oli muotia sanoa kaverista erotessa, että hymyillään kun tavataan. Vaikka se oli vain heitto, niin se on aika mukavasti sanottu.

      Delete