Sunday, October 15, 2017

Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia

Novellit ovat mainiota lukuseuraa: kerralla voi lukaista kokonaisen kertomuksen ja aikaa ei kulu enempää kuin spagettien kypsymisen verran. Kirja kainaloon ja ilta-auringon paisteeseen rappusille. Hetkessä siirtyy muihin maisemiin. 

En ollut ihan varma mitä odottaa Tammen toimittamalta Bulevardi ja muita kirjoituksia -kokoelmalta. Mä luulin, että Bulevardi olisi Helsingissä, mutta tämä katu olikin Boulevard Madeleine Pariisissa. Kirjan ensimmäinen tarina on vuodelta 1934, Janssonin tuoreessa muistissa on retki Eurooppaan ja sen sykkiviin keskuksiin. En halua paljastaa juonta, mutta jossain vaiheessa lukiessani nousi mieleen Woody Allenin elokuva "Midnight in Paris" - olin aistivinani saman seikkailun, salaperäisyyden utuisen varjon, ihmiset jotka kohtaavat Pariisin yössä. 

Tuntemattomien teiden risteäminen toistuu useissa kirjan novelleissa. Vähävaraiset ja useinmiten hyväntahtoiset ihmiset tapaavat toisensa  Dresdenissä, Veronassa, Seinen rannoilla tai jonottaessaan asuntoa. Lyhyitä hetkiä, jotka kuitenkin jäävät ihmisiäksi mieliin. 


Kauhutarinoita en osannut odottaa. Tarinoiden jännitys on hiljaista, lukijan mielikuvituksen varassa. Pelko hiipii jos on hiipiäkseen. "Klisee" vuodelta 1935 on suosikkini. Lukiessa mieleen alkoi muistua Oscar Wilden "Dorian Grayn muotokuva". Arroganttius ja synkeä salaisuus - siinäpä resepti kauhutarinalle. Vuoden 1961 "Kavala lastenkirjailija" valottaa kauhun olemusta myös kuvittajan näkökulmasta. 

Kirjan kanssa uima-altaan äärellä. Yhdet kisat sujuivat sukkelaan...

Lukutuokio autossa lapsia odotellessa. 

Janssonin huumori on kuivakasta. Tiedän jo nyt, että tulen lukemaan vuoden 1939 "Vuokrataan huone" -tarinan monta kertaa. Itsekin joskus vuokra-asunnon hakijana olen törmännyt monenlaisiin vaatimuksiin. Ei noista ajoista varmasti niin paljon ole muuttunut. Jos asuntoa EI halua pitää muistaa sanoa: "Minulla on kamalasti kavereita ja maalauksia... Ja minä soitan harmonikkaa, joten kyllä teidän on paras valita minut." Tilannekomiikan puolelle lipsahtavat myös "Ei enää ikinä Caprille!" ja "Laiturielämää". Hyväntahtoisesti voi myhäillä vastavihityille ja saaren kesäasukkaille. 

Illalla annos unilääkettä ja aamulla piristysruiske, kirjasta on moneksi.

Ilta-auringon paisteessa rappusilla spagettien kiehuessa
Kirjassa on jo monta tarinaa, jotka tiedän lukevani uudelleen. "San Zeno Maggiore, 1 tähti" ja "Viulu"
vetävät vastustamattomasti. "Saari" vuodelta 1961 tuntuisi avaavan Janssonin sielunmaisemaa. "Quartz' Arts" ( 1938) on harvinainen näyteikkuna pariisilaisen taidekoulun uusien oppilaiden tervetuliaisiin. Kyllä sitä vaan silloinkin osattiin. 

Muumejakin sivutaan. Arkkitehti -lehdessä julkaistiin 1979 "Muumitalo, Muumilaakso". Tämä taitaa olla tällä hetkellä "Viulun" ohella lempitarinani. Jansson kertoo Muumitalon arkkitehtuurista. "Verannalta astumme suoraan keittiöön, ovi on aina auki, silloinkin kun perhe on esimerkiksi merellä. Avain on koukussa ovenpielessä, vaikka sitä ei tarvita, ovi ei tahdo sulkeutuakaan." Tällaista oli vielä lapsuudessani, ei ovia tarvinnut lukita. Mummolan ovi oli aina auki, pönkällä suljettu jos mummo oli lähtenyt asioille. Monia muitakin yksityiskohtia Muumitalosta paljastuu. 

Takakuistilla, päiväkahvin aikaan... 

"Epähemulimainen tarina" hykerryttää. Aluksi ihmettelen "pampusseja", en ole sanaa ennen kuullut. Hetken kuluttua luen varmastikin parhaan kuvauksen juhlien jälkeisestä kurjuudesta, kun "hemuli vajosi ja hänen silmiensä takana käynnistyi rivi ilkeitä pieniä punaisia hissejä, jotka ajoivat ja ajoivat, kerros toisensa jälkeen armottomassa pitkäpiimäisyydessä..." Tarina on todellakin epätavallinen hemuleille ja homssuille.


... ja iltateen kanssa.


Kuvitus on oma lukunsa. Pysähdyin tutkimaan näitä kahta hyvin erilaista Janssonin kuvaa joululehtiin. "Sotajouluna 1942 joulupukin taival on erityisen raskas. Mutta kun jatkosota päättyy vuonna 1944, Jansson piirtää jouluvinjettiinsä jälleen Marian ja Jeesuksen, nyt keskellä liljoja ja kukkivaa kesää."


Aloin lukea kirjaa kuten mitä muuta tahansa viihdeteosta. En päässyt monta kappaletta eteenpäin, kun piti peruuttaa ja ottaa lyijykynä käteen. Tarinoissa on niin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja pohdiskeltavaa, että alleviivaukset ja kommentit ovat paikallaan. Monia kysymyksiä heräsi. Lopussa on lukijalle extrapalkinto: Sirke Happosen (toimittanut ja suomentanut, muumikirjoista väitellyt) jälkisanat. Moni kysymys saa vastauksen, moni tarina taustan. Mua alkoi kiinnostaa kävikö Jansson Yhdysvalloissa ja mitä hän maasta tuumi. 


Kirjoitukset ulottuvat vuodesta 1934 vuoteen 1995. Ensimmäisessä novellissaan nuori Jansson tarkastelee Pariisin yötä vanhan miehen silmin. Viimeisessä tarinassa vanha kirjailija etsiskelee inspiraatiota puistonpenkillä tietäen, että jossain on ajatus ja muutama sana, jotka voivat avata uusien ennenkuulumattomien ideoiden ja sanojen virran. Samalla kuitenkin itsensensuuri tekee itsensä tykö. 


Kirjoitin aikaisemmin kirjasta Tove Jansson: Sanojen lahja - valitut sitaatit (klik). Yhdessä Bulevardin kanssa avautuu ennen avaamaton ikkuna Janssonin maailmaan, josta ei puutu viisaita sanoja, rohkeita ajatuksia, elettyä elämää, huumoria ja kauhua - eikä onnellisia loppuja. 

Kiitos Tammi ja WSOY - oli ilo lukea nämä kirjat. 

22 comments:

  1. Ihanaa... nyt sain toisenkin kirjan ”ostettavat” listalle. Niin kuin aiemmin taisin sanoakin , että näyttelyssä ihastuin Janssonin tuotantoon ja elämänkerran jälkeen vielä enemmän niin nuo on pakko saada!! Oletko lukenut elämänkerran?
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei, en ole lukenut Janssonin elämänkertaa. Se on varmasti mielenkiintoinen. Ja arvaa harmittaako mua nyt entistä enemmän, että en näyttelyä nähnyt... Yksi sellaisia kerran elämässä -asioita.

      Delete
  2. Kiitos esittelystä! Kirjoitit niin mielenkiintoisesti, että aion hankkia tämän kirjan käsiini.Kirjan nimen kirjoitin nyt muistiin.
    Onnellista alkanutta viikkoa Sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onnellista viikkoa Piipe!

      Musta on tullut vanhemmiten aika valikoiva lukija ja mielenkiintoisia kirjoja tulee enää harvemmin vastaan. Tämän kun näin olin jo jokseenkin varma, että luettua tulee. En ollut väärässä :)

      Delete
  3. Replies
    1. Tässä on ihania pieni makupaloja!

      Mukavaa viikkoa Sinulle.

      Delete
  4. Ihania ovat nämä Sinun kirjavinkkisi!
    Taitavasti kirjoitat ja kuvailet. Tykkään kovasti tyylistäsi.

    PS. Minähän ryntäsin kirjakauppaan hakemaan, aiemman postauksesi ansioista, tuon Tove Janssonin: Sanojen lahja -sitaatti kirjan.
    Aivan ihana opus ♥
    Luultavasti tämän kohdalla käy nyt samoin, että kipitän kohti kirjakauppaa kumisaappaat lompsuen... :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mua hymyilyttää, kun mietin kumisaappaiden lompsumista. Sopii erinomaisesti yhteen "Epähemulimaisen tarinan" kanssa. Siinä saavat kyytiä kalossit.

      Kiitos kauniista sanoistasi. Kirjat ovat mulle tärkeitä ja tykkään kirjoittamisesta.

      Ihanaa viikkoa!

      Delete
  5. En ole lukenut Janssonin tuotannosta kuin Muumikirjoja, ja sitten muiden kirjoittamaa elämänkertaa hänestä. Näitä olisi mielenkiintoista lukea,ja hyviä lahjavinkkejä tosiaankin.
    Muuten , oletko nähnyt dokumentin Tove Janssonista? Se on vapaasti katsottavissa täällä
    https://www.youtube.com/watch?v=tYgC0nKyF0g

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos linkistä! Tämä pitää katsoa. En olisi itse taas tajunnut etsiä. Tuo elämänkerta on sellainen joka pitää saada käsiin.

      Jansson on yksi niitä ihmisiä, joka olisi ollut ihana tavata. Mua on kiehtonut hänen persoonansa ja nyt on tullut ymmärrystä hänen monialaisuudestaan. Vielä kun saataisiin liputuspäivä :)

      Delete
  6. Muumikirjat ovat tulleet tutuiksi lasten ja lastenlasten kautta, mutta Tove Janssonin muu tuotanto onkin jäänyt vieraammaksi. Kiitos vinkistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirjallinen tuotanto on aika laaja ja näitä novelleja hän kurjoitti käsittääkseni aika paljon. Lukiessa mietin kuinka paljon on itse koettua ja kuinka paljon mielikuvitusta.

      Delete
  7. Kiitos tästä esittelystä♥ Ihana kun on hyvää luettavaa..sellainen oikein hyvä kirja todellakin tempaa mukaansa, eikä malttaisi millään lopettaa! Minulle nämä Janssonin kirjat eivät muuten kovin tuttuja olekkaan kun vaan nuo Muumit:) Ihania lukuhetkiä ja oikein leppoisan mukavaa viikkoa sinne♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukavaa viikkoa!

      Maailmassa on varmaaan paljon hyviä kirjoja, mutta aina ei osaa etsiä, ei tiedä mistä hakea. Mulle tuli hinku etsiä Janssonin kirjoja ja novelleja. Ovat aikamoisia ajankuvia.

      Delete
  8. Kiitos mielenkiintoisen kirjan esittelystä. En ole tästä kirjasta kuullutkaan. Kaunista kuvitusta, kirjaa on kiva lukea jos siihen liittyy aiheeseen liittyviä kauniita kuvia. - Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuvitus oli valittu tukemaan tarinoita. Ja Sirke Happosen jälkisanat avasivat sitten luettua vielä ihan uudella tavalla.

      Ihanaa viikkoa!

      Delete
  9. Sinulta on ilmestynyt monta kiinnostavaa kirjoitusta sillä aikaa kun olen ollut muualla ! Ihanaa... Nyt ehdin lukea vain tämän päällimmäisen, mutta se osuikin tosi kivasti kohdalleen, kun olen juuri havainnut miten fantastinen kirjallisuuden laji novellikokoelma on ❤️ Voi lukea tarinan kerrallaan ja sitten miettiä sitä mielihyvällä, käännellä mielessään ja fundeerata 🙂

    Olen lukenut joitakin kertakaikkisen ihania hyvien kirjoittajien kertomuksia joissa oleskellaan (esimerkiksi) Pariisissa tai muualla ulkomailla. Tuntuu siltä että on päässyt sinne heidän kanssaan käyskentelemään ja ilmapiiristä nauttimaan 💕

    Tuommoiset ovat myös riemastuttavia, kuten huoneen vuokraamisesta kertova, jos on sattunut itse kokemaan samaa 🙂

    Arvaa mitä: Otin eilen loppuun lukemani Rakkaus kolmeen appelsiiniin - kokoelman uudelleen esiin kirjahyllystä ja päätin alkaa heti lukea uudelleen. Hitaasti. Nauttien.

    ReplyDelete
  10. Haa, tiedän mistä puhut! Mua jäi vaivaamaan tuo Kavala lastenkirjailija niin paljon, että aloin lukea sitä uudelleen. Yritän fundeerata mitä Jansson oikein tässä sanoo.

    Musta olisi mukava päästä aikakoneella Pariisiin katsomaan esim. sitä aikaa kun Waltari ja kumppanit hakivat innoitusta ja kokemusta. On siellä mahtanut olla meininki! Jossain vaiheessa kai Praha oli uusi Pariisi. Minnehän maailaman taiteilijat nykyään matkaavat.

    Novellit on hauskoja. Mulla on muutana kokoelma joista luen tutun tarinan uudelleen ja uudelleen. Ihan kuin vanhan tutun kanssa vaihtaisi kuulumisia :)

    ReplyDelete
  11. Meillä löytyy Tovea Suomi 100 -juhlaviinien kyljessä, joissa kuvituksena on kuvia Toven maalaamista freskoista Ü Sie sait miut kiinnostumaan Tovesta henkilönä ja kirjailijana sen verran paljon, että lukulistalle menee :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yritin saada juhlaviiniä tilattua tänne - ei onnistunut. Pitääkin googlata nuo pullot.

      Musta on uskomatonta miten hän on silloin vuosikymmeniä sitten matkannut maailmalla ja tehnyt kaikenlaista. Se taisi olla silloin enemmän miesten hommia. Rohkea hän on ainakin ollut.

      Delete
  12. Vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta! Kiitos esittelystä! Meillä on tällä hetkellä kaikki Muumi-aiheiset jutut kova sana, etenkin nuorimmainen on ihan hulluna Muumeihin.:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kirja on kiinnostava, kuten Tovekin. Aikamoinen persoona.

      Mä olen myöhäisherännäinen Muumien suhteen ja rakastan aina vaan. Tuntuu, että on suurempien asioiden äärellä kun Muumeja miettii :)

      Delete