Friday, October 6, 2017

Sibelius, sauna ja sisu

Sisulla tässä taas on sinnitelty. Olen lapsillekin opettanut, että kun muilta loppuvat eväät niin teillä on vielä jäljellä yksi, suomalainen sisu. Se tulee verenperintönä ja on suomalaisille omaleimainen ominaisuus. Mun piti herätellä sisua eilen aamulla, kun klo 5.07 tuli tekstari, että pääsetkö töihin, ei ennemmin eikä myöhemmin kuin klo 6. Matkaan meni puolisen tuntia. Pääsinhän minä. Pääsin myös tänä aamuna ja iltapäivällä vielä toiseen paikkaan. Mutta lopussa sitten seisoi ei enempää eikä vähempää kuin itse Sibelius. 

North Carolina Symphonylla on 85. juhlavuosi. Tänä iltana juhlittiin teemalla Northern Lights. Ohjelma hiveli suomalaista mielenmaisemaa:

Jean Sibelius, En Saga, Op. 9
Einojuhani Rautavaara, Apotheosis
Jean Sibelius, Symphony No. 2 in D Major, Op. 43

Suomalaiset revontulet! Vinde ja vaude. Kapellimestari Grant Llewellyn, Walesin kasvatti, kertoi aluksi kuinka hänet aina lähetetään Suomeen tammikuussa. Aamulla harjoitusten alkaessa on pimeää, kuten iltapäivällä kun harjoitukset loppuvat. (Mun mielestä tammikuussa klo 9:30 ja 14:30 ei ole enää pimeää, mutta Walesissa mahtaa olla eri määritelmä.) Ohjelmalehtisessä ensimmäisenä tuotiin esille Sibeliuksen ja Suomen kuuluminen Venäjään ja sitten jo selvitettiin Sibeliuksen bipolaaria ja alkoholismia. Teokset olivat itselleni vieraita. Ei niistä kuitenkaan lyönyt minulle läpi nämä edellä mainitut teemat, vaan Aino Sibeliuksen, kuuden lapsen äidin, käsittämätön työpanos. Sisu. Taiteilijalla oli onni naida muusa, joka oli silkkaa terästä, suomalainen nainen. 

Eilen illalla pyrähdin saunaan illalla kymmenen paikkeilla. Kolotti ja kivisti, mutta kun soivat saunan mustat urut unohtuivat arjen surut. Sitä ennen oli nuorimmainen hieronut mamman hartiat vetreiksi. Lapsukaisella on lahja näpeissään. Olen ehdotellut, että teoreettisen koulutuksen lisäksi kannattaisi hankkia hierojan oppi. 

Halloweeniin in enää  kolmisen viikkoa

Kaksoset ovat "leadership camp" eli johtajuusleirillä tämän viikonlopun. Eilen illalla oli mahtava meininki meneillään. Aistin lapsista, että tietävät nyt vedeltävän viimeisiä. Kaikki kolme sähläsivät ja sohelsivat yhdessä, pitivät hauskaa. Mammakin halattiin hyväksi, puserrettiin "group hug". Vuoden päästä kaksi on collegessa (toivottavasti) ja yksi vielä täällä meidän ilona. Luulen, että me kaikki jätämme jäähyväisiä tälle ajalle yhdessä saman katon alla. 

Konsertissa mietiskelin kuinka fiksua olikaan antaa Sibeliukselle apuraha vuonna 1897 ja muuttaa se myöhemmin eläkkeeksi. Ajatellapa jos 10 suomalaista olisi saanut samanlaisen kohtelun tuona aikana! Niin soisivat maailman konserttisalit suomalaisia sulosointuja yli 100 vuotta myöhemmin, kuten nyt täällä meillä, Britannian ensimmäisessä siirtokunnassa alkaen vuodesta 1587.



Olin vähän puulla päähän lyöty ja pökerryksissä työviikon jälkeen. Tunne on kuitenkin huikea, kun kuutisenkymmentä ammattilaista pistävät osaamisensa Sibeliuksen työhön. Kapellimestari ilmoitti, että koskaan aikaisemmin tätä ohjelmaa ei ole kuultu eikä sitä tulla kuulemaan koskaan tämän orkesterin toimesta tämän jälkeenkään. Nauttikaa, ainutlaatuisia asioita on käsillä. Minä nautin: suuren osan ajasta silmät ummessa, musiikin kuljettamana. 

Sibelius, sauna ja sisu
ne on made in Finland


16 comments:

  1. Varmasti upea konsertti! Hauskaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä siitä tuli hyvälle mielelle. Ilta oli vielä mukavan lämmin, kun kävelimme autolle ja läheisellä areenalla oli reggae-konsertti menossa. Ne rytmit oli sittem taas ihan erilaisia :)

      Ihanaa viikonloppua!

      Delete
  2. Suomi, Sibelius ja sisu - sillä sipuli ! 😀
    Olen itse kyllä myös USA-fani. Ihanat Halloween - koristeet ❤️

    Sisusta kertominen ja sisun korostaminen pärjäilykeinona on tosi hieno perintö siirtää jälkikasvulle. Sen verran pitää olla viisautta että tietää milloin sisukaan ei riitä. Joskus on vain pakko tulla järkiinsä ja luovuttaa.

    Kylläpä sait aamulla vauhtia töppösiin kun kutsu tuli 😀 Hih. Hieno suoritus.

    Pari vuotta sitten tein postauksen lapsille suunnatusta ihanasta Sibelius-kirjasta. Täältä voi lukea:

    http://ritamentor.blogspot.fi/2015/09/hameenlinnan-janne-tapani-bagge-salla.html

    Sisukkaan viikon päälle toivotan rentoa viikonloppua ! 🙂

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen mä vähän miettinyt, että onko tässä nyt laitaa siirtää uskomuksia eteenpäin. Toisaalta olen minä kertonut joulupukista, hammaskeijuista ja pääsiäispupustakin :) Jos joskus sisun löytyminen auttaa eteenpäin, niin asiat on hyvin.

      Mä olen nopea lähtijä, kuin hauki rannasta jne. Sain vielä eväätkin pakattua. Tosin peura pyyhälsi niin läheltä auton keulaa (vauhtia 50 mailia tunnissa), että huomasin vasta kun oli siinä ihan edessä mun ja edellä ajavan auton välissä. Enkeleitä oli matkassa. Säikähdyskin tuli sekunteja myöhemmin.

      Kiitos linkistä!

      Onnellista viikonloppua Rita!

      Delete
  3. Hieno kirjoitus, Johanna. Sinä olet siellä parasta mainosta Suomelle ja sisulle. Voimia ja rohkeutta edelleenkin!

    Hyvää viikonloppua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Unelma. Aloin nyt tosissani miettiä sanomaasi. Aika monta kertaa olen kuullut, että ai, olet Suomesta. Mun koulukaveri, työkaveri, kurssikaveri oli Suomesta ja nimi oli Maija, Matti jne. Sitä ei niin tule ajatelleeksi, mutta kyllähän ulkosuomalaiset luovat kuvaa kotimaastaan, taustastaan.

      Onnellista viikonloppua! Sinä se varsinainen sisupussi olet :)

      Delete
  4. Onni on lapsi, joka osaa ja haluaa hieroa äitiään :) Miehet tekevät sen varmaan tarkoituksella kovakouraisesti, ettei tarvitse usein vaivautua (muistelen omia vanhempiani). Meillä käy silloin tällöin hieroja kerhohuoneella hieromassa. Tänään oli sellainen lauantai ja kävinpä minäkin pitkästä aikaa.

    Parin kuukauden päästä on Sibeliuksen syntymäpäivä ja silloin siniristiliput liehuvat saloissa. Yllätyin, kuinka voimakkaasti koin ensimmäisen käynnin Ainolassa. Siellä se Janne piippua tuprutellen nuotteja viivastolle piirteli. Harmi, kun sen 8. sinfoniansa tuhosi. Tuskin sitä olisi huonoksi haukuttu, tiedä millainen mestariteos olisi sekin ollut. Mutta kukapa taiteilija olisi tuotoksiinsa tyytyväinen ja jaksaisi kantaa odotuksen raskaan taakan harteillaan. Ihalla täytyy Ainoa, joka rinnalla jaksoi kulkea. Ja surunsa ja sisunsa Ainolan puutarhan multiin käänsi. Mestarin musiikki elää ja sen voima kantaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä lapsukainen on muuten aika kovakourainen, mutta onneksi mä tykkään vähän kovemmasta käsittelystä. Ja kyllä hän sitten vähän höllentää, kun sanon että sattuu :)

      Kiitos kommentistasi. Olet siis Sibelius-asiantuntija. Olisi kiva nähdä Ainon puutarha. Ja hänellä olisi kyllä varmaan ollut yhtä jos toista annettavaa itselläänkin suomalaiselle kulttuurille.

      Yksi joogaope soittaa aina loppuhiljentymisen aikana Finlandiaa. On mulla ollut nieleskelemistä...

      Delete
  5. Varmasti huikea konsertti! Suomi Sibelius ja Sisu, näin se on 😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli se ihana, kyllä siinä pääsi eroon maisista murheista hetkeksi. Vaikka olihan se toisaalta aika haikeaa.

      Delete
  6. Replies
    1. Saga kai oli Sibeliukselle aika henkilökohtainen teos. Kuuntelu kyllä vaati keskittymistä.

      Delete
  7. Suomalainen sisu♥ on pelastanut päivän monta kertaa:) Ripeästi oletkin lähtenyt liikkeelle. Onni on myös tuollainen "kotihieroja"..ja Oi mikä konsertti, voi vaan kuvitella miten upeaa kuultavaa!! Ihana että pääsit tuollaista kuulemaan♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kotihieroja taas tänään auttoi hartijajumin kanssa. Olen nähtävästi ollut liian vetoisassa paikassa. Vetoa ei aina huomaa heti, vasta jälkikäteen.

      Juu, mä pääsen kyllä ketterästi liikkeelle :) Kahvia tosin pitää olla riittävästi.

      Vielä tänäänkin on ollut konsertista hyvä mieli. Kyllä se paljon antoi.

      Delete
  8. Tuli varmaan niin suomalainenolo Sibeliuksen musiikkia kuunnellessa! Kävin kesällä Ainolassa ja katsoin heti käyntini jälkeen Timo Koivusalon ohjaaman ja käsikirjoittaman elokuvan Sibeliuksesta. Martti Suosalo ja Miina Turunen näyttelivät nuorta Jannea ja Ainoa, Heikki Nousiainen ja Seela Sella puolestaan vanhoja Sibeliuksia.Kyllä Aino sai venyä ja venyttää penniä taitelijapuolison rinnalla.
    Itselleni Finlandian lisäksi yksi kauneimmista Sibeliuksen kappaleista on Kuusi, joka tuo minulle aina joulun mieleen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ainola olisi sellainen paikka jossa haluaisin käydä. Mulla on täällä Marja--Liisa Tirkkosen Suomalaisia kulttuurikoteja -kirja ja Ainolakin on mukana. Olisi ihana tehdä kierros näihin vanhoihin koteihin!

      Olen nähnyt Sibelius -elokuvan, se oli kyllä puhutteleva. Vastasin tuossa jo aiemmin Sarille, että yksi joogaope soittaa usein loppurentoutumisen aikana Finlandiaa. Ensimmäisellä kerralla yllätyin ihan täysin. Onneksi oli pyyheliina, jonka sain silmille. Olisi siinä ollut muilla ihmettelemistä miksi niin vuolaasti kyynelehditään. En ole kertonut opettajalle kuinka erityinen sävellys on ettei vain lopeta sen soittamista. Nykyisin olen vain iloinen :)

      Delete