Friday, October 13, 2017

Hemmetillinen viikonloppu

Perjantai-iltaa vietetään ja edessä on kiireinen viikonloppu. Kelläpä ei olisi, mutta itse ottaisin vähän vähemmän kiireisen viikonlopun. 

Vakkariperhe kysyi jos voisin auttaa lauantaiaamuna. Kyllähän minä voin. Sen jälkeen suuntaan tyttären kanssa vesipalloturnajaisiin. Sunnuntaiaamuna lähden kaksosten kanssa uinikisoihin parin tunnin ajomatkan päähän. Herätys neljältä, tien päällä ennen viittä. Toivottavasti kotona jo ennen iltapäivää. 

Mutta mikä eniten stressaa on kaksosten collegehakemukset. Tänä viikonloppuna pitää pistää jo muutama hyvin vakavasti otettava hakemus sisälle. Arvosanojen lisäksi (koulu, valtukunnalliset testit ja niiden välimuodot) pitää lähettää suosituskirjeet, esseet ja perheen talousselvitys. Me ollaan vähän hankalassa tilanteessa, sillä perheen taloudessa huomioidaan vuoden 2016 veroselvitys. Meillähän on tilanne tänä vuonna ihan erilainen, kun miehen työt loppuivat tammikuussa. Uusimman kyselymme mukaan perhe vastaa opinnoista $20 000 vuosittain, lapsi ottaa lainaa $5000 per vuosi. Tarjolla on liittovaltionkin opintotukea, mutta me olemme tänä vuonna vielä väliinputoajia, lukujen pitäisin olla toisin päin. Hmm. Ilohan vasta yltyy kahden vuoden kuluttua, kun collegessa on kolme lasta. 

Osavaltiossamme on yksi maan parhaista yleisistä collegeistä. Teoreettiset mahdollisuudet olisi toisella lapsella päästä sisälle. On myös erinomainen osavaltion college, jossa olisi tarjolla kaikki mitä tarvitaan. Jos hakija on omasta osavaltiosta on opintomaksut n. 20 000 taalaa vähemmän vuosittain. Ulkopuolelta tulevat maksavat enemmän (n. 40 000). Ja nyt päästään politiikkaan: ukomaalaisten opiskelijoiden määrä maan nykyisen hallinnon aikana on vähentynyt. Jostain kumman syystä maahan ei enää halutakaan tulla. Surullista ja totta. 

Tosiasia on, että emme ymmärtäneet aloittaa säästämistä lasten opintitoihin heti kun lapset syntyivät. Emmekä pitkään aikaan täkäläisen mittapuun mukaan. Tuntuu karulta lähettää lapset oman elämän alkuun lähes 100 000 dollarin opintolainat niskassaan. The land of the free and the home of the brave. J Opintolainattomilla on harvinaisen ikävä tulevaisuus ilman koulutusta. Tutkimusten mukaan vielä vuosikymmen pari sitten pärjäsi jos oli tutkinto high schoolista. Nyt samaa vastaa nelivuotiset opinnot collegesta. Jos haluaa pärjätä, niin pitää olla vielä neljä opintovuotta ns. masters degree. Ja jos todella haluaa menestyä, niin sitten täytyy ymmärtää hakeutua aloille joissa robotit eivät korvaa ihmisiä.

Lopuksi kuvia meidän naapuruston Halloween-koristeista. Tämä on kyllä jo vähän ylenpalttista - aikamoista omistautumista Halloweenille ja Kiitospäivälle. Yksi naapureista koristeli postiaatikkonsa näin:




Felix: What a smell!

15 comments:

  1. Ohhoh...onpa selvitettävää! Täällä taitaa päästä kuitenkin yliopistoon vielä ihan vaan todistuksella! Ilman kaikenlaisia selvityksiä 😳 Olen monelta suunnalta lukenut tuosta, että collageen säästäminen pitäisi aloittaa jo lapsen synnyttyä ja taitaa olla totta😡
    Tsemppiä sinne kiireiseen viikonloppuun! Asioilla on taipumus järjestyä ... ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tämä töitä teettää. Pitää olla suosituskirjeitä, testituloksia ja sitten se essee. Yliopistojen painotukset sitten vaihtelevat: jotkut painottavat high schoolin keskiarvoa, toiset SAT -tulosta, jotkut etsivät hyvää tyyppiä ja essee onkin tärkeä.

      Toivotaan, että järjestyy. Itse olen vähän stressaantunut, mutta miltähän noista mukuloista mahtaa tuntua.

      Delete
  2. Kyllä tuntuu täällä koto-Suomessa nuo asiat hepoilta, kun tämän lukee...:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä me tätä miehen kanssa olemme pohtineet, Suomessa pääsisi helpommalla. Vaan minkäs teet. Sitäkin olen miettinyt, että miten sellaiset lapset suoriutuvat jo pelkästä hakemisesta joilla ei ole perheen tukea. Kuten tuttavani pari iltaa sitten jutellessa sanoi: lasten collegeen saaminen on koko perheen yhteinen ponnistus.

      Delete
  3. Tuossa onkin sinulla ja perheellänne pohdittavaa moneksi vuodeksi. Toivon voimia ja rohkeutta, asioilla on taipumus järjestyä. Lämpimin ajatuksin, Unelma ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vaan, tässä on pähkinää purtavaksi pidemmäksi aikaa. Ja kiitos, eihän tässä auta kuin uskoa että jotenkin kaikki vaan järjestyy. Niin monilla on järjestynyt ennen meitä ja monilla järjestyy meidän jälkeenkin. Juuri saatiin hakemukset sisälle. Aika työ ja aika kallista.

      Delete
  4. Tuo on kyllä yksi niin vaikea juttu USAssa. Chicagon pikkuserkkuni oli juuri täällä; puhuttiin tuosta aiheesta; he alkoivat tosiaankin säästää heti lasten synnyttyä;nyt on tytär pre-med, ja poikakin collegessa, eli kaksi lasta, joten voin kuvitella mikä päänsärky teillä on noista koulutusmaksuista, ja harmi että olette väliinputoajia nyt,joten paljon tsemppejä teille. Ihanat kurpitsakuvat:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Jael. Kyllähän Suomi tarjoaisi tässäkin suhteessa aikamoista turvaa ja tukea. Kun tietää mitä olisi tarjolla, niin välillä mietin onko tässä mitään järkeä.

      Halloween on mun lempijuhla joulun lisäksi. Ilma on viileämpi, karkki ja keppos -kiertelijät, vahvat syksyn värit. Ja sitten kun näkee, että joku on todella panostanut juhlaan ja koristeluun!

      Delete
  5. Huh, huh! Aikamoista järjestelyä vaatii lasten opintojen järjestäminen teillä päin. Olen kyllä kiitollinen siitä että meillä kouluttautuminen on paljon paremmin kaikille mahdollista. Meidän lapset olisivat jääneet ilman opiskelumahdollisuutta jos maksut olisivat olleet tuollaisia kuin siellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä ottaisin Suomen mallin koska vaan. Ehkä miinus se pääsykokeisiin pänttääminen. Ulkoluvussa on nykymaailmassa aika vähän järkeä. Ja nyt kyllä on pähkinää purtavaksi miten lapset koulutetaan. Tosin moni toinenkin on McDonaldsilla valmistanut burgereita...

      Delete
  6. Hienoa, että saitte hakemukset sisään! Siitä se lähtee ja kaikki kyllä järjestyy! Olen ollut tekemässä tätä jo 2 kertaa ja huh todellakin... Pojat ovat jo opiskelemassa onneksi. Kaikille löytyy se sopiva ja hyvä paikka, usko pois!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos näistä lohduttavista sanoista. On kyllä homma tehty jokseenkin konstikkaaksi. Kuten jis et johonkin dead lineen mennessä saa papereita finansseista liikkeelle, niin sitten opiskelija katsotaan osavaltion ulkopuolelta tulevaksi vaikka olisi osavaltiossa asunut koko ikänsä...

      Delete
  7. Olipa siinä stressiä kerrakseen ! Taas olette kuitenkin nytkähtäneet harppauksen eteenpäin 🙂

    Hurjasti Halloween - koristeita. Kun ne on saatu siivottua pois, alkaakin joulukoristelu 🎄

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi voi, joulukoristeita on jo kaupat pullollaan. Halloween alkaa olla jo förbi. Ja viikon päästä vasta vietetään... Siis Halloweeniä. Ja ennen joulua on vielä Kiitospäivä. Juhlittavaa piisaa.

      Stressikertoimet oli kyllä korkealla. Ja luulen, että jatkuu vielä pitkin kevättä. Mahdollisuudet päästä näihin kahteen yliopistoon MOLEMMILLA lapsilla on kai aikalailla 50-50. Olen sanonut, että reitti perillepääsyyn voi olla hyvinkin vaihteleva, ei ole yhtä ainoaa tietä. Nyt vaan pitäisi osata kuvitella miltä tuntui kun itse oli yli 30 vuotta nuorempi...

      Delete