Friday, September 29, 2017

Tove Jansson: Sanojen lahja - Valitut sitaatit

Olen viime päivinä ollut kuin lapsi, joka odottaa joulua. Pitää olla varuillaan ja varpaillaan, vartoa, saada aika kulumaan. Sitten juhla on käsillä: 

Kuta pienempi on itse, sitä isompi joulu tulee.
(Tove Jansson, Kuvanveistäjän tytär: Joulu)

Odotuksesta, miss Frey, tulee aikaa myöten harvinaisuus jota on huolella vaalittava. 
(Aurinkokaupunki)



Tiesin odottaa mieluisaa pakettia kustannusyhtiöiltä, mutta jo paketin paino yllätti. Tämähän painaa kuin tiiliskivi! Paketista kääriytyi esiin kaksi kirjaa, kaksi toivomaani ja odottamaani kirjaa. Kiitos WSOY ja Tammi.

Sanojen lahja. Oivaltava nimi. Sitaaattikirja on lahja lukijalleen, mutta taiteilijalla se lahja vasta on ollutkin: kuvia ja kirjoituksia, mielikuvitusta ja eletettyä elämää.  

Sitaatit ovat sikäli ihania, että ne tarkoittavat lukijoilleen eri asioita. Kirjoittajan alkuperäinen idea saattaa olla ihan jotain muuta kuin lukijalla 50 vuotta myöhemmin. Jokainen saa kuitenkin sen mitä juuri sillä hetkellä tarvitsee, jokainen tulkinta on omansa ja oikea. 

- Huomenna on uusi pitkä päivä, sanoi äiti. - Aivan jokaisen oma alusta loppuun. Se on hauska ajatus. 
(Muumipappa ja meri)

Ensimmäisen kerran näin tämän Janssonin lausahduksen postikortissa. Silloin olin kolmen alakoululaisen äiti ja menoa ja vilskettä piisasi. Ostin kortin omaksi, pistin kehyksiin ja ajattelin että päivä tulee jolloin päivä on vain ja ainoastaan minun. Nyt kun niitä päiviä on ollut ja mennyt ymmärrän, että vaikka ajatus antaa voimia on se myös vähän surullinen. Enää minua ei niin tarvita. Pitänee ehkä viettää vielä jokunen uusi pitkä päivä ennen kuin päivät kallistuvat hauskuuden puolelle.

Minulla olisi kahvi valmiina, juottehan te kahvia, eikö niin? En, vastasi Katri ystävällisesti, minä en yleensä juo kahvia. Anna ällistyi, ei niinkään loukkaantunut kuin ihmetteli. Kaikkihan kahvia juovat jos sitä tarjotaan, se kuuluu asiaan, jo emännän takia. Hän sanoi: Mutta jospa teetä? Kiitos, ei, vastasi Katri Kling. 
(Kunniallinen petkuttaja) 

Opin juomaan kahvia todennäköisesti 7-8 -vuotiaana. Täkäläisille ystäville ja tutuille kerron, että jos joskus eteen tulee tietovisakysymys siitä mikä kansa juo eniten kahvia  maailmassa niin vastaus on Finns, in Finland. Sitaatti kertoo myös hyvin siitä kuinka ajat ovat muuttuneet: ennen juotiin kahvia kohteliaisuuden vuoksi vaikka vähän närästi, otettiin pala leivonnaista joka ehkä aiheutti myöhemmin vaivoja. Huomaavainen piti olla kyläillessä. Nykyisin taidetaan laittaa emännälle lista kaikesta siitä mitä ei voi syödä tai juoda. Täkäläiset ystäväni muuten tietävät mieltymykseni kahviin ja sitä on aina kyläillessä tarjolla. Vaikka itse eivät joisikaan. 


Sanojen lahja -kirjaa on mukava selailla: kirja on jaettu useaan aihealueeseen. Jos haluaa lukea ajatuksia pelosta ja rohkeudesta tai kodeista ja asuinsijoista mietteet löytyvät helposti.



Vuonna 2014 olin pahoillani (lue: lähes tukehduin harmitukseen) kun en päässyt Tove Janssonin näyttelyyn Ateneumiin. Olen nähnyt Muumi-näyttelyn Tampereen Metso-kirjastossa 80-luvun lopulla. En ole koskaan kuitenkaan ihan ymmärtänyt kuinka laaja Janssonin tuotanto on, niin paljon muutakin kuin Muumit. Kuten kirjan lopussa kirjan toimittaja Katariina Heilala toteaa, on kirjan tarkoitus myös valottaa Janssonin elämäntyötä: "nostaa esiin Muumilaakson varjoon jäänyttä, mutta muumitarioita sivuuttamatta, saati väheksymättä."

Muumeja ei voi tietenkään ohittaa. Meillä amerikkalaisilla on Walt Disney Ankkalinnoineen ja Dr. Seuss Cat in the Hat -hahmoineen. J.K. Rowlingin Harry Potter ja Beatrix Potterin Petteri Kaniini elävät omissa maailmoissaan. Mikä tekee Tove Janssonista ainutlaatuisen tässäkin nerokkaiden taiteilijoiden ryhmässä on hahmot, joille ei vastinette ihan elävästä elämästä löydy.

Kirjassa on jo nyt monta sitaattia, jotka olen merkinnyt omakseni: 

Unelma on unelma ja jos se on ennättänyt tulla vanhaksi se on voimakas.
(Seuraleikki: Matka Rivieralle)

Jonnalla oli se onnellinen ominaisuus, että hän aina aamulla heräsi kuin uuteen elämään, joka käyttämättömänä ja aivan puhtaana levisi hänen eteensä iltaa myöten ja jota vain aniharvoin varjostivat eilispäivän huolet ja erehdykset.
(Nukkekaappi ja muita kertomuksia: Nukkekaappi)

Mikä mua ilahduttaa ihan vimmatusti: 

Jeesus sentään, kukaan teistä ei ole normaali nykyisin, olipa ikäloppu tai vastasyntynyt.
(Aurinkokaupunki) 

Minä rakastan yksinäisiä saaria ja minä rakastan kukkia ja lunta. Mutta en osaa kuvailla millaisia ne ovat.
(Kevyt kantamus: Kirjeenvaihto)

Kirja on ollut yöpöydälläni jo useamman illan. Joskus otan sen mukaan aamiaiselle. Otan kirjan käteeni, avaan satunnaisen sivun ja katson mitä Tove minulle tarjoaa. Toisinaan silmäilen sisällysluetteloa ja valitsen lausahduksen eteenpäinmenosta, pelastumisesta tai naiseuden mysteeristä.



Sanojen lahja on nimensä mukaisesti oivallinen lahja. Lahja, jonka voi ostaa itse itselleen tai läheiselleen. Lahja, joka jatkaa antamista vuosista vuosikymmeniin, ajasta ja paikasta toiseen.


Omaan elämääni liittyy mysteeri jota en voi enää selvittää. Opin Muumien olemassaolosta vasta lukiossa, kun joku luokkatoveri kirjoitti aiheesta aineen. Olen miettinyt miksi Muumit eivät tulleet tutuiksi lapsuudessa tai varhaisnuoruudessa. Omalle kohdalle muumilaaksolaiset kolahtivat lopullisesti tv-sarjan myötä. Lapsena kävin sekä kirjastossa että kirjastoautolla. Uskoisin, että Muumejakin oli tarjolla. Miksi Muumit eivät koskaan tulleet meidän kotiin? Eemelit ja Pepit, Melukylät ja Onnelit ja Annelit siellä kyllä viihtyivät. Kumma juttu. 

Joskus kauan sitten isoäitiä olisi haluttanutkin kertoa kaikesta mitä he tekivät, mutta siihen aikaan kukaan ei viitsinyt kysyä. Ja nyt se halu oli mennyt. 
(Kesäkirja) 

Syksy on vihdoin tullut, ilma viilentynyt. Kuistilla on mukava istuskella. Ystäväni Anne-Marien neulomat sukat ovat päässeet tositoimiin. Kiitos Anne-Marie! Arvasit koonkin oikein. Ja lopuksi syksyisiä tunnelmia, paremmin kuin kukaan muu sen osaisi kertoa, Tove Janssonin Syyslaulun sanoin: 

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa
illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen. 

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan, 
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan. 

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu, 
päivän ei hetket niin pitkiä lie. 
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie. 

Suomi aina sydämessä, nyt sinivalkoisen lipun heijastuma oikeassa yläkulmassa :)

Tänä viikonloppuna Bulevardi ja muita kertomuksia kömpii kanssani sänkyyn. Siitä sitten myöhemmin. 

Onnellista viikonloppua!
❤:lla Johanna 


39 comments:

  1. Viisaiden ajattelijoiden sitaateista riittää jyväsiä vaikka joka päivään. Olen aina pitänyt mietelauseista ja niiden miettimisestä ❤️Kiva että mainitsit joulunkin, mieli alkaa pikkuhiljaa kääntyä tunnelmajuttuihin. Ripustin jo yhdet valot ja tänä aamuna poimin käteen yhden joulutarinoita sisältävän kirjan hyllystä ja lukaisin yhden kertomuksen. Säännöstely kannattaa; ei tule ähkyä.

    Olen lukenut Tove Janssonin elämäkerran ja käynyt kuuntelemassa sen kirjoittajaa. Hänen mukaansa Tove inhosi muumeja. Häntä harmitti tulla tunnetuksi ainoastaan niiden kautta. Hän olisi halunnut että ihmiset olisivat arvostaneet hänen kirjoituksiaan ja taulujaan.

    Tuo on arvokas ajatus että heräämme joka aamu uuteen päivään. Siitä kannattaisi pitää kiinni, ottaa se omakseen ja vaalia sitä 💙 Ihanaa tätä päivää !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen samaa mieltä, säännöstely kannattaa. Nämä kotijoukot vain vastustavat, kun ilmoitan että jokin on varattu joulua varten. Kuten salmiakki, Fazerin sininen tai Ikean glögi :)

      Voin kuvitella Janssonin turhautumisen: joka päivä kirjoittaa tai kuvittaa tai molempia eikä aina ollenkaan Muumeja ja sitten vaan Muumeista muistetaan. Mut yllätti Janssonin tuotannon laajuus. Voi hyvä Sylvi! Ei ole paljon muulle jäönyt aikaa.

      Klo on tulossa 3 aamuyöllä,ja täällä mie kukun. Pitää nyt suuntautua uuteen päivään alkavaan :)

      Delete
  2. Voi tämä on ihana postaus. Nappasin tästä itsellenikin yhden lauseen, vaikka se ei minua henkilökohtaisesti tarkoitakaan.

    "Unelma on unelma ja jos se on ennättänyt tulla vanhaksi se on voimakas.
    (Seuraleikki: Matka Rivieralle)"

    Oikein mukavaa viikonloppua teille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä, lause kertoo sinusta! Olet kyllä vahva ja voimakas, pilke silmäkulmassa :)

      Iloa viikonloppuun! Kävin jo kurkkimassa kuvat, tunnelmallisia ja kauniita.

      Delete
  3. Ihana postaus Johanna; ja ihana kirjalähetys SUomesta:) Kauniita sanoja, ja etenkin Syyslaulun sanat.Syyslaulu on mielestäni yksi kauneimmista suomalaisista lauluista joita tiedän, tosin pidän siitä enemmän alkuperäiskielellä eli ruotsiksí, Cumuluksen laulamana, ja hieman ärsyttää että ruotsalaiset ovat ikäänkuin omineet laulun omakseen.
    MInä muistan jotenkuten hämärästi muumit lapsuudesta, on tunne kuin ne olisivat aina olleet tuttuja.
    Täällä lähelläni,pienessä puistossa, on koko muumiperhe.Kirjoitin siitä kerran blogiin. Tulivat tänne kun kaupungin entinen apulaiskaupunginjohtaja, jolla poika SUomessa, ja Toven veljentytär tapasivat... Näen muumiperheen usein bussin ikkunasta,ja ne tuovat aina hymyn huulille:) Mukavaa viikonloppua ja nautinnollsia hetkiä kirjojen kanssa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Millähän kielellä olet Muumeihin tutustunut? Minä olen kaivellut muistinperukoita, mutta en muista edes nähneeni Muumeja vasta kuin vanhempana.

      Syyslaulu on ihana, haikean kaunis. Yritin etsiä youtubesta mieleistäni esitystä, mutta kaikki tuntuivat jotenkin raskailta, mahtipontisiltakin. Pitää lauleskella itse suihkussa :)

      Teillä on siellä kyllä kaikkea kivaa! Varmasti tuntuu hauskalta nähdä jotain niin tuttua kaukana Suomesta.

      Mukavaa viikonloppua! Felix nauttii kävelyretkistä nyt kun on viileämpää. Toivottavasti Bambilla on myös kivat kävelykelit.

      Delete
    2. Varmaankin suomeksi,ehkä minulle luettiin muumisatua,mutta en ole varma, hämärä muisto. Ne muumit siinä puistossa ovat kyllä mahtava juttu,lainassa 25 vuotta ,kuulemma-.
      Syyslaulun kaunein versio minusta on tämä , Ankin laulamana,kauniin herkkä versio
      https://www.youtube.com/watch?v=R6_EcaDOG18

      Terkkuja Felixille ja mukavaa viikonloppua sinullekin:)

      Delete
    3. Tässä tuli vielä mieleen että kun olin vapaaehtoishommissa pakolais&vierastyöläislasten iltapäiväkerhossa, niin ostin Taikatalvi-kirjan,josta oli juuri tullut uusi hepreankielinen käännös. Luin sitä lapsille siellä mutta jostain syystä he eivät onnistuneet keskittymään tarinaan,en tiedä oliko se minun aksenttini tai jokin muu juttu;D

      Delete
    4. Olen aina pitänyt Ankista. Tämä laulu olisi kiva kuulla jonkun nykylaulajan esittämänä. Minkähänlainen siitä tulisi.

      Minä ostin tyttärelle Finn family moomintroll -kirjan. Hän kyllä ihan tykkäsi siitä, mutta sanoi kuitenkin että oli vähän hankalalukuinen. Ehkä siksikin, kun kaikki hahmot on tuttuja suomeksi.

      Mauri Kunnaksen kirjoja meillä on jokunen englanniksi. En edes yritä lukea hoitolapsille tarinoita vaan katsellaan kuvia. Ja nekös ne on riemastuttaneet!

      Felix on nytkin takapihalla, nauttii olostaan. Bambille hau!

      Delete
    5. Frida Andersson, nuori suomenruotsalainen laulaja,onkin tehnyt tästä uuden version ,duettona miehen kanssa. Fridalla on ihanan kaunis puhdas ääni, mutta silti pidän enemmän Ankin versiosta, sekä ruotsiksi että suomeksi,
      Tässä se Fridan duetto samasta kappaleesta.
      https://www.youtube.com/watch?v=fDhL4Iik4Ag

      Delete
    6. Onpas valovoimainen pari! Kiitos tästä. En olisi itse kyllä löytänyt. Ihan hyvä versio, mutta haluaisin sellaisen vähemmän tuskaisen nyt kuulla. Harmi, kun ei ole muusikon lahjoilla siunattu :)

      Delete
  4. Valloittavan ihana ja ajatuksiin upottava postaus♥

    Tuntui, että tässä kaiken touhotuksen keskellä syke taisi hetkeksi laskea ja tuli jotenkin hyvä, syysutuisen rauhallinen olo ja halu lähteä kirjastoon tai kirjakauppaan...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, mä hiippailen sekä kirjastossa että kirjakaupoissa ja nautin vain siitä, että kirjat on lähellä. Aamulla kun herään niin ensimmäisenä näen kirjahyllyssä kaikki tärkeät ja tutut kaverit. Kirjoissa on kyllä jotain taikaa :)

      Sinulle onnellista lauantaita! Taitaa olla se viikon paras päivä.

      Delete
  5. Kiva jos sukat pääsi käyttöön ❤️
    Tuo kirja täytyy saada! Lapsena muumit oli pelottavia, mustavalkoiset kuvat laihoista muumeista olivat pelottavia. Vaihtoehtona kun oli iloinen Peppi ja vallaton Eemeli.
    Omien lasten kohdallakaan muumit eivät päässeet erikoiseen suosioon.Kävin Ateneumissa katsomassa näyttelyn, en ollut minäkään ymmärtänyt Toven tuotannon laajuutta aiemmin. Näyttelystä innostuneena luin elämänkerran ja ihastuin todella. On täytynyt olla vahva sen aikaisessa Suomessa. Nyt olen ostanut lapsenlapselle leikittäväksi muumitalon ja laivan 😁 mummokin saa leikkiä samalla! 😁
    Kiitos vinkistä! Tuo kirja menee ehdottomasti hankintaan👍🏻

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä onnekas pääsit näyttelyyn! Jos oikein ymmärsin lähti näyttely kiertämään Eurooppaa. Saisi tulla tänne meillekin :)

      Nää sukat on ihanat. Olen vartonut, että pääsen tosissani käyttämään. Kohta on taas niin kylmät lattiat että ovat tarpeen.

      Niin se varmaan on, Eemelit ja Pepit oli värikkäitä ja tv-sarjat ja kaikki. Olihan ne ihan viikon kohokohtia. Mua tietysti askarruttaa miten Muumit olisi lapsena ymmärtänyt. Näin myöhäisherännäisenä ne tietysti käsittää ihan eri tavalla. Mutta ehkä sen vuoksi ne niin ovat kolahtaneetkin :)

      Iloista viikonloppua! Mulla on täällä kaikki mitä tarvitaan: kirja, sukat, kahvia ja sauna :)

      Delete
  6. Oi, ihana kirja Muumien "äidin" sanoista! Täytynee etsiä se käsiini. Tuo Höstvisa - laulukin on niin kaunis.
    Kaunista, lempeää ja rentouttavaa viikonloppua Sinulle! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Piipe! Aamu on alkanut mukavasti, olen saanut loikoilla kaikessa rauhassa nenä kirjassa kiinni muki kahvia käden tuntumassa. Tällaiset aamut on kyllä ihan parhaita.

      Onnellista viikonloppua!

      Delete
  7. Mielenkiintoisen oloinen kirja! Janssonin muu tuotanto on kyllä jäänyt minulle harmillisen tuntemattomaksi, pitäisi tutustua siihen tarkemmin. Iloista viikonloppua :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulle selkisi vasta näitä sitaatteja tutkiessa, että itse asiassa saattaisi nämä muut kirjat olla vielä mielenkiintoisempia kuin Muumit :) Jansson oli kyllä käsittämättömän tuottelias. Ja lahjakas niin monella tapaa.

      Mukavaista viikonloppua!

      Delete
  8. Voi mitä kirjoja! Tove Jansson on ikisuosikkejani - muistan nuoren ladyn, joka samaistui kirjan "Kuka lohduttaisi Nyytiä?"sanomaan ja muistan ne hetket, kun lasteni kanssa on Muumeja katsottu mutta etenkin luettu. Ja Tove Janssonin koko tuotanto sekä tietenkin rohkeus elää omaa elämäänsä kiehtovat edelleenkin.
    Kiitos vinkistä - taidanpa tietää, mitä ensi viikonlopun Turun Kirjamessuilta etsin:)
    Oikein hyvää syksyä sinulle - ja kiitos vielä Syyslaulusta, jota olen itsekin muutamana syksynä blogissani jakanut - no ainakin Anki Lindqvistin laulamana ja Barbara Helsingiuksen laulamana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Teillä on siellä Turussa kaikkea kivaa, kuten kirjamessut. Mä aina suunnittelen ja muka pyhästi päätän, että lähden reissun päälle ja käyn kaikki nämä tapahtumat joissa en ole käynyt.

      Minua ilahduttaa ajatus Tovesta saarellaan. Hän sai siellä olla varmasti juuri sellainen kuin on. Miksei muuallakin, en yhdistä häneen kuvien kumartelua. Kuten kirjan takakannessa sanotaan: on oltava hyvin viisas ja itsepäinen :)

      Delete
  9. Voi ihanuus mikä kirja ja miten upeita kuvia♥ Kuvista suorastaan huokuu sellainen seesteinen lukuhetki tunnelma:) Syyshämyt on juuri sopivia aikoja hyville kirjoille..joskus kun löytää oikein kunnon kirjan ei malttaisi millään lukemista lopettaa,vaikka pitäisikin..:) Ihania lukuhetkiä ja alkavaa lokakuuta sinne♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulle tuli tämän kirjan kanssa samanlainen olo kuin joskus silloin kun Patricia Cornwellin kirjat alkoivat ilmestyä. Tiesin, että saan uutuuskirjan jouluna. Jouluyö kului suklaan ja kirjan parissa. Sellaisia hetkiä enää harvemmin tulee. Vaan nytpä oli. Sitaatteja on niin paljon, että selailtavaa piisaa. Tosin suklaa on nykyisin maltillisesti pari palaa tummaasuklaata :)

      Delete
    2. Ai ihana tunne tuo... meissä on tämäkin yhteistä 😉 Tuo tunne kun tiedät saavasi uuden kirjan jouluna,suklaata tai vihreitä kuulia.. ❤️ Vaikka minulla onkin kaikki Cornwellin kirjat, kyllä ekat oli parhaita! Uudet ovat niin sairaan raakoja, mutta niin taitaa olla tämä maailmakin 😕

      Delete
    3. Eiks olekin. Minä lopetin Cornwellin kirjat viimeistään Black Notice -kirjaan eli suunnilleen vuosituhannen vaihteessa. Niissä alkoi mennä ihan liian kovaa mun makuun ja Mankellit ja muut pohjoismaiset hahmot alkoivat kiinnostaa. Mutta kyllähän Kay Scarpetta on uskomaton hahmo. Meillä tytär on nyt alkanut sarjaa lueskella. Ja totta, uutisia kun katsoo niin näyttää maailma hullummalta kuin yksikään mielikuvituksen tuotos. Siksi en juuri uutisia enää katsele.

      Delete
  10. Joskus viikonloppuaamuisin puoli yhdeksältä maikkarilta tulee Muumilaakson tarinoita ja jos muistan, katson ja ennen kaikkea kuuntelen. Muumeilta elämää oppia voi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei muumit, hei muumit! (Muistankohan oikein, niin se taisi jatkua). Minulle on jäänyt mieleen äänet, Ulla Tapaninen ja Elina Salo etunenässä. Nythän sarja kai tehdään uusiksi jos muistan oikein. Mielenkiintoista nähdä ja kuulla :)

      Delete
    2. Uusiin ääninäyttelijöihin on ollut totuttelemista. Elina Salo on kyllä mainio Pikku Myy :)

      Delete
    3. Elina Salo on ihana! Ääni on aivan uskomaton ja ihan kuin Pikku Myylle tehty :)

      Delete
  11. Kiitos aivan ihanasta postauksesta. Kyllä olet saanut upeita kirjoja. Tällaista kaunista kirjaa on mukava ihan vain selailla mutta varmasti on mukava ottaa itselleen aikaa ja syventyä näihin kauniisiin ja oivaltaviin ajatuksiin. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sinulle! Kyllä, tämä,on sellainen hyvän mielen kirja ja toisaalta havahduttaa fundeeraamaan. Varsinkin jos on aikaa tuijotella vähän kaukaisuuteen tai kynttilänliekkiin ja antaa ajatusten tulla ja mennä - kirja on ihan paras kaveri sellaisiin hetkiin.

      Mukavaa lokakuuta!

      Delete
  12. Minä luin innolla muumeja jo lapsena 1960-luvulla. Muumilaakson marraskuun ilmestymisen muistan - olin silloin 13-vuotias. Se piti lukea myös koulussa ja luokkani pojat halveksivat moista "lastenkirjaa". Minä pidin kirjasta kovin, vaikka se olikin synkempi kuin aiemmat lukemani muumit. Luimme ystäväni kanssa myös muumisarjakuvia, joita julkaistiin 1970-luvun lopulta alkaen albumeina. Minulla taitaa olla ne kaikki, osa suomeksi, osa ruotsiksi.

    Tove Janssonin aikuistenkirjatkin olen lukenut lähes kaikki. Kesäkirjasta pidän eniten ja sen olen lukenutkin useasti uudelleen. Aurinkokaupungistakin pidin (ja olen lukenut monta kertaa - muumien lukukertoja en edes yritä arvailla, toistakymmentä kertaa nyt kumminkin) ja Kuvanveistäjän tyttärestä pidin myös. Tunnollisesti kahlasin alkuun kaikki muutkin Janssonin aikuisten kirjat niiden ilmestyessä, mutta lopulta oli pakko myöntää, että tylsiä olivat, ja viimeiset taisivat jäädä kokonaan lukematta. Muumikirjoista taidan pitää eniten Taikatalvesta.

    Omien lasten kanssa katsottiin animaatiot moneen kertaan sekä televisiosta että videoilta. Näyttelijätyö niissä on aivan huippua, mainitsemasi Elina Salo ja Ulla Tapaninen tietysti mutta myös Muumipapan esittäjä Matti Ruohola, joka on osannut esittää papan vuorosanat niin hykerryttävästi, että niistä tulee ajoittain koomisia helmiä, joille aikuistuneiden lasteni kanssa olemme nauraneet kaikkein eniten (katsomme muumeja välillä nykyisinkin :) Typerintä animaatioissa ovat tarinat ja hahmot, joita kirjoissa ei ole olemassakaan (esim. noita ja Alisa)

    Tulipa pitkästi muumijuttua... no, olenhan ollut muumifani jo 60-luvulta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olipas kiva, kun muistelit ja kerroit! Mua ei olisi yhtään haitannut, vaikka olisi Muumeja luettu koulussakin. Mutta voin vain kuvitella, että pojat ovat olleet vähän machoja ja nyrpistelleet nenäänsä.

      Muistelisin myös tunnistaneeni Leena Uotilan äänen sarjasta, mutta hahmoa en saanut päähäni. Hänelläkin on hyvin tunnistettava ääni. Meillä muuten sarjan katselua vaikeutti, kun piti olla suomalaisille videoille oma laite ja se jostain syystä oli kovin herkkä. Pari kertaa käytimme sen korjattavana.

      Nyt kun olen saanut asiantuntijan "kiinni" niin osaisitko sanoa tiedettiinkö jo silloin 60-70 -luvuilla Janssonin yksityiselämästä. Olen miettinyt, että äitini kovin uskonnollisena ihmisenä olisi saattanut vedellä johtopäätöksiä ja ajatella, että eivät ole sopivaa luettavaa.

      Oli ihana lukea tätä muisteluasi. On upeaa, kuinka Muumilaakson väki yhdistää ajasta ja paikasta riippumatta.

      Lapset muuten tykkäsivät kun kävimme Muumimaailmassa. Sattui kesän ensimmäinen aurinkoinen päivä,ihmiset eivät olleet varautuneet ja saimme olla maailmassa melkein keskenämme. Kivoja kuvia on muistona.

      Delete
  13. Ihania kirjoja! Muumit ❤ Lukenut en ole muumeja paljon mutta katsonut siitäkin edestä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ovat! Sama juttu, vaikka lapsille tuli jonkin verran luettua. Meidän Muumi-kirjavalikoima ei ole kovin suuri, joten siksikin jäi vähän vähemmälle :) Mutta videoita katseltiin monet kerrat. Toivon, että lapsille olisi jäänyt kivat muistot. Tosin väittävät että eivät kauhean hyvin muista.

      Delete
  14. Kiitos kauniista postauksesta. Tuo Syyslaulu on niin kaunis ja surullinenkin. Tällaisena päivänä saa melkein kyyneleet silmiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Syyslaulu on kyllä haikea. Kaunis, mutta haikea.

      Olen visusti pitänyt tv:n kiinni. Ei vain jaksa käsittää.

      Delete