Friday, September 1, 2017

Takki tyhjänä

Voi mikä viikko. Vaihdoin mun vakkariperheen toiseen ja tänään oli ensimmäinen työpäivä uudessa perheessä. Vanhan perheen lapsia on ikävä, toivottavasti näen vielä silloin tällöin. Hoidokkeihin kiintyy. Alun perin sovimme vanhan perheen kanssa, että saan seuraavan viikon työvuorot perjantaisin. Pikku hiljaa aika siirtyi lauantaista sunnuntain kautta joskus maanantaillekin. Kesäkuussa ymmärsin, että nyt on jonkun toisen vuoro ottaa vetovastuu tästä perheestä. Sunnuntai-iltana vähän ennen klo 22 sain tekstarin, että ollaan pari viikkoa lomalla, hyvää viikonloppua. Kukaan ei varmaan tehnyt mitään ilkeyttään tai pahuuttaan, mutta olisihan lomasta ollut kiva tietää vaikka siinä vaiheessa kun perhe teki matkavarauksensa. 



Sillä samalla hetkellä kun aloin etsiä uutta työpaikkaa sain yhteydenoton. Kirjaimellisesti. Selailin nanny-ilmoituksia ja sain perheeltä mailin. (Nyt pitää kiittää suomalaisia insinöörejä.) Vastasin perheelle ja vaikka tunteja ja töitä oli vähemmän, kiinnostuin. Tietäisin työt kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin, yhteydenpito oli jämptiä ja ystävällistä. Pääsin haastatteluun. Yksi vakioperhe suositteli. Paikka oli mun. Ja ne suomalaiset insinöörit. Tämä on kolmas perhe, jonka isä on insinööri ja työskennellyt suomalaisten kanssa. Kun hoksasivat mun suomalaisen taustan oli yksi ylimääräinen suositus taskussa. Kiitos suomalaiset insinöörit! 

Ensimmäinen päivä. Suunnittelin, että leikitään ja touhutaan ulkona. Ei leikitä eikä touhuta, kun vettä sataa, ukkostaa ja kesken kaiken tulee vielä tornadovaroituskin. Puolitoistavuotias on korvatulehduksen ja antibioottien kourissa - toisin sanoen mun sylissä. Kolmivuotias verbaalinero on on pitkästynyt, kyllästynyt ja uhmaa täynnä. Uudesta nannystä otetaan mittaa oikein olan takaa. Se siitä pehmeästä alusta. Päiväkään ei ollut ihan lyhyt, 11 tunnilla selvittiin. Puolitoistavuotias ottaa 40 minuutin päikkärit, vanhempi ei ollenkaan. Uuteen totutellaan kaikki. 

Kuitenkin mulla on hyvin positiivinen olo. Juttelin isän kanssa päivän päätteeksi. Tekstailin molempien vanhempien kanssa päivän mittaan. Olin ollut kotona puolisen tuntia kun puhelin soi. Perheen isä sieltä soittaa. Mulla jo vähän pulssi nousee, mitähän meni pieleen, tuliko potkut. Kolmivuotias tulee puhelimeen. I'm sorry Ms Johanna. I'll be nice next time. Muutama muukin sana vaihdettiin. Kiitin lasta puhelusta. Sitten isä tuli puhelimeen ja juteltiin vielä vähän lisää. Sanoin, että lapsi teki tahkoamisen jälkeen kyllä oikeita valintoja ja muistutin, että kovin on vielä nuori päättämään mikä olisi hyvä ratkaisu. Ja niin, isä tuli kotiin tuntia aikaisemmin päästämään nannyn huilaamaan. Arvaapas vaan haluanko tehdä tämän perheen kanssa töitä. Kyllä ja ehdottomasti!

Viikosta tuli rankemman puoleinen, koska vanha perhe tarvitsi vielä tällä viikolla. Aamut alkoivat 5:30 ja kotiin piti päästä klo 18. Kesken päivän tuli viestiä, että jos voisin olla tunnin pari pitempään. Annoin hyvissä ajoin eroilmoitukseni, mutta olen luvannut auttaa milloin muilta töiltä ennätän. Työajat ovat aika hurjat ja monen perheellisen tai lemmikkieläinten omistajan on aika mahdoton tehdä 14 tunnin tai yli työpäiviä. Aina tarve ei ole samanlainen, mutta silloin tällöin. Aika monen on hankala sitoutua siihen, että työvuorot tulevat miten sattuvat. 


Joten takki on vähän tyhjä. Tänään en ehtinyt oikeastaan edes syödä. Onneksi varasin matkaan Starbucksin proteiinipitoisen kylmäkahvin. Olen todennut sen vievän vaikka läpi harmaan kiven. Kuvan takin täyttäisin mielelläni. Hinta ei päätä huimaa, $32.54 on hintaa LE3NO -anorakilla. Tosin tänään tuli lasten seniori-valokuvien pinnakkaiset ja yhden kuvan hinnalla saisi kaksi takkia.

Unelmaista syyskuun ensimmäistä viikonloppua! Mulle syksy tuo mieleen aina uuden alun, unelmat, lämmön, ainutlaatuisuuden, vähän myös haikeutta. Nyt kesä mennyt on syksy saapuu. 

14 comments:

  1. Replies
    1. Ihanaa syyskuuta! No nyt on jo rennompi olo, kun ei aamulla ollut töihin hoppu :)

      Delete
  2. Kiva takki:) Harmi että vanhasta perheestä jouduit luopumaan,mutta uudempi kuulostaa mukavemmalta? Hoidokkeihin tosiaankin kiintyy,minulla oli vaikeaa täällä sydänsairaitten lasten hoitokodissa, (jonne lapset tulivat kehitysmaista ) kun lapsiin kiintyi kovasti,ja sitten he jo lähtivät pois,ja tuli uusia.
    Mukavaa alkanutta syyskuuta Johanna:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tämän takin mielellään täyttäisi :)

      Eikös olekin kurjaa. Lapset kehittyvät niin valtavasti muutamassa kuukaudessakin ja näkee sen eron. Tietää lempiruuat ja sadut, unilelut ja rutiinit, mitä pitää pakata leikkipuistoon mukaan. Olen miettinyt paljon äiti- ja isäpuolia. Kun uusperheessä tulee ero on varmaan ihan kamala jättää hyvästit niin lapsipuolillekin. Fiksut ihmiset tietysti pitävät ihmiset elämässä mukana oltiin sitten seurustelusuhteessa tahi ei.

      Molemmat ovat ihania perheitä. Mulle vaan sopii tämä pidemmän tähtäimen suunnittelu paremmin. Kiva, kun voi sanoa että esimerkiksi voi varata teatterliput jollekin illalle. Aikaisemmin piti pistää oma elämä vähän jäihin.

      Ihanaa syyskuuta!

      Delete
  3. No huh, rankalta kuulostaa erityisesti tuo uusiin lapsiin tutustuminen ja sopeutuminen. Onneksi sinulle jäi hyvä fiilis, uskon, että vaihto kannatti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sitä aina toivoisi, että ensimmäinen varsinainen työpäivä sujuisi hyvin. Mietin toisaalta, että jos tämä nyt on pahin mahdollinen työpäivä niin tästä on hyvä jatkaa.

      Mä uskon myös, että ratkaisu oli hyvä. Työmatka lyheni myös. Joskus ruuhka-aikoina on mennyt tunti suuntaansa. Nyt olen perilllä 10 minuutissa :)

      Delete
  4. Hups! Ensimmäinen kommenttini taisi hävitä bittiavaruuteen.
    Onpa sinulla pitkiä työpäiviä, samoin vanhemmilla. Näkevätkö he lapsiaan ollenkaan hereillä? Lasten kanssa on kivaa, mutta työ on niin vastuullista ja voimia vievää, joten eipä ihme, jos takki tyhjenee. Zemppiä Sinulle!!! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minä olen ollut ihmeissäni näistä työpäivistä myös. En ymmärtänyt, että tosiaankin työvuorot voivat olla klo 6 - 18. Mun päivä venyy, koska vanhempien työmatkaan menee oma aikansa. Ja joskus vanhemmat haluavat käydä urheilemassa tai muuta työpäivän jälkeen. Mun pisin päivä on ollut 5:30 - 20. Tosin luvan kanssa olen ottanut pienet päiväunet kun lapset nukkuvat.

      Usein on myös niin, että aamulla tapaan toisen vanhemman ja illalla toisen. Joskus on tullut toinen lastenhoitaja jatkamaan. Vanhemmat tekevät täällä pitkiä päiviä eivätkä aina ennätä lapsiaan näkemään valveillaoloaikana.

      Kiitos. Kyllä tässä aina välillä tsemppausta tarvitaan :)

      Delete
  5. Elämäsi kohenee nyt aika lailla uuden pestin myötä. Onneksi olkoon. Tämä perhe vaikuttaa kivalta ja huomaavaiselta. Tuon tekstari sunnuntaiyönä oli törkeyden huippu. Ei yhtään ajateltu että sinunkin täytyy tehdä omat suunnitelmasi. Itse menen nukkumaan jo paljon ennen kymmentä - olisi saanut viestin vasta seuraavana aamuna.

    Onnea uuteen duuniin 💚🙂

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Työmatka lyheni myös tuntuvasti, joskus ajalin tunnin suuntaansa vanhaan työhön.

      Kyllähän se vähän sieppasi, tuntui tosiaan siltä että on nimetön ja kasvoton "domestic help". Mutta perheen tietäen oli se vain silkaa ajattelemattomuutta, mutta kyllähän toisten ajattelu ja huomioonottaminen on tärkeitä.

      Delete
  6. Olisi kiinnostavaa kuulla hiukan enemmän millaista työtä teet lasten parissa. Oletko niin kuin päiväkodin "täti", mutta heidän omissa kodeissaan.
    Pitkiä työpäiviä ainakin teet. Minusta ei olisi tuohon.
    Tuon takin ottaisin sitä vastoin mielelläni. Se on juuri minun tyyliäni.
    Mukavaa päivän jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vaan, enemmän kuin päiväkodin täti. Itse asiassa yritän hoitaa niitä äidin hommia, mutta äiti on aina tietysti äiti. Yleensä perheet eivät juuri muuta ylimääräistä pyydä tekemään kuin ruokkimaan lapset ja siihen on sitten jokaisella perheellä omat kuvionsa. Joku on valmis maksamaan jos vien lapset ravintolaan, toiset ovat hankkineet puolivalmisteita ja toiset tekevät ruokia etukäteen. Mikään kovin kummoinen keittäjä ei tarvitse olla.

      Oma-aloitteisesti hoitelen tiskit, hoitelen pyykkejä, tyhjentelen roskiksia ja huolehdin ainakin siitä, että päivän aikana tullut sotku siivotaan. Kuluu aika joutuisammin kun jotain puuhailee. Lasten kanssa touhuan kaikenlaisia askarteluja, ulkoilua, lukemista, pelejä, puistoja, satutunteja kirjastossa, leikkipuistoja... Uittamassakin olen käyttänyt, mutta siinä piti kyllä olla silmät selässäkin.

      Mun ei onneksi ole ihan pakko tehdä töitä. Tämä on sellaista hommaa, että jos siinä ei ole sydäntä mukana niin alkaa tuntua raskaalta. Olen sanonut, että teen niin kauan kuin tuntuu mukavalta. Sitten keksitään muita juttuja :)

      Delete