Tuesday, September 19, 2017

Scarlet and Gold - Tulipunainen ja Kulta

Pikkuhiljaa alkavat värit muuttua. Persimonipuun hedelmät ovat parina viime päivänä saaneet oranssimman sävyn. Vieläkin päivisin lämpötila nousee piirun yli 30 C asteen. Syksyä on silti ilmassa. 

Olen saanut kivoja viestejä tuohon edeltävään postaukseen. Kiitos niistä! Olette ihania. Marja-Liisa kirjoitti jotain sellaista, jota itsekin olen paljon ajatellut: "Ja jotenkin nyt on oman mielen päällä paljon ajatuksia myötätunnosta, miten helppoa onkaan jyrätä toisia ja vaikeaa asettua toisen asemaan... Jokaisella meillä on omat taistelumme ja haasteemme."

Helposti tulee oltua vähän ajattelematon, ei tule ottaneeksi toisia huomioon. Parin viime vuoden aikana kuitenkin mielestäni on lisääntynyt silkka ilkeys. Ainakin täällä meillä. Viimeisimpänä muutama ilta sitten, kun tytär lähti kaverinsa kanssa käymään jäätelöllä. Pihaan oli sattunut pick up -mallinen auto samaan aikaan, auto täynnä nuoria miehiä. Ensin oli huudeltu tyttärelle, että isäs auto vissiin. Sitten oli innostuttu, että toinen mimmihän on tosi hyvännäköinen. Ai, eipäs olekaan, sehän on aasialainen. 

Tuntui pahalta, kun tytöt kertoivat kotiin tultuaan. Ensinnäkin ystävätär on kaunotar, klassisen kauniit piirteet. Hän on toivottavasti ylpeä sukujuuristaan. Kerroin sitten omasta kokemuksestani kymmenisen vuotta sitten. Olin lasten kanssa syömässä buffetissa. Taaempana istui poikajoukko, joka päätti arvioida minun nelikymppisen äidin olemusta. Ikävä kyllä niin, että en itse sitä kuullut, lapset kuulivat. Muuten oli mamma ok, mutta takamus oli "ugly". Ei ole tosiaankaan mallia kardashian, mutta hyvin tällä on tähän saakka pärjätty. Jos olisin kuullut olisin käynyt kysymässä pojilta, että näinkö on äiti teidät tosiaan kasvattanut. Ja jos on, niin nyt olisi parasta parantaa tapoja. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu eikä haukku haavaa tee, mutta eihän se kivaa ole. 

Pari päivää sitten oli jälleen uutinen kuntosaliharjoittelijasta, joka päätti ottaa kuvan toisesta harjoittelijasta ja pistää someen ivallisen kommentin kanssa. Meidän presidentin vaalien tuloksen selvittyä tytärtä ja muita tyttöjä odotti luokkahuoneessa nuorukainen, joka nyökytteli tyytyväisenä päätään ja totesi "crapping by the pxxxy". Sitä pienet perässä mitä isot edellä. 

Toivon, että tämä aika menee ohi. Että oltaisiin taas ihmisiksi. Netti on mahdollistanut sen, että kasvattomona ja nimettömänä voi sanoa mitä vain. Sellaista mitä ei koskaan sanoisi kasvotusten. Mulla on luja usko siihen, että tulevat polvet on fiksumpia. Sitä aikaa odotellessa yritän itse olla ystävällinen. Jos ei ole mitään kivaa sanottavaa, niin olen sitten hiljaa. 

Mulle syksy on aina tarkoittanut uuden alkua, uusia mahdollisuuksia. Kävin tänään treffaamassa taas yhtä uutta perhettä, joka saattaisi silloin tällöin tarvita apuani. Miehelle sanoin kotiuduttuani, että olen kyllä aika etuoikeutettu: voin mennä ihmisten koteihin, nähdä heidän arkipäivänsä. 






18 comments:

  1. Kunpa meistä jokainen muistaisi ajatella kaksikin kertaa ennen kuin möläyttää tuollaisia kommentteja. Sanojalta ne menevät pois mielestä ehkä saman tien, mutta sille jolle ne on sanottu, niistä saattaa tulla elinikäinen itsetuntoa murentava muisto.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sehän siinä niin karmaisevaa onkin. Luulen, että nekään pojat jotka tyttärelleni ja hänen ystävälleen huutelivat eivät enää muista yhtään mitään. Tyttöjen jäätenhakureissu päättyi alkuunsa ja kaupanpäällisiksi tuli ikävä muisto.

      Delete
  2. Vastavierailulla. Vastasin kysymykseesi mehikasvien kasvatuksesta, että voithan kokeilla niitä. En tiennyt, että asutkin vähän kauempana! Mutta voithan silti kokeilla! Liityin lukijaksi, koska mielenkiintoista seurata elämää vähän kauempaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mehikasvit näyttivät kyllä pihamaallasi upeilta. Meillä olisi takapihalla kohta johon niitä voisi kokeilla.

      Tervetuloa lukijaksi! Mun pitää nyt yrittää sitten pitää mielenkiintoa yllä :)

      Delete
  3. Kauhean tunteettomasti jotkut heittelevät ivakommentteja ja häpäiseviä lausuntoja ympärilleen, tuntuvat oikein nauttivan kun pääsevät toista alentamaan. Sekin järkyttää ja ihmetyttää kun muut liittyvät mukaan, yhtä ihmistä joukolla haukkumaan. Erittäin hieno neuvo, jos vain ihminen osaisi sen sisäistää, on se vanha kunnon ellei - sinulla - ole mitään - hyvää- sanottavaa - älä - sano - mitään -neuvo, johon sinäkin viittasit.

    Kuuluin yhteen Facebook-ryhmään jossa yhdellä ilkimyksellä oli tapana haukkua muita (perjantaikännissä) ja nauraa päälle. Välillä hän jopa uhkaili muita. Moderaattori ei silti poistanut häntä. Minä ja moni muu häivyimme sieltä.

    Laitapa joskus kuva teidän persimonipuusta syysvärisenä 🙂Syksy on ihastuttavaa aikaa luonnossa 🍁🍂🍄

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kuullut sellaisen sanalanlaskun, että viisas väistyy. Vai oliko se viisas väistää. Niinhän siinä usein käy, että ilkkuja jää ja muut poistuvat. Minä olen poistunut täältä yhdestä suomalaisten ryhmästä, kun pyynnöistäni huolimatta presidentti käytti foorumia poliittisten epäluulojensa levittämiseen.

      Ehkä moderaattori laski tämän yhden sellaiseksi, joka uskaltaa sanoa suoraan. Suomessa aika usein vedotaan siihen, että kyllä totuuden saa sanoa...

      Laitan, laitan. Sato näyttää nyt kyllä hyvältä. Aikaisemmin persimonit eivät ole sieltä lehtien seasta erottuneet, mutta nyt alkavat erottua kun hedelmissä on oranssimpaa sävyä.

      Delete
    2. Minulla on usein toimintatapana juuri tuo "viisas väistyy". En ollut kuullut suomeksi, mutta englanniksi ajatellen I walk away. Elämä on liian lyhyt sellaiseen että viipyilisi huonoa tekevässä seurassa. You have to pick your battles.

      Sananvapaus ja totuus ja muut ylväiltä kuulostavat jutut voidaan tietenkin yrittää vetää puolustukseksi törpölle käytökselle mutta ovat usein aika läpinäkyviä tekosyitä.

      Haaveilen persimoneista 🙂 ❤️ 🍊

      Delete
    3. No mun pitää saada niistä kuvat sinulle! Olen nyt pari päivää päivännäöllä töissä, mutta viikonloppuna viimeistään :)

      Lasten kanssa muuten on aivan erityisesti oppinut valitsemaan taisetelunsa. Yritän valita ne, jotka voi ainakin teoreettisesti voittaa.

      Delete
  4. Kiitos käynnistä blogissani.♥
    Tulin vastavierailulle!
    Onpa hyvä ja mielenkiintoinen aihe postauksessasi.
    En itse ole vuosiin joutunut arvostelun kohteeksi (selän takana kyllä varmasti sillä minulla on todella paljon ylipainoa). Vuosia sitten eräässä kaupassa joku rouva koki asiakseen kauhistella miten olen lihava ja miten olen voinut päästää itseni sellaiseen kuntoon (ja oli silloin vähän hoikempi kuin nykyisin ja meikattu ja laitettu)
    Minä en ikinä voisi sanoa kenellekkään hänen ulkomuodostaan (tai yleensä mitään pahaa), -en edes anonyyminä netissä, jota tapahtuu nykyisin todella paljon! Onneksi itse olen sen ikäinen ja tällä elämän kokemuksella se tuskin hirveästi vaikuttaisi, mutta monesti mietin nuoria ja lapsia... Nettikiusaaminen voi varmasti olla todella julmaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tervetuloa! Minä olen käynyt toisenkin kerran niitä asetelmia kurkkimassa. Sinulla on taito hyppysissä! Ne on ihan valtava kauniita. Sain hyviä ideoita, kiitos!

      Olipas siinä erinomainen ihminen, kun katsoi asiakseen toista mollata. Mulla on punainen tukka ja pisamia ja lapsena niistä kiusattiin ihan hirveästi. Vielä joskus yläasteellakin sain kuulla kommentteja. Luulen, että se on opettanut ainakin sen, etten toisten ihmisten ulkomuotoa ala päivitellä. Epätoivoisimmalla hetkellä pienenä ala-asteelaisena pesin naamaa sammakonkudulla, kun jostain olin lukenut että sillä pisamat häipyvät :)

      Tämä nettikiusaaminen on sitten oma lukunsa. Voi lapsiparkoja! Onneksi ei ollut nettiä silloin kun itse olin tenava. Näillä uusilla ikäpolvilla on monessa mielessä aika erilainen ympäristö.

      Delete
  5. Luulisi, että tässä maailmassa pitäisi todellakin nostaa esiin hyviä asioita. Jokaisen pitäisi miettiä, mitä hyvää tässä päivässä on. Voisi kehua läheisiä tai työkavereita, mainita ihan pienistäkin mukavista asioista. Pahuutta kyllä riittää ja media muistaa kertoa enemmän siitä kuin kivoista asioista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen ollut huomaavinani, että ne ihmiset jotka ovat kohteliaita ja ystävällisiä ovat sitä vielä enemmän. Kai se on sitä, että halutaan uskoa hyvään ja näyttää että ei me kaikki olla ihan tonttuja. Olen saanut viime aikoina myös paljon kivoja kommentteja, esimerkiksi koirasta kuulen jotain ystävällistä joka kerta lenkillä (vaikka meidän Felix kyllä HAUKKUU).

      Ja totta, on niin kurjaa että uutiset ovat pääsääntöisesti ikävyyksiä. Korkeintaan kuninkaalliset ylittävät uutiskynnyksen jollain mukavalla aiheella.

      Delete
  6. Voi todella..niin surulliseksi välillä tulee kun lukee netistä ja muualtakin juttuja, kuinka ajatelemattomia ihmiset välillä onkaan..Toki siihen voi itsekkin syyllistyä,mutta ikinä en tarkoituksella haluaisi kenellekkään pahaa mieltä tuottaa!! Tuotakin mietin että miltä on mahtanut tuosta kuvattavasta kuntosalilla tuntua...tuolloin varmasti tarvitisisi enemmän kannustusta kuin ilkkumista, toivottavasti ei kuntoiluinto lopahtanut tuosta..:( Omalta osalta voi vaikuttaa siihen miten toisia kohtelee!! Harmi että tyttäresi ystävineen joutui tuollaisen kohtelun kokemaan... Hyvää alkanutta syksyä sinne! Pidetään huoli toisistamme♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joskus tahtomattaan tulee päästäneeksi suustaan jotain sellaista, mitä olisi voinut vähän harkita pidempään. Sitten siinä korjaillessa puhuu itsensä vielä pahemmin pussiin.

      Muuten, mun pikkuinen 5-vuotias hoidokki sai mut pahaan välikäteen torstaina. Ajoimme autolla ja pysähdyimme liikennevaloihin. Viereisellä kaistalla oli moottoripyöräilijä, vähän vanhempi herra aavistuksen erikoisessa asussa. Pikkuinen hihkuu mulle että Ms. Johanna, kato! Minä katson. Herra näyttää siltä, että aikoo vilkuttaa tytölle. Siinä samassa tyttö tunkee sormiaan kurkkuun ja esittää oksentavansa. Ei siitä voinut erehtyä. Vanha herra hivuttautuu ohi ja se ilme oli niin surkea.

      Minä kysyin miksi. Miksi ihmeentakia teit noin? Mistä olet tuollaisen oppinut? Kehotin, että antaa olla viimeinen kerta. Kerroin, että hän pahoitti toisen ihmisen mielen. Lapset ovat julmia.

      Kiitos ihanasta kommentistasi!

      Delete
  7. Hyvin kirjoitettu postaus tärkeästä aiheesta! Harmillisen usein törmää epäkohteliaaseen käytökseen. Hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Tiiu! Joskus itsekin ajatuksissani annan oven lävähtää takanatulijan naamalle tai ajatuksissani kiilaan eteen, mutta yritän kyllä parhaani. Ja kun huomaan mokani pyydän anteeksi. Paremmaksi ihmiseksi on pyrkimmys, mutta aina ei ihan mene putkeen.

      Delete
  8. Kyllä maailma on muuttunut raaemmaksi myös sanojen osalta. Nimetön viestintä somessa voi olla niin haavoittavaa. Kirjoitit todella tärkeästä aiheesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä tämä alkaa olla aika hurjaa, kun tuntuu että maanjohdosta alkaen toisia vaan kiusataan ja nimitellään. Cyber bullying ei ole mikään ihan pikkujuttu. Toivottavasti uudet sukupolvet ovat fiksumpia. He kun ovat kasvaneet some- ja nettimaailmaan.

      Delete