Wednesday, September 13, 2017

Meet the teacher - treffaa opet

Olipa taas puolivuosittainen tilaisuus treffata lasten opettajat. Mä sain tuntiin tervehdittyä 14 opettajaa... paitsi että kaksi jäi tervehtimättä. Omasta mielestäni erinomainen suoritus. Yhdelle opettajalle on varattu aikaa 10 minuuttia, siirtymiseen luokkahuoneesta toiseen 5 minuuttia. Käytin siirtymät hyödyksi.



Aluksi home roomin, oman luokkahuoneen, opettajat näyttivät filmin jossa rehtori, PTA:n presidentti (vanhempien ja opettajien yhdistys) sekä pää-counselor (oppilaanohjaus) kertovat koulusta ja tehtävistään. Hmm. Katsoimme videota 15 minuuttia ilman ääntä ja sitten 5 minuuttia äänen kanssa. Sen jälkeen oli lupa poistua lasten luokkahuoneisiin.

Oli sosiologian opettaja, joka oli käynyt Helsingissä ja Lahdessa. Tervehti mua moi moi ja muisteli Lahden hyppyrimäkiä ja maauimalaa. Sekä ruokaa. Yksi opettaja halasi ja kyseli kuulumisia. Mä muistan sut, kun sulla on niin kaunis aksentti. Kemian maikka: taitaa tämä yksi jälkikasvu pärjätä paremmin fysiikassa kuin kemiassa. Totesin, että anteeksi taisi se kemia mennä vähän pelleillyksi. Osin nukkumiseksi. Numero oli silti kiitettävä. Toivon totisesti, että jälkikasvu terhakoituu. Pyysin anteeksi. Onneksi lapsi on kertonut toilailuistaan, joten tiesin missä mennään. Ohjelmoinnin ope: mun paras kaveri opiskeluaikoina oli Antti Suomesta. 

Eniten mua taisi kuitenkin puhutella ap-englannin (advanced placement, korvaa yliopisto-opintoja) ope. Hän kertoi, että moni näistä lapsista päätyy hoitoalalle. Hänen tehtävänsä on saada oppilas ymmärtämään kielen merkitytys esimerkiksi siinä tilanteessa kun potilaalle ja omaisille kerrotaan, että aika on käymässä vähiin. Ope pyyhki kyyneliä silmistään. Kokemukseni on, että amerikkalaisilla lääkäreillä on bed side manners, tiedetään miten käyttäytyä sairasvuoteen äärellä. Eikä edes sairas-, vaan tutkimusvuoteen äärellä. Mun oma lääkäri soitti kuultuaan, että olin varannnut ajan toisen raskauden vuoksi. Onnitteli, juteltiin, mietittiin, pohdittiin. Ei George Clooney ole niin kaukana oikean lääkärin mallista tv-sarjassa ER, Teho-osasto.

Lapset ovat hyvissä käsissä, en epäile hetkeäkään. Näissä tapaamisissa on helppo loistaa: valtaosa vanhemmista ei saavu paikalle. Lapset kertovat, että seuraavana aamuna opettajat aina kommentoivat että sillä sun äidillä on niiiiin kiva aksentti. Lisäksi olen niitä harvoja, joilla on kolme lasta High Schoolissa.



Nuorempana musta ei olisi ollut opettajaksi. Nykyisin mielenmalttia ja ymmärrystä on enemmän. Ennen kaikkea: arvostan heitä, jotka jaksavat opettaa. Niin me ihmiskuntana mennään eteenpäin.

8 comments:

  1. Hienoa että lapsillasi on hyvät opettajat. Oli varmaan helpottava tunne lähteä kotiin tapaamisen jälkeen ja tietää että lapset ovat osaavissa käsissä. Kyllä noita opettajia on monenmoisia, se on tullut nähtyä lapsuudessa / nuoruudessa / opiskeluaikana / opettajatovereissa... Niistä riittäisi juttua 😀 Oli hyviä ja huonoja, loistavia ja surkeita, kivoja ja ärtyisiä, nuoria ja vanhoja, ammattiin sopivia ja sopimattomia.


    ReplyDelete
    Replies
    1. Me ollaan siitä onnekkaita, että opettajat haluavat tulla opettamaan tähän kouluun. Ei ihan aluksi ymmärretty kuinka tärkeää on kuulua hyvään koulupiiriin. Nyt ymmärretään. Tähänkään High Schooliin eivät pääse ede kaikki he joille koulu kuuluisi asuinpaikan mukaan.

      Kaksi opettajaa kertoi tänäkin iltana aika pitkästä työmatkastaan. Haluavat tulla, kun on kiva ja rauhallinen koulu. Ja lapsilla opettajat, jotka ovat saaneet erinomaisen koulutuksen. Muuten, meidän osavaltio on demareiden vallassea ollessa saanut aikaiseksi sen, että koulupiirejä vähän sotketaan. Hyvän ja vähän huonomman asuinaluee oppilaat kuljetetaaan samaan kouluun, jotta ei pääse syntymään eliittikouluja. Musta erinomaisen hyvä idea.

      Delete
  2. Siskoni on opettaja...huhhuh, minusta ei olisi siihen hommaan. Minulta ei löytyisi välttämättä mielenmalttia ja ymmärrystä =).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Opettajat ovat kyllä oma lajinsa :) Musta oli niin uskomatonta, kun opettaja toisensa jälkeen sanoi, että olen sitten täällä luokassa klo 6:20 (tämä oli aikaisin, myöhäisin 6:40 - kello soi 7:20) ja oppilaat voivat tulla kysymään apua. Autan läksyissä ja autan missä voin.

      Delete
  3. Kiva, että lapsillasi on hyvät opettajat! Opettajan taidoilla ja olemuksella on iso merkitys oppimisen kannalta. Hyvää loppuviikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meitä on onnistanut. Ei tajuttu silloin kun tähän muutettiin, että tulee High School johon kaikki haluavat. Tällä hetkellä edes kaikki joiden kouluksi tämä koulu on merkitty eivät pääse sisälle. Opettajat ajavat tunnin tai parin tunnin työmatkoja suuntaansa, että pääsevät kouluun opettamaan. Meillä on kouluja niin moneen lähtöön.

      Delete
  4. Mukavilta kuulostavat lastesi opettajat, se on tärkeää.Itselläni on vielä hyvässä muistissa sellaiset opettajat, sekä minulla, että sellaiset jotka olivat poikani opettajia. Olen kerran yrittänyt itse olla opettaja, kun täällä ensimämmäistä kerta asuessa tultiin yliopistolle etsimään englannin sijaisopettajaa lähimpään lukioon muutamaksi kuukaudeksi ,niin ajattelin että helppo nakki. Mutta kun olin hädintuskin itse paljon vanhempi kuin oppilaani, ja ujon suomalaisen oli vaikeaa pitää kunnon kuria vilkkaille lukiolaisille (lue . pojille) niin ei sitä kauan kestänyt;D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinä olet kyllä ehtinyt vähän kaikkea! Wau. Varmaan aika jännä kokemus. Olen joskus ajatellut sijaisen hommia ja lapset aina sanoo, että high schooliin ei kannata tulla. Väittävät, että jotkut tenavat osaavat olla tosi keljuja sijaisille.

      Kivat opettajat on niin tärkeä juttu. Mä muistan parhaiten ne kaksi kertaa, kun jostain syystä päädyin opettajan kiukuttelun kohteeksi. Toinen oli kuudennella luokalla ja toinen lukion toisella. Kummasti ovat jääneet mieleen. Eikä ihan selvinnyt miksi, kun en mitään sellaista tehnyt että olisi erikseen mainittu. Niin, ja se toppuluokan sijainen joka pisti pimeään vinttiin. Mutta silloin multa putosi terotin kaksi kertaa lattialle :)

      Delete