Tuesday, August 15, 2017

Hyggeä rannalla

Pitihän munkin tutustua hyggeen. Olinkin asioista tietämättäni perillä, pakkasin lomalle mukaan kynttilän. Välillä lepuutin mieltä  vilkuilemalla Atlantin aaltoihin, rannassa hassuttelevaan perheeseeni, pieniin rantalomalaisiin. Ja sitten hyggen pariin. Siinä lukiessa taas tuli mieleen, että miksi me suomalaiset emme ymmärrä kirjoittaa kirjoja kynttilöistä, valaistuksesta, villasukista, takkatulesta, teemukeista. Kyllä hyggessä löytyy. Amerikkalaiset tutut muuten ovat aina vähän oudostelleet eläviä kynttilöitä. Ei tunnu ihan avautuvan. 

Mun hygge-elämyksestäni teki täydellisen jo hotellin aamiaiselle pelmahtanut täydellinen hyggeperhe. Ensinnä katseeni kiinnittyi vauvan potkupuvun printteihin. Aika usein vauvoilla täällä näkee yhdistelmäasuja: body ja shortsit, hame tai housut. Mutta tällä pienokaisella oli kuin konsanaan entisen Tutan printeissä potkupuku. Isällä oli älykköparta, raidallinen t-paita, vähän pitemmillä punteilla shortsit. Äiti oli puhdasta Hanna Anderssonia. Perhe tuli vielä myöhemmin rannalla vastaan ja äidillä ja lapsilla oli Marimekon kuosia yllä. Sitä, mikä oli viime kesänä Target-kauppaketjussa myynnissä. Ja en mitenkään erityisesti tarkkaillut, seuraillut, havainnoinpahan vain. Meille suomalaisille tällainen tyyli on jokapäiväistä, täällä Amerikan etelässä aika harvinaista herkkua. Tuli kotoisa olo. 


Onkohan amerikkalaisten käsityksessä kynttilöistä mennyt jokin pieleen? Oluen ja Jägermeisterin tuoksuinen kynttilä? Ehkä ei ihan niin hygge. Jos kumminkin innostuu, niin kynttilät löytyvät mm. Amazonilta. Valmistaja on Rehabulous. 



P.S. Joulua kohti kun taas mennään, niin suomalaisia lahjoja tulee etsittyä. Löysin Koruverkko -nettikaupan ja tein tilauksen. Palvelu oli ystävällistä ja erittäin nopeaa. Toimitus oli alle viikossa perillä. Valikoimista löytyy jos vaikka mitä. Toimituskulut eivät olleet ihan halvat, mutta useamman tuotteen kanssa niissä alkaa olla järkeä. Kalevala Korut kiinnostavat itseäni. Sekin on niin jännä juttu: Suomessa en jaksanut Kalevala Korun tuotteista kovin innostua, kun tuntui että niitä on kaikilla. Täältä katsellen ne näyttävätkin tosi upeilta ja harvinaisilta, vähän erilaisilta. 


Sunday, August 13, 2017

Terveisiä subtropiikista!

Terveisiä rannalta! Mulla meni simpukoiden- ja kivienkeräily ihan poskelleen, taskun pohjalla on yksi pikkuinen sydämenmuotoinen kivi. Yleensä keräilen tuntitolkulla ja metsästän erityisiä yksilöitä. Pohjois-Caroliina on sikäli upea paikka asua, että meillä on kauniit hiekkarannat ja jylhä vuoristo. Kotoa on melkein sama matka kumpaankin maisemaan, kolme neljä tuntia kun ajaa niin on vastassa joko Atlantin aallot tai Appalakkien vuoristot. Ilmastollisesti asumme subtropiikissa. 

Lapset laiturinnokassa

Tällä kertaa ajoimme Atlantic Beachille. Yövyimme Hampton Inn -hotellissa. Parin kolmen minuutin kävelymatkan päässä oli ranta. Sääennuste lupasi vettä ja myrskyä, mutta jossain vaiheessa päivää ilma kirkastui ja nautimme rantaelämästä.

Tykkään käydä syömässä ravintoloissa, jotka eivät ole piparimuoteilla leikattuja, ketjuravintoloita. Rannikon etuja ovat kohtuuhintaiset mereneläväravintolat. Yritimme ostaa katkarapuja kotiintuomisiksi, mutta veneet eivät vissiin tänä aamuna lähteneetkään merelle. 

Lähikaupunkeja ovat Morehead City ja Beaufort. Beaufortissa oli eilen illalla merirosvojuhlat. Soittajat soittelivat vanhoja englantilaisia lauluja vanhoilla soittimilla, meininki oli kuin joskus satoja vuosia sitten. Nuotio paloi ja Mustaparta itse tähysteli laivan mastossa.  


Kyllähän rantatalo alkaa aina houkuttaa, kun rantaan eksyy. Tämä talo tontteineen olisi irronnut miljoonalla, $700 000 tontista ja $300 000 talosta. Rantatalojen hinta on noussut suhteessa eniten asuntomarkkinoiden romahduksen jälkeen. 7-8 vuotta sitten paikan taloineen olisi saanut puoleen hintaan tai alle. 

Felix ei hotelliin päässyt. Lasten ystävä lupautui käymään ja hoitamaan koiraa. Joskus aikaisemmin olen yrittänyt palkata firman huolehtimaan Felixistä, mutta silloin ei joko soittopyyntöihin vastattu tai jos vastattiin, niin tilaa uusille asiakkaille ei ollut. Yritys ottaa yleensä vähintään $20 per käyntikerta. Lähellä asuvalle lasten kaverille lupasin kympin käynniltä. Ja olikin ihana kaveri: joka käynniltä saimme videotallennetta tai kuvia Felixin toilailuista. 





Kummasti muutaman päivän loma sai ajatukset pois arkisista asioista. Meillä oli kivaa lasten kanssa ja lapsetkin vaikuttivat tyytyväisiltä. Mä nautin luonnon mahtipontisesta esityksestä, kun jyrisi ja salamoi, vettä vihmoi, taivas oli tumma. Hetken päästä myrsky oli pyyhältänyt ohi ja rantaelämä saattoi jatkua. 

Onnellista viikkoa!

Sunday, August 6, 2017

Trendien aallonharjalla surffataan

Osuipa silmiini iltapäivälehden artikkeli ryijyjen uudesta tulemisesta (Kaiva esiin ullakolta!). Ei tarvitse mennä ullakolle, ryijyt ovat jo seinillä ja kerrankin, kerrankin saattaisi kotimme olla trendikäs! 


Aino Keinänen-Baeckmanin suunnittelema Elämänkukka koristaa sisäänkäyntiä miehen ja minun makkariin. Oikealta pääsee makuuhuoneeseen, vasemmalta kylpy- ja vaatehuoneeseen. Tämän ryijyn tarina on kaunis. Sen on tehnyt perin taitava ja osaava karjalaisäiti poikansa morsiamelle. Suomalainen ryijykulttuuri oli kuitenkin vieras ja lahjan saatuaan morsian kyseli vaivihkaa onko käsityö tarkoitettu pöydälle, seinälle, vuoteelle...? Halusimme säilyttää ryijyn värit vielä tuleville sukupolville, joten sijaintipaikkaan tulee aika vähän luonnonvaloa. 


Maamiehen ryijy on heti yläaulaan tullessa. Erityisen ryijystä tekee mielestäni se, että suunnittelija ei käsittääkseni ollut ollenkaan käsityöihmisiä vaan pienviljelysneuvos ja politiikko Lauri Murtomaa. Ryijyssä on kuvattu viljelijän elämää: niittää, kylvää, kyntää. Sama taidokas käsityöihminen on tehnyt tämänkin ryijyn kuin Elämänkukan. Sopii kuin nenä päähän: sekä mieheni että oman sukuni juuret ovat maataloudessa. Tämäkin ryijy laitettiin esille niin, että mahdollisimman vähän altistuisi suoralle auringonvalolle. 

Puhdistus on ollut vähän ongelma. Marttojen neuvoja olen toteutellut: tuulettanut pakkasilla (silloin kun sellaisia on) ja imuroinnut varovasti. 


Iloa viikkoosi! Meillä on vaihteeksi vähän viileämpää, päivälämpötilat kohovat vain pikkuisen yli 30 C astetta. Yksi aamu olin kokevinani syksyistä koleutta ilmassa. Ihana elokuu...

Thursday, August 3, 2017

Häätapoja

Ajelin aamulla töihin ja kuuntelin paikalliskanavaa. Paljastui taas näistä amerikkalaisista häistä asioita joita en ole tiennyt. Meillä ei ole ollut kuin parit hääjuhlat täällä ja olemme tunteneet parit jokseenkin hyvin. Tilaisuudet ovat olleet maltillisia. Toinen vihkiminen oli katolisen kirkon menojen mukaan. Pari oli ollut naimisissa jo reilun kymmenisen vuotta, jälkikasvuakin oli. Sulhanen päätti vihdoin ja viimein ryhtyä katoliseksi, jotta morsian olisi naimisissa myös oman kirkkonsa silmissä.  Papin pitämä puhe on varmaan yksi hauskimpia kuulemistani. 

Kuvat ovat David's Bridal -sivustolta ja Oleg Cassinin Women -mallistosta. Olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä peittävämpi on paljastavampaa. Olen ihmetellyt prinsessahääpukujen voittokulkua, sitä jossa on sweetheart -mallinen, olkaimeton yläosa. Käytännön ihmisenä kummastelen miten joku haluaa stressata mahdollisesta lipsuvasta pääntiestä niin monien silmäparien edessä. Mun hermot eivät pitäisi. 






Mutta niistä tavoista. Ensinnäkin keskuteltiin siitä kuka maksaa morsiusneitojen ja kaason asut. Artisti maksaa eli sekä morsiamen että sulhasen apujoukot maksavat itse asunsa. Naisillahan ongelmana on, että asu pitää ostaa omaksi. Miehet sentään voivat usein vuokrata pukunsa. Toivoa vain sopii, että ei tarvitse ostaa mitään houte couture -luomusta. Etiketin mukaan myös hääseurueen jäsenten pitää antaa lahja. Pelkkä assistentin roolin kustantaminen häissä ei siis riitä panostukseksi. 

Ja siitä lahjasta. Nyrkkisääntö kuului olevan, että jos hääjuhla järjestetään country clubilla, jossa yhden hengen ateria maksaa $125, niin yksinäinen vieras antaa lahjaksi $125 ja pari $250. Jos häät järjestään vanhassa latomiljöössä tai oman kodin puutarhassa, niin $50 per nuppi riittää. Oli toinenkin näkökanta, jonka mukaan hyvä ystävä tai läheinen sukulainen antaa kalliimman lahjan kuin hyvän päivän tuttu. Tämä ei kuitenkaan ollut ihan etiketin mukaista.  

Suurin yllätys oli, että sekä bridal shower -tilaisuuteen että hääjuhlaan molempiin pitäisi viedä lahja. Tässä oli paikallinenkin toimittaja mennyt vipuun: lahja oli toimitettu vain bridal showeriin. 

Muuten, mun elämäni hauskimpia kesätöitä on ollut olla kirkossa oppaana. Sain istua muutamissa häissä lehterillä, piilossa kaikilta.  Joka kerta itkeä tirautin. Jos sade vihkipäivänä tietää onnea, niin toivon että kirkonoppaan kyyneleet tuovat tuplaonnen. 

Eilen mun hoidokkini joka on vasta viime aikoina oppinut laittelemaan ulosantiinsa useamman sanan peräkkäin yllätti mut täysin, kesken leikkien hän loihe lausumaan "I am happy". Ei mitenkään alleviivaten, elämäntapavalmentajien innoittamana, itsensä esilletuomisen paineesta. Ihan vain siksi, että oli hyvä meininki. Kaksivuotiaan mielenliikkeistä on paljon opittavaa.