Tuesday, July 18, 2017

Hyvää naistenviikkoa meille yli 600 000!

Toivon, että kesätuuli heiluttelee leppeästi verhoja, aurinko hymyilee ja naisten itkusta ei ole tietoakaan. Lueskelin, että perimätiedon mukaan naistenviikolla aina sataa, koska naiset ovat niin kovia itkemään. Juhlitaan me 18. - 24.7. nimipäiviä viettävät niin, että jos vaikka sataisi ei haittaisi!

Amerikkalaiset ovat olleet ihastuneita nimipäivä -ajatuksesta. How charming! En sitä tietenkään kaikille selosta, harvoille valituille olen kertonut.  Vasta nyt täällä ollessani olen ymmärtänyt kuinka hieno keksintö nimipäivä on: moni ei tiedä syntymäpäivistä tai muista merkkipäivistä, mutta nimipäivä on kalenterissa, se painetaan lehtiin, kerrotaan radiossa. Edes kerran vuodessa saa onnittelut, ilman omaa ansiota tai ponnistelua, ihan vain siksi että joku on halunnut juuri tämän nimen antaa. 

Etsin kuvaa postaukseen ja tämä on julkaistu täällä aikaisemminkin. Suomen kesäpaikkaa ikkunaverhoineen ei enää ole olemassa käsittääkseni sellaisessa muodossa kuin sen tunsimme, mitään ei ole jäänyt jäljelle. Lapsille kesäpaikka oli ainoa paikka, jonka he Suomesta tiesivät ja tunsivat omakseen. Kirjoittelen tätä tippa silmässä. Itse en ehtinyt hyvästejä heittämään, paikka myytiin jokunen vuosi sitten. Talossa oli säilytyksessä 30 vuoden siihen astisen elämäni tavarat. Tänne sain joitakin kirjoja, valokuvia, nallen. Kaikki muu katosi kuin tuhka tuuleen: keräämäni astiat, liinavaatteet, kirjat, taulut. En edes muista mitä kaikkea. Toisaalta tavaraahan se on, mutta olisi ollut ihana päästä vielä kerran katsomaan minkä haluaa kuljettaa mukanaan, minkä antaa jatkaa elämäänsä muualla. Meidänhän oli tarkoitus palata Suomeen vuoden jälkeen tänne tulosta. Kaksoset vain sattuivat tupsahtamaan sitä ennen. Seuraavaksi pohdimme, että mennään takaisin Suomeen kun kaksoset ovat parivuotiaita. Silloin sitten tuli yksönen. Aaa, no tota mennään takaisin kun lasten koulu alkaa... Vuoden kuluttua kaksoset ovat yliopistossa, toivottavasti.  

Aamu sai mukavan alun. Vein nuorimmaisen harkkoihin ja menin itse joogatunnille. Opettaja ja tunnin sisältö olivat uusia. Joskus vähän leipiinnyn vakituisiin tunteihin, aika paljon teemme samoja harjoituksia, variaatiota on aika vähän. Theresa oli virkistävä poikkeus. Ensinnäkin tunti oli tarkoitettu venyttelemiseen, kropan tunnusteluun. Mua alkoi siinä vaiheessa hymyilyttää, kun piti liikuttaa häntäluutaan ja kuvitella heiluttavansa häntää :) Joogan jälkeen menin vielä 40 minuutiksi juoksulaitteeseen. Laite näytti juoksua, mutta kyllä se enemmän oli reipasta kävelyä. Mä en ole kovin hyvä aamuliikkuja. Vähän aamukahdeksan jälkeen oli päivän harjoittelut pulkassa ja mieli muikea. 


Tunnin lopussa kun oli hiljentymisen aika kuvittelin itseni laiturinnokkaan, aamu-usvaan katselemaan kesäpaikan järven joutsenparia. Vaikka kesäpaikkaa ei ole on sentään kivoja muistoja. Ja tosiasia taitaa kyllä olla, että aika on käyttänyt kultapensseliä.

17 comments:

  1. Onneksi on muistot, olkootkin vaikka ajan kultaamat! Harmi muiden tavaroiden kohtalo, mutta ehkä joku tuntee piston sydämessään..
    Terveisiä Lapista ja napapiiriltä! Nyt om vaellettu oikeilla tuntureilla ja nähty poroja ihan urakalla! ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varnasti oli upea matka! Juuri kerroin muutama päivä sitten hoitolapsille, että Suomessa on poroja ja voi sitä riemun määrää! Mä en edes taida ymmärtää kuinka tärkeitä porot ovat joulunvietossa.

      Taisi joskus kesäpaikalta tullessa olla mielessä sana "työleiri": kun kaikki kolme lasta oli vielä melkein vaipoissa niin pelkkä kaunis maisema ei aina ehkä ilahduttanut, kun puuttui kunnon ruuanlaitto- ja pyykinpesumahdollisuus. Ja varsinkin, kun lomilla mä tuppasin olemaan se hoitava osapuoli. Kuten myös lomien ulkopuolella :)

      Delete
  2. Söpöt verhot. Tulee mieleenvanhat Brigitte Bardot-leffat ja pepitaruudut. Kesäpaikkamuistot ovat niin ihania ajan kultaamina 💕Itikat ja muurahaiset unohtuvat ja muut epämukavuudet. Ilma oli aina helteinen ja linnut lauloivat. Uitiin aamusta iltaan ja syötiin lättyjä ja mansikkahilloa jälkiruuaksi. 🙂Minulla on muistoja vanhempien rakenmasta hirsimökistä järven rannalla. He myivät sen muutama vuosi sitten. Kaikella on aikansa. Ulko-WC:tä ei tule ikävä 😀

    Nimipäivä- ja syntymäpäiväonnittelut tuntuvat kamalalta ajanhukalta esimerkiksi Facebookissa. Yritän pysyä niistä sivussa. Lapsikavereille on kauhean kiva aina laittaa synttäri- ja joululahjat ja kortit. Nimipäiviä en jaksa ajatella.

    Naistenviikko on ihan kiva juttu. Saa sataakin jos on sataakseen, niin tulee kasveille ilmainen kastelu ☘️Meillä voi iltapäivällä sataa tänään, mutta esimerkiksi eilen ei satanut lainkaan. Ukkonen jyrähti kerran jossain kaukana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minun lapsuudenkodissa (varhaislapsuuteni suvun mökissä) on edelleen myös ulkovessa ja etenkin nuo pikkupojat ovat innokkaita huussin käyttäjiä =D Sen verran harvinaista on kaupungin lapsilla maalla käynti että ulkohuussia on kokeiltava myös 30 asteen pakkasella, koska se vain on yksi hassuimmista jutuista mitä ovat kokeneet!

      Tanja

      Delete
    2. Rita A,

      Ulko-wc, sellainenkin löytyi vaikka oli myös sisätoiletti. Ei ole ikävä, ei. Lapsille oli jonkinasteinen kulttuurishokki kuten se, että puskiinkin voi liritellä :) Ja totta, mitään en inhoa niin paljon kuin hyttysten ininää. Kummasti sekin unohtuu.

      En ole facebookissa. Olisi kai viisasta blogin kannalta. Jotenkin en ole kokenut sitä mielekkääksi väyläksi pitää yhteyksiä ylle. Mulle kai sopivin olisi perinteinen kirjoitettu kirje ja lähetetty kortti.

      Meillä muuten välkkyy lähes joka ilta. Toisinaan vaan kauniita taivaankannen pitkittäin juovittavia salamia (onks tää oikein vain pitäisikö olla salamoita? Salamia kuulostaa makkaralta!) Sateen jälkeen on ihan hetken raikkaampi ilma ja sitten taas käy tunkkaiseksi.

      Delete
    3. Tanja, toki ulkohuussissa on nostalgiaa. Mutta en kaipaa. Varsinkaan pakkasella :) Mutta onhan se hauskaa, että nykynuoriso on seikkailuhenkistä. Mua on aina hirvittänyt eniten ne hämähäkit, jotka sinne huussiin punovat verkkojaan. Jostain syystä ovat jääneet erityisesti mieleen.

      Delete
    4. Hyvä pointti Tanjalta että ulkohuussissa on oma jännityksensä 😀

      Johanna, hyttysien ininä ja kaikki ötökänpistot ovat kiusallisia. Minulla on nytkin jokunen purema kun en muista että kannattaisi laittaa hyönteiskarkotetta kun menee puutarhatöihin. Nyt otin purkin esiin jotta muistan. Hämähäkit kammottavat minuakin, vaikkakin hiukan vähemmän kuin ennen, siitä pitäen kun ostimme talon parikymmentä vuotta sitten.

      Delete
    5. Olen viettänyt joskus unettoman yön, kun en ole saanut hyttystä nitistettyä. Ja kerran täkäläinen heinäsirkka soitteli viuluaan tolkuttomasti. Ne ovat todella kovaäänisiä. Se löytyi sitten kuolleena sängyn alta seuraavan muuton yhteydessä. Meteli oli melkein korviahuumaava...

      Delete
  3. Vielä parikymmentä vuotta sitten meilläkin juhlittiin kaikkien nimipäiviä ja nimipäivä oli melkeinpä isompi juhlapäivä kuin syntymäpäivä. Nyt kun olemme kauan jo asuneet etäällä sukulaisista on tuokin perinne unohtunut, eikä täällä Ahvenanmaalla noteerata nimipäiviä mitenkään.
    Haikealta kuulostaa nuo muistosi kesämökiltä. Mutta niin ne taitavat olla itsekullekin, vaikka mielessä onkin melkein pelkästään hyviä muistoja. Luulen, että noiden muistojen myötä tulee aina ikävä kaikkia rakkaita, jotka eivät enää ole kanssamme. Haluaisi että kaikki eläisivät ikuisesti ja kaikki jatkuisi samanlaisena kuin ennenkin, paitsi että uusia sukupolvia on tullut mukaan kuvioihin. Nuorena ei tällaisia asioita tullut pohdittua, mutta tässä iässä niitä ajattelee hyvinkin usein.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin ja hyvää nimipäivää sinulle! Johannan kanssa yhdessä viettävät nimipäivää minunkin molemmat tyttäret, Jonna ja Jenni.

      Delete
    2. Hyvää nimipäivää Kristiina! Sinä olet se loppuhuipennus. Suomen ajoilta muistan, että nimipäivänä aina joku onnitteli ja parhaimpina keiteltiin kahveita, syötiin kakkua ja saatiin lahjoja. Ei hullupaa.

      Olet ihan oikeassa. Niinhän se olisi täydellistä, että vanhemmat sukupuolvet olisivat siinä vieressä aina ja ikuisesti. Maalaistyttönä olen aina suhtautunut elämään ja kuolemaan luonnollisena juttuna. Tänään juuri hoitolapsi koko viisivuotisen ikänsä varmuudella alkoi puhua, että sitten kun sä Ms Johanna kuolet, kun sä olet jo niin vanha. En muista miten jatkui, mutta totesin vain että se on kaikkien meidän elävien kohtalo: ihmisten, eläinten, kasvien. Ihanaa oli se, että 5-vuotias ei laskenut itseään kuolevaisten joukkoon, ainoastaan vanhempansa ja nannyn :)

      Delete
  4. Tänä vuonna sateinen kesä ei kaadu meidän naistenviikkolaisten niskaan, kun epävakaista on ollut kaiken aikaa :D On naistenviikko ollut kesän aurinkoisinta aikaakin. Mutta ennen kaikkea lapsuudessa se oli mansikkatäytekakkujen aikaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on tainnut olla! Mutta usko pois, meidän naisten niskaan tämäkin jotenkin vieritetään :)

      Mansikkatäytekakut ovat sellainen perinneherkku, että johonkin eu-herkkukatalogiin ja suojeltavien joukkoon pitäisi ilmoittaa. Meilläkin tunnetaan strawberry shortcake, mutta ei se ole niin hyvä kuin tuoreista suomalaisista mansikoista leivottu kakku!

      Delete
  5. Mukavaa nimipäivää Johanna 21.07. Kaunis nimi. :-)

    ReplyDelete
  6. Hyvää nimipäivää huomenna, kaima! Minulla sattuu olemaan toisen nimen nimipäiväkin samalla viikolla, ja molempia nimiä on kyllä juhlittu kunnolla sekä lapsena että aikuisena. Ihmeellisin nimipäivä oli lapsena, kun isotsiskot keksivät järjestää minulle juhlat ja olivat jostain taikoneet koristeeksi ilmapalloja. Puhallettuja toki, mutta siihen aikaan oli hyvin ihmeellistä saada minkäänlaisia ilmapalloja muulloin kuin vappuna. Olin aivan lumoissani. Sitten he olivat kutsuneet kaikki kesäpaikan lapset juhliin! Ne ovat ainoat yllätysjuhlat, mitä minulle on koskaan järjestetty ja loistavat yhä suurenmoisina muistossa, vaikka aikaa on kulunut jo yli 50 vuotta. Eräältä vieraalta sain lahjaksi oksan, johon oli "kukkasiksi" rypistetty markan seteleitä. Aikuisella mielellä ymmärrän, etteivät ystäväni vanhemmat olleet viitsineet lähteä kesäsaaresta lahjanostoreissulle, mutta lahja oli todella onnistunut: olin aivan ällistynyt sellaisesta kekseliäisyydestä ja aivan onnessani. Monia hauskoja nimipäiviä olen viettänyt tämän jälkeenkin (ja huomenissakin toivottavasti saan viettää), mutta kyllä juuri tuo lapsuudenjuhla taisi olla säröttömimmän onnellisuuden päivä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvää nimipäivää, Johanna-kaima!

      Luin viestisi torstaiaamuna ennen töihin lähtöä ja se on ollut mielessäni pitkin päivää. Siitä tuli vain jotenkin niin hyvä fiilis, nuo tunnelmat ja tapahtumat. Itsellänikin on mielessä yksi täydellinen päivä, särötön kuten sanoit. On ihmeellistä, miten sellainen päivä jää mieleen. Omani ei ollut juhlapäivä, taisi sisältää hammaslääkärin tai jotain, mutta tapasin elämäni tärkeitä ihmisiä ja sain jonkinlaista erityiskohtelua. Ja kolme eskimo-jäätelöpuikkoa! Silloin se oli jotain.

      Sulla on ihanat isosisarukset. Ja ilmapallo oli ilmapallo eikä mikään heliumpallo. Rahapuu -lahjasta olen ekan kerran kuullut joskus ehkä parisenkymmentä vuotta sitten ja musta se oli huikea ajatus, joten ystäväsi vanhemmilla on ollut hyvä mielikuvitus.

      Ajattelin huomenna muistaa perhettä ehkä hitusen paremmalla ruualla. Me ei täällä oikeastaan juhlita nimipäivämme, vaikka kaikilla on myös suomalaisia etunimiä. Edesmennyt isäni lähetti aina nimipäiväkortit ja se jos mikä lämmittää edelleenkin mieltäni. Hänelle se taisi olla enemmän perimätietoa ja vanhankansan viisautta, sanontoja ja vuodenaikojen seuraamista.

      Delete