Tuesday, June 6, 2017

Lopussa kiitos seisoo

Lasten kouluvuosi alkaa olla pulkassa. Kevätjuhliahan ei ole. Tällä viikolla on loppukokeita. Ei joka päivä ja toisinaan parit päivässä. 

Eilen aamulla poika tuli yllätyksellisesti kotiin jo klo 9 jälkeen. Loppukoe oli tehty. Mulle selvisi vasta pari viikkoa sitten mitä anatomian opinnot pitivät sisällään: pieneläinten ruumiinavauksia. Opinnot liittyvät lukion linjaan, joka suuntautuu designiin ja peleihin. En usko, että kukaan linjan pojista arvasi, että lopputyönä leikellään iäkäs  minkki. Opettajalle esiteltiin minkin hengitys- ja verenkiertoelimistö, viisi erilaista lihasta, aivot. Kaikki siististi esittelyalustalla, ruumiista irrotettuina. Harjoittelutyö tehtiin possulla. Sitä ennen opiskeltiin mm. sammakoiden ja kanojen anatomiaa. Varsinaisia leonardo da vincejä tulollaan.

Oikeuslääketieteen/kriminologian opinnot ovat myös olleet mielenkiintoisia. Yksi ilta lapsi tarttui käteeni ja alkoi luetella käden luiden nimiä latinaksi. Muutkin ihmiskehon luut käytiin läpi ja latinaa tuli kuin munkin suusta. Itselläni aikoinaan lukio sujui ihan ok, mutta olisihan ollut metkaa opiskella vaikka juuri kriminologiaa. 

Kuvasin muutaman meidän naapuritalon aamukävelyllä. Luonto on niin vehreä, että silmiä särkee. Ihmiset pitävät pihoistaan hyvää huolta. 







Alakuvan ranch -tyyppinen talo on sisältä suoranainen aarre. Talo osallistui aikoinaan meidän "asuntomessuille" ja voitti muistaakseni hopeaa. Ihastuin taloon ihan valtavasti: sopivan vaatimaton ulkoa ja paljon kauniita yksityiskohtia sisällä. Puoliksi vakavissamme miehen kanssa asiasta puhuimme, mutta silloin näytti että talo olisi ollut huoneen pari liian pieni. 


Tämä kahden viimeisen kuvan lintu (käsittääkseni Mourning Dove, vaikertajakyyhky, jonka laulu on surumielisen kaunis) oli pesänrakennuspuuhissa. Sinnikkäästi se poimi nokkaansa kerran toisensa jälkeen oksan ja vihdoin onnistuttuaan lennätti sen kotipesään. Oli mukava seurata sinnikästä puurtajaa, joka ei lannistunut vaan yritti uudelleen ja uudelleen. 



Sinnikästä keskiviikkoa!

Halauksin,

Johanna

6 comments:

  1. Olipa kiva lukea pitkästä aikaa sun kuulumisia!Luin tunnin putkeen,nyt on kiire laittaa ruokaa perheelle:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. O ou, toivottavasti en kauheasti toistanut itseäni. Kiitos,kun jätit puumerkin! Olisko sulla hyvää vinkkiä mitä ruokaa laittaa? Minä melkein joka päivä sormi suussa mietiskelen, että mitä sitä tekisi. Ei ihme, että niin moni amerikkalainen harrastaa pikaruokaa...

      Delete
  2. Ompa siellä kauniin vehreää! Mikä tahansa noista taloista kyllä kelpaisi😉
    Voi , olisimpa ollut siellä koululainen...kriminologiaa .. mielenkiintoista!!!
    Mukavaa viikonloppua ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luonto on kyllä ihan roihahtanut vihertämään. Mun pitää kuvata vielä yksi talo, johon olen ollut ihan rakastunut. Se on ollut myynnissä viime aikoina... Ei vais, kyllä tämä oma koti nyt on monella tapaa juuri sopiva, varsinkin kun saunakin on.

      Onnellista viikonloppua! Ongelmana meillä on, että helposti käy niin että lukiossa opiskelee kaikkea kivaa ja jäävät vakavat aiheet kuten matematiikka ja kieli vähemmälle. Kun lukujärjestyksen voi täyttää tanssilla, teatterilla, laululla.

      Delete
  3. Ihanassa ympäristössä saat asua. Kauniita taloja ja rauhalliselta vaikuttaa.
    Oikein mukavaa viikonloppua sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kristiina! Sinulle myös onnellista viikonloppua.

      Muutimme tänne 14 vuotta sitten. En ollut ollenkaan tyytyväinen, sillä naapurustoa vasta rakennettiin. Golf-kenttä toki oli, mutta kauppoja ei. Tietkin päällystetty vain kertaalleen. Nyt on naapurusto levinnyt tosi isoksi ja palveluja on vaikka muille jakaa. Tämä meidän nurkkaus on siitä kiva, että tähän ei enää rakenneta ja tontitkin ovat kohtuukokoisia. Talot on tarkoituksella kaikki vähän erinäköisiä ja kyllä, rauhallista on. Tänään tosin kellon lähestyessä illalla kymmentä kuuluu puhetta ja musiikkia, "ylioppilasjuhlia" on vähän siellä ja täällä.

      Delete