Thursday, June 8, 2017

College Visits - Vierailu yliopistolle

Olen yrittänyt olla mukana ensimmäisissä ja viimeisissä, siis niissä jutuissa joita lapset tekevät ensimmäistä tai viimeistä kertaa. Eilen jäi väliin merkittävä ensimmäinen, kierokäynti yliopistoon. Kaksoset kävivät isänsä kanssa tutustumassa yhteen mahdolliseen opinahjoon.

Meille suomalaisille tämä on taas ihan käsittämätön juttu: että perheen voimin mennään etukäteen katsastamaan mahdollisia yliopistoja joihin ehkä haetaan opiskelemaan. Olemme kaiken lisäksi vähän jo jälkijunassa, monet aloittavat tutkimustyön paria vuotta ennen valmistumista. Meillä ei ole aikaa enää kuin muutama kuukausi. 

Eilinen kohde oli noin tunnin ajomatkan päässä, maan parhaita julkisia yliopistoja. Mahdollisia opiskelijoita vanhempineen oli tullut mm. Teksasista ja Kaliforniasta tutustumaan tänne meille Pohjois-Carolinaan. Se kertoo aika paljon siitä, kuinka vakavasti jatko-opinnot otetaan. 

Yksi äiti selvitti joitakin kuukausia sitten meikäläiselle tollolle (menin sanomaan, että emme ole käyneet vielä tutustumassa yhteenkään yliopistoon) kuinka tärkeää on ymmärtää esimerkiksi se, että siivoavatko opiskelijat itse kylpyhuoneensa vai kuuluuko siivous henkilökunnalle. Ovatko soluhuoneet viihtyisiä vai jotain muuta. Minä olen ajatellut niin, että kunhan löytyy sopiva yliopisto ja mieluisa ala niin kaikki muu kyllä sitten sujuu. Ei, amerikkalaiset shoppailevat tässäkin suhteessa. Ja toisaalta, jos pulittaa kymmeniä tuhansia vuodessa niin on kai hyvä päättää jynssääkö lapsukainen yhteistä wc:tä vai tekeekö sen palkollinen. 

Lauantaina tulin kahden ja puolen tunnin työpäivän jälkeen kotiin aikamoisessa kunnossa: tukka hajalla, housut märkinä, kengät litisten, puremajälkiä olkapäissä, kylmissäni vaikka ulkona oli yli 30 C astetta. Iski nimittäin Terrible Two, 2-vuotias pieni hurmuri hymykuopan ja mahdottoman hauskan "huumorin" kanssa: water table eli vesileikkipöytä kipattiin täysinäisenä hoitajan päälle ja kun hoitaja nappasi hoidokin kainaloonsa upotettiin pienet naskalihampaat olkavarteen, hiukset järjesteltiin uuteen uskoon. Sisätiloissa puhalsi viileä ilmastointi ja vilunväreet muuttuivat horkaksi. Opin, että on hoitopaikkoja joihin on syytä pakata vaihtovaatteet mukaan, ainakin kuivat sukat. Ja olkasuojat. 




14 comments:

  1. Kaksivuotiaat voivat saada kamalia aikaan ennen kuin kukaan ehtii tajuta mitään. Voi kauhistus ! Lastenhoitoalahan on melkeinpä vaaralllista. Meilläkin oli muutamia hurjia situatsioneja kun kävin päiväkodissa opettamassa suomea 2015 - 2016 äiti + lapsi - ryhmälle.

    Eipä tosiaan Suomessa järjestetä tuollaisia tutustumisia nuorien tuleviin opinahjoihin. Siitä näin yhdenlaisen esityksen TV-sarjassa Gilmore Girls. Päähenkilö Rory kävi sekä tutustumassa Yaleen että vierailemassa yhden akateemisen perheen luona. Näitä oli erillisissä jaksoissa ja sitten seurasi jakso jossa muutettiin opiskelija-asuntoon, käytiin ruokalassa ja niin edelleen. Rory on tarinan mukaan haaveillut yliopistoon menosta jo hyvin nuoresta asti :)

    Hemaiseva kukka kuvassa 🌸 Mikä kasvi lienee ?

    ReplyDelete
    Replies
    1. En minäkään ehtinyt kissaa sanoa, ennen kuin pöytä vesineen oli päälläni. Altakaan ei ehtinyt pois, kun olin ahdistettuna nurkkaan. Vaan oli pikkuisen ilme aika muikea, kun lamppu syttyi päässä että nyt täti kastellaan.

      Tv-sarjoista ja elokuvista oppii kyllä yllättävän paljon. Itsekin opin esimerkiksi, että samoja vaatteita ei parane laittaa lapselle päälle peräkkäisinä päivinä. Ei, vaikka olisi pessyt ne siinä välillä. Tämän opin jostain 2000-luvun alun tv-sarjasta.

      Mielestäni kukka on suomeksi hortensia, meillä hydrangea. Kukka on tavattoman yleinen, menestyy hyvin tässä ilmanalassa.

      Delete
    2. Sehän noitten taaperoiden kanssa on että ei ehdi reagoida eikä tajuta ennen kuin jo on vedet, muusit tai soosit päällä :D

      Minustakin TV-sarjat ovat opettavaisia. Olen kai jo aika "oppinut" kun olen lapsuudesta asti katsellut :)

      No hortensiaksi sitä arvelinkin ! Meillä on pihassa yksi. Saa nähdä kukkiiko... viime kesänä ei kukkinut. Toissa kesänä siihen tuli siniset kukat, käyttämäni rodomullan ja kasvin juurelle silloin tällöin kaatamani piimän ansiosta :)

      Kivaa viikonloppua !

      Delete
    3. Ymmärtääkseni hortensia vaihtaa väriä maan koostumuksen mukaan. Tämäkin pinkki siis saattaa muuttua siniseksi :) Kyllä luonto on ihmeellinen.

      Kirjat, tv, elokuvat - kyllähän niissä on paljon myös oppia mukana. Yksi ystäväni selitti miksi Kauniit ja rohkeat ovat hyvin opettavainen sarja 😀

      Delete
  2. Hurja oli työpäiväsi :) Kyllä siellä teillä taitaa nuo opiskeluasiat olla aika lailla erilaisia kuin täällä. Olemme tottuneet siihen, että opiskelu on suurin piirtein ilmaista ja kaikilla on mahdollisuus halutessaan opiskella. Minun mielestäni teidän suhtautuminen asioiden järjestymiseen tuntuu terveeltä ja se, että joka pienikin yksityiskohta pitää tarkastaa viimeistä piirtoa myöten tuntuu minusta aika käsittämättömältä, liialta suojelemiselta. Mutta en ole siellä koskaan ollut, enkä tunne olosuhteita, niin en ehkä ole oikea ihminen arvostelemaan.

    Mutta tyttären tytär joka aloittaa koulunsa syksyllä, on ollut jo neljä kertaa tutustumassa tulevaan kouluunsa muiden tulevien ekaluokkalaisten kanssa, joten kyllä täälläkin systeemit muuttuvat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näissä opiskeluasioissa näkyy hyvin tämän maan perhekeskeisyys: perhe on ainakin sellaiselle keskiverto keskiluokkaiselle ihmiselle se tärkein asia. Alkuunsa en ymmärtänyt asiaa ollenkaan ja odotin esimerkiksi, että koulu opettaa. No opettaahan se, mutta vanhempien odotetaan olevan mukana toiminnassa. Mikä suomalaisten lasieni läpi näyttää helikopterivanhemmoinnilta on täkäläisittäin vain perheestä huolehtimista.

      Neljä kertaa! Minä muistan, että aikoinaan kävin kerran ja rehtori kysyi isältäni että osaanko kuoria perunat ja solmia kengännauhat. Täällä muuten näyttäisi olevan kaksi kertaa Kindergartenin aloittajalle: yksi esittelytilaisuus ja toinen sitten porrastettu koulun aloituspäivä.

      Juu, ei hevillä unohdu tämä työpäivä. Opinpahan uutta. Toista kertaa mua ei kaksivuotiaat jallita :)

      Delete
  3. Gilmoren tytöt -ohjelma tuli minullekin heti mieleen :)
    80-luvun olkatoppausmuodin kulta-aikaan olisit ollut hyvin suojautunut naskalihampailta Ü

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joskus muutaman jakson katsoin Gilmoren tyttöjä, mutta kuten vähän kaikkien ohjelmien kanssa niin on jäänyt väliin. Kuulostaa ohjelmalta, joka olisi hyvä ihan oppimismielessä.

      Oi ne 80-luvun olkatoppaukset! Ikävä kyllä pääsin silloin ylioppilaaksi ja oli toppausta toppauksen päällä. Karmeat kuvat. Ja vielä pilalle mennyt permanentti, kun kampaaja ei uskonut että mun tukkaan tulee isommillakin rullilla ihan kunnon kihara. Kyllä harmittaa...

      Delete
  4. Hurjan kuuloinen työpäivä! Aurinkoista viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli se hurja! Kävin myös seuraavana päivänä jeesaamassa pari tuntia ja silloin pikkuinen kertoi isälleen suunnitelmista: mä puren Ms. Johannaa. Isä toteti siihen, että jos näin käy niin selkäsauna seuraa. Ei purtu eikä kukaan saanut selkäsaunaa. Opin myös pitämään lapsukaisen tilaisuuden vaatiessa käsivarren mitan päässä :)

      Delete
  5. Ihana lukea näitä juttujasi, kiitos niistä :-)
    Hortensia tosiaan vaihtaa väriä maan koostumuksen mukaan, tuli juuri yksi ilta telkasta puutarhaohjelmassa!
    Aika monimutkaista ja tosiaan perehtymistä kouluihin mihin kannattaa pyrkiä opiskelemaan...huh...huh.
    Aikoinaan muistan kun veljeni yksi poika jossain ristiäisissä puri papin poikaa selästä, että osataan sitä täällä meilläkin:-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Taitaa pureminen olla aika alkukantainen reaktio. Ja kyllähän sillä pärjää, tekee aika kipeää.

      Minä vasta opin tämän hortensia-asian, kun ihmettelin kuinka on niin eri värisiä ja kauniita.

      Jos olisimme koulutusasioissa yhtä valveutuneita kuin amerikkalaiset vanhemmat yleensä, niin minä saattaisin jo menettää yöuneni ja mielenrauhani. Eihän siitä tulisi mitään jos kovin pikkutarkasti alkaisi vertailla. Nyt tietysti vain toivotaan, että lapset jonnekin pääsevät :) Koulu sujuu kyllä ihan hyvin, mutta kilpailu on kovaa.

      Delete
  6. Kiitos Johanna kun jaksat kertoa meille näistä vauhdikkaista päivistäsi. Huomaan että sinulle kirjoittaminen on helppoa, sanoja pulppuaa kuin "turkin hihasta".
    Minulla kestää joskus monta päivää saada jotain ruudulle. Onneksi enää ei tarvitse kynää purra kun on nämä näpyttimet käytössä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Unelma. Joo, mulla oli yleensä koulussa ainevihossa menossa jo seuraava sivukin, kun toiset lopettelivat aloituskappaletta. Kirjoittaminen on aina ollut helppoa, mutta en kyllä ole ihan varma kuinka laadukasta :)

      Sinun juttujasi ryydittävät upeat kuvat. Monet kerrat olen niillä itseäni ilahduttanut.

      Delete