Saturday, June 10, 2017

Aika haipakkaa

Laskin, että kahdenksan päivän aikana mulla oli yhdeksän työkeikkaa. Moni oli todella lyhyt, muutama tunti, mutta aina kuitenkin piti nähdä valmistautumisen ja lähtemisen vaiva. 

Tämä päivä oli ihan oma lukunsa. Aamulla anivarhain lapsia kaitsemaan. Tytär on lupautunut lemmikkivahdiksi pariksi viikoksi, mutta tälle päivälle osui uintikisat. Onneksi tuuraaja löytyy läheltä. Olisi ollut myös asuntonäyttö, joka ikävä kyllä peruuntui. Olisi ollut lasten uintikisat, mutta mies meni kannustamaan ja etenkin kuljettamaan. Kivointi kuitenkin oli, kun sain auttaa ystävääni valmistujaisjuhlien toteutuksessa. Apuni oli vähäinen, valmiita ruokia autoin vähän pöytään, siistin, tiskasin pari mukia, poksautin shamppanjapulloja, tein salaatin (tosi helpon!). Mutta mulla onkin aivan ihana ystävä. Olen aina nauttinut enemmän keittiöhommista juhlissa kuin seurustelusta. Tosin seurustelinkin siinä samalla, tokihan ystävälläni on mukava ystäväpiiri :) Sunnuntaiaamuna starttaa auto klo 5:15 ja mamma kiidättää lapset taas altaan äärelle. Jos olemme kotona illalla ennen klo 22 niin päivä on sujunut mallikkaasti. 

Etelän naisia verrataan usein magnoliapuun kukkiin. Olen nähnyt kerran tai pari elokuvan Steel Magnolias (Teräskukat) ja pitäisi katsoa se uudelleen. Näissä etelän naisissa on jotain hyvin hauskaa. Ja kuten kuvista näkyy, magnolian kukka yhdistettynä metalliseen tarjottimeen toimii. En ole suuri tekokukkien ystävä, mutta magnolia onnistuu näyttämään hyvältä myös man made -versiona. 




The claw
Of the magnolia,
Drunk on its own scents,
Asks nothing of life.

Sylvia Plath, Paralytic

4 comments:

  1. On sinulla kiireistä elämää 😊 tuota mainitsemaasi elokuvaa en ole nähnytkään, pitääpä muistaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi ei aina ole niin kiire. Ja mukavahan se on, että on mieluisaa kiirusta.

      Jos olet tykännyt elokuvasta Paistetut vihreät tomaatit tai Elämän tilkkutäkki (How to make an American Quilt) niin tämä on vähän saman tyylinen leffa. En ole nyt nähnyt pitkään aikaan, en osaa sanoa miltä se nyt tuntuisi.

      Delete
  2. Apulaisen rooli juhlissa on mukavin. Ei tarvitse miettiä, riittääkö tarjottavat tai vain seurustella vieraiden kanssa. Saa huiskia keittiön ja vieraiden välimaastossa, organisoida juhlien kulkua ja siivoilla jälkiä. Meille tulee lapset puolisoineen mökille viikonloppuna. Nauroin miehelleni, että kauhea stressi, kun en tiedä paljonko varaan syötävää. Mistä minä tiedän, paljonko omat lapseni syövät. Näin se aika kuluu. Odotan silti viikonloppua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä olen joskus jossain rippijuhlissa syönyt keittiöapulaisena aivan liian monta lusikkaleipää... Ne oli vaan niin hyviä!

      Tuo on muuten totta! Meilläkin lasten ruokahalua vaihtelee ihan älyttömästi sen mukaan onko treenikausi kovimmillaan vai otetaanko iisimmin. Joskus ei riitä mikään, alkupaloina menee kuuden munan munakas, pastaa päälle, jäätelöä. Sitten puolen tunnin päästä taas ruokakomerolle ja jääkaapille.

      Mukavaa viikonloppua!

      Delete