Thursday, May 25, 2017

Stuff

Rompetta ja roinaa, sitähän meiltä jokaiselta löytyy. Veikkaan, että amerikkalaiselta perheeltä vielä keskivertoa enemmän. On tullut sellainen tunne, että tavaroilla hyvitellään sitä että ei aina voida olla läsnä, ollaan pitempiä aikoja poissa. 

Nuori neitokainen vietti synttäreitään muutama päivä sitten ja mun tehtävä oli kaitsea muita sisaruksia, jotta synttärisankari pääsi viettämään kolminkeskistä aikaa molempien vanhempien kanssa. Ihana idea! Toisia paimensin ulos leikkimään ja siinä samalla päivänsankari jo tivaa, että miksi noi pistää kenkiä jalkoihinsa? Useampi lapsisessa perheessä vanhempien ihan ikiomaksi saaminen on harvinaista herkkua.

Yhtä perhettä olen autellut harvakseltaan. He muuttivat tänne toisesta osavaltiosta ja ihastelin kotia, joka ei ollut tavaroilla täytetty. Nyt mietin, että jos joulusta selvitään, niin sitten pitää jo hankkia lisäsiipi. Uskoisin, että perheen asenne tavaroihin on hyvin tyypillinen. Jokaiselta kauppareissulta tuodaan pieniä lahjoja, sisustustavaroita. Vapaa-ajalla kierrellään lisää kauppoja ja vähän kirppareitakin. Mukaan tarttuu aina jotain. Autotalli ei ole autojen säilytystä varten vaan kaikkien tavaroiden säilytykseen. Samoin ullakko: siellä ovat joulu-, halloween-, 4th of July -koristeet. 

Meidän kulmille rakennetaan samassa suhteessa varastorakennuksia kuin asuntojakin. Storage Wars, Huutokaupan metsästäjät -tv-sarja on tehnyt nämä varastointiyksiköt tunnetuiksi. Mieleen tulee, että kuinka paljon tavaraa yksi ihminen tarvitsee. Ei tarvitse olla KonMari, kun ymmärtää että liika on liikaa, enough is enough (vai kääntyisikö tämä niin, että tarpeeksi on tarpeeksi). 

Jokunen vuosi sitten yllätyin, kun naapuri avautui. Kertoi sanoneensa toiselle naapurille, että kyllä toi M. Family tekee jotain oikein. Vaikka lapsilla ei ole kaikkia härpäkkeitä, niin hyvin näyttää sujuvan. Ihmettelin. Ihmettelin vilpittömästi. En toki ääneen. Olen oppinut aika hyväksi pokerinaamaksi. Ensiksi tietysti mieleen vilahti, että vai tällaista meistä puhutaan (muistui mieleen se kerta, kun naapuri ihmetteli lastemme hoikkuutta. Sanoi leikillään, että ottaa kyllä yhteyttä social service jos tarvetta ilmenee. Oliko se leikkiä?) Puuttuuko meidän lapsilta jotain? Aloin käydä mielessä inventaariota ja totesin, että ainakaan Happy Meal -krääsää ei ole. Eikä ollut taaperon ajettavaa sähköautoa. Yksi joulu sitä mietimme, mutta tulimme siihen tulokseen että potkulaudat oli parempi vaihtoehto. Siinä sentään joutui itse hikoilemaan. Ei meillä myöskään ollut kuin joku hassu peli xboxiin ja vielä vähemmän vaatteita Barbeille. Takapihalla jättisuuri trampoliini, keinut, liukumäki, hiekkalaatikko. Legoja ja kirjoja, nukkeja ja pehmoleluja, askartelutarpeita. Mikä nyt oli pielessä?

Ainoa selitys tälle on, että meillä ei ollut eikä ole ylenpalttisesti mitään. Tai no ehkä kirjoja. Olen elämäni aikana oppinut, että less is more. Ja vaikka koen, että meillä on tilpehööriä vaikka muille jakaa niin amerikkalaiseen tasoon en yllä. 

Mun oli hyvin helppo valita päivänsankarille lahja. Pinkkiä, pinkkiä, pinkkiä. Jotain, minkä parissa voi askarrella ja sitten jotain ylle puettavaa. Hennes & Mauriz oli isona apuna. Sieltä löytyi mansikkamekko. Ja helmiaskartelut ovat aina paikallan. Tykkään tehdä kauniita (omasta mielestäni) lahjapaketteja ja tällä kertaa pääsivät keijut valloittamaan juhlamieliä. Päivänsankarin isoäiti kyseli vaivihkaa, että mistä tuollaisen nätin mekon voisi ostaa. Olisi muitkin lapsenlapsia mekkoa vailla. Paljastin sekä isovanhemmille että vanhemmille, että kyseessä ei ole mikään perhekalleus vaan erinomaisesti hinnoiteltua käyttömuotia. Päivänsankari ilmoitti pukevansa mekon päälle, kun seuraavan kerran menee mansikoita poimimaan :) 

Suunnitelmani on, että siinä vaiheessa kun vedän viimeisen henkäykseni jälkeläisillä on pari matkalaukullista ongelmia. Ne tavarat, jotka haluan jättää jälkeeni. Joiden kanssa he voivat pohtia, että säilyttääkö vai hävittää. Olen ollut auttamassa kuolinpesän siivoamisessa ja se jos mikä on ihan vihoviimeistä hommaaa: historiaa ajatellen kaikki pitäisi säilyttää. Varastoinnin suhteen - ei ole mitään järkeä. 

Haluaisin panostaa enemmän muistoihin kuin materiaan. Luulen, että se jos mikä olisi tosi rikkautta. 






12 comments:

  1. Sielläkin joku joka yrittää hillitä ylimääräisen ja turhan tavaran karttumista! Me olemme muuttaneet tosi monta kertaa ja joka muutossa karsitaan aika rankalla kädellä tavaraa, joten oikeastaan mitään turhaa ei meillä ole. Keväisin ja syksyisin käyn läpi kaappeja ja kellarikomeron ja vien Emmaukseen sellaiset jutut mitä ei olla aikoihin tarvittu. Oikeastaan ainoa asia mitä ei hävitetä on lasten piirustukset. Olen myös säästänyt muutamia heidän vauva-aikaisia vaatteitaan nukenvaatteiksi. Vaikka nykyajan lapsille nukkeleikit eivät tunnu olevan kiinnostavia, joten kohta niistäkin voinee luopua.
    Ihana tuo mekko! Mansikanpoiminta sujuukin varmaan se päällä hienosti; jos vaan raaskii noin kauniin mekon siihen tekemiseen päälle laittaa.
    Ihanaa viikonloppua sinulle <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä myös katosi viimeisessä muutossa aika paljon tavaroita. Ja laitoin kierrätyspapereihin myös lasten hengentuotteita: en ollut osannut heittää mitään pois ja kaikki oli tallessa alkaen siitä, kun kävivät preschoolia, 3-4 -vuotiaina :) Ja paperia oli paljon. Nyt huomattavasti vähemmän.

      Joka vuosi laitan myös Goodwilille ylimääräiset vaatteet ja tavarat. Ja kerran vuodessa on ollut pihakirppis, joten kierrätystä on ollut. Kirjat on mun kompastuskivi ja niitä on ihan liian kanssa.

      Näin mekon lahjansaajan päällä ja se oli kyllä tosi ihana. Mun on vieäkin vaikea käsittää, että mekon voi tuolla hintaa myydä.

      Ihanaa viikonloppua Kristiina!

      Delete
  2. Ihanat keijut ja ihana mekko! Olen miettinyt erillisiä varastoja, joita tännekin rakennetaan. No, ehkä niillekin on paikkansa ja niitä voi joku oikeasti tarvita. Mutta itsekin haluaisin että tavaravirta olisi pikemminkin ulos kuin sisään päin kotiovesta. Huomaan, että meillä pätee sääntö, että mitä vähemmän säilytystilaa niin sitä vähemmän tavaraa. Ei voi hamstrata oikein mitään kun ei ole tilaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen monet kerrat HM:llä hypistellyt pieten tyttöjen vaatteita - jotkut on tosi suloisia. Olisi tehnyt mieli ostaa, mutta kun ei ole käyttäjiä. Nyt sitten sain kerrankin ostaa oikein tyttömäisen mekon :)

      Jossain vaiheessa katselimme Suomesta vuokrattavaa varastoa. Olisi ollut sellaisia tavaroita, jotka olisimme halunneet läpikäydä ajan kanssa. Hinnat olivat vain niin suolaisia, että päätimme sitten luopua tavaroista.

      Totta, mitä vähemmän tilaa säilytellä sen vähemmän säilytettävää. Mun pitäisi taas suorittaa jonkinlaista karsintaa.

      Delete
  3. Kiitos kun olet jättänyt viestin blogiini.
    Itse yritän karsia turhaa pois, kaikkea muuta voi hävittää kuin noita askartelupapereita kun saattaa heti tarvita jos roskiin heittää. Ainoa mitä lapsuudesta olen kaivannut ne sadat tyhjät tulitikkuaskit ( isä poltti silloin) luultavasti äiti hävitti kun muutin kotoa pois. Isäkin lopetti tupakoinnin kun osti auton joskus 50-luvulla. Niillä olisi nyt arvoa. Pojalle,kohta 42v, olen kiikuttanut kaiken hänen lapsuuden jutut joten voi itse hävittää tai säilyttää.
    Ihana tuo mansikkamekko, tulee jotenkin kesäinen olo. Täällä on tosin ollut vielä aika kylmää, lämpimät ja aurinkoiset säät saa ihan yhden käden sormilla laskea...tänään oli sellainen oikea helteinen päivä.
    Oikein mukavaa elämää sinne niin kauas :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sellainen tulitikkuaskikokoelma olisi varmaan ihan arvokaskin! Itse ei aina ymmärrä mikä voisi olla arvokasta, mutta yksi kauppias kertoi että esim. vanhat shampoopullot ovat kysyttyjä lavastajien keskuudessa.

      Katselin tekemiäsi kortteja ja ne ovat kyllä kauniita! Itse laitan talteen mm. kauniita narunpätkiä ja yllättävän usein niille löytyy jotain käyttöä.

      Kiitos kun kävit tervehtimässä!

      Delete
  4. Kiva mekko, löytyyköhän tuota mallia täällä Suomessakin HM:llä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Googlasin äkkiä ja sama malli löytyy online kahdella eri printillä. Kaupassa saattaa olla muitakin:

      http://www.hm.com/fi/product/60273?article=60273-J&cm_vc=SEARCH#article=60273-J

      Jotenkin sitä aina kuvittelee, että tismalleen samat tuotteet löytyvät ympäri maailman mutta ei kai se niinkään sitten ole.

      Delete
  5. Voi voi, pitäisi karsia tavaraa, mutta sen suhteen olen usein aika saamaton. Uutta ei onneksi tule sisään saman tahtiin kuin joskus ennen. Lahjatkin koetamme antaa aineettomassa muodossa -tai sitten ihan käyttöesineitä, joiden hankinnasta on jo ollut puhetta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, aineeton lahja alkaa usein olla se parempi vaihtoehto. Niitä yritän antaa myös opettajille ja muille, joiden makua en niin hyvin tunne.

      Mulle on taas päässyt kertymään kaikenlaista, kiertoon pitää laittaa. Omat vanhempani olivat sitä ikäluokkaa, että kaikki laitettiin talteen pahan päivän varalle ja tästä on jäänyt kyllä jälkensä minuunkin. En ihan niin ronskisti kierrätä kuin moni muu. En kyllä varmaan hankikaan.

      Delete
  6. Vasta nyt ennätin tulla kunnolla lukemaan postauksesi. Kyllä puhut asiaa ! Yhdessäolo ja muistot ovat parempia kuin ylettömät tavaravuoret. Toki tykkään tavarastakin, ja olen sitä aina välillä haalinut ja hamstrannut. Omakotitalo kaksine kerroksineen ja runsaine komeroineen oli vetänyt aikamoiset määrät kaikenlaista kamaa ennen kuin muutama vuosi sitten aloin oikein tosissaan siivota ja raivata. Pari vuotta siinä meni, mutta nyt on ihanan kevyt olo, kaapeissa ylimääräistäkin tilaa (uskomatonta) ja ei että on helppo siivota. Edelleenkin kannetaan kirjoja ja tavaraa lahjoituksina Punaisen ristin kirpparille ja Fidaan, mutta harvemmin ja pienemmissä erissä 🙂 Lahjoittamisestakin tulee hyvä mieli. Yksi missä en vielä ole saanut isompia aukkoja aikaan, ovat vaatekaappini. Minä kun tykkään vaatteistani 🙂

    Mukavaa viikkoa ☀️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuossa jo Tuulille kerroin, että omat vanhempani olivat pula-ajan kasvatteja ja mitään ei heitetty pois. Jotain siitä väkisinkin tarttui ja kyllä mussa on hamstraajan vikaa, ikävä kyllä. Toisaalta moneen lähtöön löytyy tarveaineita :) Olen yrittänyt oppia pois. Olet ihan oikeassa, kun lasti vähenee niin olo kevenee. Ja siivoaminenkin on helpompaa.

      Olet sitten hyvässä tilanteessa: mieluisia vaatteita. Mullakin on pääasiassa aika mieluisia, mutta jostain syystä ehkä n. 30 % on aktiivikäytössä ja muut odottelevat vuoroaan 😱

      Delete