Sunday, May 28, 2017

Projekteja pukkaa - ja magnoliaa

Eletään taas sitä aikaa vuodesta, kun opettajat ovat iskeneet viisaat päänsä yhteen ja äännähtäneet yhteistuumin sanan projekti. Meillä ei tehdä mitään muuta kuin projekteja. Joskus aikaisemmin, kun kirjottelin jostain lapsen projektista anonyymi kommentoija esitti ihmetyksensä miksi vanhempi tekee lapsen työtä.

Juttelin jokin aika sitten toisen High Schoolissa opiskelevan lapsen äidin kanssa. Hän kertoi, että lapsi sai työstään A:n. Sitten hän jatkoi, että kyllä sitä varten ostettiin tarveaineitakin. Ei lapsi erikseen pyytänyt, mutta äiti halusi että hyvä arvosana heltiää. Pohdimme sitä, että on se vaan niin väärin. Ei kaikilla ole varaa pistää kouluprojektiin 20-50 dollaria tai ehkä enemmänkin. Olemme myös oppineet, että sitä enemmän ropisee pisteitä mitä ammattilaisemmalta näyttää. 

Poika lähti eilen kahden kaverinsa kanssa haastattelemaan tiedemiestä läheiseen yliopistoon. Ensinnäkin matkanteko vähän hermostutti meitä vanhempia, alla oli kuitenkin V6:lla varustettu Chevrolet Camaro. Hiukan helpotti, kun kuulimme että auto on ollut omistajallaan jo pari vuotta ja lisää helpotti, kun näimme pojan kaverin. Mies lohdutteli vielä, että ei sentäään V8. 

Pojat olivat aika innoissaan. Tiedemies, tutkija, oli varannut neukkarin käyttöön ja sinne pystytettiin kaksi videokameraa taltioimaan. Ennen haastattelua oli juteltu niitä näitä. Onks sua ennen haastateltu? On kyllä. Onks lukio-oppilaat? Ei. Itse asiassa viimeksi haastatteli New York Times. 

Tässä piilee tämän maan vahvuus. Tutkija ottaa lauantaina vastaan kolme lukiopoikaa ja antaa haastattelun. Nyt on kuitenkin Memorial Day -viikonloppu ja kutakuinkin kaikki on rannalla. Kun lakimiehemme kuuli yhden lapsen opintoaikeista hän sanoi heti, että mielellään järjestäisi lounaan lapsen kanssa ja juttelisi kokemuksistaan. Kun yksi asiakkaani kuuli yhden lapsen opintoaikeista hän järjesti yhteyden San Franciscossa työskentelevän ystävänsä kanssa, jotta lapsi sai jutella suunnitelmistaan. Musta on aika ihanaa, että ventovieraat haluavat auttaa, toimia mentoreina. Mitään pakkoa heillä ei ole, mutta halua auttaa sitäkin enemmän. 



Yksi lapsi värkkää työtä 1900 -luvun amerikkkalaisista uskonnollisista kulteista. Sitä varten on rakennettu näyttämöä komeetesta, avaruusaluksesta ja innokkaista avaruusalukseen pyrkijöistä. Toinen lapsi rakentaa höyrykonetta ilman höyryä. Pitäisi toimia tuulivoimalla. Olen tänään käynyt kaupassa kolme kertaa ostamassa rekvisiittaa, sormet on maalissa ja aivonystyröitä on hierottu.

Nyt siihen kysymykseen, että miksi vanhempi tekee lapsen projektia. Se on maan tapa. Tämä on varmaan meille kaikille Suomen peruskoulun läpikäyneille vaikea konsepti. Ollaan totuttu, että itse tehdään ja osataan. Täällä taas on toivottavaa, että vanhemmat ovat juonessa mukana. Sekä Kindergarten että eka luokka meni multa kaksosten kanssa pieleen: tolkutin itselleni ja opettajille, että ollaan totuttu että laitetaan lapset kouluun ja siellä opettajat opettaa. Opettajat myhäilivät mukana, mutta mun olisi pitänyt naamasta nähdä että tämä naula ei vedä. Onneksi opin ennen kuin peruuttamatonta vahinkoa tapahtui. 

Olihan meillä tänään miehen kanssa hauskaa. Mulla on vieläkin sormet maalissa, kun apuna maalailin taivaankappaleita. Mies hykerteli käytellessään liimapyssyä lapsen apuna. Melkein yhdestä suusta hönkäisimme, että miksei meillä lukiossa ollut tällaisia projekteja. 

Ajansaatossa olen rakastunut yhä syvemmin ja syvemmin magnolioihin. Ne pärjäävät tässä tikahduttavan kuumassa etelän kesässä, kukkivat kauniina ja korskeina. 

Suloista toukokuun viimeistä viikkoa! 

Johanna 



12 comments:

  1. Entisellä kotipihalla kukki magnolia viime viikolla, en ole niitä näillä leveysaseilla nähnytkään. Enkä tuoksutellut, oli hurmaava tuoksu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eilen illalla iltakävelyllä pysähdyin nuuhkimaan, mikä tuoksuu niin voimakkaasti. Magnoliahan se oli. Oli kyllä hurmaava ja huumaava. Magnolioita näkee myös luonnonvaraisina.

      Delete
  2. Ainakaan silloin, kun omat lapset olivat ala-asteella, ei katsottu hyvällä kun autoin lasta Egypti-projektissa; tulostin väriprintterillä faaraon kuvan kanteen ja vinkkasin miten kannattaa miettiä sisällön järjestystä. Nuorempi sai seuraavana vuonna pärjätä enempi itsekseen :) Eiks vaan olekin ihanaa kun saa puuhastella noiden lasten projekteja ja ihan luvallisesti?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin olen käsittänyt. Joku kertoi, että opettaja ei edes halunnut että vanhemmat auttavat läksyjen kanssa, koska silloin opettaja ei tiedä mitä lapsi osaa, mikä on liian vaikeaa. Täällä taas opettajat lähettävät sähköpostiin parin viikon välein, että tätä nyt opiskellaan.

      Maalailin kyllä mielelläni apuna. Lapsi on suhteellisen hyvä maalaamaan, joten tein vain sitten apuna teknistä pakerrusta. En usko, että siitä olisi hänelle lisäoppia ollut. Ja miellä oli kivaa keskenämme :)

      Delete
  3. Juu, täällä on vähemmän projekteja mihin vanhempia otetaan mukaan, toisaalta varmaan mukavaa hommaa 😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä se kummasti lähentää. Joidenkin projektien jälkeen olen ollut vähän aikaa hyvissä kirjoissa, osaahan toi äitikin nyt sitten jotain. Varsinkin sellaisina hetkinä, kun lapselta alkaa mennä usko niin on ollut hyvä että on ollut tsemppaamassa.

      Delete
  4. Kaunis tuo magnolia:)
    Mä olen siinä luulossa että täälläkin vanhemmat osallistuvat paljon lasten kouluelämään,näin ainakin yhden tutun vanhemman tapauksessa.Hienoja projekteja,ja kiva kun löytyy ihmisiä jotka haluavat mentoroida:)
    Mukavaa viikkoa sinnekin Johanna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukavaa viikkoa Jael!

      Olen kyllä ollut ihmeissäni ihmisten avuliaisuudesta mitä mentorointiin tulee. Sikäli mahtavaa, kun itsellämme ei täkäläistä koulutaustaa ole.

      Delete
  5. Mentorit kuulostavat hyvältä jutulta. He voisivat auttaa, kun nuoret pähkäilevät ammatinvalinnan kanssa tai muissa elämän pulmakohdissa. Onhan näitä auttajia, mutta ovat vain toisilla nimillä. Mentori olisi jotenkin läheisempi tai tutumpi auttaja. Projekteista ei ole kokemusta, mutta olen kyllästynyt kaikenlaisiin opinnäytteisiin tai lopputöihin. Niitä olen tehnyt tarpeeksi, enkä ole niiden hyödyllisyydestä ihan varma. Mukavaa viikkoa sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mentoreista on kyllä ollut apua. Näistä yksi kertoi aikalailla mitä on edessä jos alkaa tiettyä alaa opiskella, menestymismahdollisuuksista, työpaikoista jne. Ja osasi vinkata vähän toistakin vaihtoehtoa niin, että ala ei kovin muutu mutta painotukset vähän. Ihan kullan arvoista tietoa.

      Voin kuvitella opinnäytetyöt ja lopputyöt! Itsekin olen jotain pakerrellut nuorena tyttönä ja silloin ei vielä tarvinnut olla kovin laajaa ja kattavaaja. Riitti, että oli vähän uutta ja empiiristä. Luulen, että meininki on toinen nykyään, tohtoriväitöskirjoja varmaan saa olla suunnilleen väsäämässä.

      Ihanaa viikkoa!

      Delete
  6. Dioramat - oikein piti tuo sana tarkastaa. Oikein olin surullinen, kun niitä ei tehty kuin muutama. Kiva, kun kirjoitat - olen vaan hidas kommentoimaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Leena kun kommentoit! Tämä on ihan tämän homman suola. Ja sokeri. Tai molemmat :)

      Delete