Thursday, May 18, 2017

Oi niitä aikoja

Aina välillä unohtaa, että jollekin nämä nykyiset päivät ovat joskus vielä niitä vanhoja hyviä aikoja. Sitä aikaa, kun ihmiset tuijottivat pientä mötikkää ja hakkasivat sormet rakkuloilla tekstiviestejä, ajalivat itse autoillaan ja kävivät työpaikalla tekemässä töitä. Elämä oli helppoa ja huoletonta. Vaikea on kuvitella miltä maailma näyttää muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Jos kehitys on yhtä hurjaa kuin omana aikanani avokelanauhurista kännykkään, niin aika erilaiselta maailma näyttää. 

Jokunen päivä sitten kyselin mieheltä, että mitä luulet miten historian kirjoittajat viittaavat tähän ajanjaksoon: synkkä uusi-keskiaika, aika ennen ajanlaskun loppua, iditotismin aika, täyspimennys? Aika, jolloin Amerikka hukkasi kurssinsa ja juurensa, ryhtyi kansojen sulatuskattilasta kansojen painekattilaksi? Politiikka on mulle jonkinasteinen intohimo, mutta tällä hetkellä mun pitää ottaa etäisyyttä päivänpolitiikkaan. Muuten menee yöunet, usko ihmisyyteen ja tulevaisuuteen. On ollut iso apu, kun on voinut lukea näitä meidän uutisia suomalaisista lehdistä. Siinä on tullut jo pari kerrosta suodattimia matkaan mukaan. 

Usein mietin minkälaisia muistoja lapsille kodista ja meidän elämästä on jäänyt. Puhtaat valkeat lakanat eivät hulmua samalla tavalla kuin omassa lapsuudessani ja viihdettä on tarjolla moninkertainen määrä. Olemme tietoisesti yrittäneet vähän rajata viihtymisen määrää - taidetaan olla itäisen USA:n ainoa perhe jolla ei ollut minivanissaan videosysteemiä. Puhuimme siitä aikoinaan kun ajoimme maan halki lasten kanssa ja silloin päättelimme, että elämä on enemmän sietämistä kuin viihtymistä. Lapsista onkin tullut ihan hyviä matkamiehiä, eivät pienistä nurise. 

Olen muistutellut itselleni, että nämä ovat vanhoja hyviä aikoja. Jonain päivänä katson taaksepäin ja ajattelen, että oi niitä aikoja. Oli kiirettä ja menoa, mutta oli kuitenkin niin helppo olla. Kaikki oli avoinna ja tällaiseksi elämä muovautui. 
Päivälämpötilat ovat jo sellaisia, että usein olemme hoidokkien kanssa sisällä. Tekemistä pitää keksiä. Tänään pikkuinen meni omaan huoneeseensa, tarvitsi sanojensa mukaan "privacy". Vartin päästä huoneesta tuli varsin tyytyväinen ihmistaimi rannekorun kanssa. Olin ällikällä lyöty, koru oli tehty minulle. Sanoin, että tämä on varsinainen "statement" koru ja kannan sitä ylpeänä. Pikkuiset kädet kiinnittivät korun ranteeseeni ja järjestelivät vielä helmet paikoilleen. Ehkä jonain päivänä korumaakari muistelee niitä hyviä aikoja, kun nanny katsoi perään, aurinko paistoi ja korujen tekeminen oli päivän tärkeimpiä hommia. 



6 comments:

  1. Hyvä kirjoitus. Ja aiheellinen. Noin juuri kannattaa pohdiskella elämänmenoa, etäisyyttä ottaen, isompiin raameihin suhteuttaen, ja sitten elää nauttien juuri tätä aikaa. Muistelemme näitä aikoja vanhoina; parasta siis pitää huoli siitä että ne muistot ovat kultaisia 💛

    Toinen viisaus mikä tekstistäsi paistaa on se että kannattaa ajatella millaisen lapsuuden antaa lapsille. Kaikillahan on omat lapsuudenmuistot. Sieltäkin voisi ammentaa, miettiä mitä olisin toivonut ja mikä oli jälkikäteen hyvää ja toivottavaa. Minulla ei ole omia lapsia mutta kavereiden lapsille saan luotua mukavia muistoja kun heitä tulee luokseni hoitoon 🙂

    Sympaattinen rannekoru. Eipä ole muilla samanlaista !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Käytin juuri samoja sanoja koruntekijälle: kenelläkään ei ole samanlaista. Hän ilostui ihan valtavasti ja vielä enemmän, kun käytin korua koko päivän.

      Meidän vaalituloksen jälkeen en voinut katsoa uutisia useisiin viikkoihin. Luin sitten Suomen lehdistä mitä meille oikein kuuluu.

      Mikä siinä onkin, että ne lapsuusmuistot ovat jotenkin niin erityisen lämpimiä. Olen huomannut, että juuri niihin muistoihin liittyvät myös tuoksut ja tunnelmat.

      Onpas ihanaa, kun voit antaa kavereiden lapsille muistoja! Näistä omista lapsistani olen huomannut, että esimerkiksi opettajat ja valmentajat ovat siksikin varmaan erityisen tärkeitä kun muita omia aikuisia ei ole. On vaan isä ja äiti. Ja olen kyllä onneton sen vuoksi, että emme ole pystyneet suurempaa perhettä ja sukua lapsille antamaan. Mutta niillä eväillä pitää pinnistellä, jotka on matkaan pakattu 😀

      Delete
  2. Voi kuinka viisasta tekstiä!
    Muistot ovat tärkeitä, eikä aikuinen aina osaa aavistaakaan miten pienestäkin jutusta voi lapselle jäädä elinikäinen muistikuva, on se sitten hyvä tai huono. Toivottavasti useimmiten kuitenkin hyvä!
    Hienoa viikonloppua sinulle <3 Meillekin on luvattu täksi viikonlopuksi lämmintä ja yöksi uskalsin jo jättää taimet kasvihuoneeseen. Siellä olikin yön alin lämpötila ollut 8 astetta, joten kasveilla ei ollut hätää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa viikonloppua Kristiina! Onpas mukava, että voit nyt huokaista helpotuksesta yöpakkasten suhteen. Toivottavasti ymmärtävät pysyä poissa, jotta kasvit saa kasvurauhan.

      Joskus sydän kurkussa mietin, että toivottavasti lapset eivät ihan kaikkea muista. Kuten sitä, kun keittelin luumuhillot joulun alla kattilaan kiinni. Suotavaa olisi, että mieliin olisi palaneen käryn sijasta jäänyt ne muut kerrat, kun lopputulos onnistui huomattavasti paremmin. Nyt muuten huomaa, että perheen dynamiikka on muuttunut. Takapenkillä istuukin kolme nuorta, jotka ymmärtävät melkein vähän kaiken. Puhummekin miehen kanssa ruotsia, kun haluamme etteivät lapset ihan kaikkea kuule.

      Delete
  3. Replies
    1. Niin oli! Ja tämä auttoi kovasti miettimään syntymäpäivälahjaa tälle pienelle korunvalmistajalle. Synttärit on kohta ja lisää helmiä löysin.

      Delete