Sunday, May 14, 2017

Mitä kaipaan Suomesta

Katjan kommentti Kuutamolla -postaukseeni sai miettimään, että mitä kaikkea kotoa kaipaankaan. Siis koti-Suomesta. Kieli on tietysti ihan tärkein asia. On ihana mennä vaikka teatteriin, kun ymmärtää jokaikisen sanan, sanan vivahteen, merkityksen. Tai kuunnella musiikkia, kun sanoista saa selvän. Keskustella voi tasaväkisesti, kun kieli ja nyanssit ovat hallussa. Täällä tunnen itseni aika usein vähän tyhmäksi. Ja sellaisena minua varmasti pidetään ihan samasta syystä. 

Kommentoin Katjalle, että välillä tekee suomalaisia puolukoita niin paljon mieli että itkettää. Samoin ikävöin mustikoita, lakkoja, karpaloita, musta- ja punaviinimarjoja, vadelmia, mansikoita, karviaisia. Viinimarjoja ja karviaisia on joskus myynnissä ja lakkoja ja puolukoita ei koskaan. Muita marjoja saa, mutta hyvin harvoin niissä on suomalaisten marjojen mehevä, makea maku. Yleensä maistuvat vähän puiseville. Jos joku on nähnyt Nousukausi -elokuvan ja kohtauksen, jossa Tiina Lymi itkee itsekasvatettujen tomaattien perään niin siltä minusta tuntuu. 

Kuvan metsämansikat löytyivät niityltä, jossa hoitolasten kanssa seikkailin. En antanut lasten niitä edes maistaa, en voinut olla varma mitä niitylle on levitetty. Itse vaivihkaa maistoin ja pettymys oli valtaisa. Metsämansikat eivät maistuneet miltään. Maistoin vielä pari varmuuden varoiksi, mutta maku oli ja pysyi poissa. 

En ainoastaan kaipaa itse makuja, vaan tapahtumaa, marjanpoimintaa. Olisi ihana mennä marjametsään syksyisessä säässä. Pieni sadekin saisi yllättää. Lämpötila olisi viileän ja lämpimän välimailla, kahvia termarissa, eväsleivät ja -pulla maistuisivat. Ämpärit täyttyisivät ja ilma olisi niin raikas, että päätä huimaisi. Sammalten vihreä pehmeys upottaisi jalkojen alla. Puiden lomasta pilkottaisi järvi, johon heijastuisi taivas. Olisi hiljaista, rauhallista, turvallista. Metsä ympäröisi kuin lämmin, avara syli.

Metsäsienisalaatti. Toisinaan tuntuu, että olisin valmis aika moneen asiaan metsäsienisalaatin vuoksi. Kotona sitä kutsuttiin sienihakkelukseksi ja kerma taisi olla aika tärkeä osa herkkua. Kanttarellejä olen nyt metsästänyt viitisen vuotta, mutta tuoreita en ole löytänyt. Ostin kuivattuja kantarellejä kerran ja pettymys oli ihan hirveä. Ei niissä kantarellien makua ollut, näöstä puhumattakaan.

Alkuaikoina en löytänyt kunnon leipiä enkä jogurtteja. Nämä kaksi asiaa ovat kummasti korjaantuneet, mutta leivän kanssa vieläkin tuskailen. Ruisleipää tilaan joskus harvakseltaan New Yorkista ja hapankorppuja saa lähikaupasta. Kunnon sekahiiva- tai kauraleipää ei ole. Siggis -merkkinen jogurtti on vallannut kaupat viimeisen parin vuoden aikana ja niiden maku on kyllä kotoisa. Islantilainen yrittäjä on tuotteiden takana. 

Julkinen liikenne ja pyörätiet. Autolautat Ruotsiin ja Viroon. Tv-ohjelmat eri kielillä tekstitettyinä. Populaarimusiikki ranskaksi, espanjaksi, saksaksi, ruotsiksi. Meidän radiosta tulee vain ja ainoastaan englanninkielistä musiikkia. Koulu, jonne lapsi vain lähetetään ilman eväitä ja huolta että oppiiko vai ei. Terveysvakuutus eli käytännässä Kela-kortti. Lumi ja talvi.

Ihan erityisesti ikävöin kaupunkien keskuksia. Sitä, että voi kävellä joka paikkaan. Voi poiketa kirjakauppaan, galleriaan ja kahvilaan. Katsella ihmisiä ja vaeltaa päämäärättä. Tähän liittyvät myös torit ja kauppahallit. 

Politiikka. Vaikka Suomessakin vatuloidaan ja venkoillaan, niin aika rehdiltä meno vielä tuntuu. Kurssi korjaantuu suhteellisen nopeasti ja äänestäjiä kuunnellaan. Politiikka on siistiä, valeuutiset ja valheet eivät mene läpi. 

Kunnollisia villakangastakkeja. Meidän villakangas on kovaa, jäykkää. Muutenkin olen löytänyt parhaat takkini aina Suomesta. Niissä on sitä jotain. Leikkaukset ovat linjakkaita ja materiaalit hyviä. Takkeja ei ole tehty kertakäyttöä varten. 

Joulu. Juhannus. Kevätjuhlat. Vappu. Pääsiäinen. Juhlapyhät tuntuivat Suomessa juhlalta. Täällä arkea ja juhlaa on vaikeampi erottaa, kun kaikki palvelut toimivat ja kaupat on auki. Joulun hiljentymistä ikävöin eritoten. Rauhaa, kynttilänvaloa, kylmyyttä, lunta. Mun haave olisi tuoda lapset edes kerran joulunviettoon Suomeen. 

Joskus sitä miettii, että onko tässä kaikessa mieltä. Sydämen toinen puoli mennä viipottaisi niin mielellään toisella puolella maailmaa. Toisaalta tämä maa ja meidän kylä on se paikka, jonka lapset tulevat aina tuntemaan omakseen. Epäilen, että lapset nyykähtäisivät suomalaisen surumielisyyden, hiljaisuuden ja vakavuuden taakan alla. Periamerikkalaisia kälkättäjiäkään nämä lapset eivät ole, mutta ilo löydetään vaikka tikun nokasta. Tänään se taas todistettiin äitienpäivälounaalla, kun nuoriso pölisi keskenään enemmän ja vähemmän korrekteja juttuja.

Mun pitää lähteä nukkumaan. Kaipuunkohteita on ihan hirveästi. En tätä itsekään ihan ymmärtänyt ennen kuin aloin kirjata ylös. Juuri nyt nukkumaan mennessä olisi erityisen mukavaa avata suomalaisesta kirjastosta lainattu dekkari, lueskella mankeloitujen ulkona kuivatettujen lakanoiden välissä ja herätä aamulla alkavan kesän vaaleanvihreään odotukseen. 




18 comments:

  1. Huh, kuulostaa, että ikävöit aika paljon Suomea ja tätä kaikkea!
    Kaikki luettelemasi ovat kyllä oikein ymmärrettäviä! Toivottavasti voitte tarjota lapsille suomalaisen joulun ja sinulle toivoisin kunnon loman loppukesästä täällä ;pääsisit ensin kaupunkilomalle samoilemaan kaupunkiin ja sitten metsään keräilemään varastoon kaikkea haluamaasi!
    <3 <3
    Ps. Pieni kiitäjämme oli mukana äitienpäivän vietossa vähän toipilaana mutta vauhtia riittää ....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli varmasti ihana äitienpäivä! Lasten toipumiskyky on ihan käsittämätön. Ja vähän kuumeisinakin mennä viipotetaan, vaikka itseltä jo niissä lämmöissä häviäisi taju.

      Sellainen loma olisi kyllä upea. Ihan unelma, kaupunkia ja metsää. Suomalainen joulu Suomessa on sellainen unelma, että se pitää toteuttaa jollain tavallla. Tosin jouluruokia en kyllä uskaltaisi lapsille tarjota ainoana vaihtoehtona, pitäisi olla vähemmän perinteisiäkin joulupöydän herkkuja. Luulen, että laatikoiden kohdalla tulisi raja vastaan :)

      Syksyllä tulee viisi vuotta edellisestä Suomen matkasta. Aika on mennyt kyllä nopeasti. Hassua on, että meillä ei mies ollenkaan muka kotimaan perään kaihoa, mutta hän on tänä aikana käynyt jo pari kertaa Suomen-matkalla. Tänä vuonna mulla ei ole Suomeen vara lähteä. Tytär haluaisi myös mukaan, joten täytyy lykätä tuonnemmaksi. Kyllä me vielä täältä tullaan! Mutta on mukava ajatella, että on matkakaveri omasta takaa.

      Delete
    2. Onko sun mies suomalainen? Olen jostain syystä aina kuvitellut, että hän on amerikkalainen tai jostain muusta maasta... :o Onko teillä suomi kotikielenä?
      Terv. Kaima

      Delete
    3. Mies on puhunut lapsille aina englantia ja minä suomea. Mä tein sen virheen, että en vaatinut lapsia vastaamaan suomeksi joten nyt sitten ei auta muu kuin ymmärtää englanninkieliset vastaukset. Ulkopuolisen korviin meidän keskustelut on varmaan aika hassuja, kun minä puhun suomea ja lapset englantia :)

      Delete
  2. Kiitos postauksesta. Näitä kaipaamiasi asioita Suomesta tuskin moni täällä asuvista perusjunteista edes huomaa olemassa oleviksi. Ne ovat niin arkipäiväisiä, että vain herkällä vaistolla niihin kiinnittää huomionsa. Vahinko. Meillä on täällä pohjoisessa maassa niin paljon ilon ja tyytyväisyyden aiheita, kunhan emme niitä pitäisi niin itsestäänselvyyksinä. Itsekin havahduin näihin sinun postaustasi lukiessani. Meillä on tyhjennetty pakastimia (aika monta) marjoista ja kantarelleista jakamalla niitä ystäville kassikaupalla. Prinssipuolison suurinta huvia on marjojen poimiminen ja minä ne sitten säilön. Viime kesänä mustikoita reilut 20 ämpärillistä ja edellisenä kesänä tuplasti tuo määrä. Kyllä meillä marjoja käytetään päivittäin, mutta jaettavaa on kyllä riittänyt.
    Puolukoista osan säilöimme vesipuolukoiksi, niitäkin on litratolkulla annettu ystäville, lähdevesi auttaa puolukoita säilymään hienosti.
    Voi jospa voisin lähettää edes virtuaalisesti sinulle pari pussillista pakastepuolukoita ja mustikoita. Mukavaa kevättä sinulle ja kaikkea hyvää. Postauksestasi tykkäsin todella paljon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puolukka on jostain syystä juuri se maku, joka eniten herättää kaipausta. Menisi ihan missä muodossa tahansa: mehuna, hillona, puurossa. Ikealta saa puolukkahilloa, mutta se on pilattu sokerilla jota on ihan hirveästi. Vielä kun miettii puolukan terveysvaikutuksia, niin aika paljosta sitä jää paitsi.

      On yksi asia, jota en kaipaa - matonpesu juuriharjalla laiturilla. Lopputulos on kyllä ihana, tuoksuvat puhtaat matot. Mutta se hinkkaaminen! Argh. Mielikuva on toki romanttinen, mutta sen verran tuli sitä lajia harrastettua että en osaa enää kaivata. Varsinkin kun kotona ollessa nuorena tyttönä piti kuljettaa märkiä mattoja pyörän tarakalla.

      Niin kai se on, että pitää lähteä vähän kauemmaksi katselemaan niin näkee vähän paremmin. Itsestäänselvyyksiä harvoin ymmärtää.

      Kiitos Anja lämpimästä palautteestasi. Minä nyt lasken tänä iltana nukkumaan mennessä sitten virtuaali puolukoita lampaiden asemasta :)

      Delete
  3. Nuo luettelemasi asiat ovatkin parasta Suomessa, en ollenkaan ihmettele kaipaustasi. Pääsetteköhän kesällä täällä käymään?
    Olen todella iloinen, että taas jaksat kirjoitella blogiin sydämellisiä ajatuksiasi. Ei tahdo todeksi uskoa, että siitä on jo kuusi vuotta aikaa kun välitit vauvapakettia kummityttöni vauvalle. Pitäisikkin tilata taas uusi lähetys, nyt pienelle tytölle. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla on lomaa ehkä viikon verran elokuussa. Lapsilla on elokuun alkupuoli lomaa, muuten uivat koko kesän. Kesän iloihin kuuluvat tuplaharkat, harjoittelua aamuin illoin ja kisoja päälle.

      Tuossa jo Anne-Marielle vastasin, että kävin Suomessa viimeksi viisi vuotta sitten. Tänä vuonna ei ole vara lähteä. Tytär haluaisi lähteä mukaan, on monta kertaa puhunut Suomesta. Pojille asia e ole niin tärkeä. Tytär tässä jokunen viikko sitten alkoi puhua, että olisi mukava mennä Suomeen ja käydä teatterissa ja museoissa, kahviloissa, syödä Jacky -makupaloja ja Elovena -kaurapatukoita. Ja se suorakaiteen muotoinen munkki, jonka sisällä on kreemiä ja päällä kuorrutusta oli myös jäänyt mieleen :)

      Ihan totta, on vaikea uskoa että siitä on jo kuusi vuotta. Ja onpas kivaa, että perheeseen on tullut pikkuinen tyttö :)

      Delete
  4. Voi ei, Johanna, ei ollut tarkoitus aiheuttaa lisää ikävöimistä! Mielenkiintoista näitä on lukea mutta toivon ettei kaipaus yltynyt. Kerro vastapainoksi myös ne hyvät asiat sieltä meren takaa! Meillä mies haikailee ulkomaille töihin ja itsekin sinne mieluusti lähtisin ainakin joksikin aikaa. Siksi mietin välillä että jos asuisimme jossain muualla niin mitä kaikkea sitä kaipaisi täältä kotoa. Tiedän jo muutaman varman. Ja sitten on asioita joita ei ikävöisi yhtään. :) En myöskään oikein voi elää sen ajatuksen kanssa etten koskaan tietäisi miltä tuntuu asua toisessa maassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oikeastaan näistä muisteluista on tullut mulle jo sellaisia, että jos ei meinaa uni illalla tulla niin mietin niitä koti-Suomen tuoksuja ja tunnelmia. Esimerkiksi ulkonakuivatut ja mankeloidut lakanat on mun listan kärjessä. Samoin kuin istuminen laiturin nokassa valoisana kesäyönä. Tai lumivaipan hiljentämä talvinen maisema. Mulle tulee niistä hyvä ja turvallinen olo. Ja joskus voisi kyllä kiljua, kun mustaherukkamehua ei löydy mistään! Ostin muutama kuukausi sitten jossain entisessä itäblokin maassa tehtyä mustaherukkamehua ja se maistui vain sokerille.

      Sanoisin tällä kokemuksella, että kyllä on hyvä pistäytyä muuallakin ja vaikka vähän pidemmän aikaa. Tosin jos toinen puoliso on kotona, niin kannattaa jo etukäteen suunnitella ohjelmaa. Nimittäin se töihin tuleva joutuu alkuunsa olemaan töissä tosi pitkiä päiviä, ainakin tässä maassa.

      Oli vain kiva, kun sain oikein ajatuksen kanssa miettiä mitä kaikkea Suomesta kaipaan. Kiitos Sinulle! Ja ei tuossa listassa ole vielä varmaan puoliakaan...

      Delete
  5. Kun luin tämän postauksesi, niin mieleen tuli että vastaavanlaisen voisin itsekin tehdä ja taidan tehdäkin. Ahvenanmaalla asuminen ei todellakaan ole samaa kuin jos asuisi manner-Suomessa. Minunkin suurin ikävöintini aihe täällä on kieli, täällähän ainoa virallinen kieli on ruotsi. Luonto ja tuo kaikki muu josta kirjoitat on tietysti täällä melko samanlaista kuin mantereella, mutta luulisin saavani kokoon kuitenkin jonkinlaisen listan asioista joita kaipaan.

    Pidän peukkuja että pääsisit mahdollisimman pian käymään Suomessa! Taitaa vaan olla niin että sitten se ikävä iskee kahta kovemmin. Niin käy ainakin minulle kun vierailen manner-Suomessa.
    Ihanaa päivää sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi kiva lukea postaus aiheesta! Itse en ole käynyt saaristossa ollenkaan ja sellainen käsitys on, että elämä on vähän erilaista. Ja Ahvenanmaa on sitten varmaan vielä ihan omanlaisensa.

      Suomen-matkoilla on käynyt niin (olemme yleensä olleet 2-3 viikkoa), että sitten on alkanut tulla koti-ikävä tännepäin. Lapset on toki olleet pieniä, viime reissulla 12 ja 10 v. Ovat siis tarvinneet vähän enemmän huolenpitoa. Mutta olen kaivannut nimenomaan näitä kodin mukavuuksia, autoilun helppoutta, ympärivuorokauden aukiolevia kauppoja, täkäläistä avuliaisuutta ja avoimuutta.

      Muutama päivä sitten puheltiin miehen kanssa, että Ahvenanmaakin pitäisi kokea. On niin paljon kohteita, joissa pitäisi käydä :)

      Delete
  6. Mahdoitko nähdä suloisia Suomi-unia postauksen jälkeen ? 🙂

    On tämä ihana maa. Listasit hienoja rakkaita asioita. Minä olen kasvanut television kanssa ja jo varhain lapsena minulle tuli sitä kautta USA-kaipuu ja ihannointi ❤️Koskaan en ole oikeasti siellä käynyt, mutta se on filmien, kirjallisuuden, englannin opintojen yms. kautta tullut läheiseksi. Kiva tutustua sinuun ja blogiisi 🙂

    🇫🇮 🇺🇸 🇫🇮

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukava tutustua Rita! Kiva kun tulit poikkeamaan.

      Ei ollut Suomi-unia. Sikäli kyllä jännä juttu, että uneni eivät yleensä tapahdu missään yhdessä tutussa ympäristössä ja usein niissä on sekaisin Suomea ja Amerikkaa.

      Minulle tulee vieläkin sellaisia tuntemuksia, että ihan kuin amerikkalaisessa elokuvassa! Yhtenä aamuna istuin liikenneruuhkassa, autoja oli loputtomiin niin edessä kuin takana useamman kaistan verran, radio paahtoi säätä... Tuli sellainen tunne, että tämä on elokuvista tuttua 😀

      Muutama päivä sitten ajettiin tuttua reittiä, mutta kun olin apukuskin paikalla niin sain katsella maisemia. Huokailin miehelle, että ai täällä on tällaistakin. Enpä ole koskaan huomannut. Maa on suuri ja en tiedä saanko koskaan kokonaisvaltaista otetta. Tämän oman pienen kohtani ymmärrän, mutta että koko maa...

      Kiitos vielä kommentistasi! 🌻

      Delete
  7. Ei ihmekään, että kaipaat vaikka niitä kotoisia marjoja. Olemme ostaneet keväällä viikottain espanjalaisia mansikoita, mutta ei niiden maku vedä vertoja suomalaiselle. Kun saan ensimmäisen suomalaisen mansikan suuhuni, vakikasvattajalta ostettuna, vasta silloin tuntuu kesä toden teolla alkaneen. Niistä mansikoista puhutaan välillä talvellakin. Vadelmia poimin ihan kotipihan tuntumasta, alle 5 km Helsingin keskustasta. Sekin on lukususta, että niitä kasvaa täällä ja poimia voi huoletta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämän muistan Suomesta. Kyllähän niitä mansikoita tuli maisteltua, mutta vasta suomalaiset mansikat maistuivat makeille ja mansikoille.

      Suomessa ollessani en ihan ymmärtänyt kuinka upeita nämä luonnon antimet ovat. Sitten kun niitä ei noin vain saa, niin sitten kaipailee. Meillä on mansikkatiloja ihan lähelläkin, mutta ikävä kyllä niidenkään sato itsepoimien ei maistu niin makealle. Ja moni tila on lähellä vilkasta tietä, joten mukana tulee sitten päästöjä jos toisia.

      Delete
  8. Samoja asioita minäkin kaipaan Suomesta, vaikkakin lähistön jättimarketista löytyy myös pakastepuolukoita, mutta eihän se ole sama asia.... Toivottavasti et joudu kauan odottelemaan SUomeen matkaamista,minäkään en ole ollut lähes kahteen vuoteen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mistä ne puolukat tulevat? Katselin muuten vasta, että Suomesta voisi ostaa kuivattuja puolukoita jauheena. Pitäisi kokeilla, kai ne antioksidantit kuivatuissakin ovat tallella :)

      Suunnitelmat muuttuvat aina. Olisi kyllä ihana lähteä tyttären kanssa matkaan. Toisaalta olisi mahtavaa tehdä syysretki. Tai joulun alla täsmäisku. Mulla on pitkä lista asioita ja paikkoja ylös kirjattuna, joita haluaisin tehdä ja missä poiketa. Ei taitaisi ihan yksi matka riittää :)

      Delete