Sunday, May 21, 2017

Lion King

Mukava ja sopivan vaiherikas viikonloppu alkaa olla taas takana. Perjantai-iltana kävimme miehen ja tyttären kanssa katsomassa meidän High Schoolin musikaalin. Leijonakuningas oli koulun teatteriin tuotu tällä kertaa. Olen käynyt tyttären kanssa katsomassa useamman esityksen, vuodessa on kaksi näytelmää. Teatteritaiteen opettaja käy kerta kerralta kunnianhimoisemmaksi, produktiot ammattimaisemmiksi. 



Tällä kertaa mut yllätettiin suunnilleen housut nilkoissa, en osannut odottaa niin upeaa esitystä. Kun Rafiki aloitti yhdessä kuoron kanssa Circle of Life minä porasin jo valtoimenaan. Näyttämöllä hehkui valtava Afrikan aurinko, joukkokohtauksen tanssijat ja kuorolaiset olivat ihan mielettömiä upeissa asuissaan. Ensimmäiset 10 minuuttia meni hengitystä tasaillessa. Mies silitteli selkää, tyttärellä oli hauskaa äidin kanssa. Sain itseni kootuksi, mutta kyynel vierähti aina silloin tällöin poskelle. Ihan vain siksi, että nuoret tekivät mahdottoman hyvää teatteria. 

Usein ajattelen harrastelijateatterien esityksiä katsoessa, että Amerikassa voi nähtävästi repiä kenet tahansa lavalle ja kaikki osaavat laulaa ja tanssia. En tiedä mistä se johtuu, mutta tämäkin esitys kyllä peittosi Suomessa näkemiäni musikaaleja. Jyväskylän kaupunginteatteri esitti joskus Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen -musikaalin ja nolostelin esityksen puolesta. Vieläkin muistan häpeän kuumotuksen poskillani, kun seurasin mustalaisprinsessan tanssia. Toivoin vain, että loppu tulisi mahdollisimman pian. 

Ehkä into ja esiintymishalu näkyvät yleisölle osaamisena. Mufasa ja nuori-Simba, Timon ja Pumbaa, joukkokohtaukset - kaikki toimi. Tänä vuonna koulun jättää monivuotinen pääroolien esittäjä. Kaveri on kuin Dustin Hoffman olemukseltaan ja pelastaa loistollaan vähän vaatimattomammankin vastanäyttelijän suorituksen. Tyttären kanssa jo haikailemme hänen peräänsä. 

Kulloisenkin näytelmän tuotolla kustannetaan seuraava produktio. Näytelmät ovat varsinkin lapsiperheiden suosiossa, nytkin yleisössä oli pieniä taaperoita. Liput ovat 10 dollaria. Vapaaehtoisvoimin tehdään paljon: lavasteet ja puvustus, meikkaus, kampaukset jne. Jonkin verran kuitenkin täytyy vuokrata rekvisiittaa ja sehän maksaa. Oli kiva nähdä, että katsomo oli täynnä. Uusia musikaaleja tiedossa! Teatteritaiteenopettaja muuten järjestää vuosittain retken New Yorkiin Broadwaylle katsomaan ainakin pari musikaalia ja kontaktiensa ansiosta lapset pääsevät osallistumaan workshops (kääntyykö tämä suomeksi "työpaja").

Lauantaiaamulla pyörähdin pariksi tunniksi yhden vakiperheeni apuun. Puolenpäivän paikkeilla läksin lasten kanssa ajelemaan uintikisoihin. Ajomatka on n. 100 mailia suuntaansa ja nopeastihan sen isoja teitä pitkin ajelee, vajaassa kahdessa tunnissa. Kisat olivat kuitenkin puolisentoista tuntia myöhässä ja päivä venyi pitkäksi. Onneksi poika halusi ajaa kotiin, itse aloin olla jo poikki. 

Sunnuntai on ollut mukavan rento: ruokaostoksia, kokkaamista, pyykkiä, valmistautumista tulevaan viikkoon. Sunnutait on mulle vähän kauhunsekaisia. Mies haluaa sunnuntaisin tehdä kaikkea sitä, mikä on viikolla jäänyt rästiin. Itse haluaisin enemmänkin pyhittää lepopäivän, nukkua pitkään, kokoontua yhteiselle aterialle. Sunnuntai on ainoa viikonpäivä, jolloin voimme istua yhdessä koko perhe ruokapöydän ääreen. Usein kuitenkin pitää puuhata projektia tai toista. 

Hakuna matata tulevaan viikkoosi! 

P.S. Ilta oli ihanan viileä (23 C astetta) ja läksin vielä juoksulenkille. Palatessani poika heitteli koripalloa koriin etupihalla. Hän keskeytti hommansa ja tuli vierelle. Äiti, onks sulla ollut hyvä päivä. Minä hölmistyneenä, että miten niin. Minä vaan ajattelin. Mulle on tärkeää, että mun äidillä on ollut hyvä päivä. Siihen oli helppo vastata, että päivä on ollut oikein hyvä. Sain vielä vielä fist bump siitä hyvästä, että kävin juoksemassa. 

12 comments:

  1. Viikonloppusi kuulostaa oikein ihanalta ❤️
    Ennenkin olen sanonut mutta sanonpa uudestaan ; kyllä lapsesi ovat ihania!
    Hakuna Matata, Johanna ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli kyllä mukava viikonloppu, hyvillä mielin menin aamulla töihin.

      Jotenkin huomioiminen ilman sen kummempaa juhlapäivää tai erityistä syytä kyllä lämmittää sydäntä. Pojalle on urheilu hyvin tärkeää ja hän ilmiselvästi ilahtuu, kun vanhemmat liikkuvat. Ja hän myös vaistoaa hyvin toisten tunnetiloja, mikään ei jää huomaamatta.

      Hakuna Matata, Anne-Marie!

      Delete
  2. Ihana seurata sinun puuhakasta elämääsi tämän blogin välityksellä, kun omani on jo sellaista verkkaista hiljaiseloa. Tämä valoisa kevät on kuitenkin tuonut vähän vipinää eläkeläistenkin arkeen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulle kyllä sattuu ja tapahtuu. Kovasti ilahdun kuvistasi ja retkistäsi.

      Vuoden, parin päästä on varmaan rauhallisempaa kun kaksi vanhinta ei ole kotona tahtia antamassa. Sitten mahtaa tuntua oudolta.

      Delete
  3. Oli varmaan upea esitys:) Ja hieno kokemus nuorille olla mukana tuollaisessa produktiossa, Täälläkin tehdään samantapaista.
    Meillä oli lauantai-iltana ihanan viileätä mutta nyt istun tässä niin että tuuletin viilentää naamaani...Ihanaa alkanutta viikkoa Johanna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Esitys kesti 15 minuutin väliajan kanssa yli kaksi tuntia. Se on jo fyysisesti rasittavaa esiintyjille. Loippuaplodien aikana lavalla näkyi niin onnellisia hymyjä, että tunne täytyi olla vertaansa vailla.

      Meillä on nyt vähän viileämpää. Nautin. Ilmastoini ja kattoropellin hyrräävät, mutta ei ole ihan niin tukalaa.

      Onnellista viikkoa Jael!

      Delete
  4. Poikasi <3

    Leijonakuningas on symppis ja kovin suosittu vieläkin. Aikoinaan tuli käytyä teatterissa useamman kerran vuodessa ympäri Suomen. Nyt kun olisi mahdollista käydä Helsingissä nauttimassa vaikka mistä kulttuurista, niin ei olla käyty kuin Uuden Iloisen Teatterin revyytä katsomassa. Lauantaina mennään taas :) Oopperassakin käydään Olavinlinnassa, kun se miljöö vaan on niin ainutlaatuinen.

    Ulkona on vielä 18 celsiusta lämmintä, ilta puoli kymmeneltä! Oi kun tekisi mieli mennä vielä pihalle puuhastelemaan. Mutta huomenna on työpäivä ja aamulla aikainen herätys, joten sänkyä kohti tässä on suunnattava piakkoin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eikö ole kumma juttu? Meillä on ollut täällä vaikka mitä esityksiä myös, mutta ei tule lähdettyä. Toisaalta kaipaan nimenomaan suomenkielisiä esityksiä. Olisi se ihanaa. Pitää joskus lähteä varta vasten teatteriretkelle.

      Olen Olavinlinnassa käynyt pari kertaa oopperassa ja pari kertaa tutustumassa muuten vain. Yhdellä kertaa minulle ja työkaverille järjestettiin yksityinen kierros ja lunta tuiskutti. Taisi olla huhtikuuta. Siitä jäi kivat muistot.

      UIT on sellainen, että joka kesä katson mitä on ohjelmassa. Nauti minunkin puolestani!

      Delete
  5. Eipä voi parempaa yleisöä toivoa kuin kyyneliin asti liikuttuva äiti 💕Esityksessä on kaikesta päätellen ollut monenlaista osaamista, intoa ja sydäntä. Minulla on sellainen käsitys että englantia puhuvissa maissa on pitkät perinteet teatteri- ja musikaaliharrastukseen. Onkohan äidinkielenopettajilla niihin joku erityinen koulutuskin, sen lisäksi että ovat omana kouluaikanaan ja jatko-opinnoissa olleet mukana erinäisissä produktioissa? Sillä taustalla ihminen alkaa jo viihtyä lavalla, eikä jäykistele siihen malliin että yleisö kokee myötähäpeää 😀 😎

    Kiitos kivasta kirjoituksesta ja hakuna matata sinnekin päin 🌺

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt en osaa sanoa opettajien koulutuksesta sen enempää, mutta erikoisena olen pitänyt sitä että varsinkin High Schoolissa englannin opettajat ovat miehiä. Tai ainakin meidän koulussa. Sanoisin, että 75% on miehiä. Ja varsin hauskoja selliaisia. Tänään oli tyttären luokallla mahdollisuus saada englannin numeroa ylöspäin pukeutumalla Great Gatsby -tyyliin. Jokainen oli pukeutunut.

      Sekin on aika huikeaa, että lukiossa voi opiskella neljä vuotta teatteritaidetta. Ihan siis tavallisessa lukiossa, ei mikään erityinen ilmaisutaiteen lukio. Samoin tanssia, kuorolaulua, ja kitaransoittoa. Toiset ottavat enemmän sitten näitä taideaineita ja toiset pänttäävät lukuaineita.

      Delete
    2. Ahaa. Kiitos tiedoista. Kiehtovaa. Meillä on Great Gatsby kirjahyllyssä kun se aikanaan kuului enkunopintoihimme 🙂 Olisikin kiva lukea uudelleen tässä joku päivä.

      Delete
    3. Itse luin Kultahatun aika nuorena. Moni muukin klassikko tuli luettua turhan aikaisin. Pitäisi lukea uudelleen.

      Delete