Thursday, May 11, 2017

Kuutamo

Kuutamon kuiskeessa on jotain taianomaista. Olen tosin ainakin kerran onnistunut pilaamaan romanttisen kuutamon kurkistelun mieheltäni ja itseltäni. Ajelimme kohti vuoristomökkiä Kalifornian tummassa yössä ja mies pysäytti auton, jotta voimme ihailla täydellistä kuutamoa. Ja kuulkaa kun mun ei auttanut kuin pyytää jatkamaan matkaa! Oli kaksoset vatsassa ja piti päästä toilettiin. Niin mielelläni kuin olisinkin kuuta katsellut. Niitä raskauden iloja. 

Illalla nämä samaiset kaksoset tulivat harkoista yhdeksän korvilla kotiin ja istahtivat päivällispöytään. Me muut olimme jo syöneet. Poika rämplää puhelintaa ja lähtee ovelle. Takaisin pöytään palaa poika ystävänsä kanssa, sellaisen Jack Blackin näköisen iloisen kaverin kanssa. Vierailuaika on vähän kummallinen, mutta syy selviää tuota pikaa: pojat ovat lähdössä katsomaan kuuta ja pikkuvelikin pyydetään mukaan. Kuuntelen puolella korvalla nuorison keskustelua: ajankohtaista politiikkaa vähän (on ollut aika matalalentoa, kirjoittajan kommentti) ja sitten analyysiä Shakespearen Julius Ceasarista. Joku kohtaus on ollut ihan rakastamisen arvoinen, niin on tarina temmannut mukaansa. 

Ruokailun jälkeen pojat lähtevät skeittilautojen kanssa kuuta katsastamaan ja minä jään eväiden teon lomassa miettimään. Nämä nykypojat ovat ihan erilaisia kuin oman aikani pojat. Pojat tuntuvat olevan sinut itsensä kanssa niin, että mitään machopullistelua ei tarvita ryydittämään olemassaoloa. On ihan yhtä luonnollista lähteä katsomaan kuuta kuin mennä autonäyttelyyn, puhua näytelmistä kuin höpötellä ajankohtaisista meemeistä. Ja tavatkin ovat hyvät: Hei rva M. Mitä teille kuuluu? 

Mulle kuutamo on aivan erityinen. Olen saanut syntyä valoon, jossa taivaalla ovat yhtä aikaa aurinko ja kuu, kesäpäivä pisimmillään, iltayön pehmeys ympärillä. Jotenkin en voi olla ajattelematta, että sellainen alkutervehdys jättää jälkensä, jää mielen sopukoihin.

Tänään tein apilankukista hoidokin kutreille seppeleen. Siinä muuten olikin ihmettelemistä, sekä hoidokilla, vanhemmilla että leikkipuiston väellä. Sanoin kyllä, että tämä on ihan helppoa mutta ihailua ja arvostusta seppele sai suuremmankin taideteoksen edestä.

P.S. Kuvat on otettu hyvin mielenkiintoisen rouvan farmilla. Hän vetää päivätyönään omaa lainafirmaansa, asuntolainoja. Kaiken muun ajan viekin ihan hillittömän kokoinen farmi, jossa on kotieläimiä joka lähtöön, mm. lampi koi-kaloille. Vuohien synnytyksiä hän on ollut valvomassa vuohien tallirakennuksessa, pelloilla laukkaavat hevoset ja kasvimailla kasvavat luonnonmukaiset kasvit ja marjat. Kaikki kissat ja koirat on pelastettu eläinsuojista. Vapaa-ajalla rouva käy kuvaamassa eläimiä ympäri maapallon sekä vetämässä spinning-tunteja. Toisinaan tulee mieleen, että mitä sitä itse saa aikaiseksi ja voisi saada aikaiseksi. Mutta matkallahan tässä ollaan, best is yet to come.





16 comments:

  1. Minustakin on ihanaa kun taivaalla on yhtä aikaa aurinko ja kuu. Se ei koskaan lakkaa ihastuttamasta. Kerrot aina ihan kutkuttavan kivalla tavalla näistä pienistä eroista ja ihmetyksen aiheista. Mitä kaipaat tai muistelet kotoa. Ja että kukkaseppele ihmetyttää. Näistä voisit kirjoittaa kokonaisen kirjan. Lukisin! :) Koska toisen silmin nähtynä alkaa itsekin arvostaa joitain asioita ihan uudella tavalla.

    Kollega muutti muutama vuosi sitten Saksaan. Lähti jäädäkseen. Mutta koti-ikävä oli liian suuri ja muutti takaisin. Kuulemma tuli ihan järjetön kaipuu mustikkametsään. Pisti minutkin miettimään ja oli pakko itsekin mustikkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuule Katja, en uskalla sanoa mitä tapahtuisi jos pääsisin marjametsään, maistamaan suomalaisia mustikoita, puolukoita, lakkoja, karpaloita, metsämansikoita, vadelmia. Lakat poislukien kaikkia noita meiltä saa, mutta maku on TÄYSIN erilainen. Välillä melkein itkettää, kun niin tekee mieli puolukoita.

      Itse vähän hölmistyin siitä asenteesta seppeleen tekoon. Kaikkihan niitä väkertää ja ei ole kummoinen juttu. Vaan eivät nämä etelän ladyt ole niitä juuri väkerrelleet :) Pitäisikö alkaa ja kurssittaa?

      Kiitos Katja kommentistasi ja kauniista sanoistasi. Mulle alkoi juuri tänä aamuna tulla epäusko. Ajattelin, että ei näitä kuitenkaan kukaan lue ja lukaisin tekstini ja tuntui puisevalta. Olit juuri mitä tohtori määräsi ❤

      Delete
    2. Älä vain epäile itseäsi. :) Jos minun pitäisi kuvailla blogiasi yhdellä sanalla sanoisin että se on juureva. Kerrot elämän pieniä ja suuria arvokkaita asioita. Tulen aina hyvälle tuulelle kirjotuksistasi kun ne ovat niin teeskentelemättömiä.

      Delete
    3. Kiitos Katja! Juureva on ihanan voimakas ja merkityksellinen sana. Olisi upeaa pystyä kirjoittamaan niin. Itse tulee valittua se runkoisempi osa eli puiseva :) Kukkeakaan ei tietysti olisi pahitteeksi. Kiitos vielä Katja. Tämä oli tämän päivän paras juttu. Ihanaa viikonloppua!

      Delete
  2. En kurkottele kuuta tai halua matkustaa kuuhun, mutta monesti istahdan takapihan tuolille katsomaan kuuta. Uuden kuun sirppi tai täysikuu, kumpikin ihastuttaa yhtä lailla. Alkuviikosta ennen nukkumaan menoa oli pakko kurkkasta vielä keittiö ikkunasta täysikuun kirkkautta. Usein täysikuun aikaan on pilvistä, ja sekös harmittaa! Joku nauttii auringosta, joku saa energiansa kuusta :)

    Tuo rouvan farmi olisi kuopuksen unelma. Perustaisi eläinten vanhainkodin jos siihen pystyisi. Toivottavasti rakkaus eläimiin ja halu auttaa heikompaa on siirtynyt äidinmaidossa lapselle. Sellaista arvoa ei ole kasvatuksen myötä saanut, mutta eläinten ympäröimänä on lapsuuden viettänyt.

    Mukavaa viikonloppua, Johanna. Ja suomalaista äitienpäivää, jota sunnuntaina vietetään <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuussa on vähän samaa kuin tulessa, sitä pitää tuijotella.

      Meillä myös lapsi on puhunut, että haluaisi päivätyön lisäksi oman farmin. Ja kotieläimiä saisi jo nyt olla vaikka kuinka ja paljon. Jännä muuten oli, että tämän meidän talon entinen omistaja (nainen) osti oman hevostilan. Se oli ollut hänen unelmansa ja sitä hän lähti lastensa kanssa toteuttamaan.

      Mukavaa viikonloppua Sari ja hyvää äitienpäivää! Tämä on yksi niitä juhlia, jotka on samaan aikaan Suomen kanssa. Isänpäivä on sitten jo kesäkuussa.

      Delete
  3. Minusta kuutamossa on jotain taianomaista. Onpa ihana farmi,eläimineen ,ja mielenkiintoiselta kuulostava farminpitäjä. Oikein ihanaa viikonloppua Johanna:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nämä vuohet olivat ihan älyttömän ihania, sain pitää niitä sylissäni. Lauman kantaäiti tuli mua heti moikkaamaan ja kyhnytti kyljessä. Se ei kuulemma ihan kaikkia hyväksy, joten olin todella otettu.

      Delete
  4. Täälläkin oli täysikuu. Se näytti erilaiselta kun se joutui paistamaan ohuen jäisen pilven läpi.

    Nyt alkaa äitienpäivä viikonloppu. Hyvää äitienpäivää sinulle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tänä iltana ei kuuta näy, on pilviverhon takana. Harmi. Juuri ajelin iltavuorosta kotiin ja olisi ollut aikaa katsella :)

      Hyvää äitienpäivää Unelma! Minä olen ohjeistanut perheen, että ei lahjoja, itsetehty kortti on mieluinen jos haluaa jotain antaa. Ja aamulla mulle pitkät unet!

      Delete
  5. Sinun kirjoituksesi ovat kyllä vertaansa vailla; hauskasti, elävästi, koskettavasti ja mielenkiintoisesti kirjoitat aiheesta kuin aiheesta!
    Luulen kyllä ettei täällä nuoriso osaa tehdä enää kukkaseppeleitä. Että kurssia vaan pystyyn sinne 😉
    Pieni lapsenlapseni haluaisi omalle pihalle kaikkia mahdollisia eläimiä, mutta kuulema kukkokiekuut ovat vähän pelottavia! 😀
    Ihanaa ja rentouttavaa äitienpäivää sinulle 🌹

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anne-Marie! Mun on vaikea kuvitella sitä teidän pienintä kirmaajaa. Osaa jo kertoa kukkokiekuista ja muista!

      Siinähän olisi sitten liikeideaa, kuinka tehdä kukkaseppele. Voisi olla riittävän eksoottista puuhaa näille leveysasteille. Siihen vielä jokin kukkaterapia lisäksi, niin paketti olisi valmis.

      Onnellista äitienpäivää! Sulla on jo iso joukko juhlijoita.

      Delete
  6. Olen samaa mieltä Anne-Marien kanssa - sinun kirjoituksesi ovat niin eläviä, että niitä on ilo lukea!
    Ja voihan kuutamo - ja voihan sinun poikasi! Voit kyllä olla ylpeä heistä - ja turha sinun on vielä haikailla sitä, mitä kaikkea voisit saada aikaan: tällä hetkellä olet juuri sillä paikalla ettei paremmasta väliä <3
    Ihanaa äitienpäivää sinne kauas sinulle, Johanna <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Lady! Sinulla on lämmin sydän :)

      Tänään poika tuli harkoista kotiin ja mukana oli joukkuetoveri. Oli hauska katsella, kun pojat alkoivat valmistaa aamupalaa. Harkat alkoivat siis klo 6 ja kotona oltiin aamiaisaikaan. Siinä he sulassa sovussa tekivät munakokkelia, paahtoleipää, bagelsejä, etsivät marjoja ja hedelmiä lautaselle. Pikkuveli pääsi hommiin mukaan ja kaikille maittoi. Ihania ovat nykyajan nuoret miehet.

      Onnellista äitienpäivää Lady! Niin se vain pitää ajatella, että hiljaa hyvä tulee.

      Delete
  7. Maalla kuutamo välillä kuin suuri valonheitin kun se nousee metsän takaa valaisten kaiken selvästi, mutta silti tunnelma on täysin toinen kuin päivällä.

    Olen itse pilannut miehen kosinnan vinkaisin haluavani vessaan. Olin vatsataudissa Baltian matkalla, enkä sii tilanteessa tajunnut hänen juuri olevan aikeissa kosia. Kosinta tuli arkisemmissa puitteissa pari viikkoa myöhemmin ja vasta kuukausia myöhemmin hän kertoi kuinka oli oikeasti aikonut kosia...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Tuuli! Tämä nyt oikeastaan lohdutti mua aika tavalla. Olette varmaan saaneet makeat naurut aiheesta monet kerrat. Itse muistan aina kuinka kurjalta tuntui sanoa romanttisella hetkellä, että luonto kutsuu...

      Lapsena pelotti jos joutui yksin kävelemään kuun valaisemalla tiellä. Vieläkin menee kylmät väreet selkäpiissä. Ja ei sen puoleen, saattaisi se vieläkin pelottaa.

      Delete