Tuesday, April 25, 2017

Hiekkakakku

Hiekkalaatikon reunalla istuskellessa toisinaan tuntee olevansa maailman toisella laidalla tai jossain toisessa todellisuudessa. Muutama päivä sitten hämmästyin, että miten mä tähän olen päässyt? Minä Keski-Suomen kasvatti etelävaltion pikkukaupungin leikkipuistossa vahtimassa touhulaisia ja juttelemassa toisten nannyjen kanssa. Yksi nanny oli saapunut Thaimaasta. Hänen huollettavansa sai syödä pieniä kukkia, minä komensin omani sylkemään ne suusta pois. Ei ollut aavistustakaan kukan laadusta. 

Pohdiskelin myös mielessäni, että on tämä elämä aika hurjaa: vanhemmat tekevät ympäripyöreitä päiviä jotta voivat maksaa talot, autot, ruuat, nannyt. Matkustavat viikottain ja tekevät muutoinkin pitkiä päiviä. Ovat erossa perheestä ja lapsista.  Minä taas saan mansikat kakun päältä, vietän aikaa lasten kanssa vastasiivotussa talossa täyden jääkaapin ja ruokakaapin tuntumassa, vehreällä takapihalla, hauskassa leikkipuistossa. Istun kampaajalla, kun pienet kädet väkertävät kampauksia hiuksiini, leikin autopesulaa, ravintolaa ja kauppaa, väritän prinsessakuvia ja puhaltelen saippuakuplia, katson jakson Mikki Hiirtä ja luen satuja, pelaan jalkapalloa ja krokettia, käyn katsomassa ankkoja ja kilpikonnia. Ja kaikesta tästä mulle vielä maksetaan. Yhden perheen kanssa teen joskus 13-14 tuntisia päiviä ja mulla on lupa myös nukkua lasten päikkäreiden aikaan. Ensimmäisellä kerralla tuntui hassulta torkkua muutamia kymmeniä minuutteja täydellä palkalla, mutta kyllä siihen tottuu. Ja sitten kun ilta koittaa voin sulkea oven, jättää perheen kiirehtimään ilta-askareitaan ja hurauttaa kotiin saunomaan. 

Eilen oli sadepäivä ja mies halusi opetella leipomaan pullia. Tuumasta toimeen. Kätevästi hän värkkäsikin pari pellillistä korvapuusteja. Mun kelpasi taas illalla lähteä kaitsijaksi. Oli hauska katsella, kun perheen vanhemmat valmistautuivat treffeille, lapset loikkivat pyjamissa ja vähän ujostelivat. Iltasadun aikaan istuivat jo sujuvasti mun kyljessä ja hampaatkin sain harjata. Kotiin palasi vanhemmat, jotka säteilivät iloa, pulppusivat hyvää tuulta ja keskinäistä lämpöä. Elämä on oikeastaan aika ihanaa, kun asiaa tulee ajatelleeksi. 

Tyttären kanssa kävimme kenkäostoksilla sunnuntaina. Lauantaina on promit ja puku on muutoin hankittu, mutta kenkiä piti vielä harkita. Tytär löysikin kauniit jalkineet ja on korkeissa koroissa mua jo varmaan päätä pitempi. Poikkesimme Target -marketissa  (vähän kuin Prisma) tulomatkalla. Tytär suuntasi vanhasta muistista hakemaan leivontapisteestä pikkuleivän, mutta tarjottimen viereen oli ilmestynyt lappu. Pikkuleivät on tarkoitettu alle 12-vuotiaille ja lisäksi voi nykyään valita myös hedelmän välipalaksi. Kiva ele marketketjulta. 




Mutta siihen hiekkakakkuun. Hämmästelen, kun nykylapsilla ei ole hajuakaan siitä miten tehdään hiekkakakku. Kädestä pitäen saa näyttää kuinka kaivetaan syvältä kasasta märkää hiekkaa, kuinka se pakataan muottiin ja muottia kopisutellaan. Toisaalta lapsikullat osaavat kaikenlaiset opettelu- ja muistikortit etu- ja takaperin. 

10 comments:

  1. On niin mukava lukea päivistäsi nannynä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kyllä aika kivaa hommaa :) Asiakkaat ovat yleensä aika hyvällä tuulella jos vain saavat tarpeeksi ruokaa, lepoa ja touhuamista.

      Delete
  2. Ihana juttu! PItää osata nauttia hetkistä ja juuri siitä mitä tekee..Mukavaa viikkoa sinulle! t:kristiina

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kristiina! Tässä taas aamupuuroa nieleskelen (olen tosi huono syömään heti aamutuimaan) ja valmistaudun päivään. Leikkipuistopäivältä näyttää!

      Mua kyllä vähän harmittaa, sillä omien lasten kanssa en osannut irrottautua ihan kaikista ylimääräisistä asioista ja heittäytyä hetkeen. Hiekkakakkujen tekokin tuli opetettua puolihuolimattomasti.

      Delete
  3. Olet ihana Nanny ❤️ Asiakkaasi oppivat samalla varmasti paljon uusia asioita!
    Tyttärelle ihanaa prom-iltaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anne-Marie! Joko te olette kotiutuneet?

      Juuri juttelin yhden kaverin vanhempien kanssa promeista. Heillä oli vähän vastusteltu, että ei tarvitse mennä valokuvaamaan toisen kaverin luokse (lapset kokoontuvat yhden ystävän luona ennen lähtöä). Meillä taas tytär kysyi, että tuuthan äiti sitten kuvaamaan. Kyllähän mie meen :)

      Delete
  4. Joo, kotona ollaan! Matka meni hyvin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukava kuulla! Varmasti oli ikimuistoinen retki teille molemmille.

      Delete
  5. On se hyvä että välität hiekkakakkuleivontataitoja nuoremmille polville :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vaan, jonkun se pitää tämäkin taito tuleville sukupolville huolehtia. Pitäiskö mun vielä opettaa suomalainen hokema älä tule paha kakku tule hyvä kakku. Olisi siinä vanhemmillakin sitten ihmettelemistä.

      Delete