Tuesday, March 21, 2017

Villasukat

Täällä on kuulkaa kevättä rinnassa. Aurinko paistaa ja mittari näyttää 26 C astetta. Viikko sitten sunnuntaina satoi pikkiriikkisen lunta ja myrskysi. Villasukkahommiksi meni. Yksi mun työpaikoista on niin viileä, että alun kursailun jälkeen olen pakannut pässinpökkimät mukaan ja vetänyt ne kylmän viileästi jalkoihin. Talo on rakennettu muutama vuosikymmen sitten ja vaikka kaunis onkin, niin kylmyys on hyytävää.

Pikkuinen hoidokkini on muuttanut Floridasta ja muutama taistelu on käyty, kun rumaa (oikeasti kaunis!), isoa (sopivan kokoinen) ja jäykkää (topattu) takkia ei vaan voi laittaa päälle. Sukat eivät millään meinaisi mennä jalkaan ja koko meidän Pohjois-Carolina on ihan kökkö, kun on kylmä. Floridassa on kivempaa. Olen yrittänyt opettaa kerrospukeutumista. Hyvähän se sun on pukeutua kerroksittain kun olet aikuinen oli topakka vastaus. Mutta ihmeitä tapahtuu. Muutama päivä sitten pikkuinen pukeutuja kiskoi lipastosta pari t-paitaa ja pitkähihaisen puseron ja pakkasi päälleen. Nyt me molemmat pukeudutaan kerroksittain.

Mutta mulla on ihan oikea kysymys jos joku lukijoista olisi käsityöihmisiä. Toisin kuin minä. Löysin nämä kauniit sukkatossut tai tossusukat mieheni lapsuudenkodista kun sitä jokunen vuosi sitten tyhjensimme. Uskoisin näiden kuuluneen mieheni äidille. Siinä tapauksessa ne ovat monen vuosikymmenen takaa. 


En millään raaskinut ottaa tossuja käyttöön, mutta Konmarini luettuani tulin siihen tulokseen, että käytettäväksi nämä on tarkoitettu. Varmistin vielä mieheltä, että asialle on hänenkin siunauksensa. Ja kuten Tuhkimo, niin minäkin olin siinä siunatussa tilassa, että jalkani oli ainoa johon tossu meidän talossa mahtui. Pienijalkaisia ollaan kaikki, mutta mulla on nykyisin perheen pienin jalka. Olen myös perheen tappi, lapset ovat huristaneet ohi. 


Kysymys kuuluukin, että onko tällaisia vaikea tehdä? Onko tällaisille tossuille ohjetta olemassa? Minä sureksin etukäteen jo sitä päivää, kun olen käyttänyt sukat loppuun. Nämä ovat kertakaikkisen ihanat. Töihin en laita, ainoastaan kun istun fiinisti illalla sohvalla Netflixiä katsellen. Mieluiten vielä saunapuhtaana ja hampaat harjattuina. Ovat sen verran spesiaalit. 


Mulla on ollut sukat kutimella nyt seitsemän vuotta. Ihanaa punaista Seitsemän Veljestä lankaa. Kotiin löysi maailmalta (kesäpaikan vintiltä, sinne olin pakannut säilytykseen) myös kirja pari vuotta sitten, jossa on oiva sukan ohje. Nyt kun yhdistän nämä kaksi asiaa, niin kohta on kotona tehtyjä sukkia meidänkin lapsilla. Lapset nimittäin rakastavat villasukkia! Väkisin piti vanhemman pojan jaloista riistää raidalliset sukat pesuun. Ne ovat jostain syystä niin rakkaat, että ennakkoluulottomasti ne asustetaan Vanseillä ja muilla jalkineilla. Sukat ovat isotädin tuomisia, siksikin varmasti aivan erityiset. Eikä kenelläkään muulla ole samanlaisia. 


Hoitopaikan isäntä vähän hämillään katseli, kun taas yksi aamu kiskoin sukkia jalkoihini. Kerroin, että Suomessa sukkien kutominen on kansallisurheilua. Meille kehkeytyikin mukava rupattelu sukista ja näytille tuotiin myös miehen kylmän kelin sukat. Eivät ne niin kauheasti poikenneet mun kotonatehdyistä. Tosin niitä käytetään vain lasketellessa. 

💜💜💜💜💜💜💜💜💜💜💜💜💜

Ja sitten se tärkein: kiitos teille kaikille edelliseen postaukseen puumerkin jättäneille! Teidän viestit on lämmittäneet enemmän kuin kaikki maailman villasukat yhteensä. Kyllähän mä näin, että blogissani oli välillä aika paljonkin kävijöitä, mutta jotenkin aina kuvittelin että kunhan lämpimikseni kirjoittelen. On ollut ihana huomata, että mulla on ollut ihan oikeita lukijoita! 

13 comments:

  1. Voi kuinka ilahduin kun näin uuden postauksesi! Kiva kuulla että kaikki on mallillaan ja olet löytänyt omia juttuja kodin ulkopuolella!

    T. Ellen

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruotsin tunneilta jäi mieleen borta bra men hemma bäst. Ja siltähän se tuntuu. Kyllä kotia sitten taas arvostaa, kun käy muualla pyörähtämässä.

      Kiitos Ellen! Mulla on nyt uudenlaista intoa taas tähän kirjoittamiseen.

      Delete
  2. Kivat tossut. Yritän katsella löytyisikö ohjetta jostakin.

    ReplyDelete
  3. http://www.garnstudio.com/pattern.php?id=5739&cid=19

    Dropsilla on samantapainen malli.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Unelma!Oli muuten ihanan purppurat/violetit tuossa kuvassa. Nyt vaan pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa väkerrys.

      Delete
  4. Kyllä nuo on ne perustossut, joita melkein täällä jo ala-asteikäiset neulovat:) Tässä linkki yhteen blogiin jossa olisi helppo ohje

    http://lumioosi.blogspot.fi/2014/08/helpot-tossut.html

    Myös Jonna Hietalan Kerällä kirjassa on vastaaviin tossuihin superhelppo ohje. Teen niitä joskus viikonloppuisin;)

    Toivottavasti saat tossuja puikoille!

    Niin ja kyllä ymmärrän Floridan muuttajan mietteet, itsekin kaipailen Kaliforniaan tai Nevadaan aina tietyin väliajoin;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Että viikonlopussa. Minä ajattelin, että ainakin kuukauden urakka :) Ja ala-asteikäiset... Hmmm... Mutta kyllä kai tumpelostakin voi jonkinlainen käsityöihminen kehkeytyä. Kiitos Kati! Lumioosin ohje näytti helpolta.

      Mulla meni n. vuosi kun Kalifornian jälkeen totuin tähän ilmastoon. Sujuvasti 10 C asteen lämpötilassa vedän untuvatakin niskaan, tumput käteen ja pipon päähän nykyisin.

      Delete
  5. Mä olen kutonut kansakoulussa tuollaiset 8-vuotiaana vuonna 1965. Joten kovin vaikeat eivät voi olla :)

    Niiden tossujen muisto nostaa mieleeni aina nolouden tunteen. Kävi nimittäin niin, että lankaa valittaessa kaikki luokan tytöt keksivät, että turkoosi lanka oli i-ha-na! Minusta se oli kamala, mutta kun KAIKKI olivat sitä mieltä, että ihana, niin minäkin sitten halusin kutoa juuri sillä langalla. Mutta lankaa ei ollut riittävästi kaikille. Opettaja yritti houkutella muilla langoilla, mutta kukaan ei antanut periksi. Muistan, miten ajattelin, että minun pitäisi - kun en edes tykännyt siitä turkoosista. Mutten sitten kumminkaan saanut sanotuksi mitään.

    Open oli järjestettävä arvonta. Vuorotellen mentiin open luo ja minä jättäydyin ihan viimeiseksi ja toivoin, että siihen mennessä kaikki turkoosit olisi jo arvottu. Mutta sitten kävikin niin, että alkupään tytöillä oli huono arpaonni ja lopulta open kopassa oli pelkkiä turkooseja keriä ja me viimeiset saimme kaikki turkoosin langan. Voi surkeus.

    Ajattelin, että se oli minulle rangaistus, kun jouduin kutomaan sillä ällölangalla, koska en ollut saanut suutani auki ja sanonut todellista mielipidettäni. Ehkä tapaus jäi just sen takiakin niin mieleen, koska yleensä minulla ei pienenäkään ollut mitään vaikeuksia sanoa vahvasti omaa mielipidettäni (pikemminkin päinvastoin). Olin myös hiljaa sisimmässäni nolo, koska joku oikeasti turkoosista tykännyt jäi ilman.
    Terv. Kaima

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana tarina! Minkä värin muuten olisit valinnut ilman ryhmäpainetta? Vieläkö muistaisit?

      Minä neuloin kaulahuivia käsityötunnilla. Värit olivat valkoinen, pinkki ja turkoosinvihreä. Jostain kumman syystä en saanut työtä loppuun, vaikka periaatteessa tykkäsinkin neulomisesta. Oli ihan kauhea stressi ja harmi, kun työ ei edisty.Jostain syystä jämähdin siihen stressaantumiseen enkä saanut tartutuksi työhön. Pelotti, että tulee huono numero.

      Samaan syssyyn liittyy muisto kuinka koulun keittäjä yhdessä käsityöopettajan kanssa nauraa hohotti kirjoitusvihossani olleelle kirjoitusvirheelle. Sanasta kaikki oli jäänyt toinen i pois, ja kakkihan siinä luki. Menin käsityöluokkaan ja keittäjä ja opettaja vilkuilivat toisiaan ja minua merkitsevästi ja toistelivat "kakki". Nolotti ihan kamalasti, vaikka siinä ei muita kuulemassa ollutkaan. Ikää n. 8 vuotta.

      Minä kun ajattelin, että tossut ovat käsityötaidon mestarinäyte! Näyttävät niin huljakkailta eri neulomustyyleineen. No, jos saan joskus tehtyä niin on kyllä mestarinäyte :)

      Delete
  6. Onko siitä jo puolitoista vuotta kun siun juttuja on viimeksi päässyt lukemaan! No kyllä aika menee hujauksessa. Kiva kun olet palannut <3

    Kun mainitsit tuon saunan niin kerropa mimmonen siitä tuli Ü Saatko kunnon löylyt?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu-u, kyllä siitä niin kauan on. Syksyllä 2015 tuli stoppi.

      Sanoin urakoitsijalle, että sauna on paras tällä puolella Mississippi-jokea. Sitten korjasin, että toisella puolella kans. Vieraat ovat tykänneet ja itse nautin. Lupaan tehdä postauksen. Tänään voisikin olla saunapäivä...

      Delete
  7. Onpas kivat nuo sukkatossut:) En osaa ainakaan neuvoa lainkaan,sillä ainoat sukkani tein tokalla luokalla,en saanut niitä millään valmiiksi,ja kesti kauemmin kuin muilla,enkä sen koommin ole sukkia tehnyt. Teilläpä on lämmintä,jopa lämpimämpää kuin meillä,26 astetta on jo tosi lämmintä (meillä oli päivällä 23 astetta..)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän se tuntui eilen aika kivalta, 26 C alkaa olla mukavan lämmin. Varsinkaan kun kosteutta ei ole ja tuuli vähän puhaltaa. Ensi yönä sitten laskeekin taas nollaan. Kukka-parat eivät tiedä mitä tehdä, kasvaa vai mennä unille.

      Mun kokemukset koulun käsitöistä olivat samanlaisia. Ainoan sukkaparin ystäväni teki loppuun. Käsialani oli niin tiukkaa, että puikot eivät liikkuneet. Eihän ne sukat kenenkään jalkaan mahtuneet.

      Sitten myöhemmin elämässä olen tehnyt yhdet sukat ihan vapaaehtoisesti. Tein matkatöitä ja hotellikuolema uhkasi. Kävin ostamassa käsityökirjan Akateemiselta ja langat ja puikot Stokkalta. Hotelli Tornissa syntyi viikossa elämäni toistaiseksi ainoat villasukat, omatekemät. Mutta kyllä mä vielä!

      Delete