Sunday, March 19, 2017

Pitkästä aikaa

Heissulivei kaikki!

Olen viimeksi päivittänyt blogiani kaiketikin puolitoistavuotta sitten. Suunnilleen. Monia kivoja asioita on tapahtanut. Ja joitakin vähemmän kivoja, mutta elämäähän se vain on. Meidän perheen suhteen kaikki on ennallaan: kolme lasta, yksi koira, yksi aviomies ja yksi vaimo. Lapset ovat nyt kaikki High Schoolissa ja mulla on välillä omasta mielestäni aika kovat paineet. Lääkärin mukaan oikein hyvät ja tasaiset, keski-ikäiselle naiselle erinomaiset. 


Anu, Ritva, Leena, Piia ja Päivi kyselivät jossain välissä blogini perään. Kiitos teille! Mulle tuli sellainen olo, että olen jollain tapaa tärkeä, että joku oikeasti välittää mitä minulle kuuluu. Tiedättekös, sellaista fiilistä ei voi rahassa mitata. Kiitos. En ajatellut sen enempää blogin päivittämistä kuin lopettamistakaan - mulla vaan alkoi olla aika kiire ja ruuti märkänä. Ei syttyttänyt eikä lähtenyt. Silloin on parempi olla hiljaa. Sekä maailman karmivat tapahtumat että oman elämän tahkoaminen saivat bloggaamisen tuntumaan hölmöltä. 

Felix on aikamoinen kahvinkeittäjä. Tassunjälki maitovaahdon pinnalla kruunaa koko komeuden. Darling Fi! Ja ukkokulta! Ymmärtävät mistä naruista nykiä, jotta aamulla taas virkoan.


Mutta niistä kivoista kuulumisista. Ajoin lapsia uintiharkkoihin syksystä 2015 kesänkorvalle 2016 aloittaen joka päivä klo 14 ja palaten kotiin vähän ennen klo 21. Työpäivähän se oli, vaikka monta tuntia meni siihen että piti keksiä itselleni ajanvietettä. Ennen ajon alkamista tein kotityöt, valmistin miehelle ja nuorimmaiselle ruuat, tein ruokaostokset, pyykkäsin, milloin mitäkin. Odotusaikaa oli iltaisin niin turkasesti käsissä, että oli pakko keksiä jotain järjellistä tekemistä. Ohjauduin läheiselle YMCA:lle. Ensin hikoilin kuntopyörien, askelkoneiden, soutulaitteiden ja muiden vempeleiden kanssa. Pikkuhiljaa aloin treenata lihaksia ja sitten päädyin joogatunnille. Halleluja! Ei musta koskaan tule päällä-, tai edes käsilläseisojaa, mutta kaiken muun otan avosylin vastaan. Käsiseisontaakin yritän, mutta tulokset ovat laihoja. Olen kokeillut hathaa, vinjasaa ja restorative joogaa. Yhden ohjaajan kanssa harrastetaan kosmista uintia, toisen kanssa leikitään laskuvarjoja. Mulla on sellainen olo, että olen jollain tavalla saapunut kotiin. 

Toinen iso uutinen on, että olen jälleen työelämässä. Lapset eivät tarvitse kuljetusapua oikeastaan juurikaan, joten olen vapaa kuin taivaanlintu. Mitä kotitöiltä ennätän. Toisaalta mies on nyt kotona täysipäiväisesti ja koira on sitä mieltä että hän ei kahta isäntää tarvitse... Mä olen nanny. Toisinaan myös babysitteri. Olen löytänyt muutaman  perheen, jotka tarvitsevat apua joko useamman tunnin viikossa tai aina silloin tällöin. Amerikkalainen perhe-elämä ja varsinkin pikkulapsielämä ovat avautuneet ihan uudella tavalla. 

Surullisin uutinen on, että äitini nukkui pois vuosi sitten. Meidän suhde ei ollut ihan helppo, mutta yritän ajatella niin että jos voin välttää jotkut aika autoritäärisen, hyvin uskonnollisen äitini sudenkuopat niin hyvin menee. Äidin kädenliikkeet ovat selkäytimessä karjalanpiirakoita leipoessa. Rakkaus kirjoihin on hänen perujaan, luulisin. Joskus huomaan kauhukseni suuni avatessa, että äidin äänihän se sieltä kaikuu. Tai ainakin ajatukset. Toisaalta tiedän olevani monessa asiassa suvaitsevaisempi, rauhaa rakastavampi, oikeudenmukaisempi. Edesmenneelle isälle sanon näistä asioista kiitoksen. Molemmat olivat tavattoman ahkeria. 

En lupaa mitään. Kirjoitan ja päivitän blogia niin kauan kuin hyvältä ja mielekkäältä tuntuu. Ja entiseen tyyliin kirjoitan sydämenkyllyydestä. Mulla on niin monta juttua jo mun uusista asiakkaista, nannybisneksestä. Joogasta, hyvästä olosto & mielestä, koulusta, terveydestä, ruuasta, sisustuksesta, ehkä vähän pukeutumista, elokuvia, kirjojakin. Politiikkaan en paljon kajoa, sillä sen kanssa menee tasapaino ja mielenrauha. Keskiviikkona 9. marraskuuta tuntui maa järkkyvän ja musta nielu aukeavan, oli mahdotonta uskoa että niin monta pölvästiä tästä maasta löytyy. Jooga auttoi tähänkin, olen hengittänyt sisään ja ulos, ajatellut hyviä ajatuksia. Pimeintä on ennen auringonnousua. 

Jätä puumerkki jos kävit lukemassa. Kerro mistä haluaisit kuulla. Mun on ollut ikävä monia tuttuja lukijoita, bloggareita, kommentoijia. 

Namaste!

Johanna

sähköpostini on: Omamaamansikka1@yahoo.com


48 comments:

  1. Ihanaa - Johanna - kuulla sinusta ! Odotan kirjoituksiasi kiinnostuneena jopa joogasta haluan kuulla vaikka itse olen tällainen rautakanki. Kevät on tullut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuule, rautakankikin taipuu kun aikansa lämmittelee ja varovasti taivuttelee. Mä olin todella rautakanki, ohjaajat kävin painamassa mun olkapäitä lattiaan kun eivät muuten menneet... Nyt menee jo. Liikkuvuus on lisääntynyt ihan hurjasti.

      Ja kyllä, kevättä on ilmassa ja rinnassa.

      Delete
  2. Minakin kavin heti lukemassa kuulumisia, kiva kuulla sinusta ja teidan elamasta yleensa! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Sugar! Kiitos kun jätit viestiä. Minä olen ollut kokonaan poissa blogimaailmasta, joten tässä on nyt paljon taas kiinniotettavaa.

      Delete
  3. Ihanaa kun olet palannut ❤️ Kaikenlaiset bloggaukset käy, kaikkea on yhtä mukava lukea!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulle suuri ❤! Muuten, villasukista puheenollen. Yksi mun työpaikka on niin hyinen, että villasukat pitää olla jalassa. Ei villahousutkaan olisi pahitteeksi. Torstaina oli kaksi t-paitaa, yksi pitkähihainen t-paita ja pitkä villatakki & villasukat. Ei tullut hiki kertaakaan. Ulkolämpötila vähän yli nollan, mutta sisällä hyisen kylmä. Talo rakennettu joskus 80-luvulla.

      Delete
  4. Juhuuu!!! Ihanaa, että olet takaisin! Kiitos Johanna meilistä ja postauksesta! terkuin Päivi S

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet kyllä ihana! Kiitos Sinulle kivoista ajatuksista ja sanoista.

      Delete
  5. Tosi mukava kuulla että palasit bloggaamaan:) kaikenlaiset jutut käyvät ja ihanaa kevättä Turusta! Ritva

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kaiholla muistellut monta kertaa mukavaa iltaa Turun linnassa. Turku on sellainen kaupunki, johon haluaisin lapset viedä tutustumaan. Itsekin tunnen ihan hävettävän huonosti.

      Kiitos Ritva!

      Delete
  6. Heipä hei, ihanaa kuulla sinusta. Olen aina välillä googlaillut, että josko olet aloittanut uuden blogin jollain toisella nimellä. Kivaa kun sulla on siellä uusia tuulia ja muutenkin elämä ihan mallillaan. Osanotto äitisi poismenon johdosta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kati. Oli kiva tulla nyt aamulla koneelle ja nähdä kaikki kommentit. Kaurapuuroa tässä samalla nautiskelen ja valmistaudun työpäivään. On elämä vähän muuttanut suuntaansa, kivalla tavalla.

      Delete
  7. Olipa mukava kuulla Amerikan juttuja! Kiitos kun kirjoitat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sinulle! Ja kiva kun jätit kommentin.

      Delete
  8. Niin kiva kuulla sinusta taas! Jatka hengittelemistä <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joskus on kyllä vähän hankalaa, kun meinaa tikahtua, milloin mistäkin syystä. Kummasti se hengitykseen keskittyminen auttaa :)

      Delete
  9. Olipa upeaa huomata sinun palanneen blogistaniaan. Iloitsen siitä, että teillä on siellä kaikki hyvin. Minäkin olen pitänyt välillä vähän taukoa blogin kanssa, mutta taas yritän jotain laittaa. Lopetin fb: seuraamisen kaverien osalta, en jaksanut enää hoitaa hyvin suhteita siellä.

    Voit kertoa täällä blogissasi ihan mistä vaan, kaikki uppoaa minuun. Hyvää kevättä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Unelma! Minä en ole edes facebookiin päässyt. Katson vierestä kun mies päivittää ja tuntuu kovin työläältä. Mutta hieno kanavahan se on toimia.

      Jotenkin on sellainen olo, että nyt on taas kerrottavaa. Tätä omaa elämää, omia höperryksiä, mutta vähän isommilla ympyröillä.

      Halaus Sinulle!

      Delete
  10. Mukava saada taas elonmerkkejä sinusta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, täältä tällaisia savumerkkejä :)

      Olen usein miettinyt sitä teidän kesäpaikkaa. Se vaikuttaa sellaiselta mansikkapaikalta.

      Delete
  11. Kiitos meilistä ja kiva taas lukea elämästäsi siellä Amerikassa:) - Ritva

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Ritva kannustuksesta! Musta tuntuu, että nyt on ihan uusia juttuja vaikka vanha minä olenkin.

      Delete
  12. Johanna, jotenkin osasin ajatella, että järjestät asioita oman mielesi mukaan ja annat ihan varmasti sitten jossain vaiheessa tietoja tilanteesta! Hyvä oli lukea ja ymmärtää näitä elämän kiemuroita....minähän sitten luen kaikki mahdolliset mitä tänne kirjoitat ja kaikki kiinostaa! Kaikkea hyvää ja olet mielessäni...:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kuule monet kerrat miettinyt meidän treffaamista. Se on toistaiseksi mun ensimmäinen ja kaikkien aikojen toinen blogitapaaminen. Taideteos on usein tarkastelun kohteena. Ihan kuin olisit tuntenut minut jo aikoja sitten.

      Delete
  13. Kiva, että palasit. Kaikki kelpaa =)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täältä pesee ja saippuoi! Kiitos kun laitoit kommentin. Juhannusruusut on mun lempikukkia, sattuvat parahikseen syntymäpäiväni seutuville.

      Delete
    2. Minun syntymäpäiviini myös.

      Delete
    3. Ollaan sitten niitä valoisan ajan lapsukaisia ;)

      Delete
  14. Kiva kuulla sinusta jälleen. Ja ihana postaus, jonka mukana aivan elin hetkessä. Sykähdyttävä pieni koiruli edelleen yhtä söötti. Upeasti kerroit arkipäivästäsi siellä meren takana ja tuntuu todella, että siellä on sydämesi ja kotisi. Hyvää jatkoa sinulle toivottelen täältä kevättä odottavasta Suomesta.♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Anja. Olet kyllä sydämellinen, kultainen ihminen.

      Meilläkin kevättä kohti painellaan. Paitsi viikko sitten sunnuntaina tuli vielä vähän lunta. Toisen kerran tänä vuonna.

      Kyllä se sydän on näiden rakkaiden luona täällä. Reilun vuoden päästä kaksi vanhempaa lähtevät collegeen ja nyt jo sydämestä ottaa...

      Delete
  15. Oi kuinka kiva kuulla sinusta taas Johanna,olen usein miettinyt mitä sinulle kuuluu.Ja kivoja uutisia sinulla onkin,työ,jooga ym. Oma aika onkin tärkeää:) Osanottoni äitisi poismenon johdosta.Kaunista viikkoa sinulle:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana Jael! Kiitos. Aina kun uutisissa mainitaan Israel ajattelen Sinua. Ei sen puoleen, pelkkä appelsiinien näkeminen kaupassa riittää. Heti herää ajatus appelsiinipuusta ja sen alusista :)

      Delete
  16. Jännä juttu, kun tänään juuri luin joinkun blogin kommentteja ja arvelin sun olleen yksi kommentoijista. Mietin minnehän katosit blogimaailmasta, ajatuksiasi oli aina niin mukava lukea. Yllätys oli siis melkoinen, kun tämän postauksen huomasin. Tervetuloa takaisin!

    Ripi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Ripi! Mun äiti olisi sanonut, että etijäiset kävi. Hänellä oli aina kovin vahva tunne tulevista. Kävelylenkeillä tulee mieleen ajatus ja toinenkin, joista voisi kirjoittaa. Ja nyt mä otin itseäni niskasta kiinni. Aina saa laittaa viestiä ja kommenttia jos jotain erityistä haluaa kuulla.

      Delete
  17. Hei! Mukava oli lukea sun päivitys, olen käynyt katsomassa aina välillä. Mä ymmärrän taukoja hyvin, elämä ei ole tasaista. Hienoa kun jatkoit!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Onhan tämä blogimaailma ihan omanlaisensa ja moni ihminen tuntuu ihan tutulta vaikka ei ole koskaan tavattu.

      Delete
  18. Kiva kuulla sinusta jälleen. Mukavaa että palasit.

    Tuulikki

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos. Kiva kun jätit viestiä. Meillä on ihana päivä, yli 20 C astetta ja kevät tekee tuloaan leppoisasti.

      Delete
  19. Replies
    1. Yes, she is back! Tulee aina kouluajat mieleen, kun tomerana englannin opiskelijana suomensin, että hän on selkä... Sattuu niitä vieläkin, ehkä vähän vähemmän kuitenkin.

      Delete
  20. Moi Johanna! Olipa kiva lukea sinun kuulumisia. Seurasin blogiasi ennen "anonyymina" kommentoimatta ja tykkäsin ihan mahdottomasti sinun kirjoituksistasi joissa kerroit ihan normaalista arjesta ja millaista se on siellä kaukana. Se antoi jotenkin kivasti perspektiiviä omaan elämään. Kiva kun palasit. :) t. Katja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Katja! Kiva kun kommentoit. Mulle on tullut yllätyksenä, että teitä ihan oikeita lukijoita on ollut näin monta. Mullehan tulee rimakauhu!

      Joo, tämä mun elämä on kyllä vähän vähemmän glamooria ja aika paljon enemmän arkista aherrusta. Samalla tavalla aion jatkaa, kertoa meidän ihan oikeasta elämästä. Lapsiarkea en koskaan ennättänyt kokea Suomessa, joten en osaa sitä edes verrata. Enkä nuorten elämää...

      Delete
  21. Arvaas, varmaan vuoteen en ole muistanut blogiasi, mutta juuri joku aika sitten rupesin muistelemaan blogisi nimeä... (sinun etunimesi muistin, kun olemme kaimoja :) että joskos olisit aloittanut kirjoittamisen. Silloin vielä oli blogi "kiinni" ja mietin, mitähän sinulle kuuluu. - Ja nyt sitten yhtäkkiä huomasin toisen blogin luettelosta, että sinulta oli uusi kirjoitus! Voi kun kivaa! Ja kiva että jatkoit tätä samaa etkä aloittanut jotain uutta, jota sitten ei olis löytänyt.
    Terv. Kaima

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Johanna-Kaima! Mua on monet kerrat oikeastaan harmittanut blogin nimi, näitä omamaamansikoita -viritelmiä näyttäisi olevan enemmänkin. Silloin kun aloitin, niin googlella en löytänyt ja nimi tuntui hyvältä. Olen pohtinut uutta nimeä ja ehkä siihen siirryn, niin ei mene mansikat sekaisin :)

      Delete
  22. Ihanaa, olet tullut takaisin!!! Kaipailin blogiasi tässä muutama viikko sitten pitkän tauon jälkeen. Minäkään en ole ollut kovinkaan innokas bloggailija, välistä aina kumminkin innostun. Mukavaa päästä lukemaan taas juttujasi. Kävin muuten syksyllä Washington DCssa aivan ihanalla lomalla ja pääsin maistelemaan amerikkalaista elämää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinähän olet ollut melkein naapurissa! Ei meiltä hurauta kuin muutaman hassun tunnin Washingtoniin. Tykkäsitkö? Tai varmaan tykkäsit, kun oli ihana loma :)

      Minä juuri toissailtana sanoin miehelle, että Norjaan pitäisi päästä. Mulla on nyt kauhea kaipuu päästä niihin Suomen naapurimaihin. Tytär kysyi haluaisinko mennä sinne, missä Norja, Ruotsi ja Suomi jakavat rajaviivan, kolmen valtakunnan rajapyykille. Laitettiin se listaan "joskus". Olisi kyllä ihanaa.

      Kiitos Tuula. Olen usein miettinyt, että miten Sinä siellä jakselet. Tauko teki hyvää. On uutta intoa ja iloa.

      Delete
  23. Ihanaa, tervetuloa takaisin, sinua ja juttujasi on kaivattu! Kiva lukea kuulumisiasi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Nina! Kommenttisi lämmittää sydäntä. Kiitos ilahduttamisesta.

      Delete