Asuntoesittelyssä 1.2 miljoonan dollarin koti

Kävimme miehen kanssa kurkistelemassa mitkä ovat uusimmat asumisen trendit. Katsoimme kaksi kohdetta, molemmat uudisrakennuksia. Ei näissä mitään järisyttävää ollut. Ainoa silmiinpistävä juttu oli viininmaistelulle varattu tila molemmissa taloissa. Valkoiset keittiöt olivat tehneet myös pesänsä taloihn. Ja löytyipä vähän tapettiakin. Muuten ratkaisut olivat aika perinteisiä. 

Tämä 1.2 miljoonan dollarin koti oli sikäli pieni, että makkareita oli vain neljä. Alakerrassa oli toisaalta tilaa seurusteluun vaikka kuinka. Toisaalta esim. elokuvateatteria ei ollut tai uima-allasta ulkosalla. 

Kaksipuoleinen portaikko tervehti tulijoita. Love it!

Dining roomista ei saanut kuvaa sitten millään. Tarjoilutilan musta-valkoinen tapetti on samaa kuin mitä dining roomissa oli käytetty. 

Valkoinen keittiö. Takana aukeaa tila aamiaisnurkkaukseen. 

Aamiaisnurkkaus

Keittiöstä nousi portaat toiseen kerrokseen ja portaiden alaosaan oli rakennettu koirankoppi. Ihan kuin siinä oven päällä olisi lukenut Felix....

Huone soitannalle.

Olohuone lintuperspektiivistä. 

Viininmaisteluhuone. Tila oli suosikkini tässä talossa. Kyllähän tuolla voisi maistella juomia ja ruokia, pössytellä sikarin lokoisassa nurkkauksessa....

Mittasuhteet hämäävät. Pöytä oli melkein kainalon korkeudella ja pöydän ympärille mahtunee lähes 20 henkeä.

Kotitoimisto. Pitäähän niitä töitäkin tehdä. 

 Matka jatkui yläkertaan. Kaipailin vähän kolmatta kerrosta, mutta sitä ei ollut. Näkymä eteisaulaan. 

Master Bedroom. Tämä oli talon toinen huone, jossa oli tapiseerattu. Tila oli yllättävän pieni, mutta kyllä sinne sänky mahtui. 

Sen sijaan Master Bathroomissa ei oltu neliöitä säästelty. Ammeen koko taas kerran hämää. Kuvissa se näyttää pikkuruiselta, melkein kuin ämpäriltä. Ammeeseen mahtuu oikein hyvin kaksi polskijaa. 

Ja suihkuun saisi varmaan mahdutettua jalkapallojoukkueen.

Jos oli Master Bathroom suuri, niin sen yhteydessä oleva vaatehuone oli valtava. Kuvista se ei oikein näy, mutta tilaa oli käytetty kahden huoneen verran. 

Vierashuoneen päätyseinään oli maalattu ruudutus.

Annie-tyttö ei taida olla  mestariampuja vaan mestari tenniksessä. Hauskana yksityiskohtana olivat pinkit tennispallorivistöt, joilla elävöitettiin vihreää maalipintaa. 

Vaatekaapeista oli esittelyn ajaksi otettu ovet poist.

Anniella oli myös oma kylppäri. 

Veli sitten pelailee lacrossea. Pelin suosio on muuten noussut huimasti viime vuosina. 

Vielä yksityiskohta aulasta. Kodinhoitohuoneesta jäi kuvat ottamatta. 

Ja silmäys ulkoa. 

Mitäs sanot. Asettuisitko taloksi?

Kukkaketo metsän siimeksessä

Mulla oli monia ennakkoluuloja nykyistä kotimaatani kohtaan ennen kuin olin käynyt ensimmäistäkään kertaa. Pintaa, neonvaloja, luksusautoja, drinkkejä aamu- ja iltapalaksi, kovaäänisiä meikkipeikkoja, välkkyviä hampaita ja pumpattuja haukkareita, hampurilaisia ja ylipainoa. En ymmärtänyt ajatella lukemattomia luonnonpuistoja ja tuhansia maileja kunnostettuja maastopolkuja. 

Käymme usein viikonloppuisin tutkimassa uusia polkuja jo ihan Felixin (meidän koira) mielenterveyden vuoksikin. Pikkuinen inspiroituu ihan selvästi ennenkokemattomista tuoksuista ja maisemista. Viimeksi törmäsimme luonnontilassa olevaan kukkapeltoon keskellä metsikköä. Perhoset lentelivät värikkäiden kukkien yllä ja ympärillä oli vain puiden hiljainen humina.  

Meidän pikkukylän asukasluku tuplaantuu kymmenvuosittain. Pari läheistä kaupunkia on äänestetty USA:n parhaimmaksi paikaksi asua lapsiperheille. Yksi valintakriteeri on ollut monipuoliset ulkoilumaastot. Reittien varsille rakennetaan grillikatoksia, leikkipaikkoja, käymälöitä. Lemmikeille on tehty omia juottopaikkoja ja erilaiset infopisteet kertovat alueen historiasta, kasvillisuudesta. Kuntoilijoille on rakennettu jumppatelineitä. 

Olen taas ajanut ja ajanut. Aloitan urakan iltapäivällä kahdelta ja kotona olemme kaksosten kanssa vähän ennen iltayhdeksää. Eilen lauantaina vein kaikki kolme harkkoihin, kahteen eri paikkaan. Itse vaeltelin kirjastoon. Viereisestä huoneesta kuului kitaransoittoa ja miehen laulua. Ikkunasta näin sen verran, että äidithän (oli siellä joku isäkin) siellä leikittivät vauvojaan. Olikin varsinaiset kukkakeppien kokoontumisajot. Ei ollut näillä äideillä tietoakaan raskauskiloista tai vauva-ajan ankaruudesta. Huone pullisteli hoikkia, huoliteltuja, porkkanan pirteitä äitejä. 

Satutunnin päätyttyä en sitten enää ihmetellyt äitien kokoontumista niinkin aikaisin lauantaiaamuna. Kitaraa soitteli pitkähiuksinen ja sangen miellyttävännäköinen nuorimies. Jotkut äidit jäivät vielä hengailemaan tunnin päätyttyä ja pikkuisia palleroita tungettiin kilvan soittoniekan syliin.

Harkkojen jälkeen vein kaksoset lähiravintolaan hakemaan smootheja ja purtavaa. Matka jatkui hyväntekeväisyys vesipalloturnaukseen, jossa molemmat  pelasivat iltakuuteen saakka. Ihailen sitä energian määrää, mikä lapsilla on. Intoa puhkuen tulivat monituntisen urheilupäivän jälkeen kotiin ja ketään ei tarvinnut illalla erikseen patistella nukkumaan. Varsinkaan minua. 

Presidentin vaalien alkueriä käydään. Tämän alakuvan tekstin bongasin autosta, jossa oli paljon muitakin samansisältöisiä iskulauseita. Mua on alkanut oikeasti jo vähän hirvittää, että Trump saattaa päätyä presidentin paikalle. Moni uhoaa muuttavansa Kanadaan jos tämä uhkakuva toteutuu. 

Oli viittä vaille, että en olisi kävellyt kukkapellon ohi. Ensin huomion kiinnittivät perhoset ja sitten vasta kukat. Kuinkahan monen kauniin ja tärkeän asian ohi tulee päivässä kävelleeksi, ei ymmärrä hetken ainutlaatuisuutta, osaa hidastaa askeliaan oikealla hetkellä.  

Ainutlaatuisen upaa viikkoa!

Elisa Kirja - helpotusta lukunälkään

Etsin pitkän aikaa nopeaa ja suhteellisen edullista tapaa lukea suomenkielisiä kirjoja iPadiltä. Kokeilin mm. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon Luekirja -palvelua (klik, klik). Palvelu ostetaan aina kuukaudeksi kerrallaan ja sinä aikana luetaan niin monta kirjaa kuin ennätetään. Toimii hyvin varsinkin loma-aikoina. 

Aina ei ole kuitenkaan aikaa ahmimiselle, joten yritin löytää palvelun josta voisin ostaa kirjan kerrallaan iPadiltä luettavaksi. Kyllä mä edelleenkin pidän parhaana ihka oikeaa kirjaa käsissäni. Jo senkin vuoksi, että sen saa kaivettua muutaman vuoden jälkeen uudelleen luettavaksi. 

Elisa Kirja (klk, klik) on osoittautunut ihan parhaaksi. Ilokseni palvelu hyväksyy myös ulkomaiset luottokortit. Palvelua on helppo käyttää. Odotan aina innolla tarjouksia ja kampanjoita. Olen monta kirjaa ostanut muutamalla hassulla eurolla ja onpa tarjolla ilmaisia klassikoitakin. Hyllyssä odottavat mm. Nora, Baskervillen Koira, Kolme Muskettisoturia ja Kaukainen Maa. 

Meillä taitaa nyt olla vähän samanlainen keli kuin siellä koti-Suomessa. Ihan siis mainiota aikaa lukemiselle. Kesä ja alkusyksy olivat sateettomia ja lasten kanssa monta kertaa puhuttiin, että sataisipa. Nyt on satanut osapuilleen viikon, ihan vain silloin tällöin, useinmiten hiljaista tihkua. Poika totesi aamulla, että kyllä tämä sade nyt riittäisi, että jos vaikka vain illalla vähän satelisi.

Aamulla ajoin lukiolaiset bussille. Matkaa meiltä on puolisen kilometriä. Lähes kaikkien muidenkin pysäkin vanhemmat olivat saaneet saman ajatuksen. Ainoastaan pari nuorta värjötteli varjon alla. Heille tietysti tarjottiin paikkaa autossa odottelun ajaksi, mutta he kohteliaasi kieltäytyivät.

Juniorin ajoin sitten Elementary- ja Middle Schoolin -bussille. Sinne on matkaa parisensataa metriä. Onneksi vein, vaikka arvailin mielessäni kestäisikö sadetauko. Jos en olisi vienyt olisi meidän lapsi ollut ainoa jota EI kyyditty bussille. Taas olisi ulkomaanelävät kunnostautuneet. 

Voin kuvitella, että suomalaista tämä asia naurattaa ja kummastuttaa. Itse olen sitä sukupolvea, jota ei kertaakaan autolla viety koululle. Pyörällä, jalkaisin, potkukelkalla tai suksilla taittui koulumatka. (Lapset on sitä mieltä, että aika kova toi meidän mutsi. Ei ole muiden mammat hiihtäneet.) Tämä ei ole täkäläisittäin edes mitään helikopterivanhemmointia. Sateeseen ja huonoon keliin ei vain mennä. Maassa maan tavalla :)

Vielä selvyyden vuoksi - postaus on ihan oma aivoitukseni. Ainoa ilo jonka tästä saan on se, että jossain joku toinenkin kirjatoukka pääsee apajille.