Sunday, May 31, 2015

High Tea

Yksi asia johtaa helposti toiseen. Niin kävi tänäänkin. Leivoin mustikkamuffinsseja. Mies pyysi tuomaan kaupasta tuoretta patonkia. Kahvin asemasta alkoikin teekupponen houkuttaa. Meillä oli High Tea -tarjoilu pystyssä ennen kuin huomasimmekaan. Ehkä vähän epäortodoksinen, mutta silti. Mies on kotonaan oppinut High Tea -perinteen, minä sävellän. 


Kuvista puuttuvat vohvelitötteröstä tarjotut jäätelöt. Tässä "kattauksessa" näkyy muuten vallan erinomaisesti mun makuni: vähän kaikkea. On Villeroy Boch, Iittala, Syracuse, Royal Doulton, Mikasa ja vielä Ikean lasitkin. Love it! Asiaanhan ei mitenkään vaikuttanut se, että otimme astian joka sattui ensimmäisenä vastaan tulemaan. Ja kolmion mallisia kurkkuleipiä pitää olla. 


Saunaprojekti etenee. Putkityöt olivat valmiit alkuviikosta ja kaupungin tarkastaja tuli keskiviikkona varmistamaan, että työt on tehty koodin mukaan. Hän poistui ulko-ovesta onnitellen hyvin tehdystä työstä, kallistukset on paikoillaan ja kaikki näyttää hyvältä. Kunnes hän soitti parin minuutin kuluttua ovikelloa ja sanoi, että by the way se 1 ja ½ tuuman putki pitääkin olla 2 tuumaa. 

Putkimies tuli torstaina ja putki vaihdettiin. Kakkoskerroksessa on huoneen katossa reikiä. Sähkömiehet ahersivat kaksi ja puoli päivää ja nyt odotetaan tarkastajaa varmistamaan, että sääntöjä on noudatettu. Sitten päästään aloittamaan interiööriä. 


Lapset vähän ihmettelivät mitä keijut tekevät muffinsien päällä. Itsekin ihmettelin, kunnes muistin koulunäytelmän peruskoulun toiselta luokalta. Mun roolini oli olla Kevät. Kevätjuhlan aamuna luokkatoveri väkersi mulle seppeleen voikukista (vai oliko ne leskenlehtiä?). Juhlaan mulle oli hankittu keltainen liivihame ja valkoinen puhvihihainen pusero, valkoiset polvisukat ja mustat lakerikengät. Seppele hiuksilla hyppelin estaradille ja sanoin: "Kevät keikkuen tulevi." Aika voimalliset sanat, kun vieläkin muistan. Näyn on täytynyt olla aika villi, sillä hiukset olivat siihen aikaan hehkuvan kuparinpunaiset. 

Olen miettinyt aina silloin tällöin, että jostain syystä ne elämän tähtihetket eivät ole olleet niin mieleenpainuvia. Toisaalta on hetkiä, jotka muistan - melkein ohimeneviä ellei ihan merkitsemättömiä hetkiä. Yhtenä iltapäivänä ajelin kotiin ja aurinko vilkkui puiden oksien läpi, radiokin taisi olla hiljaa. Sillä hetkellä mielen läpäisi ajatus: olen onnellinen, näin elämän pitää olla.

Samanlaisen hetken koin lähes 30 vuotta sitten, kun aamulla kävelin koululle hakemaan ylioppilaslakkia. Aamuaurinko tuikahteli lehvien läpi ja yhden huikaisevan hetken olin onnellinen. Muutapa en juuri siitä päivästä muista. Tai no, lakki ja kengät puristi. 


Mielen päällä on muitakin tärkeitä hetkiä. Lasten ensimmäinen näkeminen, miehen katse kun lupasimme tahtoa (mä en kyllä ihan varmaksi tiennyt mitä maistraatissa pitäisi lyhyen seremonian lopuksi sanoa), lapset joulunäytelmän Josefina, enkelinä ja itämaan tietäjänä. Vahvana on myös halaus, jonka sain mieheni tädiltä kun saatoimme mieheni isän viimeiselle matkalle. Surua oli ollut paljon viimeisen vuoden aikana. Tädin halaus ja lohduttavat sanat, empatia. Itkuksihan se meni, mutta se oli jotenkin lohdullista, armollista. Mulla oli lupa olla surullinen. 


Tän jutun opetus kaikessa lyhykäisyydessään on: ylimääräiset keijukaiset kannattaa törkkiä muffinssien päälle. Koskaan ei tiedä mitä keijut tuovat tullessaan.

Ihanaa KESÄKUUN ensimmäistä viikkoa. Olen kesäkuun ja kesän lapsi. Go for it!

Monday, May 25, 2015

Johtoja ja postittamisen vaikeudesta

Aluksi varoituksen sana: lopussa on kaksi kuvaa, jotka saattavat olla liikaa herkille. Felix on saaliinsa kimpussa.

Loppuviikosta vesijohdot pantiin oikeille paikoilleen. Putkimies paiski töitä poikansa kanssa puolitoistapäivää ja kontrahtori oli juonessa mukana. Huomenna tulee tarkastaja hyväksymään työn (toivottavasti) ja sitten jatketaan. 


Tosin mies oli keksinyt, että kolmanteen kerrokseen tarvitaan myös wetbar eli juoksevat vedet ja allas. Tähän vielä baarikaappi ja loppuillasta on mukava kuunnella baarikaapin ennustuksia... Biljardipöytä taitaa nyt olla väärässä paikassa ja bingispöytä ehkä joutuu ulkoruokintaan. Tai ainakin toiseen autotalliin. Tilassa on viistokatto, joten nähtäväksi jää minkälaista ratkaisua kontrahtori meille tarjoaa.


Kävin tutkimassa saunatoimitusta vähän lähemmin ja olikin hyvä, että tutkin. Toimitus oli nimittäin aika kattava. Hankintalistalta sai pyyhkiä yli kaiken muun paitsi tekstiilit ja vihdat. 


Tällä vempaimella kai säädellään saunan lämmitystä. 


Kauhan kohtaloa ei tarvitse enää murehtia.


Lämpömittarit.


Tiimalasin kanssa en ole aikaa mitannut koskaan aikaisemmin saunoessa, muttatämähän saattaa olla hauska kokemus.


Saunakylttikin löytyi. Joissakin oli tekstiä suomeksi ja nyt kovasti ihmettelen, että mitä kautta kaikki on kulkeutunut. Lähetys tuli Wisconsinista ja tuotteet näyttää olevan teetetty Aasiassa.

Olen etsiskellyt sauntaekstiilejä. Suomen nettikauppojen kanssa on se ongelma, että postitus rapakon taakse ei onnistu. Ainoa, joka tähän saakka siitä on suoriutunut on ollut Stockmann ja Akateeminen kirjakauppa, Arabian/Iiittalan outlet Helsingissä sekä Suuri Suomalainen Kirjakerho. Olen kysynyt Sokokselta, ei onnistu. Tietojärjestelmä ei anna myöten. Lapuan Kankureiden sivuilla luvataan toimitus Suomeen ja Ruotsiin. Kirjoitan vielä ja kysyn, mutta en jaksa olla valtavan toiveikas. Monta kertaa olen kirjoitellut ja kysellyt, kun jostain innostun mutta kun ne tietojärjestelmät eivät anna periksi!

Täälläkin on toki yritys, josta saa ostaa Lapuan kankureiden tekstiilejä. Mutta jotenkin en viitsisi maksaa kaksinkertaista hintaa jostain, jonka saisi Suomesta ihan toisenlaisella hinnalla. 

 Ja sitten siihen Felixiin. Kuvat eivät ole sinällään raakoja, mutta jos haluaa pitää mukavan mielikuvan pikkukoirulista, niin nyt kannattaa lopettaa lukeminen.


Lauantaina olin ajamassa lapsia uinteihin (what a surprise!) ja mies lähetti kuvasarjan. Hän aloitteli takapihan ruohonleikkuuta ja ihmetteli, kun yhdessä kulmassa retkotti joku ketarat ojossa. 


Felix oli napannut jäniksen. Jänöparka ei ollut ihan pieni. Felix ei kovin hyvillä mielin luopunut saaliistaan. Minä en ollut kamalan onnellinen, kun koira tuikkasi kuononsa poskelleni ja kaulalleni kotiin saapuessani. Mikä peto!


Tänään Felix nappasi linnun lennosta. Koira piti lintua hetken suussaan, tepasteli ympäriinsä voittajan elkein ja avasi leukansa. Ja kas, lintu lehahti lentoon. 

Tiedämme, että Felix on osittain Jack Russelin terrieri. Mutta onko niillä tosiaan näin vahva metsästysvietti? Arvuuttelemme mitä muuta Felixiin on sekoittunut. 

Tuesday, May 19, 2015

Valmistuu, valmistuu

Felixillä on ollut kaksi riemuntäyteistä päivää.Uusia ihmisiä haukuttavaksi. Työmiehet olivat eilen seitsemän tuntia ja tänään kuutisen. Tila alkaa hahmottua.


Ylihuomenna tulee putkimies.


Sitten sähkömies. Ja kohtahan päästään laittamaan pintoja paikoilleen.


Mutta  on yksityisyrittäjän homma kyllä rankkaa.  Työporukka käy tekemässä päivän aikana kahta kohdetta, kuten tänään olivat aamupäivän muualla. Firman omistaja valvoo työn ja siivoaa jäljet. Illat hän askartelee tarjousten ja piirustusten parissa. 

Sunday, May 17, 2015

Tästä se alkaa

Perjantaina olin puolisen tuntia poissa ja  sillä aikaa toisen autotallin eteen ilmaantui turkoosi yllätys. Portapotihan se siinä. Tästä alkaa saunan valmistuminen. Sopimuksen mukaan työmiehille pitää osoittaa vapaanaoleva toiletti ja kotieläimet pitää pitää jaloista poissa. Felixillä tulee olemaan ihana aamu huomenna! Voi sitä haukun määrää. Uusia ihmisiä ja uusia tuoksuja. Siinä riittää vartioitavaa. 


Koristeportti riehaantui täysin. Seuraavaksi pitää alkaa taivutella oksia portin muotoon. Olen googlaillut vihtoja ja tuli mieleen, että kävisikö tuo köynnös vihdaksi? Tammea ja eukalyptystä käytetään ainakin. 


Tässä aikuisuudessa mua harmittaa se, että emme me ihmiset miksikään muutu tai kasva. Ei meistä tule sen ylevämpiä tai ajattelevaisempia iän myötä. Ehkä vähän paremmin salataan tympeyttä ja eripuraa ja lelut ovat kalliimpia ja suurempia. Mutta että ihan oikeasti oltaisiin armollisia ja nöyriäkin ihmissuhteissa, pistettäisiin toiset itsemme edelle. Katin kontit! Mulla oli luja usko aikuisten viisauteen vielä varhaisteininä. Odottelin aina, että kunhan pääsen nelikymppisten kerhoon, niin sitten on kasvattu. 


Viikonloppu oli kiireinen, vauhdikas. Olipa ihana nähdä, kuinka lapset onnistuivat uinneissaan. Meillä vaihtui valmentajat viime syksynä ja tulin siihen tulokseen, että vaihdos on hyvästä. Monta vuotta samojen ihmisten kanssa työskennellessä lapseen isketään leima. Kun työ aloitetaan puhtaalta pöydältä on kaikki taas mahdollista. Sitä hedelmää on nyt viikonlopun aikana korjattu.

Uskaltauduin myös ensimmäistä kertaa lapsen kyydittämänä highwaylle.  Nopeus oli korkeimmillaan 65 mailia tunnissa, mutta kun kaistoja on useita  suuntaansa niin vähän hirvitti. Tein pojasta myös merkillisen havainnon: hän tiesi jopa mille kaistalle ryhmittyä n. 40 minuutin ajomatkan aikana. Hän ei ole koskaan aikaisemmin ajanut kohteeseen, istunut kyydissä mutta yleensä takapenkillä. Siitä huolimatta hän tiesi mikä kaista johtaa suorinta tietä liittymille. Itse olen suhannut reittiä muutaman kerran vuodessa ja vieläkään ei tahdo muistua mieleen. Tuntui kuin olisi istunut elävän Tom Tomin vieressä. Kaikenlaisia lahjoja sitä onkin. 



Thursday, May 14, 2015

Kivoja juttuja ja sauna-asiaa

Olemme vuosien varrella kerran jos toisenkin huokailleet, että nyt olisi sauna paikallaan.Voi, nyt olisi sellainen keli että sauna kelpaisi. Ollapa sauna! Kyllä vaan on saunaa ikävä. Joulun paikkeilla mies totesi, että kyllä se nyt tarvitaan, oma sauna. Minä en voisi enempää olla samaa mieltä. 

Mies tutki urakoitsijoita, tutki suosituksia. Kaksi karsiutui jatkoon. Angies list -yritys toimi hyvänä referenssinä. Pyörät pyörähtivät liikkeelle vähän hitaasti urakoitsijoiden suunnassa, mutta sitten kun alkoi tapahtua tuli vastauksiakin. Kumpikin piirsi meille saunanmallin. Paikka on sikäli vähän haasteellinen, että sauna, wc ja suihku rakennetaan kolmanteen kerrokseen. Edellinen omistaja oli tilaan kaavaillut kylpyhuonetta, mutta projekti jäi vaiheeseen. Niin paljon vaiheeseen, että edes viemäröintiä ei kolmannessa kerroksessa ole. 


Tämän oven taakse sauna lähiviikkojen aikana valmistuu.  Tilassa on talon ilmastointi ja kuumavesilämmitin sekä varastotilaa.Yksi seinä pitää purkaa. Kylpyhuone saunoineen on n. 25 neliötä, ei mikään turhan suuri mutta eiköhän siihen mahduta. 

Meillä on ollut melkein wc-ongelma. Vieraskylppäri on alimmassa kerroksessa ja onhan se ikävä lähteä kolmannesta hölkkäämään nenän puuterointiin. Keskikerroksessa on kolme kylpyhuonetta, mutta ne ovat jotenkin niin henkilökohtaisia, että niitä ei oikein voi vieraille tarjota. Nyt tämäkin ongelma ratkeaa. 


Olen ollut sen verran suunnittelussa mukana, että yhdessä valitsimme miehen kanssa lauteiden ja saunan paneloinnin värin, allaskaapin, laatat. Allaskaappi ja laatat olivat helppoja - samat värit kuin muuallakin talossa. Kylpyhuone varmasti käy seuraavallekin talon omistajalle jos joskus talosta luovumme, mutta saunan saattaa joku haluta purkaa. Muuten mä en ole ihan varma minne tulee valoja ja muuta. Eiköhän ne oikeilla paikoillaan ole :) 


Eilen talon eteen ajoi julmettu rekka. Kuljettaja ja lastin käsittelijä yhdessä persoonassa ilmoitti, että lava pitäisi jonnekin saada. Urakoitsija on tilannut saunan tykötarpeet Wisconsinista ja nyt ne odottavat sievästi muoviin käärittynä autotallissa. 


Olin jo haltioissani, että kiuas on suomalainen mutta ei se kuulemma olekaan. No, pääasia että lämpenisi. Lavalla näyttäisi olevan ainakin kiuaskivet. 


Nyt alkaa jo melkein tuntua saunan kuumuus ja kosteus iholla. Ihana ajatus! Haaveilen turvenaamioista ja koivuvihdoista. Sitten pukkaa realiteetit: mistä mä hankin kauhan, laudeliinan, saunarekvisiitan? Suomessa on kaupoissa niin upeat valikoimat saunatarvikkeita asumisen osastoilla. Valikoima on varmaan muuttunut vielä siitä, mitä itse muistan. Silloin olivat in löylynhenget ja erilaiset kiukaalle veden kanssa heitettävät tipat: tervaa, mentholia jne. Turha on mennä Macylle tai Targetille, saunatarvikkeita ei ole, pellavainen laudeliina varmaan miellettäisiin jonkinlaiseksi käärinliinaksi....

Tuttava kertoi tilanneensa vihdat Kanadasta. Meillä on pihakoivu, mutta taitaa olla mallia riippa. Oksat eivät innosta vastan tekoon. 

Suhteeni saunaan on pitkä (mä oooon aika vanha). Perimätieto kertoo, että saunaan mut kannettiin kuukauden vanhana. Kieltämättä olen joskus miettinyt, että johtuuko tämä löylynlyömä olo siitä. Suomessa mulla oli aina sauna tarjolla. Omassa piskuisessa kaksiossakin sauna pöhisi. Pöhisi melkein joka päivä. Suomen lomilla olen onnistunut lämmitämään rantasaunan yhden reissun aikana 21 kertaa metsän risuilla ja kävyillä. Matka kesti vajaat kolme viikkoa. Sauna on mulle pyhä/hyvä paikka, jossa ruumis ja sielu  lepää. Nuorimmainen sanoi tänään,  että hei, meillä on sitten lauantaisin sauna. Nyt en ole ihan varma mistä hän on konseptin oppinut. Äidinmaidosta? Sanoin, että kyllä vaan. Ja alkuunsa meillä on saunapäivä myös sunnuntaista lauantaihin. Sauna-ajat vaihtelevat aamusaunasta yösaunaan. Ja päälle juodaan saunakahvit.


Niitä kivoja juttuja. Juniori selvitti tientä National Junior Honor Societyn jäseneksi. Olimme koko perhe katsomassa, kun hän pokkasi diplominsa. Societyn johtaja tunnisti monisatapäisestä yleisöstä perheemme ja sanoi juniorille kätellessä, että hymyileppä tuonne päin. Juniori kätteli ja hymyili kuin poliitikko. Olo oli kuin filmitähdellä, kun kaikki kääntyivät meitä katsomaan. Johtaja tunnisti yleisöstä aiempina vuosina jäseninä olleet kaksosemme.

Äitienpäivänä pääsin valmiiseen brunssipöytään. Söimme piiiiiitkän kaavan mukaan. Neljä-viisi tuntia askartelin loppupäivästä juniorin projektin parissa. Mulla on nykyisin hänen täysi luottamuksensa, kun äidinkielen projektista tuli täydet 100 pistettä. Täytyy vain toivoa, että Social studies -ope ymmärtää harkitut näkökantamme kylmään sotaan...

Edessä on kolmipäiväiset uintikisat. Seniorimme uivat aamukisat ja aika todennäköisesti pääsevät illan finaaleihin. Juniori polskuttelee keskipäivät. Viikonlopun ohjelmakin on näin ratkaistu kätevästi.

Mielessä on kuitenkin yksi suuri kysymys: onko Felix saunakoira?

Friday, May 8, 2015

Äitienpäivää ja kuulumisia

Hermojännitys oli niin kova promin ja uintikisojen vuoksi, että mä paukahdin flunssaiseksi. Toissapäivänä paljastui, että yksi jos toinen carpoolin äiti oli sairastunut. Jaoimme hyviä hoito-ohjeita. Joku ehdotti hunajaa ja viskiä. Ei välttämättä oireet parane, mutta hetkeksi ne unohtuvat. Naurua piisasi, kun kerroin suomalaisesta sanonnasta tervasta, viinasta ja saunasta. 


Ikuistin vielä tyttären corsagen. Olemme säilyttäneet sitä jääkaapissa ja vielä viikon jälkeen se on kuin uusi. Kukat ovat ihan oikeita. En silloin kavaljeerin pujottaessa tätä tyttären ranteeseen ymmärtänyt kuinka paljon kauniita yksityiskohtia koristeessa on, kuinka taiten se on tehty. Voisikohan tämän jotenkin kuivata?


Aamuradioon saivat äidit soittaa ja kertoa toiveitaan äitienpäiväksi. Yhdessäoloa toivoi kaikki. Lähes yhtä  moni toivoi, että talo siivotaan tai että lapset siivoaisivat omat huoneensa. Kuulostaa jotenkin tutulta. Oma toiveeni oli, että pääsen valmiiseen ruokapöytään. Harmittaa ihan, kun ruuanlaitto voisi olla paljon iloisempi ja hauskempi tapahtuma. Mulle se on usein kuitenkin pakkopullaa kireällä aikataululla. Yksi ei tykkää yhdestä ja toinen ei tykkää toisesta, tärkeintä on että kaikki saavat vatsansa täyteen ja ajoitus on oikea. Sen lisäksi pitää olla olla ravintosisältö kohdillaan. Muuten loppuu uimareilta puhti ja itse asiassa koko monituntinen harjoittelu on ollut turhaa. Voi kuinka kannustava ajatus!


Eräs aikuinen tytär kertoi, että äiti haluaa kaikki jo aikuiset lapsensa sänkyyn löhöämään ja katsomaan elokuvia kanssaan. Napostelu kuuluu asiaan. Toinen kertoi, että vietetään kiireetön päivä, katsotaan leffoja ja syödään popcorneja. 


Miten sitä äitinä sitten onnistuu. Tai epäonnistuu. Parastaan voi vain yrittää. Mua harmittaa nykyisin kovasti, että en silloin kun kaksoset olivat pieniä viettänyt heidän kanssaan enemmän aikaa yksittäin. Kaikki aika tuntui menevän syöttämiseen, vaiputtamiseen, pullojen keittämiseen, yösyöttöihin, ulkoiluun... Molemmat pienet persoonat menivät yhdessä nipussa. Muistan, kun joskus toisen nukkuessa otin hereillä olevan syliini  ja siinä höpöteltiin. Niitä hetkiä oli kuitenkin liian vähän. Ja kun yksönen syntyi touhottivat kaksoset kahdella rintamalla. Vähän kauhun puolelle pukkaa, kun mietin että tästä lapset imevät mallin omaan vanhemmuuteensa. 


Nykyisin meillä on valtavan hyviä keskusteluja, kun kuskaillaan toisiamme puolin jos toisin. Tänään puhuttiin eutanasiasta. Eilen oli aiheena altzhaimer. Siinä mietittävää piisasi, kun veikkasin että mun päähän viimeiseksi jäävä sana on todennäköisesti suomenkielinen. (Eihän ne sua ymmärrä sitten täällä Amerikassa ollenkaan!) Olemme funtsineet mitä pitäisi tehdä zombien iskiessä ja kuinka todennäköistä on, että eletään sitä muuallakin kuin maapallolla. Uskontoja on vertailtu ja puhuttu autojen moottorien tehot. 

Tulin kotiin puolenpäivän aikoihin. Mies otti autoni aamulla ja siihen oli materialisoitunut  uudet renkaat. Pirssi oli pesty ja öljyt vaihdettu. Maljakossa oli kaksi tusinaa pitkävartisia, sydänverenpunaisia ruusuja. Olen mä aika onnentyttö. Sitä vaan ei päivän tohinoiden keskellä aina muista tai ymmärrä. Pää viipottaa tulevissa, vaikka pitäisi muistaa olla tässä ja nyt. Mikä onkaan sen tärkeämpää kuin huolehtia rakkaimpien hyvinvoinnista, turvallisuudesta. Tässä kun illan viimeisinä tunteina järkeilen, niin mikä onkaan suurempi merkki välittämisestä kuin se että kulkupeli toimii ja on turvallinen :)

P.S.

Corsagen tilasi tyttärelleni äiti, joka on hyvin erityinen. Maahanmuuttaja taustainen nainen, joka on palvellut Yhdysvaltain asevoimissa muuttaen tukikohdasta toiseen koko palvelusajan. Yksityisyrittäjä, joka konsultoi firmoja. Äiti, joka leipoo syntymäpäiväkakut niin lapsilleen kuin sille alkuperäiselle joulun lapselle. Kaiken tämän lisäksi hän huolehti, että tyttärelläni on vaatetukseen sointuva kukkakoriste ranteessaan... Respect. 


Saturday, May 2, 2015

Prom Part II

Siinähän se päivä meni, promiin valmistautuessa. En vuodattanut kyyneleitä, kun tytär lähti klo 17. Oluen olisin ottanut ellei pitäisi vielä yöllä ajaa hakemaan tyttöä juhlista pois. 

Mutta lopputulos oli kyllä hurmaava. Niinhän jokainen ajattelee omasta lapsestaan. Ja oli kavalejeerikin tyylikäs mustassa smokissa, tytön asuun sävytetyissä asusteissa. Mutta mun kyllä tuli vähän surku poikaparkaa, kun näki että jännittää kovin. Mukana oli boutonniere eli kukka pojan rintaan ja corsage eli kukkakoriste tytön ranteeseen. Yhdessä tuumin niitä sitten kiinniteltiin.Tapojen mukaan tyttären olisi pitänyt ostaa pojan kukka, mutta poika ilmoitti hyvissä ajoin että hänen äitinsä hankkii molemmat. Otimme muutaman valokuvan ja pari pääsi matkaan. Toivottavasti on mukava ilta.


Kampausta mietimme tyttären kanssa jonkin verran. Koekampailimme lettikampauksia, nutturuoita, vähän kaikenlaista yrittelimme. Kunnes tänä aamuna vielä sovitimme eilen löytämääni solkea tyttären hiuksiin. Se sointui kauniisti mekon kanssa ja tytär näytti hiukset avonaisina luonnollisen kauniilta, ei liian tällätyltä.  


Äidin rannekoru pääsi mukaan ja uusi hopeinen käsilaukku oli riittävän suuri kaikelle tarpeelliselle. 


No, tätä mekkoa ei tarvitse ainakaan 20 vuoden kuluttua nolostella. Klassikot ovat aina ajankohtaisia.