Sunday, April 26, 2015

Tule apuun Miss Marple!

Pienessä yhteisössämme on Miss Marplen kokoinen mysteeri. Aluettamme terrorisoi koirankakkadumppaaja. Pieniä vihreitä pusseja löytyy puiden alta, nurmikoilta. 


Yksi naapuri oli jo kiinnittänyt puuhunsa viestin "No Dumping". Parhaillaan tässä oli jokunen päivä sitten viisi kakkapussia. Eilen vain tämä yksi. Ai mistäkö tiedän? Menemme tästä ohi harva se päivä Felixin kanssa ja laskeskelen kaikenlaista. 


Parin kilometerin lenkin varrella on kaksi tällaista ylläpidettyä huoltoasemaa. Pusseja on tarjolla ja roskakori, johon käytetyt ja täytetyt pussit laitetaan. Mutta nyt on alkanut joku kapinoida! Tämä on meidän hillityllä ankkalammikolla kyllä kerrassaan erikoista. Yleensä jokainen on tarkka siitä, että oman koiran jäljet korjataan ja pussi laitetaan sinne minne se kuuluu. 


Muahan tää vanhana Agatha Christie fanina kiehtoo suunnattomasti. Ensinnäkin kuka näkee sen vaivan, että korjaa koiran kakat? Jos alkaa kapinoida, niin yhtä hyvin voisi jättää tuotokset luonnon huomaan. Tekijä kulkee samaa reittiä golfkentän ympäri kuin esimerkiksi minä ja Felix ja moni muu. Ajan täytyy olla sellainen, että kukaan ei näe dumppausta. Pussit on huolellisesti solmittu, joten onko kyseessä insinööri vai pikkutarkka vanhapiika? Lasten kegännauhoja sitomaan tottunut kotiäiti? 

Pussit eivät ole pullollaan, joten kallistuisin pienemmän koiran puoleen. Toisaalta pusseja ilmestyy sen verran usein, että koiraa ulkoilutetaan säännöllisesti. 

Onko tämä protesti kenties sitä vastaan, että huoltoasemia ei ole kovin tiheässä? Ottaako joku kantaa tällä tavoin ympäristökysymyksiin? Hakeeko joku käytettyjä pusseja roskista ja ripottelee niitä ympäriinsä? Kuka tällaista tekee?

Miss Marple osaisi varmaan suorilta käsin kertoa kuka on syypää. Sen voin sanoa, että kuka tahansa ilkivallan tekijäksi paljastuu niin se tullaan muistamaa vuosikaudet. Ylipäänsä on ennenkuulumatonta, että jonkun täytyy laittaa "No Dumping" -kyltti talonsa eteen. 

Olen mä löytänyt reitiltä pari kertaa rikkoutuneen olutpullon ja pari oluttölkkiä joskus. Yleensä maisemaa pilaavat reitiltään eksyneet golfpallot. Joskus on joku talo vessapaperoitu tai kananmunitettu, mutta tämä on kyllä ennenkuulumatonta. Odotan mysteerin ratkeamista. Itselläni on yksi epäilty, mutta hän on niin todennäköinen että jätän suosiolla laskuista pois. Eikä hänellä ole edes koiraa :) 



Friday, April 24, 2015

Taas niityt vihannoivat

Viikko on vierähtänyt ajellessa. Kaksi harjoittelijaa ovat ottaneet tuntumaa mun autoon ja  hermoihin. Olen lisännyt B-vitamiinin ruokavalioon.  Pari kertaa on ääni ehkä kohonnut. Saldo on jokseenkin hyvä: yhdet todella vanhat vihreät ja yksi kumin vinkuminen. Kumpaankaan ei ollut tytär osallisena. 

Mutta hei, tältä tää etupiha nyt näyttää: 


Kyllähän tässä vielä on parantamisen varaa. Näyttäisi onneksi siltä, että kesästä on tulossa normaalia viileämpi ja lähipäivinä sataa. 


Takapiha alkaa olla täydellinen. Siis niin täydellinen kuin se meillä voi olla. Ja puissa on lehdet. Ne tulivat melkein yhdessä yössä. 


Koristeköynnös on jo ohittanut kukkeimman aikansa. Köynnöksen takana on dining roomin ikkuna. 




Portti on myöhemmin kesällä kasvanut melkein umpeen. 


Viime päivinä on ollut kiva huristella katto alhaalla. Ei ole juuri siitepölyä ilmassa, aurinko ei paahda päänahkaan liian kuumasti, linnut laulavat. Luonto tuoksuu ja keväinen vihreys hivelee silmiä. Ja ei, lapsilla ei ole asiaa tämän auton rattiin vielä pitkään aikaan. Ei tämä nyt mikään raketti ole, mutta lähtee kyllä riittävän vinkeästi. Kotiäidin iloja on huudattaa stereoita ja lähteä valoista talla pohjassa, hyytyä sitten nopeusrajoituksiin ja antaa kaikkien ajaa ohi :) 


Monday, April 20, 2015

Yksi teiniautoilija, kaksi teiniautoilijaa...

Lauantai oli jännä päivä. Kaksoset lähtivät miehen kanssa aamutuimaan DMV:lle (devision of motor vehicles) yrittämään ajokortin harjoitteluluvan kirjallisia kokeita läpi. Ja meniväthän ne läpi ja arvasin lopputuloksenkin oikein: tytär 0 virhettä, poika 3 virhettä. 

Lapset saivat ajaa kotiin. Lauantaista saakka auton takana on ollut tämä tarra, jonka tarkoitus on varoittaa muita tielläliikkujia uusista kuljettajista. 


Tyttären kanssa läksimme käymään kaupassa. Mä en tajunnut etukäteen minkälaista on istua vasta 15-vuotta täyttäneen kyydissä. Mun pitää istua siinä rinnalla kuin tatti ja opastaa & neuvoa. Välillä kyllä piti ottaa kauhukahvasta turvaa. Sovimme, että minä ajan kaupasta kotiin. Sunnuntaina tytär ajoi jo parisenkymmentä kilometriä kaverin luota yökylästä. Ja poika ajoi töihin leikkaamaan entisen naapurin nurmen ja hakemaan siskonsa vesipalloharkoista. Tänään on huristettu uintiharkkoihin ja lapset alkavat ajaa itsensä koululle. Minä yritän olla hiljaa ja pysyä rauhallisena.

Sain kyllä palautettakin. Lapset kehuivat, että äiti on niin  tyyni...

Mun osalta lasten kuskaaminen loppuu huhtikuun 18. päivä 2016.  Meillä on nyt vuosi aikaa harjoitella autoilua ja kummankin lapsen pitää ajaa vähintään 60 tuntia. 10 näistä tunneista pitää olla yöajoa,  siis ajettu pimeällä. Tiellä he saavat liikkua klo 5-21 välillä. Pitäkää meille peukkuja!

Ystäväni kertoi laskeutumisesta Grand Canyonin pohjalle muulin selässä. Mies räjähti nauramaan, kun sanoin että musta taitaa tuntua vähän samalta lasten kyydissä. 

P.S.

Promin valmistelut etenevät. Mä en ihan ymmärtänyt mihin pääni pistin. Kavaljeeri oli tiedustellut tyttären mekon väriä. Mikähän siihenkin soinnutetaan? Ohjelmasta on paljastunut, että  prompäivänä on varattu tunti aikaa valokuvaukselle. Sen jälkeen on dinneri. Sitten lapset nuoret hyppäävät limusiiniin ja ajavat juhliin. Tytär saa kyllä nyt tutustua perinteisiin oikein pitkän kaavan mukaan. 

Ja mikä tärkeintä, mekko löytyi! Kävimme eilen kaupoilla katsomassa prommekkoja. Valtaosahan oli jo mennyt. Jäljelle jääneet olivat kuin johonkin transvestiittien showhun suunniteltuja. Ihan kamalia. Muistin sitten, että mulla on käyttämötön tummanharmaa Ralph Laurenin kolttu. Tytär kiskaisi sen päälleen ja oli ihan kuin nakutettu. Yksinkertainen, tyylikäs, ihan mukavakin yllä. Katsotaan saisinko mekon  mallin yllä kuvatuksi. 

Friday, April 17, 2015

Prom

Tuli  pyytämättä ja yllättäin kuin entiselle pääministerille. Nimittäin tyttärelle kutsu promiin, high schoolin päättäjien juhliin. Asia esitettiin hienovaraisesti. Ilmiselvästi kaksoset olivat miettineet strategiaa. Istuimme kolmistaan pöydän ääressä, minä tyytyväisenä kahvin jälkeen. Äiti, Gabe pyysi Siiriä promiin. Aha. Vai niin.


Ilman kahvia olisin todennäköisesti sanonut ei. Gabe on 18-vuotias kivannäköinen nuorimies, jolla luulisi olevan tyttö joka sormelle. Hän ui koulun uintijoukkueessa ja lapset  nuoret pelaavat vesipalloa yhdessä. Kerran poika toi tyttären kotiin harkoista kaverinsa kanssa ja vähän aikaa juteltiin. 

Gabe haluaa papiksi ja sanoo ruokarukouksen ennen ateriaa. Mun päässä rääkyy punainen summeri. Kutsu kyllä esitettiin mukavasti: nuorukainen haluaisi viedä seuralaisen promiin, mutta aikaa ei ole enää pyytää ketään ihan vakavissaan joten suostuisiko tämä urheilukaveri daamiksi. Deittailusta ei siis ole kyse. Mutta kyllä mua arveluttaa päästää tyttö juhliin. 


Kyselin sitten parin ystävän mietteitä ja he olivat sitä mieltä, että ihan ok. Sovimme myös tyttären kanssa että Tuhkimon kurpitsa saapuu puolitoistatuntia ennen juhlien loppua. 

Sitten iski tietysti mekko-ongelma. Pitäähän sinne jotain juhlavampaa laittaa ylle, vaikka kaveripohjalla mennäänkin. Löysin kaksi ihanaa mekkoa liikkeestä, joka on lopettamassa toimintaansa. Parinsadan arvoiset mekot oli hinnoiteltu passelisti neljään kymppiin. Silmäilin ja mittailin. Toin kotiin ja sovitettiin: vyötärö toimii, mitta on hyvä vaan tyttären selkä on mallia uimari. Tänä viikonloppuna suuntaamme kaupoille. 


Tuo vihreä oli oma suosikkini. Ihanan keijukaismainen! Löysin sopivan hopeisen käsilaukunkin. 


Tämä musta-valkoinen on taas sopivasti dramaattinen ja tyylikäs. Valkoinen helma laskeutuu nilkkoihin, mutta alushame vain polviin. Yläosa näyttää melkein nahalta. Tytär tykkäsi tästä aivan vimmatusti. Molemmat ovat kokoa 34. 

"

Prom maksaa perheelle keskimäärin n. 1000 dollaria. Yksi kolmasosa summasta menee jo ennen juhlaa, kun poika suorittaa "kosinnan". Eihän se nyt käy, että kysytään silleen että ootko mun kaa promeissa. Ei, pitää olla flash mob, hevosajalua tai vähintää dinneri. 

Ajattelin, että vasta kolmen vuoden päästä meillä valmistaudutaan juhlaan. Tämä on kyllä hyvää harjoittelua. Ja jotenkin aloin epäillä, että ehkä pari muutakin poikaa vielä tässä vuosien varrella kysyy tytärtä juhlaan mukaan. Mikäs sen mukavampaa kuin löytää mutkaton kaveri, jonka kanssa on kiva viettää aikaa ja jonka kanssa ei tarvitse pingottaa. Tai tuhlata vähiä kesähankkeitaan. 

Veli sitten oli höläyttänyt uintiharkoissa, että toi Siiri on menossa promiin. Tytöt olivat alkaneet kiljua ja pojat tsiigailla että mitä, onks meillä jäänyt jotain huomaamatta. Tytär itse on sitä mieltä, että no big deal. Minä olen sitä mieltä, että kunhan kohtuullisen vähin kustannuksin selvitään. 

Mies on luvannut puhutella Gaben ennen juhliin lähtöä. Ihanteellista olisi istua talon edessä porchilla kiikkustuolissa haulikko sylissä ja mäystää mälliä. Tyydymme kuitenkin ehkä vain sanomaan, että pitäkää hauskaa. Ja tuijottamaan nuorukaista hetken pitempään....

Tuesday, April 14, 2015

Sokerirasituskoe

Päädyin ihan vahingossa sokerirasituskokeeseen. Kaikki alkoi n. puolitoistaviikkoa sitten, kun parempi puoliskoni keikautti sokeriastian sisällön aamupalapöydälle ja pöytäliinalle. Yleensä käyn hakemassa harjan ja putsaan sotkut, mutta nyt se jäi tekemättä.


Illalla tulin kotiin yhdeksän kieppeillä ja siinähän ne sokerit olivat edelleen pöytäliinalla. Täydellinen testiasetelma! Ajattelin, että nyt on hyvä katsoa ketä tämä sokeri alkaa rasittaa. 

Kokeen aikana sokeri ehkä aavistuksen verran väheni läjästä. Epäilen, että sitä lusikoitiin kahviin. Yhtenä aamuna nuorimmainen leikki hajamielisesti pienen muovipussin kanssa ujuttaen sokeria pussiin. Jossain vaiheessa sokerin yhteyteen ilmaantui maissihiutaleita. 

Viisihenkinen testiryhmä kesti sokerin rasitukset oikein hyvin. Ei olisi vähempää voinut vaikuttaa. Vihdoin viimein sitten eilen harjasin sokerit pois, pesin pöytäliinan ja laitoin sen takaisin paikoilleen. Kukaan ei huomannut olennaisen osan, sokerin, puuttumista. 

Perhe syö pöydän ääressä kolme kertaa päivässä. Satunnaisia kahveja ja välipaloja tässä nautitaan myös. Kokeen aikana istuuduimme pöytään koko testiryhmän voimin yli 20 kertaa ja sen lisäksi tulevat yksittäiset istahdukset. 

Ajattelin seuraavaksi roudata multakasan eteisen lattialle, aloittaa biodynaamisen viljelmän. Tosin epäilen, että se jäisi omaksi yksityiseksi projektikseni. Tuskin sitä kukaan huomaisi.

Saturday, April 4, 2015

Nurmikkoneuroosi

Olen huhkinut ulkona ja etupihalla kuin heikkopäinen nyt useamman päivän. Yritän saada nurmen kukoistamaan, hehkumaan smaragdin vihreänä. Kunhan vaan saan juurista kaiken karstan niin eiköhän kasvukausi ala. Tai sitten ei. 

Kaksoset oli kutsuttu pelaamaan vesipalloturnaukseen.Olivatkin innoissaan, kun lukion ekaluokkalaisina saivat pelata collegeopiskelijoiden kanssa. Mies yllätti mieluisalla iltapalalla. 



Jos joku kaipailee suomalaistyylistä siideriä, niin tämä belgialainen Strongbow on sitä: makeahko ja hedelmäinen. Ikävä kyllä amerikkalaisista siidereistä puuttuu mehevä maku, ovat kuivia ja värittömiä. Ja kuten kuvasta näkyy, alkoholillinen siideri on "hard cider". 



Takapihan nurtsi näyttää hyvältä. Se on tuuhea ja vihreä, paljas maa ei pahemmin pilkota. Sinivalkoinen lippu on Skotlannin lippu, St Andrew's Cross.


Etupiha onkin sitten toinen juttu. Näyttää melkein perunamaalta. Olen menneellä viikolla päivittäin rapsutellut nurmikkoa ja yrittänyt saada juurille ilmaa. Kasvukausi on alkamassa. Ajattelimme uusia nurmikon, mutta mua ei yhtään huvittaisi pistää siihen paria tuhatta dollaria. Ja olemme jo vähän myöhässä. 


Naapurit kävivät kannustamassa ja sanomassa, että hyvältä näyttää... Viime yönä näin unta, että haravoin. Unessa alkoi vesisade  ja nurmikko kasvoi ihan silmissä. Neuroosin puolellehan tämä alkaa mennä. 


Felix on nauttinut lämpöisistä päivistä. Illan tummuessa Felix nuokkui pöydän alla. 


Leppeä tuuli puhalteli, lämpö helli vielä iltamyöhällä. Felix ei ollut ainoa jonka silmät alkoivat lupsua. 


Friday, April 3, 2015

Pussywillow $7

Himputti, kun eksyin kauppaan vasta loppuviikosta. Viime sunnuntainahan näitä pajunkissoja olisi tarvittu. Jotain nauruhermon päätä yritti kutkutella englannin kielinen nimi pussywillow... Googlailin löytyisikö meiltä luonnonvaraisena pajuja, mutta en tullut hullua hurskaammaksi. Seitsemällä dollarilla saisi kymmenen oksaa.



Olen ihan sekaisin niistä koulujen lumipäivien korvaamisista. Olin siinä luulossa, että lukiolaisilla on tänään koulua, korvaavat yhden lumipäivän. Illalla vielä lapsilta varmistelin että olettehan sitten kouluun menossa. Eivät olleet. Koulu on kiinni. Koululaisten vanhemmat nostivat kovan äläkän siitä, että pitkäperjantai olisi koulupäivä. Koulupiiri perääntyi. 


Olen tehnyt pihahommia. Aurinko on paistanut, lämpötila ollut yli 20 C astetta. Ihana rapsutella nurmikkoa ja nyhtää kuivuneita kasveja. Eilen oli mun carpool vuoro ajaa lapset uintiharkkoihin ja aikani kuluksi lumpustelin kartsalla. Millä aikaa kaikki taas on käynyt kukkimaan?