Tuesday, February 17, 2015

Lumipäivän kunniaksi Eggs Benedict

Hei ystävät hyvät! Kiitos teille kaikille tuohon edelliseen juttuun kommentoinneille. Mä mietin silloin kirjoittaessa, että tohdinko edes kirjoittaa. Että meneekö jo mässäilyn ja sosiaalipornon puolelle. Mutta kyllähän ne tunteet ja tuntemukset oli ihan aitoja. Osin ovat tapahtumat seuranneet uniinikin. Kyllä siinä turvallisuudentunnetta ravisteltiin.

Meillä on taas talvi! Viimeksi oli vuosi sitten. Koulut loppuivat eilen kolmisen tuntia etuajassa ja tänään olivat kokonaan kiinni. Niin ovat huomennakin. Lunta ei ole paljoa, mutta tiet ovat liukkaat suolaamisesta, auraamisesta ja hiekoittamisesta huolimatta. Aina hölmistyn, että mistä penteleestä kaikki aura-autot löytyvät. Tänään mietin pääni puhki suomen kielen sanaa TIEKARHU. Nimittäin aura-auto tuli ensin mieleen, mutta jokin karhuhahan siihen liittyi. Jääkarhu, lumikarhu, verokarhu... Sanat joita käytän harvemmin tuppaavat unohtua. Kuten tiekarhu. 


Koska aamulla ei tarvinnut sännätä minnekään valmistimme kaikessa rauhassa Eggs Benedict. Löytyi ihania pieniä, napakoita parsoja! Kanadan pekoni on kevyempi vaihtoehto kuin aamiaismakkara tai pihvi. Ainakin kuvittelen niin. 


Ja kun kerran oli lunta, niin pitihän lumilyhdyt rakentaa. Hääräsimme hommassa koko  perheen voimin. Olen huomannut, että täkäläiset ei oikein ymmärrä ulkona poltettavia  kynttilöitä. Ei niitä poltella sisälläkään samaan malliin kuin Suomessa. Tuntuisi olevan jotenkin suomalainen juttu tämä kynttilöiden polttelu. 


Viime aikoina on ollut taas jänniä hetkiä. Asuntojen vuokraustoimintaa harrastava ystäväni kysyi haluaisinko  lähteä oikeuteen kuuntelemaan istuntoa, jossa häädetään asukas. Toki. Istuntosali oli ihan kuin elokuvissa, vaikka olikin ns. small claims court eli erikoistuu pikkuriitoihin. Ihan tuli juhlallinen tunne. Tuomari tuli juuri kellonlyömällä sivuovesta musta kaapu yllään ja alkoi työn pakerruksen.  Ensin läpihuutona käytiin jutut, jotka oli sovittu. Ystäväni tapaus oli aika alkupuolella päivää, joten kovin kummoista käsitystä en asiasta saanut  mutta riidat olivat enimmäkseen muutamien  tuhansien luokkaa. Aika paljon kiisteltiin pihatöiden laadusta :) Ystäväni juttu kesti pari hassua minuuttia, ja oikeus ilmoitti että asunnon pitää olla  tyhjä kymmenen päivän kuluessa. Melkein kuvittelen, että häätäminen käy täällä helpommin kuin Suomessa vaikka joka stepin kohdalla on 10 päivän valitusoikeus. 


Uintia on harrastettu taas enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Ensin oli kaksosten High School uintien koulujenvälisiä ja viime viikonloppuna yritettiin saada vielä muutama aika osavaltion ikäkausiuinteihin. Ja tulihan sieltä! Muutama matka oli plakkarissa, mutta nyt kaikki kolme pääsevät samoihin kisoihin. Mä voin ostaa vihdoin viimein t-paidan, jossa on kaikkien kolmen nimet tähdellä merkittyinä. 

Lumi tuottaa tuskaa ikäkausiuinteja ajatellen. Tänään lähdimme koko perheen voimin harkkoihin. Istuimme miehen kanssa Starbucksilla sillä aikaa, kun perheen urheilullinen 3/5 harjoitteli. Virallisesti kaikki harjoittelupaikat on kiinni, mutta valmentaja sai epäviralliset harkat aikaiseksi. 

Felix on lumesta hämillään. Lapset olivat hämillään myös eilen, kun sanoin että lumen voi haistaa ilmasta vaikka se ei olisi vielä ihan satanutkaan. Katsoivat mua kuin jotain mielenhäiriöistä tai poppatohtoria. Marssitin kaikki pihatielle ja nenät suunnattiin kohti taivasta. Mille tuoksuu? Puhtaalle, raikkaalle, ilmalle, kylmälle... Kyllähän ne lumen hajut sieltä tuli kun vähän patisti. 


En oikein tiedä kuinka paljon blogiani luetaan. Hittejä päivittäin on parin tuhannen molemmin puolin. Veikkaan, että paljon on huteja. Kertokaas nyt mistä haluaisitte mun kirjoittavan. Ja kuinka usein. Bloggaaminen on itselleni rakas harrastus. Erityisen tästä tekee, että joku jossain lukee kirjoittamani.  

Viime yönä mulla oli kaksi peitettä yllä. Olin pukeutunut pitkiin flanellisiin pyjaman housuihin, mieheni tädin tekemiin villasukkiin (ihan parhaat, ikinä!). Mies kuitenkin repesi, kun ilmestyin huppari yllä ja huppu päässä kylpyhuoneesta. Kysyi, että pitäisikö lisätä lämpöä. Puoliskotti mieheni iloksi ilmoitin, että ei ole tarvetta. Kyllä tässä taretaan. Ja nukuin kuin tukki pitkälle aamuun. 

Saturday, February 7, 2015

Code Red

Viikolla tuli taas muistutus siitä mikä elämässä on kaikkein tärkeintä. Aamu alkoi klo 6 kuten jokaikinen arkiaamu. Pudotin kaksoset lukion pihalle klo 6:45, sanoin love you ja sain vastauksen you too. Hetken katselin loittonevia selkiä. Hartiat ja selkä ovat vuosien aikana levinneet molemmilla. Reppu ei näytä enää jättipahkalta puun kyljessä vaan kaikesta tavaramäärästä huolimatta se kulkee kevyesti mukana. 


Klo 9:20 tuli tekstari: "Dude so we are waiting in our class and apparently we're lock down". Hetkeä myöhemmin tuli viesti: "We are in code yellow". Ihmettelevälle äidille lähetettiin selitys: "Code yellow means that it's just a small threat, red is immediate". 

Tekstailin molempien lasten kanssa. Teorioita liikkui huumeratsiasta koulun uhkauksiin. Sitten sydän valahti nilkkoihin: "Now in code red". Viestin mukana tuli kuva twittertilistä, jossa sanottiin selvällä englannin kielellä: "I'm shooting up *koulun nimi* bitch bye" ja "Your a bitch nigga".  Ei epäilystäkään mille koululle viesti oli tarkoitettu. 

Hetkeä myöhemmin lapsi tekstittää, että myös yläkoulu on code red. Etsin tietoa netistä, avaan television. Ei vielä mitään uutisissa. Ei ole todellista, kaikki kolme lasta lock down, välitön uhka. Yritän pitää pään kylmänä ja tekstailla rauhallisesti. Ehdotan kaksosille, että voivat tehdä läksyjä. Äiti, ei me voida. Me istutaan pimeässä luokassa yhdessä nurkassa ihan hiljaa. 

Alkoi pikkuhiljaa hahmottua, mitä code red tarkoittaa. Ovet on lukittu. Muu kuin virkavalta ei pääse kulkemaan koulun sisälle, sisältä tai sisällä. Lapset ja opettajat kyhjöttävät pimennetyissä luokissa ovesta kauimmaisessa nurkassa. Piti jo purra huulta. 

Sitten tuli tv-uutiset, breaking news. Toimittaja kännykän päässä, ei vielä kuvaa. Kuva tulee vasta kymmenen minuutin kuluttua. Silloin näytetään vain koulun sisäänmenotietä ja kuinka se on suljettu poliisiautoilla. Varmaa tietoa ei ole. Kuulen uutishelikopterit. Eihän meiltä ole koululle matkaa linnuntietä kuin kilometri pari. Pörräävät yllä kuin haaskalinnut. Felix haluaa käydä haukkumassa outoja tunkeilijoita ja villiintyy vallan.

Epävarmuutta kestää vielä jonkin aikaa. Sitten tulee lapselta viesti, että poliisi kävi varmistamassa oven olevan lukossa. Huokaisen helpotuksesta. Poliisi on kampuksella ja tilanne on hallinnassa. Sitten vain odotellaan. 

Kaiken kaikkiaan lapset istuivat nurkassa puolisentoista tuntia. Code yellow kesti toisen puolitoista tuntia. Keltaisen koodin aikana saa istua pulpetissa, mutta hiljaa pitää olla, ovet lukittuina. 

Ylä- ja alakoulu oli lukittu myös varmuuden vuoksi. Hyvä niin. 

Illalla menin koululle tapaamaan lasten opettajia, olihan open house. Sain kiittää niitä kahta opettajaa, jotka lasteni kanssa viettivät piinallisia hetkiä. Sanoin myös rehtorille kiitos. Kaiken kaikkiaan tilanne hoidettiin hyvin. Kotiin tiedotettiin heti kun oli mahdollista ja lock down sujui ammattimaisesti. 

Oli niitäkin vanhempia, jotka hakivat lapsensa koulusta heti pois kun ovet avautuivat. Minäkin tarjosin lapsille tilaisuutta tulla kotiin. Eivät halunneet. Vasta päivien kuluessa lapset kertoivat yksityiskohtia. Yksi oppilas oli juossut koulusta ulos kuultuaan code red ja juossut kotiin saakka. Muutama oppilas oksensi. Harjoituksista poiketen luokkahuoneissa oli ollut hiiren hiljaista. Ketään ei naurattanut. Pari liikunnan maikkaa oli hakenut käsiinsä pesäpallomailat. Ovi jota ei saatu lukittua oli muurattu umpeen työpöydillä ja tuoleilla.

Tärkein maailmassa mahtuu todellakin kahden käsivarren väliin, kuten Marilyn loihe lausumaan. Sinä iltana olin aivan erityisen kiitollinen perheestäni, siitä että olimme turvassa. Tiedän, että kaukana tästä meidän osavaltiostamme oli vanhemmat, jotka olivat toisenlaisessa tilanteessa. 14-vuotias lapsi oli päättänyt jekkuilla ja laittaa twittertililleen uhkausviestin. Myöhemmin kun tilanne kääntyi vakavaksi hän oli lisännyt twiitin, että ettehän te tätä nyt vakavissanne ota. Lapsi on ollut pidätettynä. Sen verran vakavasti viesti otettiin. 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Mun on pitänyt jo aikaisemmin laittaa kuva tuosta takan reunuksessa olevasta kaiverruksesta. "Good friend, around these heart-stones speak no evil word of any creature..." Wikipediasta löytyy tämän mietelauseen alkuperä (klik, klik).   Kun googlailin huomasin, että jokunen muukin takanreunus tätä tekstiä kantaa. Kaiverrus on edellisen omistajan peruja, mutta siihen on niin helppo yhtyä että halusimme kaiverruksen säilyttää. Mä en ole koskaan erityisesti tykännyt juoruilusta. En ole synnistä vapaa, mutta varta vasten selän takana puhumisesta tulee helposti ällö olo. Ajattelimme myös, että tämän reunuksen lähellä on turvapaikka. Sen vieressä ei voi sättiä, motkottaa, räyhätä.