Sunday, September 13, 2015

Vanhempainilta

Omaa vanhenemistaan ei huomaa mistään niin hyvin kuin vanhempainillasta. Lasten opettajat näyttävät aina vain nuoremmilta. Olen usein myös vanhimpia vanhempia. 

Olin viikolla High Schoolin vanhempainillassa. Oman jännityksensä tuo aina se, että ennätänkö moikkaamaan kaksosten kaikkia opettajia. Tällä kertaa heillä oli yksi yhteinen opettaja ja yksi tuttu viime vuodelta, joten homma kävi kuin tanssi. Ainakin kolmanteen luokkahuoneen vaihtoon saakka. Sitten mä putosin aikataulusta. Vanhempainillassa kukin opettaja pitää 10 minuutin mittaisen esittelyn ja sen jälkeen on viisi minuuttia aikaa siirtyä seuraavan opettajan juttusille. Mun pitää käydä siirtyessä tervehtimässä niitä opettajia, joiden juttuja en ennätä kuuntelemaan. Ensi vuonna ilo vasta alkaakin, kun juniorikin aloittaa High Schoolin. Kolme lasta yhtä aikaa lukiossa... oon kai mä jo vähän vanha.


Pojan matematiikan opettaja näytti siltä, että on juuri vastikään itse päässyt lukiosta. Englannin opettaja on samaa kaliiberia. Ymmärrän vähän paremmin minkä vuoksi tytär tykkää psykologian AP-opinnoista (AP = advanced placement): opettaja on kuin catwalkilta karannut, istuvat vaatteet ja miellyttävä käytös. 

Kaikki nämä mainitut ovat miehiä ja sen lisäksi tyttären englannin opettaja ja molempien englannin pre-AP opettaja ovat miehiä. Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon miehiä on lukiossa ylipäänsä opettajina. 

Kyselin lapsilta opettajien pukeutumisesta. Kaikilla kun oli yllään siistit businesvaatteet. Enpä ole aiemmin ymmärtänyt, mutta opettajien pukeutumiskoodi on casual business ja perjantaisin on casual Friday. Perjantaina opella saattaa olla yllään t-paitakin. Muutoin kauluspaita, solmio, suorat housut ja naisilla hame tai housut jakkuun yhdistettynä. 

Kemian opettaja oli kertonut, että  päivässä työmatkaan kuluu puolitoistatuntia suuntaansa. Hän oli kokeillut työskentelyä toisessa koulupiirissä lähempänä kotiaan, mutta mieluummin ajaa pitkän matkan päästäkseen meidän kouluun. Matematiikan opettajalla on lähes yhtä pitkä työmatka, vaikka kouluja ja työpaikkoja olisi runsaasti paljon lähempänäkin. Tässä taas kerran tuli todistetuksi, että sillä on väliä missä asuu. Jos nyt joku Amerikkaan muuttoa suunnitteleva tämän lukee, niin hyvät koulut ovat tärkeintä asumisen kannalta. Sen lisäksi, että lapset saavat skarpimpaa koulutusta myös naapurustot ovat yleensä rauhallisempia, vakavaraisempia, rikollisuutta ja häiriöitä on vähemmän.

Keski-ikää pukkaa nyt ihan tosissaan. Mies ajeli viikko sitten Floridaan peräkärryn kanssa ja toi tullessaan uuden kulkupelin. Mun tekisi jo vähän mieli matkustajaksi, mutta miehen pitää hankkia ensiksi ajokortti. Viimeksi olen istunut moottoripyörän kyydissä yli 15 vuotta sitten Kaliforniassa. Kaksoset olivat kolmen viikon ikäisiä ja mulla hieno tuore arpi alavatsassa keisarileikkauksen jäljiltä. Mies sanoi aamulla lähtiessään, että tule sitten pääoven eteen klo 10, yllätys tiedossa. Kyselin varovasti, että minkälaiset vaatteet pitäisi varata ylleen. Rennot, mukavat. Siinä odotellessa olin ihan varma, että nurkan takaa varmasti kaartaa limusiini ja edessä on rentouttava spa-päivä. Voit varmaan arvata miten leuka loksahti, kun mies kaahasi Harley Davidsonilla. Oli sentään vuokrannut mulle nahkatakin ja kypärän.

Huristelimme muutaman tunnin Tyynenmeren rantaviivaa mukailevaa maisematietä kohti Los Angelesia. Välillä piti miehelle muistuttaa, että kotona odottavat pienet vauvat ja vaimokaan ei ole ihan terävimmässä pyöräilykunnossa. Mutta oli se mukava päivä ja omopeleetkin pitivät. 


4 comments:

  1. Jännä tapa siellä, olin juuri viime viikolla kaksissa vanhempainilloissa ja siellä opet kiertää luokat esittäytymässä. Täällä on keskusteltu lehden palautepalstoilla, että opet ei saa pukeutua shortseihin tai minihameisiin 😊
    Samanlainen pyörä jäi isältäni, mutta saimme myytyä sen eteenpäin. Veljeni ja mieheni eivät innostuneet matkapyörästä. Olen niin vanhaa kaliberia, että ajokortillani saisin ajaa vaikka minkälaista kaksipyöräistä mutta en ole uskaltautunut. Ja näin joskus opiskeluaikoina pahan kaatumisen, niin se vähensi entisestään intoa kaksipyöräisiin. Mukavaa syyskuun jatkoa, laitan sulle postia joku päivä ☺️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä ei onnistuisi opettajien kiertäminen, kun samalla oppitunnilla istuu lapsia kaikilta neljältä luokka-asteelta ja opettajia on about miljoona. Tytär muuten lähetettiin kansliaan shortsiensa vuoksi - olin itse ne aamulla katsonut riittävän peittäviksi eli miltei puolessa reidessä. Jonkun opettajan mielestä oli sitten liian lyhyet.

      Mulla on kanssa suomen ajokortin mukaan lupa päristää motskarilla! Taitaa kyllä jäädä väliin ellei malli ole jokin vähän matalampi ja rennompi... hmm... ehkä sitten skootteri. Kyyditettäväksikin suostun sillä ehdolla, että ei mennä valtateille eikä etenkään ruuhka-aikaan ja minkäänlaisia lähtöjä ei saa ottaa.

      Ihanaa syyskuuta!

      Delete
  2. WAU hyvä. Jotenkin elämänne kirjoittamanasi onkin kuulostanut aika "militaristiselta" ja ah aivan liian aikatauluteltu. Haluuako lapset tuollaista elämää vai te vanhemmat

    ReplyDelete
    Replies
    1. En nyt ihan ymmärtänyt mikä oli wau, mutta kiva jos jokin asia ilahdutti :)

      En usko, että elämämme on sen aikataulutetumpaa kuin monella muullakaan. Lapsilla on pakollinen meno koulu, koska home schoolin pitäjäksi musta ei ole. Sitten harrastus/harrastukset ja nekin ovat tiettynä kellonlyömänä.

      Hyvä kysymys kyllä minkälaista elämää itse kukin haluaa. Kun harrastuksia ja koulua ei ole, niin aika nopeasti tyhjä tila on täyttynyt tietokoneella, telkkarilla, peleillä. Mua ei taas yhtään haittaisi jos ei tarvitsisi lähteä viilettämään pitkin maita ja mantuja.

      Meillä on talossa kolme teinaria ja vaikuttavat suhteellisen tyytyväisiltä. Mutta viimeistään parinkymmenen vuoden kuluttua jossain terapiassa paljastuu, että lapsuushan meni aivan pipariksi ja vielä kun vähän tönkii, niin kaikki on äidin vika. Eiks niin?

      Delete